Selaimet testipenkissä: Chromium voittajaksi

Chromium vei muita selaimia 6-0 mm. suorituskykyisen
V8-JavaScript-moottorinsa ja monien prosessiensa ansiosta.

Kuva: Kuvakaappaus/ Chromium

Testasin vuonna 2009 muutamia selaimia, ja tuolloin Konquerorista, Operasta, Firefoxista ja Arorasta voittajaksi selviytyi Konqueror.

Tällä kertaa selainvalikoima oli eri, ja testin voitti Chromium repimällä jok’ikisestä testistä täydet pisteet.

Miten testattiin

Testissä käytettiin Ubuntu Linuxin versiota 11.04 seuraavanlaisessa kokoonpanossa:

  • Intel Core i5 650, 2×3,2 GHz, hypersäikeistys päällä
  • 4 Gt DDR3 (2×2Gt@1333MHz)
  • ATi Radeon HD 3450, fglxr käytössä, resoluutio 1152×864.

Selaimista valittiin ne versiot, jotka olivat tarjolla Ubuntun pakettivarastoissa, paitsi Operasta, josta käytettiin viimeisintä vakaata versiota, sillä Operaa ei löydy Ubuntun pakettivarastoista. Sulkeissa käytetty jäsennysmoottori versioineen.

  • Chromium 13.0.768.215 (WebKit 535.1)
  • Mozilla Firefox 6.0.1 (Gecko 6.0)
  • Opera 11.51 (Presto 2.9.168)
  • Midori 0.4.0 (WebKitGtk+ 1.3.13)

Testit

Selaimia testattiin kuudella testillä:

Edellämainittujen lisäksi testasin selainten laskentasuorituskykyä yksinkertaisella JavaScript-pätkällä, joka suoritti ”i++”:aa 10 sekunnin ajan. Tämä testi suoritettiin sekä yhdessä että neljässä välilehdessä samanaikaisesti.

Pisteytys

Koska testien pisteytys oli keskenään yhteensopimaton, annettiin kustakin testistä parhaan tuloksen saaneelle 4 pistettä, 2. parhaalle tulokselle 3 pistettä ja niin edelleen. Tasatuloksissa molemmille annettiin yhtä monta pistettä.

Tulokset

Sulkeissa olevat tulokset ovat testien antamia pistemääriä. Raakalaskennan tulos on miljoonaa laskutoimitusta kymmenessä sekunnissa.

Testi Chromium Firefox Opera Midori
V8 4 (10820) 3 (5100) 2 (4437) 1 (3922)
HTML5 4 (322) 3 (313) 1 (286) 2 (288)
ACID3 4 (100) 1 (97) 4 (100) 2 (99)
Peacekeeper 4 (11748) 2 (6514) 3 (9491) 1 (5771)
Raaka 1välil. 4 (105) 2 (70) 1 (59) 3 (72)
Raaka 4välil. 4 (206) 3 (86) 2 (58) 1 (N/A)
Yhteensä 24 14 13 10

Chromium oli jokaisessa testissä täysin omassa luokassaan (pl. ACID3, jossa se ja Opera saivat molemmat täydet pisteet), eikä varmasti vähiten sen kehittyneen V8-JavaScript-moottorinsa takia. Testin selaimista ainoana Chromium ajaa jokaista välilehteä omassa prosessissaan, minkä hyöty on parhaiten huomattavissa raakalaskennan tuloksista: kun molemmat ytimet olivat täydellä käytöllä, tulos oli liki kaksinkertainen.

Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana: Midorilta jäi
ACID3 -testissä puuttumaan yksi ainoa piste.

Kuva: Kuvakaappaus/ Midori/ACID3

Muilla selaimilla oli enemmän tai vähemmän vaikeuksia, kun neljä välilehteä taisteli yhden prosessin resursseista. Itselleni käsittämättömästä syystä HTop-valvontatyökalu tosin ilmoitti Firefoxin käyttävän yhdellä prosessillaankin 120 prosenttia suorittimesta, siinä missä Midorin ja Operan suoritinkäyttö oli tasaista sataa prosenttia. Midorin tulos monella välilehdellä ei tosin ollut mielekäs, sillä Midori ei suostunut ajamaan kaikkia skriptejä samaan aikaan, vaan se suoritti niitä peräkkäin. Myös Firefox kärsi hieman siitä, että ajoaika ei pysynyt kymmenessä sekunnissa kaikilla välilehdillä, mutta heitot olivat vain joitakin sekunteja ja ne otettiin huomioon pisteytyksessä.

Positiivista oli huomata, että HTML5-tuki oli joka selaimessa – jopa vähemmäntunnetussa Midorissa – hyvällä tasolla. Täyteen 450 pisteeseen on joka selaimella kuitenkin vielä matkaa: vaikka paikalliset tietovarastot (localStorage ja kumppanit) ovatkin selaimissa hyvin tuettuna, esimerkiksi kaikkia input-tyyppejä ei taida vielä mikään selain täysin tukea.

HTML5-testissä Firefox sai pistemääräksi 313 pistettä, 9
vähemmän kuin tämänkin kisan voittanut Chromium mutta
huomattavasti enemmän kuin Opera tai Midori.

Kuva: Kuvakaappaus/ Firefox/ HTML5test

Tällaiset testit eivät tietenkään anna täydellistä kuvaa siitä, millainen selain on oikeassa käytössä. Varsinaisessa nettiselailussa myös käytön helppous ja selaimen muut toiminnot vaikuttavat luonnollisesti myös siihen, millaiselta selain vaikuttaa käyttäjälle. Varsinkin HTML5-tuen kehittyminen tulee varmasti vaikuttamaan vielä radikaalisti Internet-selailukokemukseemme.

Kuten vuonna 2009, myöskään nyt en ole valmis siirtymään ”parhaaseen” selaimeen vakioselain Firefoxistani. Tuliketun ja minun välille on vuosien aikana kehittynyt eräänlainen viha-rakkaussuhde¹: toisinaan ihailen sen välilehtiryhmiä ja laajaa lisäosavalikoimaa, toisinaan sitten kiroan ihmeellisiä bugeja JavaScript-moottorissa ja kaatumista kesken kaiken. Ehkä kaikki olisi paremmin, jos käyttäisin Chromiumia, mutta tässä asiassa minun täytyy vain kuunnella sydäntäni.

1) Tässä vaiheessa Firefox otti ja kaatui, eikä suostunut enää kaatumatta avaamaan artikkelia editoitavaksi, joten kirjoitin tämän postaukseni loppuun Chromiumilla. Ihan totta.

Suomalaiset artistit Groovesharkissa

Groovesharkissa on paljon musiikkia,
joista valtaosa on jaossa laittomasti.

Kuva: Openclipart

Kirjoitin aiemmin Grooveshark-musiikkipalvelusta, ja siinä ohimennen mainitsin, että palvelussa oleva musiikki on suurelta osin jaossa ilman sopimusta – toisin sanoen laittomasti. Groovesharkin sivuilta löytyy lista, jossa sopimuksen tehneet yhtiöt listataan, mutta suurista levy-yhtiöistä vain EMI komeilee listalla.

Mitähän sitten suomalaisten artistien musiikkia kustantavat yhtiöt oikeastaan ajattelevat Groovesharkista? Lähestyin viittä merkittävää Suomessa toimivaa levy-yhtiötä sähköpostitse.
Tiedusteluviestissä kysyttiin yhtiön suhtautumista Groovesharkissa olevaan musiikkiin ja mahdollisista suunnitelmista musiikin lisensoimiseksi Groovesharkiin.

Kotimaiset artistit ovat suurimmaksi osaksi kansainvälisten suurlevy-yhtiöiden suomalaisten osastojen listoilla. Tiedustelu lähetettiin seuraaville levy-yhtiöille¹:

  • Warner Music Finland: Antti Tuisku, Chisu, HIM, Juha Tapio, Laura Voutilainen, Sturm und Drang, Vesa-Matti Loiri ja muita.
  • Sony Music Entertainment Finland: Anna Abreu, Egotrippi, Indica, Katri Ylander, Pariisin kevät, Teleks, Waldo’s People ja muita.
  • EMI Music Finland: CMX, Haloo Helsinki!, Jorma Kääriäinen, Lovex, Mikko Kuustonen, Neljä ruusua, Topi Sorsakoski ja muita.
  • Universal Music: Kolmas nainen, Lauri Tähkä & Elonkerjuu,  Maria Lund, Munamies, Olavi Uusivirta, Puhuva kone, Stella ja muita.
  • Playground Music Finland: Apulanta, Ezkimo, Jarkko Martikainen, Poets of the Fall, The Rasmus, Rytmihäiriö, YUP ja muita.

Tiedusteluun oli vastannut tätä kirjoittaessa Sony Music Entertainment Finlandin digital director Saara Pekkonen ja Playground Musicilta Tom Pannula.

Pannula ilmoitti, että heillä on sopimus Merlin Network -yhtiön kanssa, joka puolestaan ilmeisesti kokeilee Groovesharkia ainakin jollain asteella. Merlin Network on indieartisteja edustava voittoa tavoittelematon yhtiö. Tiedustelin Merlin Networkiltä lisätietoja asiaan liittyen, mutta tätä kirjoittaessa ei vastausta vielä oltu saatu.

Sony Music Entertainment Finlandin Pekkonen kertoi, että heidän artistiensa musiikki on palvelussa tällä hetkellä luvatta ja vasten heidän tahtoaan. Kuitenkin heillä on hyviä kokemuksia Spotifyn suhteen, ja he uskovat pilvimusiikkipalvelujen yleistyvän edelleen:

Streamauspalvelut tulevat varmasti olemaan edelleen ja tulevaisuudessa olemaan vielä entistä vahvempia – syy piilee ihmisten tavasta käyttää/kuluttaa ja ”omistamisen[” ]ajatuksen muutoksesta.

Pekkonen kuitenkin on sitä mieltä, että Grooveshark ei – ainakaan vielä – ole sen mittaluokan palvelu, että siihen mukaan lähdettäisiin. Pekkonen käyttää tässä termiä ”lähikuukausina”, jonka näen kertovan omaa kieltään Internetin mukanaantuomasta hektisyydestä myös musiikkibisnekseen.

Warnerilta, EMI:ltä ja Universalilta ei saatu vastausta. EMI:llä on sopimus Groovesharkin kanssa, joten olisikin ollut mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksiään asiasta.²

Oma näkemykseni Groovesharkin suhteen on, että levy-yhtiöiden kannattaisi ennemminkin ottaa rahaa ja antaa musiikin soida kuin taistella laitonta kuuntelua vastaan – tai vain passiivisena möllöttää taustalla. Uskoisin, että myös artisteilla – varsinkin niillä pienemmillä – voisi olla suurtakin mielenkiintoa pilvipalveluja kohtaan, jotta heidän musiikkinsa tulisi ylipäänsä kuulluksi.

Ohessa vielä tiivistelmä tämän ”kyselykierroksen” tuloksista taulukkomuodossa:

Levy-yhtiö Musiikkia GS:ssa? Sopimus GS:n kanssa? Suhtautuminen GS:ssa olevaan musiikkiin
Warner Kyllä Ei Ei tied.
Sony Kyllä Ei Kielteinen
EMI Kyllä Kyllä Ei tied.
Universal Kyllä Ei Ei tied.
Playground Kyllä Epäselvä Epäselvä


1) Mainitut artistit ovat vain valitsemiani otoksia levy-yhtiön kotimaisista artisteista.
2) Vinkiksi Warnerille, EMI:lle ja Universalille: mahdolliset vastineet ja oikaisut voi jättää myös kommentteihin 😉

Pahat sanat eivät oikeuta sananvapauden rajoittamiseen

Mielestäni on väärin vaatia
”pahoja” asioita kertovia
ihmisiä vaikenemaan.
Kuva: REL Waldman: Quiet
CC-By-SA 2.0

Tämä kirjoitukseni ei liity tietotekniikkaan oikeastaan mitenkään, mutta sananvapaus on eräs tämän blogin aiheista, kuten sloganista voidaan lukea.

Norjan tapahtumien jälkeen on julkisuuteen ilmaantunut ihmisryhmiä, jotka haluaisivat kitkeä vihapuheita kaikin keinoin, jotta tuollaisilta tragedioilta vältyttäisiin jatkossa. Olen edelleen sitä mieltä, että maailmaa ei pelasteta kontrolloimalla sitä, mitä saa sanoa.


Ymmärrän, että tällainen traaginen tapahtuma nostaa monenlaisia mielipiteitä pintaan, varsinkin kun media toitottaa tapahtumasta päivästä toiseen. On kuitenkin syytä pitää pää kylmänä, sillä minkäänlainen massamurha ei oikeuta vielä pahempaan rikokseen: sananvapauden¹ rajoittamiseen².

Minulle sananvapautta on se, että saan ilmaista itseäni ja mielipiteitäni kenenkään sitä rajoittamatta. Sananvapauteen pitää kuulua myös oikeus sanoa asioita, jotka eivät ole yleisen mielipiteen mukaisia, ja jotka voivat tuntua jostakusta tai kaikista loukkaavalta tai muuten pahalta. Luonnollisesti myös vastapuolella tulee olla samat oikeudet.

Toisin sanoen kukaan ei saa tulla rajoittamaan mielipiteitäni. Minun pitää saada olla sitä mieltä, että maahanmuutto ei ole hyvä asia. Minun pitää saada olla homojen adoptio-oikeutta vastaan. Minun tulee myös saada kertoa haluamillani keinoilla mielipiteistäni. Sinulla tulee olla samat oikeudet.

Kaikkea ei kannata sanoa ääneen,
mutta kuka päättää, mihin raja
vedetään?
Kuva: Openclipart

Vihapuheen määritelmä on hieman epäselvä, vaikka termiä paljon käytetäänkin. Monet haluavat kuitenkin kitkeä sen keskuudestamme, joten on ehkä syytä yrittää vetää jokin raja: onko maahanmuuton kritisointi vihapuhetta? Entä, jos sanon etten pidä muslimeista? Entä saksalaisten vihaaminen? Entä Jani Toivolan kutsuminen homoneekeriksi? Jokainen asettaa oman rajansa, mutta mielestäni on väärin vaatia muita rajoittamaan puheitaan siksi, että ne ovat jonkun silmissä vihamielisiä.

En tarkoita, etteikö jokaisen tulisi miettiä sanomisiaan ja kirjoittamisiaan – päinvastoin. Ideaalimaailmassani ihmiset voisivat keskustella ja neuvotella erimielisyyksistään ja saavuttaa kompromisseja ilman väkivaltaa. Samaa mieltä ei tarvitse olla, eikä edes pitää toisen mielipiteistä. Toisen suuta ei kuitenkaan pidä tukkia siksi, että hän on ”väärässä” tai ”puhuu pahoja asioita”.

Sinun, hyvä lukijani, ei myöskään tarvitse olla tästä kirjoituksesta samaa mieltä kanssani. Saat minun puolestani kirjoittaa keskustelupalstoille että ”se Eskelisen Riku kirjoittaa järjetöntä roskaa blogissaan ja on täysin väärässä”. Toki toivoisin, että kommentit kattavine perusteluineen jätettäisiin tämän kirjoituksen yhteyteen, jotta voisin vastavuoroisesti ottaa kantaa niihin ja selvittää mahdollisia epäselvyyksiä.

Mutta tärkeintä on, että kunnioitamme toisiamme niin paljon, että annamme toisillemme mahdollisuuden kertoa kaiken. Myös ne väärät, pahat, ilkeät ja likaiset asiat.

1) Sananvapaudella tarkoitan tässä kirjoituksessa kaikenlaista itsensä ilmaisemisen vapautta.

2) Tässä edustan taas vain omaa arvomaailmaani arvostaessani enemmän sananvapautta kuin elämää. Kerrottakoon, etten hyväksy myöskään hyökkäyksiä henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuin puolustautumistarkoituksessa.

Disclaimer: Tässä kirjoituksessa olen käyttänyt erilaisia – kärjistettyjäkin – esimerkkejä. Niitä ei pidä tulkita mielipiteiksini, vaikka paikoitellen sähäköillä sanavalinnoilla haluankin houkutella lukijaa miettimään omaa suhtautumistaan asioihin.

Googlen liiallinen valta vaaraksi tiedoillesi

Googlen yksinvaltius
verkossa on omiaan
vaarantamaan verkko-
persoonallisuuden ja
-sisällön.
Kuva: Osa Google-logosta/
google.fi

Kirjoitin kuukausi sitten niistä vaaroista, joita pilvipalveluihin liittyy. Google kuitenkin toi toiminnallaan esiin aivan uudenlaisen uhan: sulkemalla käyttäjätilejä Google voi aiheuttaa suurta haittaa yksilön Internet-minälle.

Ongelma on todellinen, sillä Google omistaa monia sellaisia verkkopalveluja, joita käytetään laajasti itsensä ilmaisuun: YouTube, Blogger, GMail ja uusimpana kohuttu yhteisöpalvelu Google+.

Kaikkia näitä (ja monia muita) palveluja käytetään samalla Google-tunnuksella. Kun Google päättää sulkea tunnuksen, käyttäjä käytännössä menettää kaiken sen tiedon, mitä hän on koskaan Googlen palveluihin siirtänyt. Kun tämä tarkoittaa mm. valokuvia Picasassa, videoita YouTubessa, blogipostauksia Bloggerissa ja sähköposteja GMailissa, alkaa Googlen palveluja suosivalle tulla todellista vahinkoa.

Eikä tämä ole täysin utopiaa, sillä Google on todistanut todella sulkevansa kokonaisia profiileja syistä, joita se ei suostu tilienomistajille kertomaan. ZDNetin kirjoittajat Violet Blue ja Adrian Kingsley-Hughes esittelevät kirjoituksissaan todellisia tapauksia, joissa tilejä on suljettu, eikä Google selvästikään ole halukas perustelemaan tekojaan mitään tai muutenkaan kuulemaan käyttäjiensä valitusta.

Googlen palvelimilla on
paljon sellaista tietoa, jonka
menettäminen aiheuttaisi
harmia, kuten monien sähkö-
postit.
Kuva: Paul Hammond: Server
Porn
. CC-By 2.0

Google onkin saavuttanut liki monopoliaseman verkkosisältöön. Nyt vaikuttaa siltä, että Googlellakin tämä on havaittu ja nyt pilotoidaan uudenlaista strategiaa: kiristämistä. Google voi keksiä käytännössä minkälaisia ehtoja tahansa, ja vaatia käyttäjiään noudattamaan niitä: joko teet niin kuin Google-setä tekee, tai et näe sähköpostejasi etkä valokuviasi enää ikinä.

Tällainen Internetin suurruhtinaan tehtävä ei ole kuitenkaan missään mielessä sopiva Googlelle, johon käyttäjän ei ole käytännössä lainkaan mahdollista ottaa yhteyttä. Googlen epävirallinen motto ”don’t be evil” (”älä ole paha”) on lisäksi kuin muisto vain.

Tämä onkin hyvä hetki ryhtyä ajattelemaan, kuinka paljon me itse kukin olemme oikeastaan antaneet Internet-itsestämme Googlelle, ja mitä seurauksia sillä olisi jos Google päättäisi, ettemme enää ansaitse päästä käsiksi tietoihimme.

Voin itse myöntää, että minulla on tämän Googlen tarjoaman blogin lisäksi sähköpostitili GMailissa. Lisäksi Google toteuttaa KServer-palvelimeni sähköpostitilit.

Googlelle pitäisikin saada varteenotettavia kilpailijoita, jolloin käyttäjät ennen pitkää jakautuisivat eri palveluiden kesken, eikä yksittäisen palveluntarjoajan – olkoon se Google tai jokin muu – toiminta aiheuttaisi koko Internet-persoonan tuhoutumista. Ensiavuksi tähän pitäisi kuitenkin puuttua lainsäädännöllisesti, ja siten pakottaa verkkopalvelut huolehtimaan siitä, että käyttäjien tiedot ovat turvattuja.

Lopuksi kannattaa vakavasti harkita, onko Google+:aan rekisteröityminen järkevää: haluatko antaa Googlen panttivangiksi vielä sosiaalisen elämäsi verkossa?


Otan tietoisen riskin lähettäessäni tämän Googlen hallinnoimaan Bloggeriin. Jännityksellä seuraamme, koska Google poistaa tunnukseni koska en olekaan heidän puolellaan tässä kirjoituksessa.

Effi älähti TTVK:n käytöksestä syyttää liittymänhaltijaa

Effi kiinnittää huomiota TTVK:n tapaan
kohdella liittymänomistajaa automaattisesti
syyllisenä.
Kuva: Public Domain/ Riku Eskelinen

Sähköisiä oikeuksia puolustava yhdistys Electronic Foundation Finland ry (Effi) julkaisi tänään lehdistö­tiedotteen otsikolla ”IP-osoite ei yksilöi käyttäjää”, jossa se ruotii Tekijän­oikeuden tiedotus- ja valvonta­keskus ry:n (TTVK:n) tapaa lähettää tekijän­oikeus­rikkomus­vaatimuksia IP-osoite­tunnistuksen perusteella. Effin huoli on mielestäni täysin aiheellinen.

IP-osoitetunnistuksella tarkoitetaan käytännössä sitä, että oikeudenhaltija (tässä siis TTVK) hakee oikeusteitse operaattorilta tiedon siitä, kenen nimissä olevalle liittymälle IP-osoite oli osoitettuna tiettynä hetkenä.

Kuitenkaan IP-osoite ei ole missään nimessä sellaista todistusaineistoa, jolla voitaisiin aukottomasti osoittaa laittomasti materiaalia lataava henkilö, eli syyllinen. Viime vuoden elokuussa kirjoittamani postaus asiasta selittää, miksi.

Siksi TTVK:n – tai yhtään kenenkään – ei pitäisi tuollaisten tietojen perusteella alkaa syyllistämään liittymänhaltijaa. TTVK ei muutenkaan ole minkäänlainen viranomaistaho, vaan enemmänkin äärimmäisen puolueellinen yksityinen järjestö. Myös Effin tiedotteessa ihmetellään asiaa:

”Erityisen oudoksi asian tekee se, että TTVK, yksityinen yhdistys eikä mikään viranomainen, käyttäytyy kuin se olisi lainsäätäjä, poliisi, syyttäjä ja tuomari samalla kertaa lähetellessään tällaisia ’teidät on todettu syylliseksi’ -kirjeitä”, paheksuu Effin varapuheenjohtaja Tapani Tarvainen.

TTVK toimii kuin paraskin poliisi,
vaikka ainakaan toistaiseksi tekijän-
oikeusmafia ei ole tullut ketään
kotoa hakemaan.
Kuva: Openclipart

TTVK:n on suhteellisen helppo jakaa tällaisia ”anna rahaa tai mennään käräjille” -lappuja käytännössä kenelle tahansa. Monet varmasti pelästyvät tällaista signaalia noinkin virallisen kuuloiselta järjestöltä, ja maksavat mukisematta oikeusjutun pelossa.

TTVK:lle tällainen on tietenkin äärimmäisen kannattavaa toimintaa – oikeudessahan pitäisi sitten näyttää toteenkin asioita, eikä vain itsenäisesti päättää jonkun olevan syyllinen.

Tässä suhteessa TTVK osoittaakin olevansa harhaisen kaukana siitä todellisuudesta, missä oikeat lihaa ja verta olevat kuluttajat ovat. TTVK tuntuu omien tiedotteidensa perusteella olevan jopa ylpeä siitä.

TTVK:n intressien mukaista on luonnollisesti pyrkiä tappamaan kaikki muutos, sillä se vaatisi sopeutumista ja ehkä jopa vanhentuneiden mantrojen toistelun lopettamista. Siksi sitä ei luultavasti kiinnosta millään mittaa esim. Effin esiin nostama ongelma avointen WLAN-verkkojen tarjoamisen suhteen (Effin lehdistötiedote):

Omistajan syyllistäminen avoimen WLANin käyttäjien teoista lyö myös eduskuntaa vasten kasvoja yrittäessään mitätöidä keväällä säädetyn lain, jonka mukaan avointa WLAN-verkkoa saa laillisesti käyttää.

”Mitä järkeä on sallia avoimen WLANin käyttö, jos sellaisen tarjoaminen tehdään käytännössä mahdottomaksi”, ihmettelee Timo Karjalainen ja jatkaa, ”Eihän Destiakaan ole vastuussa rikoksista, joita sen vapaasti käytettäväksi tarjoamilla teillä tehdään.”