Tekijä: Riku Eskelinen

Blogipoiminta: Hippasilla Gramexin kanssa

Posted onLeave a comment

Ju­ha­ni Kes­ki-Rah­ko­nen ker­too tuo­rees­sa blo­gis­saan Gra­mex­in ja kump­pa­ni­en hä­nel­le ai­heut­ta­mas­ta pään­vai­vas­ta.
Kuva: Openclipart

Ensimmäiset onnekkaat ovat jo saaneet Raspberry Pi -koneet käyttöönsä, mutta itse joudun vielä odottamaan – RS Componentsilta tai Farnellilta ei ole kuulunut lisätietoja sitten viimeisimmän kirjoitukseni.

Onneksi blogattavia aiheita riittää, ja tällä kertaa ajattelin kertoa miehestä, joka on omien sanojensa mukaan ”hippasilla Gramexin kanssa”: Juhani Keski-Rahkonen pyörittää työkseen liikuntakeskusyritystä, ja työssään hän on kiinnittänyt huomiota epäkohtaan, josta kertoo blogissaan:

Musiikki on minulle sekä harrastus, että työväline. Arvostan musiikin tekijöitä ja heille kuuluu asianmukainen korvaus tekemästään työstä. Tässä blogissa puutun epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin tuon korvauksen jaossa ja postaan myös päivityksiä siitä kuinka tämä asia etenee.

Pääpiirteissään Keski-Rahkosta hiertää tilanne, jossa Gramex ja Teosto haluavat kerätä sekavin periaattein rahaa kaikesta siitä musiikista, jota mm. liikuntakeskuksissa soitetaan. Jos miestä on uskominen, ja miksei olisi, on tilanne kieltämättä suhteellisen sietämättömällä tolalla:

[Gramexin vastauksen koskien tiedustelua CC-lisensoitua musiikkia] tulkitsee helposti niin, että mikäli käyttää Jamendosta ladattua/ostettua Creative Commons musiikkia niin myös näistä tulisi Gramexin maksut maksaa.
Näin asia ei vaan voi olla!
Jamendo ei kuulu Gramexin alaisuuteen minkään lain nojalla.

Toisin kuin eräät1, Keski-Rahkonen on tehnyt muutakin kuin piessyt näppistään blogiinsa: hän on ollut lukuisia kertoja yhteydessä eri organisaatioiden eri henkilöihin selvittäessään asiaa, ja tällainen toiminta on mielestäni vähintäänkin kunnioitettavaa. On mielenkiintoista seurata, millaisia piirteitä Keski-Rahkosen blogi saa, ja suosittelenkin seuraamaan sitä.
—
1) Itseironia on tarkoituksellista, mutta itse itseäni itseltäni puolustaakseni on sanottava, että aika ajoin käyn keskusteluja myös suoraan kirjoitusten kohteiden kanssa.

TTVK:n hamuama kolmesta-poikki -laki loukkaisi perusoikeuksiakin

Posted on1 Comment

TTVK:n mie­les­tä Suo­meen­kin pi­täi­si saa­da Rans­kas­ta tut­tu kol­mes­ta poik­ki -la­ki, jos­sa net­ti kat­kais­tai­siin kol­men to-louk­kauk­sen jäl­keen. La­ki oli­si omi­aan ai­heut­ta­maan mer­kit­tä­viä va­hin­ko­ja mm. yk­si­tyi­syy­del­le.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC By-NC-SA 2.0

Ranskassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä paljon puhuttanut ja vieläkin kiistanalainen kolmesta virheestä poikki -periaatteella toimiva nk. Hadopi-laki[WP], jossa Internet-yhteys voidaan katkaista jos yhteyden kautta jaetaan toistuvasti luvattomasti to-suojattua materiaalia.

Kiteytettynä three-strikes -systeemi toimii näin:

  1. Ensin liittymänhaltijaa lähestytään sähköpostitse viestillä, jossa kerrotaan että liittymässä on havaittu waretusta.
  2. Jos laittoman materiaalin jako jatkuu, kolahtaa liittymänhaltijan postilaatikkoon kirje, jossa kerrotaan samat asiat kuin sähköpostissa.
  3. Jos fyysinen kirjekään ei saa waretusta loppumaan, katkaistaan nettiyhteys joiksikin kuukausiksi.

Tällaisessa käytännössä on lukuisia ongelmia, joita kerron myöhemmin tässä kirjoituksessani.

Suomessa hieman vastaavaa varoituskirjelakia väsättiin reilu vuosi sitten (Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä warettamisesta), mutta asia jäi sikseen. Nyt TTVK toivoo lehdistötiedotteessaan samanlaista järjestelmää myös Suomeen:

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen uskoo, että Ranskan mallin tapainen ilmoitusmenettely toimisi Suomessakin: ”Malli on tuottanut positiivista tulosta nettipiratismin kitkemisessä Suomen ulkopuolella ja vastaavanlainen ilmoitusmenettely olisi tehokas keino puuttua laittomaan tiedostojenjakoon täälläkin. – – ”

Toivon todella, että tällainen TO-mafian märkä uni ei Suomessa koskaan toteudu, sillä siihen liittyy liuta ongelmia, joista osa on jo Ranskassa konkretisoitunut. Muutamia mainitakseni:

  1. Kuka valvoo ja tekee päätökset? Valvontaan ja toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittaisiin jokin riippumaton taho, sillä esim. TTVK:n ollessa nettipoliisin kengissä se arvatenkin vetäisi kotiinpäin. Toisaalta tuskin poliisilta löytyy resursseja kyttäämiseen. En usko, että myöskään Internet-operaattorit innostuisivat valvomaan maksavia asiakkaitaan.

    Todennäköisintä on, että Suomeen perustettaisiin käytännössä kumileimasimena toimiva valtion virasto, johon oikeudenomistajat – käytännössä siis TO-mafia – kaataisivat enemmän tai vähemmän tuulesta temmattuja ilmoituksia eteenpäin lähetettäviksi.

  2. Syyllisen valitseminen: Yksinkertaisinta olisi kaikista rötöksistä syyttää liittymänhaltijaa, kuten Ranskassa. Tällöin liittymänhaltija olisi vastuussa kaikesta hänen liittymänsä kautta menevästä liikenteestä, ja hän olisi siis syyllinen myös esimerkiksi opiskelija-asunnon kämppiksen waretteluihin – eihän syyttömiä rangaista. Muut selvityskeinot vaatisivat sitten jo laitteiden takavarikointia, mikä tekisi prosessista liian raskaan.
  3. Internet-yhteyden katkaiseminen: Ranskan mallissa kolmas ”huti” tarkoittaa Internet-yhteyden katkaisemista 2-12 kuukaudeksi. Tänä aikana operaattori toki laskuttaa liittymänhaltijaa normaalisti. ”Syyllinen” ei myöskään saa tänä rangaistusaikana hankkia toista yhteyttä käyttöönsä.

    Internet on tänä päivänä lähes samanlaisessa asemassa kuin sähkö tai juokseva vesi, enkä pidä ihmisen pakkonetittömyyttä kovinkaan reiluna temppuna. Kun huomioon otetaan vielä se, että rangaistusta kärsimään laitetaan liittymänhaltija – joka saattaa siis olla täysin viaton, samalla kun varsinainen warettaja pääsee kuin koira veräjästä – on järjestely todella epäoikeudenmukainen.

  4. Yksityisyydensuoja: Jotta rangaistukset voidaan kohdistaa ”oikeaan” ihmiseen, pitää operaattorin antaa tietoja edelleen. Tässä on vaarana se, että yksityisiä tietoja esim. IP-osoitteeseen kytketyn liittymän haltijasta joutuu muidenkin kuin valvontaviranomaisen nähtäville ilman tuomioistuinta.
  5. Valittaminen ja todistustaakka: Ranskan mallissa sähköposti- tai kirjevaroituksesta ei voi valittaa, ja netin katkaisemisenkin osalta todistustaakka on rangaistuksen kohteella. Tämä taas on ilmeisessä ristiriidassa länsimaalaisen syyttömyysolettaman[WP] kanssa.

    Lisäksi läpimenneelläkään valituksella ei voi päästä eroon Internetistä bännäykseltään, vaan ainoastaan lyhentää rangaistuksen pituutta.

Uhkana olisi siis se, että viattomalta ihmiseltä kielletään Internetin käyttö jopa vuodeksi ilman oikeita perusteluja tai oikean tuomioistuimen käsittelyä, eikä hänelle tarjota edes mahdollisuutta taistella vastaan.

En ihmettele, että TTVK niin kovasti tällaisen ”ilmoitusmenettelyn” (kuten TTVK:n tiedotteessa Antti Kotilainen Hadopi-lakia kutsuu) haluaisi Suomeen rantautuvan – toisaalta en ihmettelisi vaikka kyseinen organisaatio vaatisi julkisia hirttotuomioita kaikille warettajiksi epäillyille. Toivon kuitenkin, etteivät maamme päättäjät lähde tähän sidontaleikkiin mukaan.

Raspberry Pi -uutisia

Posted on2 Comments

CE-merk­ki löy­tyy lä­hes kai­kes­ta, mi­tä voi ku­vi­tel­la os­ta­van­sa; ei kui­ten­kaan vie­lä Rasp­berry Pis­ta.
Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Raspberry Pi -projektin vaikeudet jatkuvat, ja laitteiden toimitukset loppukäyttäjille viivästyvät edelleen. Tällä kertaa syynä on se, että toisin kuin Raspberry Pi -säätiö alunperin ajatteli, tarvitaan myös lähinnä harrastajille myytäville, karuille ja kotelottomille Raspberry Pi:ille1 CE-merkintä. Säätiö kertoi asiasta blogissaan.

Toimitusten viivästymisen kestosta ei ollut kirjoitushetkellä tietoa, mutta blogikirjoituksen perusteella voisi viivästyksen olevan korkeintaan muutamien viikkojen luokkaa.


Hyviäkin uutisia laitteeseen liittyen on: ensinnäkin säätiö julkaisi tänään kuvia 2000 ensimmäisestä Iso-Britanniaan saapuneesta laitteesta. On hämmästyttävää nähdä, miten kompaktisti laitteet voidaan pakata. Blogin eräässä kuvatekstissä kehutaankin:

We’re really pleased they pack down so neatly
– one of the reasons we aimed for a footprint as small as possible was
to ensure shipping costs for schools and other institutions around the
world would be nice and low. You could outfit two classrooms with what’s
in this box alone.

Toinen, lähinnä itselleni hyvä uutinen on se, että Farnell UK lähestyi minua tänään sähköpostitse, ja tarjosi mahdollisuutta ennakkotilata Raspberry Pin.

Luonnollisesti käytin tilaisuuden hyväkseni: sähköpostissa ollutta linkkiä klikkaamalla päätyi ennakkotilaussivulle, johon yhteystiedot tuli syöttää. Samassa yhteydessä piti syöttää myös luottokorttitiedot, mikä on vähän vaarallista touhua yleensä. Varmistin kuitenkin, että SSL-suojaus sertifikaatteineen on kunnossa, ja syötin uhkarohkeasti päivittäisostoskäytössä olevan Visa Electron -korttini tiedot.

Korttia ei veloitettu vielä tässä vaiheessa, joten en tiedä, onnistuuko Electronilla maksaminen oikeasti – joissakin palveluissa se onnistuu ja joissakin ei. Lisäksi huomioitavaa on se, että joidenkin pankkien asiakkaiden tulee ottaa Internet-korttimaksut erikseen käyttöön verkkopankistaan. Nordean asiakkaana olen joutunut tämän käyttöönoton aiemmin jo tekemään.

Vaikka välillä tulee takaiskuja, etenee Raspberry Pi -projekti kuitenkin tasaisesti eteenpäin. Toivottavasti eteneminen jossain vaiheessa konkretisoituu minulle kopsahtavaksi Raspberry Piksi.

 * * *

PS. Tänään oli entisellä kotipaikkakunnallani, Orivedellä, kouluampumistapaus. Kenellekään ei ilmeisestikään onneksi käynyt pahemmin. On mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa media ja poliitikot osoittavat yksimielisesti Internetin syylliseksi koko juttuun. Kirjoitin aiheesta Kauhajoen kouluammunnan aikaan syksyllä 2008 (Mr. Internet ja sen syyllisyys Kauhajoen kouluammunnassa), ja allekirjoitan oman tekstini edelleen, ja erityisesti tämän:

Olen yleensäkin sitä mieltä, että seurausten poistaminen on tärkeää
jatkovahinkojen minimoimisen kannalta, mutta se syyn eliminoiminen on
sitäkin tärkeämpää. Näin ollen tälle ongelmalle pitäisi oikeasti tehdä
jotain. Ja tässä pieni tietoisku myös Isoille Pampuille® hallituksessa
ja muualla: Syy tässä ei ole Internet, eikä se tieto mitä sitä kautta
liikkuu. Todellinen syy on se, että opiskelijoiden tunteita ja
mielenterveyttä ei selvästikään tarkkailla tarpeeksi.

Ampuja on minun ikäiseni, enkä tiedä oliko hän varmasti opiskelija, mutta yhtä kaikki pitäisin aktiivisen tarkkailumekanismin kehittämistä kipeästi kaivattuna, jotta ei tarvitse koskaan puhua neljännestä kouluammuskelusta.
—
1) Haen tässä ”RPi-laitteille”-sanaa vastaavaa taivutusta. Se saattaisi olla tuo, Raspberry Piille, tai ehkä jopa Raspberry Peille. Oman ehdotuksen voi jättää kommentteihin.

Nimetön keskustelu ei ole lähtökohtaisesti pahasta

Posted onLeave a comment

Oi­­kei­­ta ni­­mi­ä vaa­di­­taan verk­ko­kes­kus­te­lun hil­lit­se­mi­sek­si ai­ka ajoin. Täl­lä ker­­taa asi­al­la on ETNO. En edel­leen­kään hy­väk­sy kes­kus­te­lun ra­joit­ta­mis­ta mil­lään ta­val­la.
Kuva: REL Waldman: Quiet
CC-By-SA 2.0

Monesti mielipiteellistä hajontaa aiheuttavat asiat nousevat uudelleen pintaan aika ajoin – ja ihan hyvä niin, jotta keskustelu pysyy vireillä mutta että aihe ei kulu liikaa. Eräs tällainen tasaisin väliajoin keskustelua aiheuttava teema on anonyymit verkkokeskustelut.

Kirjoitin aiheesta (Yksityisyys ei kuulu 2000-luvulle) aiemmin noin neljä vuotta sitten, heinäkuussa 2008, kun silloinen Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Pekka Hyvärinen kertoi haluavansa oikeat nimet verkkokeskusteluihin. Nyt Tamperelainen uutisoi Sisäasiainministeriön Etnisten suhteiden neuvottelukunnan (ETNO) valmistelemasta kannanotosta, jossa haluttaisiin kieltää nimimerkkien käyttö ”ainakin suurimmilla keskustelufoorumeilla”.

[ETNO:a] vetävän kansliapäällikkö Ritva Viljasen mukaan oikeilla nimillä käytävä nettikeskustelu ehkäisisi tehokkaasti niin sanottujen vihapuheiden leviämistä. – –
– Anonyymiys on ongelma. Verkkokeskusteluissa on nyt liikaa vihaa, aggressiivisuutta ja rasismia.

On varmasti totta, että kun oman nimen liittäminen ajatuksiin on vapaaehtoista, ne voivat muodostua vähemmän Virallista Mielipidettä™ vastaaviksi. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että myös vähemmän mukavankuuloiset mielipiteet saa kertoa. Suhdettani vihapuheisiin ja koko vihapuhe-termin epämääräisyyttä käsittelin tarkemmin viime vuoden elokuussa (Pahat sanat eivät oikeuta sananvapauden rajoittamiseen1).

Uutisessa kerrotaan Viljasen pelkäävän, että ”verkkokeskustelun aggressiivisuus kaventaa yhteiskunnallista
keskustelua, kun osa ryhmistä ei enää viitsi tai uskalla lähteä siihen
mukaan”. Toisaalta, jos oikealla nimellä esiintyminen olisi pakollista, jäisivät monet muutkin kuin ”vihakirjoitukset” kirjoittamatta: voisiko esimerkiksi poliisi omalla nimellään kertoa kannattavansa marihuanan laillistamista?

En myöskään usko, että omalla nimellään esiintymisen ”pakottaminen” poistaisi tai edes merkittävästi vähentäisi keskustelun aggressiivisuutta. Syitä ovat:

  • Aggressiiviset keskustelut ja vihakirjoitukset ovat muutenkin selvästi marginaalinen osuus verkkokeskusteluista.
  • Jos vahvaa tunnistautumista vaaditaan, keskustelu siirtyy muualle. Jos tunnistautumista ei vaadita, on koko idea turha.
  • Suomessa on toimivat mekanismit oikeasti rikollisen vihakirjoituksen kitkemiseen, ja yhteistyö palveluntarjoajien ja poliisin välillä toimii hyvin.

Uutisen lopussa Viljanen kuitenkin lähtee syyttämään oikeastaan koko Internetiä – oikein vihakirjoittajan elkein:

– Yksinäiset sudet löytävät verkosta toisensa liian helposti ja
saavat suhteettoman suuren näkyvyyden. Uudenlainen yhteisöllisyys on
suuri riski. Jokelalainen kouluampuja ei olisi päässyt keskustelemaan
amerikkalaisen murhamiehen kanssa ilman internettiä.

Haluaisiko Viljanen sitten sulkea Internetin? Pohjois-Koreassa ja Kiinassa Internetiä ei voi käyttää vapaasti, jos lainkaan. Ja heillähän asiat ovat oikein hyvin, eikös vain?2

Tuntuukin vähän siltä, että ETNO haluaisi tässä enemmänkin raivata tietä ”tiettyjen keskusteluaiheiden” ja ”tiettyjen mielipiteiden” kieltämiselle – ihan hieno pelinavaus siinä mielessä. Varsinainen kannanotto julkaistaan toukokuussa, mutta jos Viljasen lausunnoista voi jotain johtopäätöksiä vetää, on kannanotto itsessään kuin sokaton kranaatti.
—
1) Jep, otsikossa on kirjoitusvirhe, sen pitäisi oikeasti olla Pahat sanat eivät oikeuta sananvapauden rajoittamista, mutta en viitsi korjata vanhaa otsikkoa tämän postauksen takia. 
2) Tämä kappale oli vähän sellainen vastaveto tuolle Viljasen kommentille. Älä ota turhan vakavasti.

Brittiä ollaan häätämässä kotimaastaan USA:han ilman kunnon syytä

Posted onLeave a comment

On­ko oi­kein, et­tä kan­sa­lai­nen, joka ei ole teh­nyt maas­saan ri­kos­ta, sil­ti luo­vu­te­taan ko­ti­maas­taan toi­seen maa­han ran­gais­ta­vak­si, näin pi­la­ten hä­nen elä­män­sä? Mie­les­tä­ni ei, brit­ti­tuo­mio­is­tui­men mie­les­tä kyl­lä.

Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani, CC-By-NC-ND-2.0

Isosta-Britanniasta kuuluu kummia: maa on luovuttamassa oman kansalaisensa, 23-vuotiaan Richard O’Dwyerin, Yhdysvaltoihin vastaamaan syytteisiin. Tilanne on monilta osin sietämätön, ja mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ihmisoikeudet eivät tuossa saarivaltiossa toteudu järkevästi.

Yhdysvalloissa O’Dwyerin epäillään syyllistyneen tekijänoikeusloukkausrikoksiin pyörittäessään TVShack-verkkopalvelua, jossa oli linkkejä laittomasti jaossa olevaan materiaaliin1 – käytännössä elokuviin ja tv-sarjoihin.

Todennäköisesti miestä odottaa Yhdysvalloissa vankilatuomio, sekä miljooniin tai miljardeihin kohoavat vahingonkorvausvelat2. O’Dwyerin elämän voidaankin käytännössä katsoa olevan pilalla: BBC:n uutisen mukaan O’Dwyerin äiti kertoi tiistaina näin:

Richard’s life – his studies, work opportunities, financial security –
is being disrupted, for who knows how long, because the UK Government
has not introduced the much-needed changes to the extradition law.

Huolestuttavinta asiassa on, että Richard O’Dwyer ei ole varsinaisesti tehnyt kotimaassaan mitään rikosta: Uutissivusto TorrentFreak huomauttaa uutisessaan, että vastaavanlaisessa tapauksessa vuonna 2010 ylläpitäjien ei katsottu syyllistyneen rikokseen:

The extradition is controversial because under certain circumstances
merely linking to copyright material isn’t an offense in the UK. In
2010, linking website TV-Links was deemed to be a ‘mere conduit’ of
information and its admins were acquitted.

Luovutus perustuu isobritannialaiseen 2003 Extradiction Actiin, joka on aiheuttanut vastaavanlaisia ongelmia aiemminkin, kuten BBC:n uutisen ohessa kuvaillaan:

— [T]his is the controversial act under which Christopher Tappin, the 65-year-old
British businessman was also recently extradited. Gary McKinnon the
alleged computer hacker, his extradition is also being sought under that
act, and it is an act which many people say is a lopsided relationship
which favours the United States.

Ei Isoa-Britanniaa suotta kutsuta Yhdysvaltain 51. osavaltioksi. Olisikin ehkä paikallaan esimerkiksi EU-tasolla harkita, onko maan ihmisoikeus- ja oikeusturva-asiat sillä tasolla, että sen kanssa voidaan ylipäänsä yhteistoimintaa harjoittaa. Toisin sanoen: olisi aiheellista harkita pakotteita maata vastaan, jotta se hoitaa asiansa kuntoon.

Nykyisellään tilanne on sietämätön, jos maan oman kansalaisen pitää noudattaa myös vieraan valtion lainsäädäntöä. Kun lisäksi Yhdysvalloissa lait syntyvät pitkälti lobbaamisella ja isolla rahalla, joutuu Iso-Britannian kansalainen elämään jatkuvasti peläten laillisen Internet-toimintansa seurauksia.
Lopuksi voin lohduttautua sillä, että vastaava tilanne ei – ainakaan toistaiseksi – ole mahdollista Suomessa, sillä Laissa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (7.7.1970/456), toisessa pykälässä säädetään jämäkästi: ”Suomen kansalaista ei saa luovuttaa.”3. Tämä on mielestäni tärkeä asia, ja soisin Ison-Britanniankin mahdollisimman pian hakeutuvan samanlaiselle linjalle.

—
1) Oikaisen tässä hieman, sillä käsittääkseni näiden ”laittomien materiaalien” laittomuusstatusta ei ole missään vahvistettu.
2) Sitä voi olla hankala uskoa, mutta USA:ssa tällaiset vahingonkorvaukset ovat jopa enemmän järkeä vailla kuin Suomessa. Esimerkiksi Megauploadin ylläpitäjä Kim Dotcomilta penätään puolta miljardia dollaria korvauksena palvelun aiheuttamista vahingoista.
3) Tietyin rajoituksin suomalainen voidaan luovuttaa EU:n ja Pohjoismaiden sisällä, mutta näiden ulkopuolelle, kuten Yhdysvaltoihin, luovutus ei ole mahdollista.