Tekijä: Riku Eskelinen

Tie miniläppäristä tablettiin

Posted on5 Comments

Maa­il­ma muut­tuu, ja jos­kus mi­nun­kin on pak­ko muut­tua mu­ka­na. Kun mi­ni­läp­pä­rei­tä ei kau­pois­ta löy­ty­nyt, ryh­dyin tab­le­tin omis­ta­jak­si.

Kuva: Riku Eskelinen, c b

Vuonna 2008 innostuin hankkimaan itselleni mobiililaajakaistan ja Eee-miniläppärin muun muassa silloisia datanomiopintojani piristämään. Valmistuttuani keväällä 2009 edessä oli lähes saman tien inttiin lähtö, ja miniläppäri mokkuloineen toi kasarmi-iltoihin paljon piristystä ja yhteyden ulkomaailmaan.

Kesällä 2010, asepalveluksen suorittaneena ja työttömänä, en enää tarvinnut mobiililaajakaistaa kotini nopean laajakaistan rinnalle, mutta miniläppäri täytti edelleen tehtävänsä sohvanpohjadatailussa. Mitään hyödyllistä Eee:llä ei tokikaan voinut tehdä, mutta YouTube-videoita sillä välttävästi katsoi ja Facebookkia vahtasi.

Vuodet vierivät, ja Internet-sivustojen laitteistovaatimukset alkoivat käydä ylivoimaiseksi Eee:n 900 megahertsin suorittimelle ja ennen kaikkea vain 512 megatavun muistille. En kuitenkaan raaskinut ostaa uutta läppäriä vain satunnaista netin selailua varten, joten syvään hengittäen käyttöni jatkui.

Syksyllä 2012 kyllästyin työttömänä oloon, ja lähdin opiskelemaan tietojärjestelmätiedettä Jyväskylän yliopistoon. Miniläppäri sai jälleen uuden tehtävän, sillä luentomuistiinpanojen kirjoittaminen käy ainakin itseltäni huomattavasti luontevammin näppäimistöllä kuin kynällä. Kun muistiinpanot kirjoittaa text/plain-muodossa1, ei koneeltakaan paljoa vaadita. Näppäimistö toki oli nafti, mutta siedettävä.

Nyt alkukeväästä 2013 vaikuttaa kuitenkin siltä, että aika on vihdoin ajamassa Eee:n ohi, ja jo miniläppärin ulkonäöstä on havaittavissa, että laite alkaa olla täysinpalvellut. Vaikka läppäri teoriassa toimiikin, alkaa siihen vuosien aikana kertyneet pikkuviat, kuten näytön häiriöt2, jo haitata käyttämistä. Siispä uutta miniläppäriä metsästämään.


Kolusin suomalaisia verkkokauppoja vain huomatakseni, että miniläppärien aikakausi on jo ohi. Toki myynnissä on monia kevyitä ja muutoinkin pieniä kannettavia, ultrabookkeja, mutta niiden 1000 eurosta lähtevä hintataso ei varsinaisesti vastaa opiskelijan budjettiani. Alle 500 eurolla saa tänä päivänä vain vanhoja romuja, enkä varsinaisesti sellaistakaan ollut hakemassa.

Minulta on usein kysytty mielipidettä tablettikoneen soveltuvuudesta siihen-ja-siihen käyttötarkoitukseen, ja vastaukseni on ollut järjestään jyrkän kielteinen: miksi tyytyä kömpelöön tablettiin, eikä ostaa kerralla oikeaa tietokonetta, jolla pystyy tekemään kunnolla haluttua hommaa ja paljon muutakin?

Vierailtuani Gigantin kivijalkaliikkeessä huomasin kuitenkin yhden, melko merkittävänkin, tabletin kilpailuedun − hinnan. Myyjä tarjosi minulle Samsungin Android-alustaista Galaxy Tab 2:ta3 mielestäni varsin kohtuulliseen 195 euron hintaan. Hipelöityäni näytelaitetta hetken aikaa huomasin piteleväni käsissäni kaksipiippuista miekkaa4: toisessa vaakakupissa laitteen pienuus, akkukesto ja hinta; toisessa alustan rajoitukset, omat periaatteeni ja kosketusnäytön kömpelyys.

Vietettyäni yön mietiskellen elämän syvintä olemusta tulin siihen tulokseen, että tablettihan se on saatava. Heti. Nordeasta 200 euroa käteen ja Gigantista paketti kouraan. Elämäni ei tulisi enää koskaan olemaan kuin ennen. Tablettivihaajasta olikin tullut sellaisen omistaja.

Gal­axy Tab 2 -tab­let­ti­ni on huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi kuin Eee-mi­ni­läp­pä­ri­ni, mel­ko pie­ni se­kin.

Kuva: Riku Eskelinen, c b

Eihän Galaxy Tab 2 ole mitenkään uusinta uutta, mutta sitä en toisaalta ollut hakemassakaan, vaan enemmänkin surffailu- ja opiskeluvälinettä. Lisäksi olen jo pitkään, jopa hieman häpeissäni, harmitellut androidittomuuttani5, joten onkin jo korkea aika omistaa tuota Googlen alustaa käyttävä laite. Kotona pakettia avatessani nenääni leijaili muovin- ja liuottimenkäryinen uuden viihde-elektroniikan tuoksu6 − tuoksu, jota en hetkeen ollut haistanutkaan.

Yllätyin melkoisesti, kun huomasin laitteen käytännön suorituskyvyn ja vasteen olevan kokoonsa nähden todella hyvä, ja Eee:hen verrattuna moninkertainen. Asiaan vaikuttaa omalta osaltaan Android-alusta, mutta kyllä raa’assa laskentatehossakin GT2:n sisältämä TI:n 1 gigahertsin tuplaydinprosessori on parempi.

Hieman raakoja faktoja eroista:

Ominaisuus Asus Eee PC 4G Samsung Galaxy Tab 2
Hinta 269 € (2008) 195 € (2013)
Paino 936 g 344 g
Näytön koko 7″ 7″
Resoluutio 800×480 1024×600
Sis. levytila 4 Gt 8 Gt
RAM 512 Mt 1 Gt
Suoritin Intel Celeron-M @ 900MHz TI OMAP4430 @ 2×1GHz
Verkko LAN 100M, WLAN b/g WLAN b/g/n
Muut ulk. liitännät 3×USB 2.0; 3,5mm kuuloke ja mikrofoni; VGA; SD 3,5mm kuuloke; microSD, USB (proprietary)
Akku 4400 mAh 4000 mAh
Virrankul. latauksessa 23 W 7 W

Kaikenkaikkiaan Galaxy Tab 2 on kuin tehokkaampi ja pienempi miniläppäri, mutta ilman näppäimistöä. Juuri näppäimistöttömyys häiritsee itseäni eniten, sillä tuntumatonta virtuaalinäppäimistöä ei huvikseen näpyttele. Erillinen fyysinen näppäimistö onkin oikeastaan pakko-ostos tabletin kaveriksi.

Miniläppäriä epämukavampi tabletti on myös esimerkiksi YouTube-videoita katsottaessa, sillä miniläppärin näytön saa taitettua itselle sopivaan asentoon, mutta tablettia täytyy aktiivisesti pitää sopivassa katselukulmassa, mikä käy ennen pitkää käsien päälle.

Sen sijaan Internet-surffailuun tabletin nopeus ja suurempi resoluutio tuovat lähes työpöytäkoneen käytettävyystason. Kun laajemmankaan sivun jäsennys ei jäädytä laitetta, on uutissivustojen lukeminen mukavaa, eikä mainoksientäyttämää Iltalehti.fi:äkään tarvitse varoa.

Käy­tet­tä­vyy­del­tään tab­let­ti on kuin jät­ti­mäi­nen pu­he­lin − hy­väs­sä ja pa­has­sa.

Kuva: Kuvakaappaus

Eräs vaikeimpia paloja nieltäväksi minulle oli vaihtaminen täysin vapaasti muokattavasta Linux-työpöydästä varsin kiinteään Android-käyttöjärjestelmään. Siinä missä Eee:llä liikenteen tunnelointi kodin SSH-palvelimen kautta oli vain muutama Bash-rivi, ei vastaavaa voi tabletin Androidissa tehdä, vaan alusta on monilta osin lukittu. Laitteeseen pääsisi kunnolla käsiksi roottaamalla, mutta siihen taas liittyy riskejä, enkä halua muuttaa tablettiani verkonpainoksi7 heti alkuunsa.

Googlen Play-sovelluskaupasta on saatavilla sovellus lähes tarkoitukseen kuin tarkoitukseen, osa ilmaiseksi, osa maksua vastaan. Sovelluksia koskevat kuitenkin varsin tiukat rajoitukset jo pelkästään Androidin hiekkalaatikkoajattelun, mutta myös Google Play -kaupan sääntöjen takia. Esimerkkinä ajattelin saada NFS-jaot näkymään puhelimessani, mutta foorumeja aikani selattuani lopputulos oli lohduton: ei onnistu ilman roottausta. Myöskään en onnistunut siirtämään Grooveshark-sovelluksen offline-varastoa puhelimen muistista ulkoiselle SD-kortille edes luomalla symbolista linkkiä, sillä sekin on alustassa estetty.

Voin kuitenkin sanoa, että pääpiirteissään tabletti täyttää sille asetetut vaatimukset, ja se soveltuu siihen käyttöön, johon sen olen ajatellut. Eihän se oikea tietokone ole, mutta aika lähelle loppujen lopuksi. Tablettitietokonetta en edelleenkään pidä parhaana ratkaisuna kaikille tai edes useimmille, mutta löyhennän kantaani sen verran, että tietyissä käyttötarkoituksissa se on laite paikallaan.

Miniläppäri joutaa siis (heti hankittuani sen erillisen näppäimistön) viettämään ansaittuja eläkepäiviään romulaatikkoon8. Se on palvellut minua erinomaisesti: paremmin, monipuolisemmin ja ennen kaikkea sitkeämmin kuin koskaan uskalsin odottaa. Sen kanssa on tullut vietettyä kirjaimellisesti tuhansia tunteja monessa paikkaa, ja on se muutaman kerran minut pelastanut pinteestäkin. Haikeaksi vetää. Nähtäväksi jää, miten hyvin sen seuraaja onnistuu esi-isän saappaissa astelemaan: ehkä taas viiden vuoden päästä on aika kirjoittaa vastaavanlainen postaus.

—
1) Eli txt-muodossa, eli ilman fonttimuotoiluja sun muita kikkareita.
2) Pimenemistä, värivirhettä ym.
3) Siis ”kakkosta”.
4) Sanavalintani on tarkoituksellinen. This is hjüümor.
5) Meniköhän tämä nyt oikein? Mietin tätä myös Facebookissa.
6) Olen aivan varma, että tätä aromia laitetaan tarkoituksella uusiin viihdevimpaimiin. Mistäköhän sitä saa ostaa itselleen?
7) Eikä se oikeastaan siinäkään kovin kaksinen olisi reilun 300 gramman painollaan. 
8) Romulaatikossa sitä odottaa mm. se vuonna 2008 hankkimani Huawein mokkula.

Haluaisitko piirtää itQ:un?

Posted onLeave a comment

Osaat­ko piir­tää? No hy­vä, sil­lä mi­nä en. Jos olet haa­veil­lut pää­se­vä­si piir­tä­mään tal­koo­työ­nä blo­giin, täs­sä si­nul­le sii­hen mah­dol­li­suus.

Kuva: Riku Eskelinen, PD

Teen heti alkuun paljastuksen itsestäni: en ole kaksinen piirtäjä1. Kun kuitenkin tykkään jotenkin kuvittaa blogikirjoitukseni2, on ratkaisuni ollut käyttää omia ja muiden ottamia valokuvia, sekä esimerkiksi Openclipartin piirroksia. Yleensä noiden kuvien avulla päästään jo pitkälle, ja olenkin avoimesti kiitollinen mm. kaikille niille, joiden Flickrissä CC-lisenssillä julkaisemia kuvia olen hyödyntänyt.

Jotkin aiheet ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät abstraktit kuvapankkikuvat vain hoida hommaa. Toki osaan LibreOfficella pyöräytellä kuvaajat ja kaaviot, mutta siihen taitoni rajoittuvatkin. Usein olen esimerkiksi haaveillut piirroksesta yksityisyyden portista, mutta omat piirrostaitoni rajoittuvat lähinnä tikku-ukkotasolle3. Tässä tarvitsen apua sellaiselta, joka osaa piirtää, kenties juuri sinulta.

Haaveenani ja tavoitteenani on, että käytettävissäni olisi yksi tai useampi tällainen henkilö, joka pyynnöstäni kykenisi piirtämään enemmän-vähemmän määriteltyjä kuvia blogipostauksiani varten.

En missään nimessä hae alan rautaista ammattilaista − todennäköisesti keskiverto ala-astelainen kykenisi piirtämään kelvollisella tasolla. Tämä näkyy toki myös korvaustasossa: jonkinlaisesta rahallisesta korvauksesta (muutaman euron luokkaa per kuva) voidaan toki keskustella, mutta enemmänkin palkkiona pitäisi nähdä saavutettu oman nimen ja työn näkyvyys sekä hyvä mieli. ItQ:han on henkilökohtainen blogini, joka ei tuota pennin hyrrää.

Sen sijaan tarjoan mahdollisuuden toteuttaa itseään julkisesti: blogiani luetaan noin 1500-2000 kertaa kuussa4, ja kuvien yhteydessä kerrotaan niiden tekijä sekä mahdollinen teoksen nimi ja lisenssi − linkkeineen. Siinä mielessä täysin vastikkeetta ei tarvitse töitä tehdä.

Jos siis koet osaavasi piirtää niin, että kuvasi näyttävät tietokoneen ruudulla hyvältä, haluat tuoda tekemääsi esille, etkä odota saavasi mitään ”kunnon rahoja” siitä hyvästä, olet juuri oikea ihminen. Mitään syvällistä IT-alan tai blogin aiheiden tuntemusta ei odoteta. Kieltäytyä ja lopettaa saa, kun siltä alkaa tuntua.

Kiinnostuitko?5 Lähetä rohkeasti perustietosi, työnäyte6 sekä toivomasi palkkion hintataso sähköpostitse7 osoitteeseen itq-ät-kserver.dy.fi, niin jutellaan lisää. Lisätietoja saa samasta osoitteesta. Tämä tarjous on voimassa toistaiseksi − päivitän tätä artikkelia kyllä sitten, kun sähköpostilaatikkoni alkaa täyttyä vapaaehtoisista8.

—
1) ”Tai blogisti”, joku irvileuka voisi lohkaista.
2) Nopealla vilkaisulla syksystä 2010 olen joka postaukseen ainakin yhden kuvan liittänyt.
3) Ja ei, en todellakaan aio todistaa tätä esimerkein. 
4) Vierailukertoja, sisältäen yhden tai useamman sivunäytön. Perustuu Blogger-alustan antamiin tilastotietoihin.
5) Edes pikkiriikkisen.
6) Ihan vapaamuotoisesti: mikä tahansa uusi tai vanha piirros käy. Ei kuitenkaan gigakokoisia liitteitä.
7) Älä ilmoittaudu kommentteihin.
8) Viimeksi kun tarkistin, vapaata tilaa oli noin 10 gigatavua.

Oman .fi-domainin hankinta vie puoli tuntia ja 12 euroa

Posted on5 Comments

Oman suo­ma­lai­sen .fi-do­mai­nin va­raus − vaik­ka­pa blo­gil­leen − mak­saa vuo­del­ta vain 12 eu­roa, ei­kä vaa­di hir­muis­ta tek­nis­tä osaa­mis­ta.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus

Varsin moni suomalainen oman kotisivun tai blogin ylläpitäjä käyttää palvelun mukana tullutta palveluntarjoajan omaan verkkotunnukseen perustuvaa alidomainia, vaikka suomalaisen .fi-tunnuksen hankkiminen olisi täysin mahdollista ja ehkä ihan fiksuakin.

Omien havaintojeni perusteella vaikuttaa siltä, että .fi-verkko-tunnuksiin ja niiden hankkimiseen liittyy harhaluuloja, jotka on syytä kumota.

  1. Verkkotunnuksia voivat hakea vain yritykset. Väärin: kuka tahansa vähintään 15-vuotias suomalainen voi hakea verkkotunnusta.
  2. Verkkotunnus maksaa paljon. Väärin: Tunnus suoraan Viestintävirastosta haettuna maksaa 12 euroa vuodessa. Tunnuksen voi hakea ja maksaa myös kolmeksi tai viideksi vuodeksi, jolloin laskennallinen vuosihinta on edullisempi.
  3. Verkkotunnuksen pitää perustua omaan nimeen. Väärin: Verkkotunnuksen nimen saa melko vapaasti itse valita. Tunnukselle on muutamia rajoituksia, joista merkittävimpänä tunnus ”ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin taikka luonnollisen henkilön nimeen”. Verkko-osoitteen pitää muutenkin olla asiallinen. Viestintävirasto on määritellyt sallitut ja kielletyt osoitteet suhteellisen tarkasti.
  4. Hyvät/lyhyet verkkotunnukset on jo viety. Väärin: Kolmekirjaimisia tunnuksia on vapaana vaikka kuinka paljon, ja jopa jotkut kaksimerkkisetkin domainit odottavat yhä ottajaansa. Muutamalla yrityksellä vapaa domain löytyy aiheeseen kuin aiheeseen.
  5. Domainin hankkiminen on vaikea/ aikaavievä prosessi. Väärin. Kun hankin itselleni kingi89.fi -verkkotunnuksen, aikaani meni vajaa puoli tuntia. Hieman teknistä tietoa ja osaamista vaaditaan, mutta muuten homma on varsin suoraviivainen.
  6. En tarvitse omaa .fi-verkkotunnusta. Makuasia, mutta: Paitsi omaa verkkosivustoa tai blogia varten, oma verkkotunnus voi olla näppärä keino esimerkiksi kotikoneen ja sen tiedostojen etäkäyttöön. Verkkotunnuksella ei tarvitse olla periaatteessa mitään palveluja, vaikka kieltämättä aika hyödytöntä domainin hankinta tuolloin on.

Jos verkkotunnuksen hakeminen tuntuu turhan työläältä, tai haluaa sen liitettäväksi esimerkiksi web-hotellipalveluunsa, voi tunnuksen hankkia osana muuta palveluaan. Useimmat suomalaiset web-hotellipalveluntarjoajat hankkivat haluttaessa .fi-verkkotunnuksen ja tekevät tarvittavat määritykset pientä korvausta vastaan asiakkaansa puolesta.

Jos sen sijaan haluaa hankkia verkkotunnuksen vaikkapa Blogger-blogiaan varten (kuten itse olen tehnyt tämän itQ-blogin kanssa), tai haluaa oman .fi-osoitteen kotipalvelimelleen (kuten kingi89.fi), kannattaa haku hoitaa suoraan Viestintäviraston kanssa itse. 5 helppoa vaihetta, ja homma on hoidossa.

0. Esivaatimukset

Ennen verkkotunnuksen hankkimista täytyy olla selvillä, mihin sitä osoitettaan haluaa käyttää. Yleensä tarkoituksena on kuitenkin jonkinlaisen verkkosivuston tarjoaminen, ja tällöin täytyy palveluntarjoajaltaan selvittää, miten hankittu verkkotunnus saadaan osoittamaan verkkosivustoon. Esimerkiksi Googlen Blogger-palveluun oman domainin saa käyttöön suhteellisen helposti ja ilmaiseksi, mutta tilanne vaihtelee palveluntarjoajittain. Kaikki eivät tällaista mahdollisuutta tarjoa lainkaan.

Kun on varmaa, että domain voidaan sivustoon kytkeä, pitää löytää sopiva vapaanaoleva verkkotunnus. Vapaita tunnuksia voi etsiä Viestintäviraston palvelun avulla, tai käyttää käyttöjärjestelmän whois-työkalua. Kun vapaa osoite löytyy, pitää vielä tarkistaa, että se on kelvollinen (eikä esimerkiksi jonkin yrityksen toiminimi tai tavaramerkki). Rekisterien tarkistaminen onnistuu helpoiten varsinaisen tunnuksen haun yhteydessä.

1. Nimipalvelinten hankinta

Jotta verkkotunnusta vastaava IP-osoite voitaisiin määritellä, tarvitaan vähintään kaksi nimipalvelinta. Nimipalvelimia tarjoavat useatkin yritykset, joista itse suosittelen Woima Hosting Oy:n palvelua, sillä se ei maksa mitään. Ainakaan itse en ole mitään moitittavaa palvelunlaadusta löytänyt.

Nimipalvelimet on oltava tiedossa jo ennen kuin verkkotunnuksen voi hankkia. Nimipalvelimilla täytyy ainoastaan olla tieto verkkotunnuksesta, joten varsinaisia palvelinten osoitteita ei vielä tässä vaiheessa tarvitse niille määritellä.

2. Verkkotunnuksen haku ja maksaminen

Ennen kuin verkkotunnusta voi hakea, täytyy Viestintäviraston palveluun rekisteröityä. Rekisteröitymissivulla valitaan Rekisteröidy verkkotunnuksen haltijana ja Rekisteröidy yksityishenkilönä. Henkilötietojen antamisen jälkeen salasana lähetetään valinnan mukaan joko kirjeitse tai sähköpostilla1. Salasana vaihdetaan ensimmäisen kirjautumisen yhteydessä.

Kirjautumisen jälkeen verkkotunnuksen haku voidaan aloittaa klikkaamalla Hae verkkotunnusta -painiketta. Verkkopalvelu ohjaa tunnuksen hakemisen, nimipalvelinten asettamisen ja maksamisen, ja samalla valitaan domainin varausaika2 (1, 3 tai 5 vuotta). Maksaminen tapahtuu luottokortilla tai verkkopankissa. Maksamisen jälkeen verkkotunnus on saman tien varattu.

3. Verkkopalvelun ja nimipalvelinten asetusten säätö

Verkkotunnuksen hankkimisen jälkeen on aika määritellä sille tuleva palvelu. Tämä tapahtuu asettamalla ja muuttamalla nimipalvelinten valintoja. Oikeat nimipalvelinasetukset selviävät yleensä sivuston palveluntarjoajan (kuten Bloggerin) ohjeista. Nimipalvelinasetusten teko riippuu nimipalvelinpalveluntarjoajasta, mutta esimerkiksi Woimalla hallinta löytyy Poweradminin List zones -toiminnon alta.

Jos ei käytetä ulkopuolista sivustopalveluntarjoajaa, esimerkiksi oman kotipalvelimen tapauksessa, tarvitsee nimipalvelimille kertoa palvelimen IP- tai olemassaoleva DNS-osoite. IPv4-osoite määritellään A-rivinä, IPv6-osoite AAAA-rivinä ja DNS-osoite CNAME-rivinä. Esimerkiksi itQ:n lyhytosoitepalvelu s.itq.fi on nimipalvelimille määritelty seuraavasti:

s.itq.fi IN CNAME kserver.dy.fi

4. Sitten odotellaan

Nimipalvelinasetusten päivittyminen kaikkialle Internetiin vie aikansa, sillä käyttäjän ja sivuston nimipalvelinten välissä on useita muita nimipalvelimia, jotka pitävät tietoja välimuistissa. Tiedot kuitenkin vanhenevat niistä aikanaan, tyypillisesti muutamassa tunnissa, ja tämän jälkeen palvelun pitäisi olla saatavilla uudesta verkkotunnuksesta.

5. Kaikki kunnossa seuraavan vuoden

Jos sivusto toimii, on kaikki kunnossa: jos palvelimen osoite säilyy samana, ei nimipalvelimien asetuksia tarvitse käydä sörkkimässä. Tarvittaessa esimerkiksi alidomaineja voi käydä lisäämässä, ja nämä päivittyvät päädomainin tapaan muutaman tunnin viiveellä.

Mielessä kannattaa kuitenkin pitää, että domainvaraus ei uudistu automaattisesti. Itsensä kannattaa pitää tietoisena siitä, milloin osoite on viimeistään uusittava, jotta ikävää käyttökatkoa ei pääse syntymään. Uusiminen maksaa saman verran kuin domainin hakeminen, ja sen voi tehdä aikaisintaan puoli vuotta ennen varauksen vanhenemista.

* * *

Jos siis markonkotisivut.ilmainenhosting.example.com -osoite alkaa käydä hermoille, kannattaa rohkeasti harkita omaa .fi-osoitetta. Hinta on varsin kohtuullinen, eikä se ole juurikaan oman verkkosivuston ylläpitämistä vaikeampaa. Tulevaisuudessa lyhyiden .fi-verkkotunnusten saatavuus tulee joka tapauksessa huononemaan, joten on perusteltua varata mieluisa osoite jo varmuudenkin vuoksi.
—
1) On itsestäänselvää, että kannattaa valita sähköpostivaihtoehto, sillä silloin salasanan saa heti eikä kolmen päivän päästä.
2) Suosittelen varaamaan domainin aluksi vuodeksi, sillä jos jostain syystä Viestintävirasto mitätöi verkkotunnusvarauksen, ei maksettua summaa palauteta. Jos kukaan ei ensimmäisen vuoden aikana tule verkkotunnusta itselleen vaatimaan, voi varausta jatkaa hieman huolettomammin pidemmissä pätkissä.

Repputarkastus, kännykkä­taka­varikko ja koululaisen oikeudet

Posted onLeave a comment

OKM ha­lu­ai­si opet­ta­jil­le oi­keu­den tar­kis­taa pe­rus­kou­lu­op­pi­laan vaat­teet ja re­put se­kä ta­ka­va­ri­koi­da häi­rit­se­vät tai vaa­ral­li­set esi­neet. Mut­ta mi­ten huo­leh­di­taan kou­lu­lai­sen oi­keuk­sis­ta ja yk­si­tyi­syy­des­tä?
Kuva: bnilsen: open backpack. c ba 2.0

Opetus- ja kulttuuriministeriö opetusministeri Jukka Gustafssonin johdolla esittää opetukseen liittyvän lainsäädännön muuttamista, ja OKM:n tiedotteen perusteella valtaosa muutoksista vaikuttaa ihan järkeenkäyviltä:

Perus­opetus­laissa säädet­täisiin kasvatus­keskustelusta, joka olisi uusi kasvatuk­sellinen keino
puuttua ja ennalta­ehkäistä oppilaan häiritsevää tai epä­asiallista käyttäy­tymistä. Jälki-istuntoon
liittyvää säätelyä tarken­nettaisiin siten, että mm. kirjallisten ja suullisten tehtävien ja
harjoitusten teettäminen oppilailla tulisi mahdolliseksi.
[–]
Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuuden lisäämiseksi ja heidän vaikutus­mahdolli­suuksiensa
parantamiseksi ehdotetaan, että jokaisessa perus­koulussa tulisi olla oppilas­kunta. Tämän lisäksi
oppilaiden ja opiskeli­joiden oikeutta sekä samalla opetuksen ja koulutuksen järjestäjien
velvollisuutta kehittää osallisuutta vahvistet­taisiin nykyisestä.
[–]
Opetuksen järjestäjä velvoitettaisiin järjestämään mm. mahdollisuuksia osallistua
opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun tai oppilaitoksen
järjestyssäännön valmisteluun.
[–]
Perusopetuslakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sairaalan sijaintikunnan velvollisuus
järjestää opetusta kattaisi aina sairaalassa potilaana olevan oppilaan opetuksen siinä määrin kuin
hänen terveydentilansa sallii.

Kuten sanoin, nämä ovat ihan järkeviä ja ilmeisesti paljon kaivattujakin muutoksia. Näiden lisäksi ehdotuksessa on kuitenkin eräs − mediahuomionkin varastanut − kohta.

[– O]pettajille ja rehtorille säädettäisiin toimivaltuudet takavarikoida
häirintään käytettäviä tai vaarallisia esineitä ja aineita, sekä tietyin edellytyksin tarkastaa
oppilaan tai opiskelijan tavarat ja päällisin puolin vaatetuksen tällaisten esineiden tai aineiden
löytämiseksi.

Ymmärrän kyllä, että jos opettajien oikeus ottaa haltuunsa esimerkiksi puukot ja muut vaaralliset tavarat on tervetullut uudistus. Samoin opetuksen häiritseminen kännykän räpläämisellä on varmasti ikävää. Mutta mutta…

Kun mennään sörkkimään vajaavaltaisen1 oikeuksia, täytyy muutosten olla hyvin perusteltuja ja välttämättömiä, sillä tällaisilla henkilöillä ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia tai ymmärrystä itsensä ja omien oikeuksiensa suojelemiseen – lapsi tai nuori, joka näkee opettajan auktoriteettina, saattaa mukisematta hyväksyä myös väärinkäytökset. En sano, että suomalaiset opettajat olisivat lähtökohtaisesti läpimätiä hyväksikäyttäjiä2, mutta ”inhimillinen tekijä” kannattaa kuitenkin pitää mielessä.

Asiaa ei millää tapaa helpota se, että kyseessä on niinkin fundamentaalisen oikeuden kuin koskemattomuuden rajoittaminen. Vaikka ”[t]arkastamisessa ja poisottamisessa olisi
noudatettava hienotunteisuutta ja kunnioitettava henkilökohtaista koskemattomuutta ja
yksityisyyttä”, on väärinkäytösten mahdollisuus ilmeinen: Opettaja saattaa esimerkiksi rankaista oppilasta viemällä tämän kännykän tai muun henkilökohtaisen välineen − jopa repusta tai taskusta! Jos oppilas ei uskalla ”tehdä asiasta numeroa”, saattaa tällainen omintakeinen rangaistuskeino yleistyä ja levitä. Mainitsemani skenaario on vain eräs vaihtoehto: jokainen voi itse keksiä lisää variaatioita.

Kun kuitenkin opettajat tarvitsevat lisää puuttumiskeinoja, ei tätä takavarikko-oikeutta kannata lähteä täysin kuoppaamaankaan. Kaksi tarkennusta on kuitenkin tarpeen:

  1. Ne tilanteet, joissa tarkastus- ja poisotto-oikeuksia voidaan käyttää, tulee määritellä tarkasti. Ei välttämättä täysin konkreettisella tasolla, jotta tarvittava pelivara taataan, mutta kuitenkin niin tarkasti, ettei väärinkäytöksiä voi käytännössä tapahtua.
  2. Väärinkäytöksien estämiseksi pitää ehdottomasti opettajan laatia jokaisesta ”takavarikosta” ja ”tarkistuksesta” kirjallinen selitys, joka sitten annetaan tiedoksi niin oppilaalle itselleen, kotiin, kuin koulun johtoonkin. Oppilaat pitää toki opettaa myös vaatimaan nämä selitykset. Lisäksi jonkinlainen valituspolku tulee oppilaan oikeusturvan toteutumiseksi määritellä ja kertoa.

Uskoisin, että kun kynnys tällaisten, oppilaan koskemattomuuden ja yksityisyyden suojaa rajoittavien, oikeuksien käytölle asetetaan tarpeeksi korkeaksi, ei niitä juurikaan väärinkäytetä.

Toisaalta uhkana on, etteivät opettajat uskalla oikeuksiaan hyödyntää silloinkaan, kun se olisi tarpeen. Myös tämän takia on tärkeää, että uusien oikeuksien käytölle on selvät ja konkreettiset ohjeet. Näiden ohjeiden määrittelyssä avoin kommunikaatio opetuslaitosten sisällä ja niiden välillä on välttämätöntä.

Koululaisen oikeuksiin pitää kajota äärimmäisellä varovaisuudella. Kun se nyt kuulemma3 on tarpeen, on tärkeää huolehtia kaikenlaisten väärinkäytösten ehkäisystä. Oppimis- ja opetusrauha pitää toki taata, mutta ei millä hinnalla tahansa.

Ennakoiva vastamussutus: Itselläni ei ole lapsia, eikä toivottavasti hetkeen olekaan, joten joku voisi väittää minun olevan epäpätevä sanomaan yhtään mitään. Hämärien muistikuvien perusteella epäilen joskus kuitenkin olleeni hieman nuorempi, joten ihan tuulesta temmattuja ajatukseni eivät ole. Lisäksi on ikävää, että niin monet näyttävän kannattavan ideaa siksi, että ehdotuksen tasolla se vaikuttaa hyvältä, eikä nähdä riskejä käytännön toteutuksessa. Jos silti olet eri (tai samaakin) mieltä, kerro kommenteissa.
—
1) Tässä tapauksessa vajaavaltaisuus johtuu alaikäisyydestä.
2) Selvennykseksi: Kyseisen tilanteen hyväksikäyttäjiä.

Estot eivät vaikuta TPB:n käyttöön

Posted onLeave a comment

The Pi­rate Bay -ky­se­ly­ni mu­kaan oi­keu­den lan­get­ta­ma si­vus­tol­le pää­se­mi­sen es­tä­mi­nen ei suu­rim­paan osaan ih­mi­sis­tä ole vai­kut­ta­nut mi­ten­kään.

Kuva: The Pi­rate Bay -lo­go/ The Pirate Bay

Puolisentoista kuukautta kestänyt kyselyni The Pirate Bay -sivuston estoihin liittyen on nyt päättynyt. Ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan päivitettyä kierto-ohjetta, on paikallaan hieman esitellä kyselytuloksia.

Kaikkiaan kyselyyn saatiin vastaukset 25 henkilöltä, ja arvontaan näistä vastaajista osallistui 131. Vastaajamäärä jäi hieman alhaisemmaksi kuin suunnittelin, mikä johtuu osittain siitä, että blogiani saavutaan tyypillisesti lukemaan Googlen hakutuloksesta, eikä välttämättä sitoutumista tai luottoa kirjoituksiani kohtaan löydy2.

Tein jo­kais­ta hy­väk­syt­tyä ar­von­taan osal­lis­tu­jaa var­ten oman ar­van, jos­sa oli sa­tun­nai­nen merk­ki­jo­no. Nä­mä hei­tet­tiin hat­tuun, ja on­ne­tar nos­ti siel­tä oi­ke­as­sa ala­reu­nas­sa ole­van IJvI-ar­van.

Kuva: Riku Eskelinen

Arvonta suoritettiin siten, että onnettarena toiminut avovaimoni nosti hatusta yhden arvan. Arvoissa oli kussakin satunnainen merkkijono, ja merkkijonot puolestaan oli linkitetty vastaajiin. Näin kukaan muu kuin minä ei päässyt käsiksi henkilötietoihin. Voittava merkkijono oli muuten IJvI, ja voittajalle on ilmoitettu sähköpostitse.

Käyn tässä kirjoituksessa läpi tulokset yksitellen ja erillään toisistaan. Saatan myöhemmin analysoida tuloksia tarkemminkin.

Esto ei aiheuttanut operaattorin vaihtamista

Kyselystä taisi tulla hiukan puutteellinen, kun jo ensimmäisessä kohdassa, jossa kysyttiin nykyistä Internet-operaattoria, suosituin vaihtoehto oli Muu operaattori (36 %). Ovatko paikallispuhelinyhtiöt todella näin suosittuja, vai jätinkö jonkun suuren operaattorin kokonaan pois? Toiseksi suosituin valinta oli Elisa/Saunalahti (28 %), seuraajinaan Sonera (24 %) ja DNA (12 %).

Valtaosa vastaajista (60 %) ilmoitti, etteivät ole vaihtaneet operaattoria estojen tultua voimaan noin vuosi sitten. Niistäkin, jotka ovat operaattoria vaihtaneet, lähes kaikki (36 % kaikista vastaajista) tekivät vaihdoksen jostakin muusta syystä.

Vieraillaan viikoittain, estoilla ei vaikutusta tiheyteen

52 % vastaajista kertoi vierailleensa ennen estoja The Pirate Bayssä viikoittain. 8 % vieraili sivustolla päivittäin ja 24 % harvemmin kuin joka viikko. Muut (16 %) eivät joko käyttäneet sivustoa lainkaan, tai heidän operaattorinsa eivät estä pääsyä muutenkaan.

Sivuston estämisellä ei vaikuta olleen juurikaan vaikutusta sen käyttöön: 72 % vastaajista käytti sivustoa estojen voimaan tultua yhtä paljon kuin ennenkin. Käyttöä vähensi 12 % vastaajista, ja vain yksi vastaaja kertoi lopettaneensa palvelun käytön vasten tahtoaan.

Proxypalvelimella paikalle tai kilpailijan käyttäjäksi

Yleensä esto kierretään käyttämällä proxy- eli välipalvelinta: näin kertoi tekevänsä 52 % kaikista vastaajista. 28 % vastaajista kertoi, etteivät he kierrä estoa mitenkään tai operaattori ei estä heitä pääsemästä sivustolle muutenkaan.

Joka kolmas vastaaja on ryhtynyt eston johdosta käyttämään jotakin muuta torrent-sivustoa. Esto on lisäksi saanut kuudesosan lisäämään materiaalin hankkimista laillisista lähteistä.

Mitä tästä voidaan päätellä

Vastaajia oli vain neljännessata, joten kovin radikaaleja johtopäätöksiä ei voida vetää. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, ettei The Pirate Bayn estämisellä ole suurtakaan vaikutusta sen käyttämiseen.

Turhana en toki kyselyä pidä. Aikomukseni on kevään aikana kirjoittaa uusi, entistä kattavampi eston kierto-ohje, ja vastaukset antavat lisävalaistusta siihen, miten postausta kannattaa lähteä tekemään. Kiitokset siis kaikille vastanneille.
—
1) Näistä kaksi jouduttiin kylläkin hylkäämään: toinen virheellisten yhteystietojen, toinen poste restante -osoitteen takia.
2) Vaikka tietenkin pitäisi!