.fi-osoitteisiin tiedossa lisävaikeuksia ja -kustannuksia

Tä­nä päi­vä­nä oman .fi-tun­nuk­sen va­raa­mi­nen on no­pe­aa ja edul­lis­ta. Tu­le­vai­suu­des­sa tun­nuk­set va­ra­taan vä­li­mie­hel­tä, joka ot­taa mak­sus­ta oman sii­vun­sa. Tie­to­yh­teis­kun­ta­kaa­ri tuo mui­ta­kin huo­non­nuk­sia suo­ma­lai­siin verk­ko­tun­nuk­siin. Kuva: Kuva­kaap­paus domain.fi -si­vus­tol­ta

Kirjoitin vajaa vuosi sitten, että .fi-verkkotunnuksen hankkiminen on helppoa ja suhteellisen edullistakin. Omissa nimissäni on tämän blogin itq.fi-domainin lisäksi myös kingi89.fi, ja molemmat tunnukset olen itse varannut Viestintäviraston palvelulla.

Tulevaisuudessa tällainen peli ei tule vetelemään, jos1 hallituksen esitys Tietoyhteiskuntakaareksi menee läpi. Lähes 400-sivuinen esitys olisi niputtamassa monia digitaaliseen viestintään ja tietoliikenteeseen liittyviä lakeja yhteen, tavoitteena mm. yksinkertaistaa menoa.

Siivous onkin toki paikallaan, ja pääosin muutokset ovat melko kohtuullisia, mutta mitään herkkupaloja ei esityksestä löydy. Kaltaisilleni tein-itse-ja-säästin -verkkotunnushaltijoille Tietoyhteiskuntakaari sen sijaan tarjoaa rasvaamatonta rautakankea hanuriin.

Esityksessä käsitellään .fi-verkkotunnuksia varsin lyhyesti, mutta sitäkin dramaattisemmin:

1. Tunnuksia voisivat hakea muutkin kuin suomalaiset henkilöt ja organisaatiot.
2. Verkkotunnukset olisi pakko varata Viestintäviraston sijaan verkkotunnusvälittäjältä, toisin sanoen kaupalliselta yritykseltä.
3. Verkkotunnusvälittäjille asetettaisiin vaatimuksia mm. asiakaspalvelun suhteen.

Esityksen mukaan ”suorat asiakkuudet loppukäyttäjän kanssa aiheuttavat tällä hetkellä suurimman osan viranomaisen verkkotunnushallintoon liittyvästä työmäärästä”, mikä saattaakin pitää paikkansa. En siltikään haluaisi maksaa yksityiselle yritykselle todennäköisesti moninkertaista hintaa siksi, että Valtion Virkamiehellä on parempaakin tekemistä.

On näet selvää, että kun verkkotunnuksen hankkimiseen tulee uusi kaupallinen porras lisää, on tunnuksen haltijan kaivettava kuvettaan entistä avokätisemmin. Tämän myöntää jopa Viestintävirasto tiedotteessaan:

Muutos voi
aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia verkkotunnuksen haltijalle, jolla ei ole
aikaisemmin ole ollut asiakassuhdetta palveluntarjoajaan.

Viestintäviraston käyttämä ”voi aiheuttaa” on huvittavan alakanttiin kaunisteltu ilmaus. On päivänselvää, että esimerkiksi vuoden varauksen hinta nousee nykyisestä 12 eurosta vähintäänkin 20 − ehkä jopa 30 − euron tuntumaan, sillä jostainhan on verkkotunnusvälittäjänkin leipänsä tehtävä.

En äkkiseltään keksi mitään muuta syytä muutokselle kuin sen, että nyt palvelua tarjoavat yritykset2 ovat lobanneet asiaa LVM:lle vimmatusti. Toki esityksessä tarjotaan koska muuallakin maailmassa tehdään näin -perustelua, mutta sille en anna mitään painoarvoa.

Erityisesti uudella käytännöllä halutaan ilmeisesti varmistaa, ettei kaiken maailman nörtit pääse pilaamaan taloudellisesti arvokasta .fi-tunnuskantaa omilla virityksillään, vaan että isot pojat isoine rahoineen saavat olla rauhassa. Tämä näkyy kahdessa muussa verkkotunnuksien käsittelyyn liittyvässä muutoksessa: aiemman luetteloni kolmoskohta varmistaa, etteivät nuo pahaiset dataleuat voi toimia verkkotunnusvälittäjänä itse; ykköskohta puolestaan avaa .fi:n myös ulkomaalaisille − heillähän sitä pätäkkää enemmän onkin.

Poistamalla suomalaisuusvaatimus heikennetään ihmisten luottamusta .fi-tunnuksiin. En näet usko, että menee kauaakaan, ennen kuin phishing- ja haittaohjelmasivustoja on pystyssä kuin .com:ssa konsanaan. Nykyään  verkkotunnuksen ollessa suomalaisen nimissä saadaan oikeuden eteen melko varmasti joku raahattua. Sen sijaan zimbabwelaisen John Doen tavoittaminen tulee olemaan haasteellista. Ainakin suomalaisten itsensä tuntema turvallisuudentuntu .fi-osoitteista katoaa muutaman iltapaskalööpin ansiosta.

Jos nyt sitten haluaisi toimia itsensä verkkotunnusvälittäjänä, ei se esityksen valossa täysin mahdotonta olisi, mutta aiempaa enemmän teknistä osaamista se kylläkin vaatisi. Esityksessä edellytetään, että välittäjän täytyy informoida asiakasta hyvissä ajoin mm. tunnuksen vanhenemisesta, ja uskoisin osaavani asian kertoa siten, ettei minun tarvitsisi haastaa itseäni oikeuteen. Välittäjän täytyy tosin antaa myös Viestintävirastolle tietoja mm. häiriöistä ja tietoturvauhista palvelun toiminnassa, mikä mutkistaa asioita jokseenkin. Täysin mahdotonta se ei kuitenkaan olisi.

Tiivistettynä: Nykyisessä verkkotunnuskäytännössä ei ole mitään vikaa − se on monessa mielessä parempi kuin muualla maailmassa, eikä siitä pidä luopua (painostuksesta huolimatta). Jos Ficoralla todella ollaan kyllästyneitä tavallisten ihmisten näkemiseen, pitäisi valtion perustaa Suomeen julkisin varoin pyöritettävä ja käyttäjälle maksuton ”verkkotunnusvälittäjä” paikkaamaan.
—
1) − ja kun −
2) mm. webhotellifirmat