Tekijä: Riku Eskelinen

Ubuntu Netbook Edition 10.10 ei vakuuta

Posted on1 Comment

Suricata Suricatta eli nelisormimangusti.
Kuva CC-BY-SA 3.0 BS Thurner Hof

Huomenna sunnuntaina (10.10.2010) on seuraavan Ubuntun jakeluversion, koodinimeltään ”Maverick Meerkat” (suomeksi ”itsenäinen nelisormimangusti”, no kidding), julkaisun aika. Tavalliseen tapaansa Ubuntusta julkaistaan useita versioita niin työpöytä-, palvelin kuin netbook-käyttöönkin.

Palvelimissani (Secondary ja Einstein) ajattelin Lucidin palvelinversion pitää toistaiseksi, sillä se on tuettu huhtikuuhun 2015 asti, mutta pöytäkoneeseen heitin Maverickin jo aikoja sitten ja eilen myös avopuolisoni uuteen kannettavaan, eikä näissä mitään suurempaa itkettävää ole. Miniläppärissäni pidin aikansa Jolicloud 1.0:aa, mutta sen puukotusviritykset eivät oikein vakuuttaneet, joten ajattelin asentaa siihen Ubuntun Netbook Editionin Maverick-version.
Asennus sujui muitta mutkitta, kuten tavallisestikin: kysymyksiä oli vielä vähemmän kuin ennen, mikä on ehkä ihan hyvä normaalikäyttäjää ajatellen. Ne alternate-cd:t ovat sitten HC-käyttöä varten. Muistitikku toimi asennusmediana, eikä senkään suhteen mitään poikkeavaa tapahtunut.
Hyvän näköinen ei aina ole oikeasti
hyvä. UNE-työpöytä. Klikkaa isommaksi.
Aluksi uuden Unityn mukanaan tuomat reunat näyttivät hienolta, vaikka jo Lucidin esittelemä ikkunakontrollit vasemmalla -periaate ärsyttää edelleen. Ajattelin kuitenkin että pienellä gconf-editorin kanssa räpellyksellä asian saisi korjattua, mutta totuus oli karu: unityn muokkausvalinnat ovat jopa siellä olemattomat! Näitä vasemmalla ja ylhäällä olevia ”paneeleita” ei Mark Shuttleworth ole halunnut muokattavan, joten niitä ei myöskään voi muokata millään tapaa.
Olin aikeissa lisätä lämpötilan näytön kellon viereen ja ajattelin sen onnistuvan niinkuin aina ennenkin kelloappletin asetuksista, klikkaamalla kellonaikaa hiiren 2. painikkeella. Tein näin, ja mitään ei tapahtunut! Myöskään muiden lisäapplettejen lisääminen ei ole mahdollista, sillä se kuulemma antaa siistimmän vaikutelman. Kellonaika näyttää lisäksi aina 12-tuntista aikaa (ilman am/pm -tunnistetta), eikä tätäkään voi mistään muuttaa. Sekin lie käytettävyysparannus.
Vasemmalla on hieman OSX-tyyppinen yhdistetty pikavalinta- ja ikkunanvalintaluettelo, joka on ihan hieno idea kyllä, mutta siihenkin olisin kaivannut edes jotain muokattavuutta. Siinä on elementtejä, joita ei pysty poistamaan (mm. roskakori) ja ohjelmien lisäämiseksi ko. ohjelma on pakko avata jollain tapaa ja sitten valita ”Pidä käynnistimessä” ikkunan kuvakkeesta. Ei mielestäni kovinkaan intuitiivista.
UNE:n mukana tullut Firefox vaihtui
saman tien Chromiumiin.
Toki UNE:ssa on paljon hyvääkin, esimerkiksi Win7-tyylinen hakukenttä, jolla ohjelmien löytäminen on vikkelää. Tämä toiminto löytyy vasemman ylänurkan Ubuntu-logoa klikkaamalla. Eee:lläni toiminto tosin on tuskaisen hidas.
Hiukan ihmetystä aiheutti myös sovellusvalinnat: jos kerran UNE:sta halutaan tehdä miniläppäriystävällinen, voisi ehkä harkita OpenOffice.org:n korvaamista jollain muulla tai pudottamista kokonaan. Samoin Firefox on varsinkin iäkkäämmille miniläppäreille ylivoimainen pala haukatessaan useita satoja megoja muistia peruskäytössä.
Linuxin kanssa vuodesta 2005
temmeltäneen kirjoittajan tunnetila
UNE:a muutaman tunnin käyttäneenä.
Ubuntun, ja varsinkin UNE:n suunta kohti ”käyttäjäystävällistä” eli mahdollisimman vähän säätömahdollisuuksia sisältävää käyttöliittymää huolestuttaa itseäni kovasti. On ehkä totta, että taviskäyttäjän silmissä Ubuntun miniläppäriversio on nyt helpompi käyttää, mutta kun kumartaa toiseen suuntaan, pyllistää toiseen. Canonical on tehnyt tässä valinnan unohtaa kehittyneet käyttäjät laajemman käyttäjäkunnan saavuttamiseksi, mutta ollaanpa ihan rehellisiä: kuinka moni Pentti Peruskäyttäjä päättää kokeilla Ubuntua jostain muusta syystä kuin lähipiirin Linux-Asiantuntijan® suosituksesta? Olisiko sittenkin tärkeintä lisätä mahdollisuuksia niiden vähentämisen sijaan?
Omalle Eee:lleni tullen asentamaan joko normaalin Ubuntu-työpöydän tai sitten esimerkiksi LXDE:n, joka vakuutti nopeudellaan itseni aiemmin. UNE:n uusin versio tuo paljon uudistuksia, mutta suurin osa niistä saa kaltaiseni dataleuan lähinnä itkupotkuraivareiden valtaan. En voi UNE:a suositella oikein mihinkään käyttöön tällä hetkellä, ja toivoa sopii että Canonicalin UI-tiimissä otetaan päät pois perseestä huhtikuun julkaisuun mennessä.

Elisan 100M

Posted on3 Comments

Kuten ehkä olen aiemminkin kertonut, ei tämä Elisa Viihde ihan 100Mbit/s -nopeuteen yllä. Tämän toki ymmärrän itsekin, eikä mainoksissakaan puhuta kuin ”jopa 100Mbit/s” -termillä.

Kuitenkin on ehkä hieman kohtuutonta, että nopeudet – vuorokaudenajasta riippuen – vaihtelevat 10 ja 20 Mbit/s välillä, siispä keskustelin asiasta ensin paikallisessa Elisan liikkeessä, jossa pyydettiin jättämään vikailmoitus, jonka tein Elisan verkkosivuilla. Myöhemmin Elisan tekninen tuki lähetti sähköpostia asiaan liittyen:

Hei,

Tein vikailmoituksen eteenpäin. Ongelma johtunee kapasiteettiongelmista alueella. Korjaus on tähän tulossa, mutta aikataulu on avoinna. Saatte siitä ilmoituksen tekstiviestillä kun ongelma on korjattu.

kiitos yhteydenotostasi.

Alueella, jossa asun (Jyväskylän Keljonkangas), asuu toki paljon nuoria, jotka ovat varmasti Elisa Viihteen ja yleisestikin Internetin suurkuluttajia, mikä puolestapuhuu tuota Elisan todennäköistä kapasiteettiongelmaa. Se ei kuitenkaan ole mielestäni mikään oikeutus asialle, ja luulisin että jollain tasolla Elisa nämä kapasiteettiongelmat ilman vikailmoitustanikin tiedosti.

”Aikataulu on avoinna” on yleisesti käytetty fraasi kuvaamaan kansankielisempää ”joskus tulevaisuudessa, tuskin koskaan” -ilmaisua, joten pyysinkin Elisaa hieman tarkentamaan tätä:

–[T]iedustelisin edes suuntaa-antavaa aikataulua korjaukselle – eli puhutaanko viikoista, kuukausista vai vuosista -, sekä sitä, miten yhtiöllänne on ollut tapana hyvittää tällaset kapasiteettiongelmat kuluttajille.

Yleisesti ottaen Elisan asiakaspalvelu on vastannut kaikkiin kysymyksiini asiallisesti, joten nähtäväksi jää, kuinka he tähän viestiin reagoivat. Mielestäni olisi kuitenkin aiheellista hieman tulla vastaan kuukausimaksuissa sen aikaa kun pohdiskelevat ongelmaa. En nyt sano, että jättäisin laskuni maksamatta, mutta kun teoreettisesta nopeudesta puuttuu 90%, voisin kuvitella maksavani siitä korkeintaan 50% normaalista kk-maksusta – sisältäähän Elisa Viihde paljon lisäarvopalveluitakin (joita en käytä).

Katsotaan nyt, miten asia kehittyy. Elisan kanssa tosin olen kerran jos toisenkin käynyt kirjeenvaihtoa heidän palveluistaan.

Intel myymään rampautettuja prosessoreita, täysi teho lisämaksusta

Posted onLeave a comment

Engadget uutisoi eilen erään lukijansa ostoksillaan tekemästä havainnosta: Intelin uuteen Pentium G6951 -suorittimeen hankittava laajennuskortti.

Intelin Upgrade Service -verkkosivuilta
voi ladata ohjelman, johon ostetun
PIN-koodin voi syöttää, ja saada
suorittimestaan kaiken tehon irti.

Tällä 50 taalan (vajaan 40 euron) kartonginpalalla ja Intelin verkkosivuilta ladattavalla Windows 7 -sovelluksella saa käyttöönsä koko suorittimen suorituskyvyn. Mitään laitteistomuutoksia siis ei tehdä, vaan suoritin on pakasta vedettynä rampautettu, ja vain tämä lisämaksu vapauttaa suorittimen toimimaan täydellisesti.

Vaikka idea olemassaolevista, mutta vain rahalla käyttöönotettavista toiminnoista ei olekaan uudenuusi, on Intel keksinyt varsin häiritsevän paikan käyttää sitä.

Ei ole mitään teknistä syytä tehdä näin: valmistuskustannukset ovat Intelille samat joka tapauksessa. Tämä kuitenkin saattaa olla eräänlainen pilotti: jatkossa saatamme nähdä suorittimia, joissa on ”ilmaiseksi” käytettävissä vain yksi ydin neljästä ja sekin vain keinotekoisesti hidastetulla ja pienellä välimuistilla ja seteleitä saa lyödä pöytään joka ytimestä erikseen.

Bisnesmallina tämä on vallan mahtava, sillä rahaa tulee kun kuluttajat haluavat käyttää koko suoritintaan. Kuluttajan kannalta tässä taas ei ole mitään hyvää, vaikka Intel varmasti voisikin perustella tämän jollain ”maksat vain siitä mitä tarvitset” -logiikalla, mikä ei varmasti pidä paikkaansa.

Onneksi Internetissä tästä on syntymässä hiljalleen melkoinen paskamyrsky, ja Intel saa varmasti osansa. Yleensä kyllä rahanahneus menee kaiken edelle, ja onhan se totta ettei Intelin tarkoitus olekaan tehdä kuluttajia, vaan osakkeenomistajia, tyytyväiseksi.

Ovi Musiikki = Me likes

Posted onLeave a comment

Kuten aiemmin kirjoitin, Nokia vaihtoi Nokia Musiikki -palvelunsa Ovi Musiikiksi. Sain jokin aika sitten (en lue sähköpostejani päivittäin) viestin, jonka mukaan uusi musiikkisivusto on käytössä.

Sivusto toimii varsin hyvin Firefoxilla, eikä mitään itkuvirsiäkään Linuxista tullut. Myöskin vanhat tunnukset toimivat.

Ovi Musiikki -sivusto näyttää Firefoxilla hyvältä.

Sivusto vaati hieman totuttelua, ehkä siitä johtuen etten juuri musiikkikauppoja tietokoneella käytä, mutta on kuitenkin kaikin puolin selkeä. En tiedä, onko vanha musiikkikaupan tilini saldo päässyt vanhenemaan vai eikö vanhoja krediittejä vain siirretty, mutta saldoni näytti heti kirjauduttuani 0,00 euroa.

Musiikin ostaminen on kuitenkin helppoa: valitsin haluamani kappaleen ja klikkasin Lataa. Tämän jälkeen syötin Visa Electron -korttini tiedot, ja ostotapahtuma oli siinä. Tämän jälkeen mp3-tiedosto lähti latautumaan mukavalla nopeudella. Latausnopeus oli noin 200-400 kt/s (tällä ”100-megaisella” netillä voi ladata parhaimmillaan n. 4-5Mt/s), eli jonkin verran käyttäjiä tällä melko uudella sivustolla taitaa jo olla.

Parasta kuitenkin on, että aiemmin ostamani DRM-suojattu WMA-musiikki on ladattavissa uudelleen ilmaiseksi MP3-muodossa, ja luonnollisesti latasinkin biisit kovalevylle samalla. Toiminto on hiukan piilossa: Tili » Lataustiedot » Ostettu musiikki.

Musiikinlaatu ei ole aivan huippuluokkaa, mutta muut kuin hifistelijät tulevat varmasti toimeen bittitaajuuden ollessa 256 kbps ja näytteytyksen 44,1 kHz. ID3-tägityksestä käytössä on versio 2.3.0.

Tällainen musiikkikauppa on erinomainen lisä Nokian Ovi-perheeseen, ja tulee toivottavasti osoittamaan muillekin musiikin verkkomyyjille, että bisneksen teko verkkosisällöillä on mahdollista myös ilman kuluttajan kiusaamista Digital Rights Managementilla.

Elisa Viihteen siirto, osa 4

Posted onLeave a comment

Tämä postaus on jatkoa edellisille Viihteen muuttoon liittyville kirjoituksilleni. Huomasin, että Oma Elisa -tietojenhallinnassa minulla näyttää edelleen olevan kaksi Elisa Viihdettä käytössä. Kun tiedoista ei vanhaa ollut tänäänkään poistunut, ajattelin varmuuden vuoksi soittaa Elisalle ja kysyä asiasta.

Asiakaspalvelussa minulle kerrottiin, ettei edellistä sopimusta todellakaan oltu irtisanottu, syystä tuntemattomasta. Tämän puhelun aikana asia saatiin hoidettua, ja selvisi lisäksi, että Elisa on jo yhden laskun ehtinyt vanhasta liittymästä lähettää. Kuitenkaan laskua ei kuulemma tarvitse maksaa, jos sellainen jostain syystä postiluukkuun¹ kolahtaa.

Vähän jää kyllä mietityttämään, että kuinka moni samassa tilanteessa oleva kärsii saman kohtalon ja ehkä vielä maksaa kahdesta Viihteestä. Samoin mietityttämään – heti puhelun jälkeen – jäi se, aikooko Elisa pakottaa minut kahden vuoden sopimukseen uudesta kytkentäpäivästä lukien.

Huomasin suureksi huvituksekseni, että Elisa Viihteellä on myös oma IRC-kanava IRCNetissä.

1) Jos totta puhutaan, tässä asunnossa eivät postit kolahda postiluukusta vaikka sellainen onkin. Ilmeisesti Itelloonin hommaa helpottaakseen taloyhtiössä on myös postilaatikot nätissä rivissä rappukäytävässä.