Oman .fi-domainin hankinta vie puoli tuntia ja 12 euroa

Oman suo­ma­lai­sen .fi-do­mai­nin va­raus − vaik­ka­pa blo­gil­leen − mak­saa vuo­del­ta vain 12 eu­roa, ei­kä vaa­di hir­muis­ta tek­nis­tä osaa­mis­ta. Ku­va: Ku­va­kaap­paus

Varsin moni suomalainen oman kotisivun tai blogin ylläpitäjä käyttää palvelun mukana tullutta palveluntarjoajan omaan verkkotunnukseen perustuvaa alidomainia, vaikka suomalaisen .fi-tunnuksen hankkiminen olisi täysin mahdollista ja ehkä ihan fiksuakin.

Omien havaintojeni perusteella vaikuttaa siltä, että .fi-verkko-tunnuksiin ja niiden hankkimiseen liittyy harhaluuloja, jotka on syytä kumota.

1. Verkkotunnuksia voivat hakea vain yritykset. Väärin: kuka tahansa vähintään 15-vuotias suomalainen voi hakea verkkotunnusta.
2. Verkkotunnus maksaa paljon. Väärin: Tunnus suoraan Viestintävirastosta haettuna maksaa 12 euroa vuodessa. Tunnuksen voi hakea ja maksaa myös kolmeksi tai viideksi vuodeksi, jolloin laskennallinen vuosihinta on edullisempi.
3. Verkkotunnuksen pitää perustua omaan nimeen. Väärin: Verkkotunnuksen nimen saa melko vapaasti itse valita. Tunnukselle on muutamia rajoituksia, joista merkittävimpänä tunnus ”ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin taikka luonnollisen henkilön nimeen”. Verkko-osoitteen pitää muutenkin olla asiallinen. Viestintävirasto on määritellyt sallitut ja kielletyt osoitteet suhteellisen tarkasti.
4. Hyvät/lyhyet verkkotunnukset on jo viety. Väärin: Kolmekirjaimisia tunnuksia on vapaana vaikka kuinka paljon, ja jopa jotkut kaksimerkkisetkin domainit odottavat yhä ottajaansa. Muutamalla yrityksellä vapaa domain löytyy aiheeseen kuin aiheeseen.
5. Domainin hankkiminen on vaikea/ aikaavievä prosessi. Väärin. Kun hankin itselleni kingi89.fi -verkkotunnuksen, aikaani meni vajaa puoli tuntia. Hieman teknistä tietoa ja osaamista vaaditaan, mutta muuten homma on varsin suoraviivainen.
6. En tarvitse omaa .fi-verkkotunnusta. Makuasia, mutta: Paitsi omaa verkkosivustoa tai blogia varten, oma verkkotunnus voi olla näppärä keino esimerkiksi kotikoneen ja sen tiedostojen etäkäyttöön. Verkkotunnuksella ei tarvitse olla periaatteessa mitään palveluja, vaikka kieltämättä aika hyödytöntä domainin hankinta tuolloin on.

Jos verkkotunnuksen hakeminen tuntuu turhan työläältä, tai haluaa sen liitettäväksi esimerkiksi web-hotellipalveluunsa, voi tunnuksen hankkia osana muuta palveluaan. Useimmat suomalaiset web-hotellipalveluntarjoajat hankkivat haluttaessa .fi-verkkotunnuksen ja tekevät tarvittavat määritykset pientä korvausta vastaan asiakkaansa puolesta.

Jos sen sijaan haluaa hankkia verkkotunnuksen vaikkapa Blogger-blogiaan varten (kuten itse olen tehnyt tämän itQ-blogin kanssa), tai haluaa oman .fi-osoitteen kotipalvelimelleen (kuten kingi89.fi), kannattaa haku hoitaa suoraan Viestintäviraston kanssa itse. 5 helppoa vaihetta, ja homma on hoidossa.

0. Esivaatimukset

Ennen verkkotunnuksen hankkimista täytyy olla selvillä, mihin sitä osoitettaan haluaa käyttää. Yleensä tarkoituksena on kuitenkin jonkinlaisen verkkosivuston tarjoaminen, ja tällöin täytyy palveluntarjoajaltaan selvittää, miten hankittu verkkotunnus saadaan osoittamaan verkkosivustoon. Esimerkiksi Googlen Blogger-palveluun oman domainin saa käyttöön suhteellisen helposti ja ilmaiseksi, mutta tilanne vaihtelee palveluntarjoajittain. Kaikki eivät tällaista mahdollisuutta tarjoa lainkaan.

Kun on varmaa, että domain voidaan sivustoon kytkeä, pitää löytää sopiva vapaanaoleva verkkotunnus. Vapaita tunnuksia voi etsiä Viestintäviraston palvelun avulla, tai käyttää käyttöjärjestelmän whois-työkalua. Kun vapaa osoite löytyy, pitää vielä tarkistaa, että se on kelvollinen (eikä esimerkiksi jonkin yrityksen toiminimi tai tavaramerkki). Rekisterien tarkistaminen onnistuu helpoiten varsinaisen tunnuksen haun yhteydessä.

1. Nimipalvelinten hankinta

Jotta verkkotunnusta vastaava IP-osoite voitaisiin määritellä, tarvitaan vähintään kaksi nimipalvelinta. Nimipalvelimia tarjoavat useatkin yritykset, joista itse suosittelen Woima Hosting Oy:n palvelua, sillä se ei maksa mitään. Ainakaan itse en ole mitään moitittavaa palvelunlaadusta löytänyt.

Nimipalvelimet on oltava tiedossa jo ennen kuin verkkotunnuksen voi hankkia. Nimipalvelimilla täytyy ainoastaan olla tieto verkkotunnuksesta, joten varsinaisia palvelinten osoitteita ei vielä tässä vaiheessa tarvitse niille määritellä.

2. Verkkotunnuksen haku ja maksaminen

Ennen kuin verkkotunnusta voi hakea, täytyy Viestintäviraston palveluun rekisteröityä. Rekisteröitymissivulla valitaan Rekisteröidy verkkotunnuksen haltijana ja Rekisteröidy yksityishenkilönä. Henkilötietojen antamisen jälkeen salasana lähetetään valinnan mukaan joko kirjeitse tai sähköpostilla1. Salasana vaihdetaan ensimmäisen kirjautumisen yhteydessä.

Kirjautumisen jälkeen verkkotunnuksen haku voidaan aloittaa klikkaamalla Hae verkkotunnusta -painiketta. Verkkopalvelu ohjaa tunnuksen hakemisen, nimipalvelinten asettamisen ja maksamisen, ja samalla valitaan domainin varausaika2 (1, 3 tai 5 vuotta). Maksaminen tapahtuu luottokortilla tai verkkopankissa. Maksamisen jälkeen verkkotunnus on saman tien varattu.

3. Verkkopalvelun ja nimipalvelinten asetusten säätö

Verkkotunnuksen hankkimisen jälkeen on aika määritellä sille tuleva palvelu. Tämä tapahtuu asettamalla ja muuttamalla nimipalvelinten valintoja. Oikeat nimipalvelinasetukset selviävät yleensä sivuston palveluntarjoajan (kuten Bloggerin) ohjeista. Nimipalvelinasetusten teko riippuu nimipalvelinpalveluntarjoajasta, mutta esimerkiksi Woimalla hallinta löytyy Poweradminin List zones -toiminnon alta.

Jos ei käytetä ulkopuolista sivustopalveluntarjoajaa, esimerkiksi oman kotipalvelimen tapauksessa, tarvitsee nimipalvelimille kertoa palvelimen IP- tai olemassaoleva DNS-osoite. IPv4-osoite määritellään A-rivinä, IPv6-osoite AAAA-rivinä ja DNS-osoite CNAME-rivinä. Esimerkiksi itQ:n lyhytosoitepalvelu s.itq.fi on nimipalvelimille määritelty seuraavasti:

4. Sitten odotellaan

Nimipalvelinasetusten päivittyminen kaikkialle Internetiin vie aikansa, sillä käyttäjän ja sivuston nimipalvelinten välissä on useita muita nimipalvelimia, jotka pitävät tietoja välimuistissa. Tiedot kuitenkin vanhenevat niistä aikanaan, tyypillisesti muutamassa tunnissa, ja tämän jälkeen palvelun pitäisi olla saatavilla uudesta verkkotunnuksesta.

5. Kaikki kunnossa seuraavan vuoden

Jos sivusto toimii, on kaikki kunnossa: jos palvelimen osoite säilyy samana, ei nimipalvelimien asetuksia tarvitse käydä sörkkimässä. Tarvittaessa esimerkiksi alidomaineja voi käydä lisäämässä, ja nämä päivittyvät päädomainin tapaan muutaman tunnin viiveellä.

Mielessä kannattaa kuitenkin pitää, että domainvaraus ei uudistu automaattisesti. Itsensä kannattaa pitää tietoisena siitä, milloin osoite on viimeistään uusittava, jotta ikävää käyttökatkoa ei pääse syntymään. Uusiminen maksaa saman verran kuin domainin hakeminen, ja sen voi tehdä aikaisintaan puoli vuotta ennen varauksen vanhenemista.

Jos siis markonkotisivut.ilmainenhosting.example.com -osoite alkaa käydä hermoille, kannattaa rohkeasti harkita omaa .fi-osoitetta. Hinta on varsin kohtuullinen, eikä se ole juurikaan oman verkkosivuston ylläpitämistä vaikeampaa. Tulevaisuudessa lyhyiden .fi-verkkotunnusten saatavuus tulee joka tapauksessa huononemaan, joten on perusteltua varata mieluisa osoite jo varmuudenkin vuoksi.
—
1) On itsestäänselvää, että kannattaa valita sähköpostivaihtoehto, sillä silloin salasanan saa heti eikä kolmen päivän päästä.
2) Suosittelen varaamaan domainin aluksi vuodeksi, sillä jos jostain syystä Viestintävirasto mitätöi verkkotunnusvarauksen, ei maksettua summaa palauteta. Jos kukaan ei ensimmäisen vuoden aikana tule verkkotunnusta itselleen vaatimaan, voi varausta jatkaa hieman huolettomammin pidemmissä pätkissä.