Reilu viikko AdWordsia

Tähän mennessä AdWords-
tulokset eivät ole säväyttäneet.
Kuva: Kuvakaappaus/
adwords.google.fi

Olen parissa aiemmassa postauksessani puinut Googlen AdWords -mainosohjelmaa. Nyt kun olen reilun viikon pyörittänyt testiksi mainosta blogiini, voisi olla taas hyvä aika katsoa tuloksia.


Päivittäisbudjettini olen pitänyt samassa 3,75 eurossa, mutta automaattinen napsautushinta (CPC) tuntuu silti nousevan jatkuvasti. Kun se alussa oli 0,37 euroa, on se tänään jo 1,04 euroa. Napsautuksia päivässä on tullut noin 3-4, joten valtavista liikennemääristä ei vielä voida puhua. Vastaavasti näyttökertoja tuntuu tulevan päivässä vähemmän kuin aluksi, joten hieman kyseenalaiselta tämä automaattitaktiikka vaikuttaa.

Napsautusten hinta kasvaa, mitä pidempään kampanja jatkuu.
Melko hämärä taktiikka mielestäni.
Kuva: Kuvakaappaus/ adwords.google.fi

Reilusti suurin osa kaikkiaan vajaasta 140 000 näytöstä tapahtuu Googlen ”Display-verkostossa”, eli käytännössä AdSense-mainostajien sivuilla. AdWords antaa melko hyvin tietoja niistä sivustoista, joilla mainoksia näytetään, sekä saavutetuista klikkauksista. Eniten mainoksia on näytetty suomi24.fi -sivustolla (n. 38 000 näyttöä), ja yli 10 000 näyttöä on kerännyt myös kolme muuta sivustoa. Muille sivustoille näyttöjä on kertynyt enemmän tai vähemmän.

Paljon näyttöjä, vähän klikkauksia.
AdWordsin Verkostot-lista antaa
kyllä runsaasti tietoja, mutta se
ei paljoa lohduta näillä tuloksilla.
Kuva: Kuvakaappaus/ adwords.google.fi

Keski-CPC on tätä kirjoittaessa 0,75 €, ja korkein CPC on siptune.net -sivustolla (1,07 €). Vastaavasti matalin CPC niistä sivustoista, jotka klikkauksia ovat ylipäänsä keränneet, on plaza.fi -sivustolla (0,41 €).

Klikkaussuhde on mielestäni melko vaatimaton 0,03 %, mutta tässäkin sivustoilla on suuria eroja: yli 100 näytön sivustoista, joilla klikkauksia ylipäänsä on tullut, parhaan suhteen antaa matkapuhelininfo.com 0,39 prosentilla, ja huonoimman suomi24.fi 0,02 prosentilla. Joukkoon mahtuu lisäksi paljon sivustoja, joilla on kyllä ollut paljon näyttöjä (esim. iltalehti.fi n. 11 000 näyttöä), mutta joissa yksikään selaaja ei ole mainostani klikannut.

Tähän mennessä on ”rahaa” mainostamiseen mennyt Googlen 75 eurosta 28 euroa kolme senttiä, ja sen vastineeksi blogiini on ohjattu 38 käyttäjää. Ei mielestäni kovinkaan hyvä suhde, mutta jokainen päättäköön senkin itse. On kuitenkin muistettava, ettei tätä mainoskampanjaa juuri ole suunniteltu, vaan se tehtiin lähinnä koemielessä. Your results may vary, kuten sanotaan.

AdWords: kaksi päivää

Googlen tarjoamasta 75
eurosta on parissa päivässä
kulunut vajaa neljä euroa.

Kuva: Oma valokuva

Olen nyt pari päivää käyttänyt AdWordsiä, kun kerran tarjoutui tilaisuus sitä ilmaiseksi kokeilla. Kuten kirjoitin aiemmin, mainosten luonti on helppoa ja nopeaa, mutta millaisia tuloksia näin nopeasti saa? Katsotaanpa, mitä AdWordsin hallintaliittymän monipuoliset tilastot kertovat.


AdWordsiä on hieman vaikeaa saada näyttämään myös kuluvan vuorokauden tiedot: sen yleisimmät aikavälivalinnat päättyvät aina edelliseen päivään. Esim. valinta ”tämä kuukausi” kuitenkin näyttää myös nykyisen päivän tiedot.

Asetin AdWordsin määrittelemään napsautushinnan automaattisesti päiväbudjetin rajoissa. Päiväbudjetiksi asetin yhden kahdeskymmenesosan 75 eurosta, eli 3,75 €. Tuollaisilla määrillä ei vielä mahtavia klikkaustulvia aikaansaada, mutta se ei ole tarkoituksenikaan.

Eiliseltä päivältä AdWords kertoo, että kaikkiaan 6 klikkausta maksoi 2,24 euroa. Kovin edulliseksi ei siis yksi napsautus tule. Sivunäyttöjä sen sijaan kertyi yli kymmenen tuhatta, tosin en tiedä ottaako AdWords huomioon ne käyttäjät, joilla on mainostenesto käytössä.

AdWordin etusivu antaa hyvän
lähtökohdan tietojen tarkemmalle
tutkimiselle, kunhan aikavälin
asettaa oikein.
Kuva: Kuvakaappaus,
adwords.google.fi

AdWordsin aloitussivu tarjoaa varsin hyvän yleiskatsauksen tilanteeseen, ja sen tiedot ovat muutettavissa vapaasti. Tähän alkusivulle voikin kerätä sellaiset tiedot, joita itse kokee tarvitsevansa. Kattavampia tietoja varten AdWords tarjoaa Kampanjat-välilehdellä jos jonkinlaista statistiikkaa. Raportteihin en tässä yhteydessä tutustunut, mutta ehkä myöhemmin käyn sitäkin läpi.

Kampanja-välilehdeltä voin todeta, että parissa päivässä mainokseni on kerännyt yhdeksän klikkausta reilusta 22 000 sivunäytöstä. Googlen hakujen yhteydessä näyttöjä on ollut noin 500, joista kerran näyttö on johtanut klikkaukseen. Display-verkostossa, eli käytännössä AdSense-asiakkaiden sivustoilla, näyttöjä on siis ollut valtaosa, kuten myös napsautuksista.

On varsin ymmärrettävää, että hakujen yhteydessä klikkaussuhde on suurempi (n. 0,2%) kuin mitä erilaisimmilla sivustoilla (n. 0,04%), sillä hakujen yhteydessä on mahdollista, että materiaalini oikeastikin vastaa sitä, mitä käyttäjä hakee. Tavanomaisilla sivustoilla käyttäjä ei välttämättä hae yhtään mitään, ja tällöin kiinnostus mainoksia kohtaan ylipäänsä on ymmärrettävästi pienempi.

Tarkempia käyttäjätietoja en kerää (vaikka Google tarjoaisi siihenkin työkaluja) blogini kävijöistä, joten tarkempia tilastoja esim. vierailuajasta on hankala kertoa. Kuitenkin pitäisin näitä muutamaa klikkausta melko vähäisenä esityksenä ottaen huomioon, että se on leikisti maksanut jo neljä euroa. En kuitenkaan ole vielä antamassa lopullista lausuntuani, vaan mainoskampanja jatkuu.

Mainittakoon lopuksi, että syy aiemmassa kirjoituksessa ihmettelemälleni ylimääräiselle viidelle eurolle oli siinä, että Google perii aktivointimaksua sen viitosen verran. Tällöin todellista krediittiä jäi se 75 euroa. Melko rehtiä touhua.

Googlelta 75 euroa AdWordsiin ja mitä siitä seuraa

Google lähetti minulle oikein
lahjakortin, arvoltaan 75 C¹.
Kuva: Oma valokuva

Google lähestyi minua oikein paperisella kirjeellä jokin aika sitten, ja tarjosi mahdollisuutta kokeilla sen AdWords-mainostustaan 75 euron arvosta. Koska kirjeessä vakuuteltiin riskittömyyttä, päätin kokeilla.

Googlen AdSense on itselleni tuttu, ja se on käytössä tässä blogissani ja verkkosivuillani. Itse en tosin mainoksia näe, ja tuskin kovin moni lukijanikaan, kiitos AdBlock Plussan ja kumppanien. Tämä myös lieni syynä Googlen näennäisen jalomieliseen tarjoukseen.

Kirjautuminen onnistui samalla Google-tunnuksella kuin muihinkin Googlen palveluihin, mutta hieman omituisesti minun täytyi kuitenkin kertoa yhteystietoni. Ilmeisesti kirjautumistietojen lisäksi palveluilla ei ole yhteistä käyttäjätietokantaa, sillä esim. AdSenseä käyttöönottaessa annoin samat tiedot.

Ensivaikutelma AdWordsistä oli hieman sekava, sillä toimintoja oli paljon. Aluksi en meinannut löytää kenttää lahjakortin avainkoodin syöttämiselle, mutta lopulta löysin sen.

Koodin syöttämisen jälkeen Google kertoi saldokseni ”(80,00 €)”. Tiedä mistä se ylimääräinen viisieuroinen on sinne tullut… Jatkuvasti sivusto tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia siirtää oikeaa valuuttaa AdWordsiin, mutta siitä en ainakaan tällä haavaa ole kiinnostunut. Myöskään ei ollut itsestäänselvää, täytyykö mainostamisen aloittamiseksi maksaakin jotain.

AdWordsissä toimintoja riittää,
mutta hyvän ohjeistuksen
ansiosta niitä on ilo käyttää.

Kuva: Kuvakaappaus/
adwords.google.fi

Oletettavasti kuitenkaan ei tarvitse, sillä Kampanjat-välilehdeltä uuden mainoksen teko oli helppoa. Palvelussa ei tarvitsisi välttämättä syöttää paljon muuta kuin mainosteksti, -linkki ja hakusanat aloittaakseen, mutta toisaalta erilaisia säätövaihtoehtoja löytyi mm. päivittäiseen budjetointiin, klikkauksen maksimihintaan, alueellisten ryhmien valintaan ja erilaisten päätelaitteiden valitsemiseen. Suurimmaksi osaksi tyydyin kuitenkin oletusasetuksiin.

Tekstimainoksilla on melko tiukka tekstiraja, joten kovinkaan pitkää eeposta ei voi kirjoittaa, ja ehkä hyvä niin: mainokset pysyvät väkisinkin lyhyinä ja ytimekkäinä. Sen sijaan avainsanalistaan ei ollut mitään näkyvää rajoitusta, ja sivuilla ehdotettiin noin 10-20 avainsanan (tai -fraasin) listaa. Itse tyydyin kymmeneen. Avainsanojen muuttaminen myöhemmin on helppoa.

Kokonaisuudessaan mainoksen luomiseen kului ehkä 10-15 minuuttia, mutta jos myöhemmin haluaisin samanlaisen toteuttaa, onnistuisin siinä noin 5 minuutissa.

Ohjeita on sivustolla paljon ja ne – yhdessä muun sivuston kanssa – ovat pääosin suomeksi. Google on selkeästi panostanut tässä käyttäjäystävällisyyteen, ja hyvä niin, sillä uskoisin AdWordsin olevan melko merkittävä liiketoiminta Googlelle.

Kyseessä on laaja kokonaisuus, ja sen tutkimiseen tarvitsee aikaa. Päivitän tilannetta tänne sitä mukaa, kun kokemukset karttuvat. Jos päädyit blogiini mainoksen kautta, kuulisin mielelläni myös palautetta esim. kommenteissa.

1) Niin, pitkällisen pähkäilyn lopputuloksena totesin, ettei Googlen käyttämästä fontista todellakaan löydy €-merkkiä, vaan he joutuivat laittamaan siihen yliviivatun C:n. Kysymys kuuluu: eikö kaksoisyliviivausta löytynyt?

Käsittämättömät suoja-ajat

Teosten suoja-ajat ovat
mielestäni pahoin yli-
mitoitettuja.
Kuva: Openclipart

Olen ennenkin kritisoinut tässä blogissani tekijänoikeuksellisen suoja-ajan uskomatonta ylimitoitusta, ja niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa.

Kirjoittelin PHP:llä pienen skriptin, joka esittää tämänhetkiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön perustuvia arvioita joidenkin teosten tekijänoikeuksien raukeamisesta. Kun tekijänoikeus Suomessa päättyy 70 vuoden päästä tekijän kuolinvuoden loppumisesta, on tänä päivänä tehdyt teokset suojattuja vielä vuonna 2141.

Sivulla on esimerkkejä enemmänkin, enkä niitä tähän rupea kopioimaan, mutta mainittakoon kuitenkin, että omien arvioideni mukaan Adolf Hitlerin Mein kampf (Taisteluni) vapautuu tekijänoikeuden raskaan ikeen alta Suomessa jo vuonna 2016. Toivottavasti kirjoittaja ei koe, että hänen oikeuksiaan on julmasti poljettu.

Ylipitkä esitys antaisi poliisin loukata tietoturvaa ja yksityisyyttä

Poliisilla voi olla pian valtuudet
murtautua verkon välityksellä
tietokoneelle.

Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC-By-NC-SA 2.0

Sunnuntai-iltana erinäiset kotimaiset keskustelufoorumit ohjasivat minut Piraattipuolueen foorumille, jossa puolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto esittelee lausuntoluonnosta varsin kyseenalaisille esityksille poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön muuttamiseksi. Paketti sisältää omasta mielestäni räikeitä loukkauksia yksityisyyteen ja on liian laaja käsiteltäväksi kokonaisuutena.


Viestissä kritisoidaan esitysten pituutta, eikä syyttä:

Kyse on paketista, johon kuuluu kaksi hallituksen esitystä, joihin sisältyy 93 lakiesitystä. Yhteensä nämä esitykset ovat noin 310 000 sanaa, eli lähes tuhannen äidinkielen ylioppilasaineen verran. Muille kuin virkatyönä asioihin perehtyville esityksiin tutustuminen on kohtuuttoman raskasta. Myös paketista päättävien kansanedustajien olisi pystyttävä kiireen keskellä perehtyä esityksiin.

On mielestäni varsin kyseenalaista tehdä esityspaketteja, jotka ovat noin tuhteja. Palmulehto kertoo Uuden Suomen – joka varsin asiallisesti uutisoi asiasta muiden ”vallan vahtikoirien” ollessa hiljaa – uutisessa myös seuraavaa:

Esitystä on ruotinut lähinnä
Piraattipuolue.
Kuva: Piraattipuolueen tunnus,
Piraattipuolue

Lakiesitys on niin laaja, ettei tähän pakettiin kukaan kansanedustaja jaksa perehtyä. He lukevat vain tiivistelmät ja äänestävät sitten niiden pohjalta. Tänne on piilotettu todella vakavia kohtia[.]

Mielestäni tällainen tilanne on huolestuttava, jos kansanedustajilta ei edes voi kohtuudella odottaa että he tuntisivat kaikki esitykseen kirjatut miinat. Eikä siinä, uskoisin että kansanedustajilla on muutakin tekemistä kuin selata liki 900-sivuinen¹ esitysnivaska läpi. Tällöin syntyy tilanne, jossa on äänestettävä osittain mututuntumalta, mikä on yhteiskunnallisesti vaarallinen uhka.

Pian voimme olla tilanteessa, jossa eri etujärjestöt runnovat lakiesityksiksi monituhatsivuisia eepoksia, joita kukaan ei edes lue, vaan luotetaan muiden luonnehdintaan sisällön laadusta. Näillekin esityksille varmasti erilaisia intressitahoja löytyisi, mutta en nyt ala tempaamaan tuulesta mielivaltaisia syytöksiä.

Millaisia uhkia esitykset sitten sisältävät erityisesti sähköisen tietoturvan ja yksityisyyden kannalta? Suurimpana uhkana pidän poliisille kaavailtua oikeutta ehkä jopa tarvittaessa murtautua tietojärjestelmään ja etsiä sieltä materiaalia – esitys puhuu etäetsinnästä. Tällaisella toiminnalla loukataan epäillyn lisäksi myös mahdollisesti monen muun – syyttömän – tietoturvaa ja yksityisyyttä, sillä en usko että on mitään pomminvarmaa keinoa eritellä, mikä materiaali kuuluu epäillylle ja mikä jollekin muulle.

Lausuntoluonnoksessa pidetään epäloogisena sitä, että ”laite-etsinnän suorittamiselle olisi huomattavasti matalampi kynnys kuin tekniselle kuuntelulle”. Jos näin todella on, lisääntyy poliisin mielivalta entisestään. Tänä päivänä tietokoneet kuitenkin sisältävät hyvin paljon henkilökohtaista ja arkaluontoista materiaalia käyttäjistään. Tällaisten yksityisten tietojen pakko-otolle pitäisi olla todella kovat perusteet sen sijaan että rimaa pyrittäisiin hivuttamaan alemmas. Kun vielä loukataan mahdollisesti lukuistenkin muiden oikeutta yksityisyyteen, olisi mielestäni kohtuullista että tietojen oton perusteena pitäisi olla vähintäänkin epäily taposta.

Itseäni huolestuttaa myös, mitä tiedoille tapahtuu sen jälkeen kun poliisi on rikoksen selvittämiseen tarvittavan materiaalin läpi kolunnut ja analysoinut. Jos todella tuomitaan rikoksesta, olisi kohtuullista että vain rikokseen suoraan liittyvä materiaali tuhotaan. Muu data tulee palauttaa omistajalleen tai omistajilleen. Myöskään poliisille ei saa antaa mielivaltaisia oikeuksia kahlata ihmisten kiintolevyjä läpi periaatteella ”jos sieltä joku rikos paljastuisi”. Lisäksi kun tutkinta on saatu päätökseen, tulee poliisin tuhota kaikki omat kappaleensa ei-relevantista datasta.

Lausuntoluonnos nostaa esiin myös huolen esitetystä oikeudesta ”tekniseen laitetarkkailuun”, mikä käytännössä voisi tarkoittaa esim. ohjelmallisen tai laitteisto-keyloggerin asentamista järjestelmään:

Ehdotetun pakkokeinolain 10:23 §:ssä olisi säädökset teknisestä laitetarkkailusta. Perustelujen mukaan laitetarkkailussa ei saa selvittää viestin tai tunnistamistietojen sisältöä. Toisaalta perustelujen mukaan teknisessä laitetarkkailussa saataisiin tutkia ”laitteeseen tallennettuja asiakirjoja” ja selvittää tarkkailtavan salasanoja ”näppäimistökuuntelulla”. Perusteltu ovat tältä osin hämmentävät. Eikö asiakirjan sisältämän tiedon tai näppäimistöllä kirjoitetun tekstin seuraaminen ole nimenomaan viestien sisällön selvittämistä?

Lopuksi luonnos esittelee epäkohdan poliisille kaavaillussa oikeudessa asentaa vihamielisiä ohjelmistoja salaa tietojärjestelmään:

Ehdotetussa pakkokeinolain 10:26 §:ssä säädettäisiin muun muassa ohjelmiston asentamisesta tietokoneeseen. Käytännössä pykälässä annetaan poliisille oikeus tehdä salaisia tietomurtoja jopa verkon välityksellä. Poliisille ei pidä antaa tällaista oikeutta, koska se vaarantaa tietoturvan.

Jos poliisille annetaan
oikeus asentaa haitta-
ohjelmia salaa, ovat
ongelmat moninaiset
ja vakavat.

Kuva: Openclipart

Jos poliisi murtautuu tietojärjestelmään, loukataan törkeästi epäillyn ja muidenkin yksityisyyttä, mikä itsessään on varsin huolestuttavaa. Murtautumisessa ja ohjelmistojen sala-asentamisessa ei voida millään eliminoida sitä mahdollisuutta, etteikö se altistaisi järjestelmää myös rikollisille tietomurroille. Poliisin tehtävä ei kuitenkaan mielestäni ole altistaa edes rikoksesta epäiltyjä rikoksille, vaan päin vastoin suojella rikoksilta.

On varsin tekopyhää väittää, etteikö rehellisellä kansalaisella olisi mitään pelättävää. Hyvin harvassa on sellainen suomalainen, joka ei joskus olisi jotain lakia rikkonut. Siksi onkin pidettävä erittäin kirkkaana mielessä pakkokeinon käytöstä aiheutuvan vahingon ja siitä saatavan hyödyn välinen suhde.

PP:n ehdokas Lilja Tamminen
kirjoittaa esityksistä kovin
sanoin blogissaan.

Kuva: liljat.fi

Kun esitykset vielä sisältävät omituisia yrityksiä madaltaa poliisin kynnystä aiheuttaa tällaista vahinkoa niin epäillylle kuin sivullisillekin, ei voi kuin haukkoa henkeään ja toivoa että edes Piraattipuolueen tänään jättämä luonnos todella luetaan huolella ja näihin useisiin epäkohtiin puututaan.

Mainittakoon lopuksi niille, joita pitkä ja tylsä kirjoitukseni ei kiinnostanut, että aiheesta kirjoitti myös Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin ehdokas Lilja Tamminen varsin napakasti blogissaan.


On myönnettävä, etten itsekään noita esityksiä ole jaksanut kahlata läpi, joten joku nokkela voisi väittää lähdekritiikkini olevan retuperällä. Deal with it, tai kommentoi.
1) Olettaen, että arkkikoko on A4, johon mahtuu noin 350 sanaa.