22.1.2013: Tähän kirjoitukseen liittyen olen julkaissut tarkennuksia ja syvempää analyysiäni yksityisyysongelmiin. Suosittelen lukemaan uuden postaukseni tämän luettuasi.
Itella on viime viikkoina mainostanut omaa Netposti1-palveluaan aggressiivisesti niin TV:ssä2, Internetissä, radiossa2, mainostauluissa kuin fyysisillä kirjeilläkin: jokainen on varmasti huomannut mainoksen jossain muodossa.
Vaikka Netposti ei palveluna olekaan mitenkään uusi (se on ollut olemassa ainakin vuodesta 2008 asti), on Itella nyt päättänyt jostain syystä alkaa tunkea sitä väkivalloin kuluttajien kurkusta alas.
Tyypillisesti mainos on muotoa ”Tiedote! Sinulle on avattu oikea
postilaatikko osoitteessa netposti.fi. Aktivoi se 31.12. mennessä”. Ainakin itselleni valitut sanainkäänteet vaikuttavat varsin tarkoitushakuisilta. Kun tuollaisia ”tiedotteita” on käytännössä pakko nähdä ja kuulla joka puolella, tuntuu siltä, että Itellan viesti kuluttajille onkin: ”Joko menet aktivoimaan sen palvelun, tai itket ja menet. Mitä nopeammin, sitä vähemmän saat raippaa. Ja kuka tietää, kuinka paljon postejasi hukkuu vitkutellessasi? Hopi hopi!”.
Konkreettisimmat ongelmat tuossa muotoilussa ovat:
- ”Tiedote”: Jokainen mainos kerrotaan tiedotteena. Näin toki onkin, mutta ainakin omaan korvaani julistamalla jokin asia tiedotteeksi siitä tehdään virallinen ja muodollinen ilmoitus. Ei tämä Itellan mainos nyt mikään kriittinen viranomaistiedote ole.
- ”Sinulle on avattu –”: Kuka avasi? Postiko? Kenen oikeutuksella? Itellalla on varmaankin ollut tarkoituksena herättää mielikuva, että he ovat hoitaneet kaikki esivalmistelut puolestani, mutta minusta tuntuu enemmänkin että Itella on tehnyt nimissäni asioita, joita en haluaisi tehdä.
Toisaalta, mitä tämä ”avaaminen” tarkoittaa? Pitäisikö nyt yhtäkkiä varautua siihen, että kaikki posti siirtyy ”uuteen postilaatikkoon”? Tällaisten pelkojen herääminen ihmisissä on täysin mahdollista, ja pelolla markkinoiminen on eettisesti vähintäänkin arveluttavaa.
- ”– oikea
postilaatikko”: Oikea postilaatikko on fyysinen laatikko, johon posti laitetaan, ei virtuaalinen kolo Itellan käyttämän palvelinsalin palvelinten levytilassa. Lisäksi oikeaan postilaatikkoon postia voi lähettää kuka tahansa, ja sinne voi sujauttaa kirjeen myös naapuri ihan Itellan valvovan silmän ohi. Joten mikään oikea postilaatikko Netposti ei missään nimessä ole. - ”Aktivoi se 31.12. mennessä”: Tai muuten…? Missään Itella ei vaivaudu kertomaan, mistä he ovat tuon aikarajan repineet. Palvelunsa sivustolla Itella kirjoittaa jonkinlaisista arvonnoista, joten todennäköisesti tällaisesta on kyse. Varsinaisissa mainoksissa en ole mistään arvonnasta kuullut. Tuntuukin vähän siltä, että myös aikarajan tarkoituksena on herättää pelkoa: jos en käy aktivoimassa Netpostia annettuun aikarajaan mennessä, minun käy huonosti. Kuten totesin edellä, pelottelu ei ole oikea tapa markkinoida yhtään mitään.
Erityisen paljon minua häiritsi postiluukusta3 kolahtanut valkoinen kirjekuori4, jonka osoiteikkunassa luki vain ”Sisältää tärkeää tietoa jokaiselle suomalaiselle.”. Vaikka aihetta ei ollutkaan vaikea arvata, päätin avata kirjeen silkasta mielenkiinnosta. Kirjeen sisältö oli mainoksista tuttuun propagandatyyliin kirjoitettu: ”Tiedotteessa” muistettiin kehua, miten ilmainen, turvallinen, varma, kätevä, elinikäinen ja ennen kaikkea tarpeellinen Netposti on. Myös takaraja aktivoinnille löytyi viestin lopusta.
Kirjeen A4-arkin toinen puoli5 oli varsin ilmavasti täytetty, joten Itella olisi halutessaan voinut lisätä sivun loppuun pienellä jonkinlaisen ”Netpostia ei ole pakko aktivoida. Jos et halua käyttää Netpostia, voit hävittää tämän kirjeen ilman että SWAT-tiimi rynnii ovista ja ikkunoista” -alaviitteen, mutta kuten muut kampanjan mainokset ovat tehneet varsin selväksi, Itellan tarkoituksena on pakottaa kaikki suomalaiset palvelun käyttäjiksi.
En tiedä, miksi Itellalla on pakottava tarve saada Netpostiin lisää käyttäjiä, mutta voisin kuvitella, että Itellalle toimitettu Netposti-kirje tuottaa paperista kirjettä enemmän voittoa, ja maksavien lähettäjien houkuttelu palvelua käyttämään on sitä helpompaa, mitä enemmän Netposti-tunnuksen omistavia vastaanottajia on. Markkinoinnin tarve sinänsä on ymmärrettävää, mutta Itella on toiminnallaan ylittänyt hyvän maun ja järkevyydenkin rajat moninkertaisesti.
Vaikka Itella onkin valtionyhtiö, tulisi sen mielestäni käyttäytyä yhtä
hyvin kuin minkä tahansa rahaa tekevän yrityksen: sen palvelut kuitenkin
maksavat ihan oikeita euroja, ja suomalaiset − postipalvelujen
käyttäjät − ovat sen asiakkaita. En toisaalta hyväksyisi tällaista
ylimielisyyttä, vaikka sen takana olisi valtion laitos. Jos jotain,
valtion omistamana yrityksenä ja eräänlaisena yritysten esikuvana
Itellan tulisi toimia erityisen vastuullisesti ja kaikki huomioiden.
Itellan tulisikin hetimmiten ainakin selkeyttää mainontaansa, ja poistaa siitä kaikki pelotteet. Erityisen tärkeää olisi kertoa, että Netpostin käyttö ei suinkaan ole pakollista, vaan että se on vain maksuton lisäpalvelu sellaista haluaville.
Ongelmia Netpostissa itsessään
On selvää, etten itse aio näistäkään uhkailuista huolimatta rekisteröityä Netposti-palvelun käyttäjäksi, sillä koen tuollaisen palvelun monin tavoin ongelmalliseksi niin itselleni kuin muillekin:
- Korvaavuus: Netposti ei tuo lisää paperipostiin, vaan eri toimijat siirtävät viestintänsä verkkopalveluun. Esimerkiksi joillakin työpaikoilla ei nykyäänkään ole mahdollista enää saada paperista palkkakuittia, vaan työntekijä on pakotettu käyttämään Netposti-palvelua. Mitä enemmän Netposti-käyttäjiä, sitä helpompi lähettäjien on pakottaa vastaanottajat käyttämään palvelua.
- Monopoli: Tavallisen sähköpostiosoitteen saa kukin hankkia haluamastaan palvelusta, eikä fyysinen postilaatikkokaan ole Itellan omaisuutta. Sen sijaan Netposti on tiukasti Itellan kontrollissa, eikä palveluntarjoajan vaihtaminen ole mahdollista. Sähköiset kirjeensä voi kopioida muualle vain copy-pastettamalla tai tulostamalla.
- Tietoturva ja yksityisyys: Itellalla ei ole mitään keinoa varmistaa, etteivätkö viestit pääsisi kolmansien osapuolien tietoon. On esimerkiksi teoriassa mahdollista, että Itella itse tai jokin viranomainen lukee viestejä ilman, että vastaanottaja saa tästä ikinä tietää. Myöskään tietomurtoja ei voida sataprosenttisesti ehkäistä.
- Tietojen säilytys: Itella kertoo säilyttävänsä viestit seitsemän vuoden ajan, mutta oletettavasti viestejä voi itsekin poistaa. On kuitenkin todennäköistä, että myös poistetut viestit jäävät esimerkiksi varmuuskopioille käytännössä ikuisiksi ajoiksi, ja voivat näin joutua vastaanottajan näkökulmasta vääriin käsiin.
- Ikuisuus: Kirjeessä kerrotaan palvelun olevan ”elinikäinen”. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tuollaiset lupaukset ovat katteettomia: Itella saatetaan vaikkapa yksityistää, jonka jälkeen sveitsiläinen sijoituspankki uutena omistajana päättää lakkauttaa ydinliiketoimintaan kuulumattomia palveluja.
- Digikuilun kasvaminen: Todennäköisesti aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät osaa tai halua käyttää Internetiä lainkaan. Aina kun tällaisia yhteiskunnan kannalta kriittisiä toimintoja siirretään Internetiin, riski tällaisen ei-diginatiivin ihmisen syrjäytymisestä kasvaa. Ongelmat ovat jo tänä päivänä todellisia, eikä Itellan toiminnallaan tulisi ainakaan edesauttaa kuilun kasvamista.
Ryhtyessään käyttämään Netpostia yksilö ei siis pelkästään tee valintaa omasta viestienjakelustaan: samalla hän on osa sitä joukkoa, joka valinnallaan hiljaa hyväksyy tällaisen epäeettisen toiminnan. Mitä useampi Netpostin aktivoi, sitä enemmän sivulliset joutuvat kärsimään palvelun muuttuessa yhä välttämättömämmäksi osaksi arkea.
—
1) Yleensä aina linkitän mainitsemiini palveluihin, mutta ymmärtänet miksen tällä kertaa niin päättänyt tehdä. Jos kuitenkin haluat harata vastaan, niin kuka minä olen tuomarille.
2) Itseäni huvittaa Itellan vast’ikään lanseeraama tunnussävel, josta tulee väkisin mieleen SimCity 3000:n valikkomusiikki. Tosin Itellan melodia tuntuu loppuvan ikään kuin kesken, eikä se oikeastaan edes ”synkkaa” tunnusanimaation kanssa.
3) Niin, kerrostaloissa ei edes käytetä oikeita ”oikeita postilaatikkoja”.
4) Kirjekuoren tunnistin avaamatta Itellan lähettämäksi kolmen tuntomerkin perusteella: I. Kirjasin oli Itellan vakiokirjasin, II. Kirjekuoressa ei ollut mitään merkintöjä. Jopa osoitteettomissa mainoskirjeissä on Itellan merkinnät, ja kuka muukaan kuin Itella itse voisi tuota sääntöä kiertää. III. En muista, että mikään firma olisi koskaan kertonut osoitteettoman mainoksensa olevan ”tärkeää tietoa jokaiselle suomalaiselle”. Itellan ylimieliset mainokset sen sijaan tunkevat naamalle kaikkialta, joten sisältö oli helppo arvata.
5) Kääntöpuolella oli samat tekstit ruotsiksi.