Tekijä: Riku Eskelinen

Verkko-osta­misen tur­val­li­suu­des­ta huo­leh­ti­mi­nen on helppoa

Posted onLeave a comment

Verk­ko­kaup­po­jen käyt­tö on tur­val­lis­ta, kun­han osaa huo­leh­tia omas­ta tur­val­li­suu­des­taan. Ko­vin vai­ke­aa se ei ole.
Kuva: 401(K) 2012: Credit Card Debt. CC BY-SA 2.0

Verkkokaupoista ostaminen on suomalaisille tuttua puuhaa, ja ymmärtäähän sen: välimatkat ovat pitkiä, ja kotimaisten kivijalkakauppojen hintataso korkea.

Verkko-ostaminen on yleensä turvallista, kunhan ostaja tietää, mitä on tekemässä. Olen kuitenkin huomannut, että valitettavan usein ostokset tehdään Internetissä ”hasardilla” perehtymättä sen enempää omaan turvallisuuteensa.

Toisin kuin perinteisessä myymälässä asioidessa, verkkokauppaa käydessä myyjä saattaa kadota tuhkana tuuleen ostajan rahojen kanssa. Koska verkko-ostamiseen liittyy monta muutakin muuttujaa ostajan ja myyjän lisäksi, ei ostaja voi täysin riskittä ostoksiaan tehdä, mutta pienellä valveutumisella vaaranpaikkojen välttäminen onnistuu.

Kaikista turvallisintahan olisi toki olla ostamatta mitään verkkokaupoista, mutta tällöin pitäisi tyytyä vain kulkumatkan päässä oleviin myymälöihin tai postitilauskatalogien1 tarjontaan. Jos haluaa Suomessa tai Suomeen hankkia edullisesti laadukasta tavaraa, on verkkokaupan käyttäminen näin ollen lähes välttämätöntä. Monia harvinaisempia tuotteita ei Suomeen edes maahantuo kukaan, jolloin ostaminen verkkokaupasta on ainoa vaihtoehto.

Ensisijaisesti kannattaa luottaa tunnettuihin, mielellään kotimaisiin, verkkokauppoihin. Kotimaisilla toimijoilla toimitus (varastossa olevalla tavaralla) on yleensä nopeampaa kuin kaukomailta tilattaessa, ja kuluttajansuojan toteutuminen on varmempaa2. Lisäksi maksu tapahtuu tyypillisesti verkkopankin e-maksu -toiminnolla, jolloin maksukorttia ei edes tarvita ostosten tekoon – verkkopankkitunnukset riittävät.

On kuitenkin mahdollista, että jotain tiettyä tuotetta ei saa kuin valmistajan omasta verkkokaupasta, tai sitä ei jostain muusta syystä tuoda Suomeen. Tällöin kotimaiset pankkikohtaiset verkkopankkimaksupalvelut eivät ole käytettävissä. Erilaisia verkkomaksuratkaisuja on lukematon määrä, ja ostajan kannattaakin olla tarkkana, miten maksu tapahtuu, ennen kuin maksukorttinsa numeroa alkaa nettiin syöttää.

Yleensä niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa PayPal-maksupalvelu on käytettävissä. PayPal on turvallinen tapa maksaa, eikä sen käyttö vaadi palveluun rekisteröitymistä (joskin rekisteröityminen on ilmaista ja mielestäni ihan hyödyllistä). Käytännössä PayPal-tiliin joko siirretään tilisiirtona rahaa tai PayPal veloittaa suoraan maksukorttia, ja verkkokauppa taas ottaa rahat PayPal-tililtä. Etuna palvelussa on se, ettei maksun saaja näe luotto- tai pankkikortin tietoja, eikä näin voi aiheuttaa yllätyksiä, sillä kaikki maksut hyväksytään PayPalin oman verkkopalvelun kautta.

PayPal huolehtii myös ostajan turvallisuudesta: jos tilattu tavara ei saavu perille tai on väärä tai viallinen, voi ostaja ”riitauttaa” tapahtuman. PayPal, ostajan ja myyjän kanssa asiaa selvitettyään, ratkaisee asian, ja tarvittaessa palauttaa maksetun summan ostajalle.

Jos PayPal-maksuvaihtoehtoa ei ole saatavilla, kannattaa selvittää, onko verkkokauppa Verified by Visa– tai MasterCard SecureCode -yhteensopiva (kortista riippuen). Tällaiset palvelut lisäävät maksutapahtumaan yhden käyttäjän ja maksajan välisen vaiheen, jolloin maksu on turvallisempaa.

Verk­ko­kau­pas­sa asi­oi­des­sa kan­nat­taa var­mis­taa, et­tä yh­teys on vä­hin­tään­kin sa­lat­tu, mie­lel­lään tun­nis­tet­tu. Ku­vas­sa tun­nis­te­tun Vies­tin­tä­vi­ras­ton Do­main.fi -pal­ve­lun tie­dot Fi­re­fox 14:lla kat­sot­tu­na.
Kuva: Kuvakaappaus: Domain.fi/ Firefox 14

Hyvin harvoin on tarpeen syöttää maksukortin numeroa suoraan verkkokaupan omille sivuille, ja tällaisen tilanteen sattuessa kannattaa käyttää hetki sen tarkistamiseen, että toinen osapuoli on luotettava, ja että on varmasti myyjän virallisella sivulla (eikä esim. kalastelusivustolla). Osoiterivi kannattaakin katsoa kirjain kirjaimelta, ja varmistaa että yhteys on salattu (lukon kuva) ja mielellään tunnistettu (verkkokauppiaan nimi ennen osoitetta osoiterivillä). Tällaiset toimenpiteet on hyvä tehdä myös muulla tapaa maksettaessa – varmuuden vuoksi.

En ole itse törmännyt maksukortin numeroa suoraan ruinaaviin, mutta rehellisiin, myyjiin kuin muutaman kerran elämässäni. Siksi suosittelenkin, että jos aiemmin mainitsemani maksutavat eivät ole mahdollisia, kannattaa harkita ostoksiensa tekemistä jostain muualta, ellei luottamus myyjää kohtaan ole äärettömän suurta.

Kun maksu on veloitettu ja tuote saapunut, kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä. Rikolliset ovat kuitenkin ovelia, ja on mahdollista, että kaikesta huolellisuudesta huolimatta maksukortin tiedot ovat päätyneet vääriin käsiin. Oman tilinsä tapahtumia kannattaakin aktiivisesti seurata, vaikkei olisikaan ostanut mitään vähään aikaan. Jos huomaa outoja veloituksia, kannattaa ottaa saman tien yhteyttä pankkiin, kuten myös myyjään, jos se on tiedossa, ja selvittää asia.

Kerron vielä oman niksini, jolla rajaan maksukortin käyttöön liittyviä riskejä: pankissani on kaksi tiliä, joista vain toiselle on pankkikortti. Korttitilillä pidän rahaa vain sen verran kuin tarvitsen, jolloin kortin tai sen tietojen joutuminen vääriin käsiin ei syökse minua vararikkoon. Keinon olen todennut hyväksi myös oman talouden hallintaan. Myöskin nosto- ja ostorajat kannattaa pitää järkevinä: jos kriisi iskee, pankkikonttorissa asioimalla saa kyllä tarvittaessa vaikka tilinsä tyhjäksi.

Verkko-ostamisvinkkini vielä tiivistettynä:

  • Suosi suomalaisia verkkokauppoja – maksa pankkisi e-maksulla.
  • Ulkomailta tilatessasi käytä PayPal-tiliä, tai vähintäänkin Verified by Visa- tai MasterCard SecureCode -maksua.
  • Asioi vain luotettavien kauppiaiden kanssa. Varmista että olet varmasti oikealla sivustolla, ja että sivusto on turvallinen: salattu ja tunnistettu.
  • Valvo tilisi käyttöä. Ota heti yhteys pankkiisi, jos huomaat jotain poikkeavaa.
  • Älä pidä korttitililläsi enempää rahaa, kuin tarvitset. Säilytä suuria rahamääriä eri tilillä, ja siirrä sieltä tarvittaessa.

Lisää hyviä ohjeita verkkomaksamiseen antaa Luottokunnan Korttiturvallisuus.fi-sivuston Usein kysyttyä– ja Verkossa-sivut. Lisäksi kannattaa käyttää 2 minuuttia 2 sekuntia seuraavan CERT-FI:n videon katsomiseen:

Sisältöä ei voida näyttää, sillä evästeet eivät ole käytössä.

—
1) Vieläkö tällaisia julkaistaan?
2) Eli yhtä varmaa kuin kivijalkamyymälässä asioidessa. Toiset liikkeet hoitavat asiansa kunnialla, toiset eivät, mutta kuluttajansuojaviranomaisien avulla asiat yleensä ratkeavat, viime kädessä oikeusteitse.

Budjettivalvontakamera liikkeentunnistuksella

Posted on4 Comments

Muu­ta­man kym­pin in­ves­toin­nil­la voi ra­ken­taa tal­len­ta­van ja liik­keen tun­nis­ta­van vi­deo­val­von­nan. Mi­nä to­teu­tin it­se­äni Rasp­berry Pil­la ja kym­pin web-ka­me­ral­la, se­kä Motion-oh­jel­mal­la.
Kuva: Mike_fleming: CCTV Camera. CC BY-SA 2.0

Raspberry Pista on moneksi, kuten tiedämme. Päätin toteuttaa erään vähemmän mielikuvituksellisen käyttöidean, ja valjastin yhden Raspberry Pin kyttäämään puolestani. Pienellä investoinnilla käytössäni oli todellinen tee-se-itse-mallinen tallentava videovalvonta.

Web-kameran kuvan tallennus voidaan toteuttaa monella tapaa, mutta päädyin lopulta varsin monipuoliseen Motion-ohjelmaan sen liikkeentunnistusominaisuuksien vuoksi.

Laitteistoltaan viritykseni on varsin vaatimaton: päätön1 Raspberry Pi kahden gigan muistikortilla, 700 mAh:n virtalähteellä ja verkkokaapelilla varustettuna. Kameraksi valitsin Gigantin halvimman Trustin Cuby -webkameran (9,90 €).

Valitsin käyttöjärjestelmäksi Debianin sen tuttuuden vuoksi, vaikkakin tämä tarkoitti sitä, että aluksi jouduin poistelemaan rankalla kädellä oletusasennuksesta mm. X-palvelimen graafisine apuohjelmineen vapauttaakseni muistikortille tarpeeksi tilaa Motionille työkaluineen (mm. FFmpeg).

Kamera toimii UVC:na teoriassa plug-and-play -tekniikalla, käytännössä ei. Tämä johtuu siitä, ettei kameran lukuun tarkoitettua Video4Linux2– (V4L2-)tukea ole Debianin kernelissä. Uudessa firmwaressa tuki sen sijaan on, ja päivittäminen siihen on helppoa Hexxehin rpi-update -työkalun avulla. Seuraavat ohjeet perustuvat Pixelamin blogipostauksen ohjeisiin:

Komennetaan Raspberryn terminaalissa:

sudo apt-get install ca-certificates
sudo apt-get install git-core
sudo wget http://goo.gl/1BOfJ -O /usr/bin/rpi-update
sudo chmod +x /usr/bin/rpi-update
sudo rpi-update

Viimeisen komennon tulisi ulostaa virhe:

/opt/vc/sbin/vcfiled: error while loading shared libraries: libvchiq_arm.so: cannot open shared object file: No such file or directory

Tämän jälkeen komennetaan:

sudo ldconfig
sudo rpi-update
sudo reboot

Uudelleenkäynnistyksen jälkeen webkameran pitäisi tunnistua, ja /dev/ -kansioon ilmestyä tiedoston ”video0”. Jos näin ei käy, kannattaa ensin alkuun kokeilla irrottaa kamera ja kytkeä se uudelleen – omalla kameralla noin joka neljäs kytkentä johtaa virheeseen, mutta uudelleenkytkentä auttaa.

Web-kamera tuottaa reippaasti dataa, joten ulkoinen tallennusväline on käytännössä pakollinen. Itse päädyin käyttämään NFS-tiedostopalvelintani videokuvan tallentamiseen, mutta iso muistitikku tai ulkoinen kiintolevy toimii toki myös.

Itse Motion-ohjelma löytyy pakettivarastosta. Suosittelen asentamaan sen apt-getin vivulla –no-install-recommends, jotta asennettavien riippuvuuksien määrä pysyy kohtuullisena. En esimerkiksi tarvitse ohjelman MySQL- tai Postgresql-tukea.

Paketin asentamisen jälkeen ohjelmisto on periaatteessa käyttövalmis. On kuitenkin järkevää tehdä ohjelmalle asetustiedosto. Kannattaa huomata, että paketista tupsahtanut /etc/motion/motion.conf ei oletuksena ole käyttäjän luettavissa, joten Motion ei lue sitä vaan toimii oletusasetuksillaan.

Oman asetustiedoston voi tehdä joko /etc/motion/motion.conf -tiedoston, tai seuraavan, omaa asetustiedostoani lähellä olevan, tulosteen pohjalta:

# Ei daemonia, tulosta ulostulo päätteeseen
daemon off
# PID-tiedoston sijainti:
process_id_file /var/run/motion/motion.pid
# Tallenna 1. videolaitteesta
videodevice /dev/video0
# Käytetään YUYV-palettia (jos kamera ei tue tätä,
#käytetään ensimmäistä sopivaa palettia
v4l2_palette 6
# Kaapattavan kuvan leveys ja korkeus. Oma kamerani tukee
# periaatteessa 640×480:een asti, mutta jostain syystä
# näitä suuremmat arvot jumittavat ohjelman. Saattaa
# johtua alitehoisesta virtalähteestä.
width 320
height 240
# Suurin sallittu framerate, itse valitsin 8:
framerate 8
# Ohjelmallinen kirkkauden säätö päälle:
auto_brightness on
# Kuinka monta pikseliä pitää vaihtua, jotta muutosta
# pidetään ”liikkeenä”. Oletus on 1500, mutta kuhunkin
# tilanteeseen sopiva arvo vaihtelee.
threshold 1000
# Ohjelma yrittää säätää liikkeentunnistuksen tarkkuutta
# itse
threshold_tune on
# Tallennetaan hetken aikaa liikkeen päättymisen jälkeen:
post_capture 10
# Kuinka paljon eri liikkeillä voi olla väliä, ennen kuin
# niitä pidetään eri tapahtumina? Oletus 60 sekuntia, mutta
# tämäkin vaihtelee käyttötilanteen mukaan.
gap 30
# Tallenna kustakin tapahtumasta eniten liikettä sisältävän
# kehyksen JPG-kuva:
output_normal best
# Tallennetaan myös videokuvaa
ffmpeg_cap_new on
# Tallennetaan video mpeg4-muotoisena
ffmpeg_video_codec mpeg4
# Tallennetaan lisäksi kerran minuutissa JPG-kuva, oli
# liikettä tai ei
snapshot_interval 60
# Piirretään tunnistetun liikkeen ympärille neliö sekä
# videossa että kuvassa:
locate on
# Tulostetaan kuvan ja videon oikeaan alalaitaan
# tallennusaika
text_right %d.%m.%Yn%T-%q
# Tulostetaan kuvan ja videon vasempaan alalaitaan
# liikkeen ja kohinan määrä, ja tapahtuman juokseva numero
text_left Liike %D | Kohina %NnTapahtuma %v
# Tallenna sisältö tähän kansioon (ja alikansioihin):
target_dir /home/pi/output/
# Minuutin välein otettavien kuvien tallennuskansio ja
# nimimalli (snapshots/pp-kk-vvvv_hhmmss)
snapshot_filename snapshots/%d-%m-%Y_%H%M%S
# Tapahtumien kuvien ja videoiden tallennuskansio ja
# nimimalli (events/tapno-pp-kk-vvvv_hhmmss-kehysno)
jpeg_filename events/%v-%d-%m-%Y_%H%M%S-%q
movie_filename events/%v-%d-%m-%Y_%H%M%S-%q
# Tarjoa livekuvaa (MJPEG) portissa 8081
webcam_port 8081
# Näytä oletuksena 1 fps, ja liikkeessä 4 fps:
webcam_motion on
webcam_maxrate 4
# Salli kaikkien koneiden päästä käsiksi kuvaan
webcam_localhost off

Asetusten teon jälkeen Motionin voi käynnistää päätteessä (screenissä):

motion -c /polku/asetustiedostoon.conf

Jos kaikki meni hyvin, pitäisi Motionin nyt alkaa tallentaa videokuvaa aina liikettä havaitessaan, ja tilannekuvan kerran minuutissa. Lisäksi livekuvaa voi ihmetellä osoitteessa http://raspin.osoite:8081/. Ainakin Firefox tukee käytettyä MJPEG-muotoa suoraan.

Ylläolevilla asetuksilla oma kamerani tuottaa materiaalia noin 15 megatavua tunnissa, eli 360 megatavua vuorokaudessa – suhteellisen maltillisesti siis. Kuvan laatukin on 320×240 -resoluutiolla vielä ihan hyväksyttävä. En kuitenkaan viitsi julkaista kameran kuvia tässä, jotten paljastaisi liikaa sen sijainnista ja kuvauskohteesta.
—
1) Eli headless, ts. ilman näyttöä

Ouya: konsolien Raspberry Pi

Posted onLeave a comment

Ouyan ta­voi­te on in­to­hi­moi­nen: tuo­da mark­ki­noil­le 99 taa­lan TV-pe­li­kon­so­li, jo­hon ku­ka ta­han­sa voi ke­hit­tää pe­le­jä. Ra­haa on, mut­ta riit­tää­kö se me­nes­tyk­seen?

Kuva: Ouya-logo

Konsolipelaaminen on monille tuttu aihe: lähes joka kodista löytyy joko Sonyn Playstation 3, Microsoftin Xbox 360 tai Nintendon Wii, tai jokin näiden yhdistelmä. Jotkut taas kantavat mukanaan Sonyn tai Nintendon käsikonsolia.

Myös kännyköillä ja tableteilla pelataan. Googlen Android ja Applen iOS sovelluskauppoineen on tuonut angrybirdsit1 mukavaksi ajantäytteeksi ihmisten arkeen. Mobiili- ja konsolipelaaminen erottuvat idealtaan kuitenkin toisistaan selvästi, sillä siinä missä TV:n eteen istutaan jopa tuntikausiksi ohjainta mätkimään, ei kännykkäpelin pelaamiseen uppoa kuin joitakin minuutteja.

Voisiko sitten kuvitella, että kännyköistä tuttu Android-käyttöjärjestelmä valjastettaisiin TV-konsolin ytimeksi? Itselleni se tuotti vaikeuksia, mutta juuri sitä vastikään julkaistu Ouya-projekti on tekemässä. Projektin tavoitteena on tuoda maaliskuussa 2013 markkinoille 99 dollarin (n. 81 euron) pelikonsoli.

Ouya-projekti aloitti 10. päivä rahoituksen keräämisen Kickstarter-palvelussa, tavoitteenaan kerätä 950 000 dollaria (n. 780 000 €) kuukaudessa. Kirjoitushetkellä tavoite on ylitetty moninkertaisesti, sillä kasassa on jo huikeat 4,4 miljoonaa dollaria (n. 3,6 milj. €).

Laitteisto:

  • Suoritin/ SoC: Nvidia Tegra 3 (ARM)
  • RAM: 1 Gt
  • Sisäinen tall.: 8 Gt Flash
  • Liitännät: HDMI, WLAN (b/g/n), Bluetooth 4.0 (LE), USB 2.0

Lähde: Ouya

Raudaltaan konsoli ei tule taistelemaan nykyisten 7. sukupolven konsolien kanssa, vaikka hintaansa nähden kyseessä on varsin tehokas kokonaisuus. Kuorien sisältä löytyy neliytiminen Nvidian Tegra 3 -ARM-suoritin, gigatavu muistia ja 8 gigan Flash-tallennuskapasiteetti.

Konsolia käytetään langattomalla ohjaimella, jossa on kaksi analogitattia, nuoliohjaimet, kahdeksan painiketta ja jonkinlainen ”koti” -painike. Tarkempaa kuvausta ei tätä kirjoittaessa ollut saatavilla, eikä projektin muutamat kuvat juurikaan paljastaneet ohjaimesta mitään. On toki mahdollista, että ohjaimen design on vielä työn alla. Sivullaan Ouya kertoo, että ohjaimesta halutaan tehdä täydellinen:

We are designing the controller to be a love letter to console gaming.
It will have everything you’ve learned to love: fast buttons, triggers,
laser-precise analog sticks, a D-Pad – and it will have a touchpad for
any games making the trek from mobile or tablet to the TV. It’ll be just
the right weight.

Kehittäjä korostaa konsolin avoimuutta: kuka tahansa voi aloittaa sovelluskehittämisen omalla konsolillaan, ja saattaa tuotoksensa tarjolle konsolin omaan sovelluskauppaan. Ouya kuitenkin vaatii, että kaikkien pelien tulee olla pelattavissa ilmaiseksi ainakin jollakin tasolla. Vaikka tällainen politiikka onkin pelaajien kannalta hyvä, ei se kannusta kaupallisia pelitaloja tuomaan pelejään konsolille.

Pidänkin todennäköisenä, että konsolin on vaikea – edullisuudestaan huolimatta – saada kovinkaan suurta käyttäjäkuntaa taakseen, sillä ilman pelaajia ei konsolille tehdä pelejä, ja ilman pelejä ei konsolille ole ostajia. Vaikka konsolilla voikin – ainakin teoriassa – pelata Android-pelejä, ei kovinkaan moni ole valmis maksamaan sataa euroa2 päästäkseen tahkoamaan Fruit Ninjaa kömpelöllä ohjauksella isolta ruudulta.

En kuitenkaan väitä, että Ouya-konsolin idea olisi tyhmä tai huono. Vaikkei konsolia tultaisikaan näkemään joka kodissa, toimii konsoli eräänlaisena potkaisuna nykyiselle kolmen-kimppa -TV-konsolitilanteelle. Jo nyt konsoli on herättänyt paljon puhetta, ja se selvästi kiinnostaa ihmisiä.

Näkisinkin konsoliprojektin enemmänkin mahdollisuutena tarjota pelikehityksestä kiinnostuneille ihmisille verrattain edullisen mahdollisuuden aloittaa uusi harrastus: eihän Raspberry Pikaan uhkaa nykyisiä PC-markkinoita, mutta se on silti muuttanut monien ajatuksia tietokoneista.

Sitä, riittääkö Ouyalle sitten se, että konsolin hankkivat käytännössä vain pelikehityksestä tai laitteen hakkeroinnista kiinnostuneet nörtit, on hankalaa arvioida. Laitetta ei tappiolla tarvitse myydä, joten rahaa kehittäjille kyllä tulee. Sen sijaan TV-pelaamisen mullistamiseen liittyvien unelmien hajoaminen saattaa käydä kehittäjien psyykeen puolelle, sillä projektin sivu antaa ymmärtää, että tavoitteena olisi saavuttaa ”jotain suurta”.

Täytyy kuitenkin muistaa, etten ole selvänäkijä, enkä edes kovin kansinen analyytikko, joten konsolin tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa. Projektin rahatilanne vaikuttaa kuitenkin lupaavalta, ja idea itsessään on loistava. Monet asiat tulevat muuttumaan ja selviämään lähikuukausien kuluessa, ja vain aika näyttää, miten tälle uudelle konsolille käy.

—
1) angrybirds [æŋribø:rds]: substantiivi, taivutustyyppi 5. Monikko angrybirdsit [æŋribø:rdsit]. Tyypillisesti älypuhelimella tai tablet-tietokoneella pelattava, yksinkertainen ja kerralla lyhyen aikaa pelattava peli.
2) Arvioni lopullisesta hinnasta USA:sta tilattuna posteineen. Jos konsolia tuotaisiin Suomeen ja sitä myytäisiin suomalaisten kauppojen hyllyllä, hinta pyörisi ehkä 180-200 eurossa.
Miksei kuvia konsolista? Koska sellaisia ei oikeastaan ole saatavilla. Olen lähestynyt kehittäjää tämän asian tiimoilta, ja piristän kirjoitustani kuvilla jos tilanne paranee.

Sähköistä äänestystä ei näköpiirissä – hyvä niin

Posted on4 Comments

Vaik­kei tu­le­vis­sa kun­nal­lis­vaa­leis­sa ole­kaan mah­dol­lis­ta ää­nes­tää säh­köi­ses­ti, on syy­tä pi­tää mie­les­sä säh­köi­sen ää­nes­tä­mi­sen vaa­rat tu­le­vai­suut­ta aja­tel­len.
Kuva: Openclipart

Kunnallisvaalit ovat hiljalleen saapumassa, ja mieleeni tulee edellisten vaalien yhteydessä tehty sähköisen äänestyksen pilotti, joka sitten meni nätisti reisille 252 äänen jouduttua teille tietämättömille.

Iltalehti.fi:n tämänpäiväinen uutisartikkeli osaa kertoa, ettei ainakaan lähitulevaisuudessa uusia kokeiluja ole luvassa:

Oikeusministeriöstä kerrotaan, että mitään sähköiseen äänestämiseen liittyviä hankkeita ei ole vireillä.
– –
[Sähköisen äänestyksen uuteen tulemiseen] voi mennä aikaa, koska tietojärjestelmien kehittäminen ja kaikki
hankinnat voivat kestää. Järjestelmää ei ole seuraavissa eikä
välttämättä sitäkään seuraavissa kunnallisvaaleissa, [Oikeusministeriön tutkija Anne] Rautiainen arvioi.

Hyvä niin, sillä edellisten kokemusten perusteella sähköisellä äänestämisellä saavutettaisiin lähinnä itänaapurista tuttu vaalituloksen oikeellisuus.

Sähköisessä äänestämisessä ei lähtökohtaisesti ole mitään väärää, ja idean tasolla se onkin hyvä: tulokset saadaan saman tien, eikä inhimillistä virhetekijää ole. Todellisuudessa on kuitenkin monia asioita, jotka voivat aiheuttaa äänestyksen epäonnistumisen – joko vahingossa tai tarkoituksella.

Viimekertainen järjestelmä oli Tiedon salassa kehittämä viritelmä. Tällaisissa suljetuissa ohjelmistoissa voi olla toimintoja, joista ei tiedä kukaan muu kuin valmistaja itse. Ilman avoimuutta ja tarkkaa ja kaikille vapaata auditointia ei voida varmistaa, ettei äänestystulosta voida muokata. Täysin avoimesti kehitettäessäkään ei voida välttyä siltä, etteikö äänestyspaikalle tuotaisi muunneltu kappale, joka ei antaisikaan täysin oikeita tuloksia.

Toinen ongelma, joka suljetusti kehitettyyn järjestelmään liittyy, on salassa kerättävät tiedot: järjestelmän valmistaja saattaa voida tallentaa erilaisia tietoja siitä, kuka äänesti ketäkin, ja käyttää näitä oikeastaan miten haluaa kenenkään tietämättä. Vaalisalaisuudelle kuvaamani mahdollisuus onkin suurin uhka.

Vaikka järjestelmä olisikin teknisesti täydellisen täsmällinen, ja toimisi aina oikein, pitää muistaa, että sähköistä äänestysjärjestelmää käyttää lopulta tavallinen äänestäjä – ihminen, jonka oikeasta toiminnasta ei voi koskaan mennä täysin takuuseen. Edelliskunnallisvaaleissa merkittävä syypää epäonnistuneisiin äänestyskertoihin olikin juuri käytettävyysongelmat.

Miten sitten tehdä käytettävyydeltään täysin aukoton järjestelmä? Yksinkertaista: sellaisen järjestelmä tekeminen, jota jok’ikinen ihminen osaisi käyttää, on mahdotonta. Laajalla ja avoimella testauksella niin maallikoiden kuin käytettävyysammattilaisten avustuksella voidaan päästä huomattavan lähelle sataprosenttista käytettävyyttä, mutta aina löytyy niitä hömelöitä, jotka painavat ykköspainiketta, kun haluavat äänestää kakkosehdokasta, eivätkä ymmärrä tekevänsä väärin.

Onkin tärkeää, että vaikka joskus tulevaisuudessa sähköistä äänestystä ryhdyttäisiin jälleen virittelemään, tulee kaikille äänestäjille tarjota aina ja ikuisesti mahdollisuus myös klassiseen ”numero lappuun, leima päälle ja uurnaan” -äänestämiseen ilman syrjimistä tai sormella osoittamista.

Lopuksi vielä ajatukseni sähköiseen äänestämiseen liittyen tiivistettynä:

  • Avoin järjestelmä
  • Kaikille vapaa, laaja auditointi lähdekoodia myöten
  • Äärimmäisen tarkka käytettävyystestaus
  • Äänestyspaikan ohjelman oikeellisuus voitava taata
  • Mahdollisuus äänestää paperilipulla säilytettävä

Kerro mitä tekisit Raspilla saadaksesi sen

Posted on12 Comments

Nur­kis­sa­ni pyö­rii yk­si yli­mää­räi­nen Rasp­berry Pi. Se voi ol­la si­nun pie­nel­lä mie­li­ku­vi­tuk­sen käy­töl­lä.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Niinhän siinä sitten kävi, että toisin kuin aiemmin kuvittelin, ei element14:n ja Farnell Suomen tilaukseni olleetkaan maagisesti yhdistyneet, vaan posteljooni soitti tänään ovikelloa ja ojensi minulle osoitetun paksuhkon kirjeen.

Sisältönä oli Farnell Suomi -paketin kanssa identtisesti paketoitu Raspberry Pi, sekä kokoani oleva T-paita. Paidan ajattelin säilyttää, mutta koska omistan jo kaksi toimivaa Pita, ajattelin luopuvani tästä yksilöstä. Laitteen myydyksi saaminen Internetissä olisi turhan hankalaa, joten annan sen ihan ilmaiseksi pois jollekulle blogini lukijalle.

Miten sitten voit tämän pakasta vedetyn Raspin saada itsellesi? Se vaatii sinulta vain hieman aikaa ja mielikuvitusta.

Olisi nimittäin mielenkiintoista lukea, mihin kaikkeen Raspberry Pita voikaan käyttää. Itselläni toinen käytössäoleva Raspi on multimediakäytössä (josta kirjoitan myöhemmin) ja toinen pyörittää lähinnä SSH-palvelinta, mutta Internetissä ihmiset kertovat mitä mielikuvituksellisimmista virityksistään, kuten mereen seilaamaan lähtevästä FishPi-projektista.

Siispä, jos saisit ihkailmaisen Raspberry Pi -tietokoneen, mihin käyttöön sen pistäisit? Kerro ideasi kommenteissa, niin saatat päästä toteuttamaan ideaasi. Älä unohda lisätä yhteystietotunnistettasi!

Tarkemmat ohjeet

  1. Keksi outo, hassu tai fiksu idea käyttää Raspberry Pi -tietokonetta.
  2. Kun olet valmis, hanki itsellesi yhteystietotunniste (sivulle antamiasi tietoja ei näytetä tai levitetä, niitä käytetään vain voittajan tavoittamiseen).
  3. Kuvaile ideasi lyhyesti tai pitkästi tämän kirjoituksen kommenteissa nimelläsi, nimimerkillä tai anonyymisti. Liitä kuitenkin yhteystietotunnisteesi viestiisi, jotta voin tavoittaa sinut.
  4. Hehkuta tätä postausta ja sen kommentteihin jättämääsi ideaa Facebookissa, Twitterissä ja sukujuhlissasi.1

Vastausten määrää ei ole rajoitettu, joten voit osallistua niin monella idealla kuin haluat. Vastaukset tulee lähettää 5.8.2012 klo 00:00 EEST mennessä.

What’s the catch? Ei mikään, olen vaan niin hyvä jätkä. En aio myydä yhteystietojasi eteenpäin, eikä tässä ole mitään piilokuluja: postimaksut sun muut on maksettu.

Muutaman säännön ja rajoituksen kuitenkin asetan, jottei homma lähde käsistä:

  • En lähetä pakettia kuin Suomen sisällä. Jos asut muualla, kehno säkä. Osoitteen pitää olla oikeasti olemassa (postilokerot tai poste restante -osoitteet eivät käy).
  • Spämmit ja useat samat vastaukset poistetaan. Samoin asiattomat vastaukset.
  • Valitsen voittajan ihan omien mielihalujeni mukaan tämän postauksen kommenteista.
  • Jos koen, että määräajan umpeutuessa vastausten määrällinen ja laadullinen taso ei kelpaa, voin joko pitää Pin itse tai pidentää vastausaikaa.
  • Samoin varaan oikeuden lopettaa tai keskeyttää kilpailun tai muuttaa sääntöjä lennossa.
  • Paketissa on pelkästään Raspberry Pi alkuperäispakkauksessaan. Laitetta ei ole testattu, joten jos se ei toimi, niin voi voi. Samat sanat, jos Posti teuroo paketin rikki.
  • Tullakseen hyväksytyksi vastauksessa on oltava palveluni kautta luotu yhteystietotunniste. Yhteystietotunnisteen voi kirjoittaa viestin alkuun, loppuun tai johonkin muualle, mistä se selvästi on luettavissa. Yhteydenotot kohdistuvat siinä ilmoittamiisi yhteystietoihin. Varaudu vastaamaan puhelinsoittoon tai sähköpostiin (valintani mukaan).

Siispä ideaa kommentteihin rustaamaan!
—
1) Ei vaikuta mahdollisuuksiisi, mutta ilmainen viraalimarkkinointi on aina plussaa.