Euroviisuhuumaa

Jokavuotiseen tapaani osallistuin Eurovision Song Contest- (eli Euroviisu-) puhelinäänestykseen. Ajattelin läpällä äänestää Kreikan David Hasselhoffia, Sakis Rouvasia, jonka äänestysnumero oli 08. Omassa kännykkäliittymässäni kun on viihdepuheluesto, ajattelin lähettää tekstiviestinä oman ääneni.

Eipä voittanut Kreikka eikä Suomikaan (paitsi häviämiskilpailun, totuttuun tapaan). Mutta näin IT-mielisenä ihmisenä itseäni häiritsemään jäi muutama asia:

  1. Epäonnistuneet äänestyskerrat. Kuinka paljon mahtoi ääniä kadota, kun ihmiset eivät ole tarkastaneet, että viesti myös lähtee? Äänestyksen ensimmäisen 6 minuutin aikana puhelimeni ei suostunut lähettämään viestiä tekstiviestinumeroon, ja vasta yrittäessäni toistakymmenettä kertaa samaa viestiä se vihdoin lähti liikkeelle. Puhelinlinjojen tukkoisuudesta en tiedä, mutta juorujen mukaan myös ne ovat olleet tukossa, joskin silloin asia on käyttäjälle selkeämpi.
  2. Välitystiedot vasta minuuttien päästä. Mahtoiko viestini päästä edes perille ajoissa, kun ”Viesti toimitettu” -ilmoituksen saantiinkin kului naurettavia aikoja, ja arvatenkin osa äänestäneistä sai tuonkin tiedon vasta äänestysajan jälkeen. Mitä kävi heidän äänilleen?
  3. ”Kiitos osallistumisestasi” klo 03.30. Vastausviestinä sain yöllä puoli neljältä viestin joka sisälsi jotakuinkin seuraavan tekstin (poistin viestin puhelimestani, jos joku haluaa ko. viestin laittaa esim. kommentteihin niin hyvä on): ”Kiitos osallistumisestasi. Paras voittakoon!”. Noh, siihen aikaan ”paras” oli jo voittanut, joten eipä sekään hirveästi lohduttanut. Jos ääneni rekisteröityi vasta tuolloin, niin well done Yle (ja yhteistyökumppanit).
  4. Lähetyksen ja vastaanottamisen välinen viive. Seurasin toista semifinaalia nettistreamina Ylen sivuilta, ja ainakin tuolloin viive digiboksin kuvaan oli noin minuutin luokkaa. Mitä jos olisin luottanut nettistreamin kelloon ja lähettänyt viestini vasta viime hetkillä? Olisiko se mennyt hukkaan?

Toki uskon, että valtaosa suomalaisten antamista äänistä meni perille asti, mutta ei se mielestäni reilua ole jos edes pieni osa äänistä katoaa hyväksyttävänä hävikkinä. Tätä asiaa pitänee selvitellä, ja aloitan tutkimukseni Ylestä. Kerron lisää tässä blogissa jos joku nyt kehtaa jotain vastatakin.

Avoimen lähdekoodin takuu

Euroopan komissio haluaisi (ZDNet) asettaa ohjelmistot niiden hämärine euloineen samalla tapaa kuluttajansuojan piiriin kuin muutkin tuotteet. Ehdotusta ovat punkeneet maailmalle komissaarit Viviane Reding ja Meglena Kuneva seuraavalla perusteella (käännetty suomeksi, alkuperäinen lainaus ZDNetin jutussa):

Lisensoinnin tulisi taata kuluttajille samat perusoikeudet kuin heidän ostaessaan tuotetta: oikeus saada tuote, joka toimii normaaleissa kaupallisissa oloshuteissa.

Tänä päivänä moni ohjelmisto ilmoittaa käyttöehtosopimuksessaan, että tekijät eivät ota mitään vastuuta mistään vahingosta, olipa se suoraan tai epäsuoraan ohjelmiston käytöstä johtuvaa, mutta jos ehdotus menee läpi (toivottavasti samanlainen vastarinta nähdään kuin Telecoms-paketin kanssa), tällaiset ehdot eivät olisi enää mahdollisia.

Sen sijaan tuotteen valmistajan pitäisi taata sille sama takuu kuin mille tahansa muullekin tuotteelle: 24 kuukautta. Eli ohjelmiston kuin ohjelmiston tulisi käytännössä tarjota päivityksiä ainakin kahden vuoden ajan – ilmaiseksi. Ja tuo kattaisi myös avoimen lähdekoodin sovellukset.

Tuollainen ei kyllä edistäisi kilpailua millään tavalla, mutta en mene siihen nyt. Suuremmaksi ongelmaksi muodostuu avoin lähdekoodi, jota monet vapaaehtoiset tekevät vapaa-ajallaan. Jos heiltä odotetaan, että ohjelmisto toimii kaksi vuotta turvallisesti ja vakaasti, aletaan päästä pisteeseen. jossa avoin lähdekoodi ei vain kannata.

170 euroa tyhjästä

Isot pamput päättivät sitten jo puolivirallisesti sovitusti ottaa käyttöön Yle-maksun TV-maksun tilalle vuodesta 2011 alkaen (It-viikko, Helsingin Sanomat, MTV3, Ilta-Sanomat, Yle). Maksu olisi kaikille talouksille – esitys puhuu ”asuntokunnista” – pakollinen ja kaikkien yli 18-vuotiaiden asukkaiden tulisi maksaa se yhteisvastuullisesti. Esimerkiksi HS:n sivuilla oleva äänestys näytti kirjoitushetkellä, että 69% lukijoista vastustaa tuollaista taktiikkaa. Tuohon osuuteen myös minä kuulun.

Kyseinen mediamaksuksi kutsuttu maksu kooltaan 170 euroa vuodessa per talous tai yritys on epäreilu monesta syystä, joista esitän tässä muutaman. Muita syitä saa heitellä vaikka kommentteihin.

Ensinnäkin se on saman kokoinen riippumatta siitä, kuinka monta maksuun osallistuvaa henkeä kuuluu. Eli jos talouteen A kuuluu 10 miljonääriä, joutuisi jokainen maksamaan sen 17 euroa vuodessa. Sen sijaan yksin opiskelevalle tai kansaneläkkeen perusosaa saavalle yksinäiselle vanhukselle napsautetaan koko potti maksettavaksi. Ja jos ei maksa, alkaa ulosmittaus.

Reiluahan olisi sisällyttää Ylen kulut valtion budjettiin jolloin jokainen kansalainen myös silloin osallistuisi tuon yleispalveluvelvoitetta toteuttavan valtionyhtiön tukemiseen. Tuolloin vain se osa olisi oikeudenmukainen: se maksettaisiin normaalisti osana veroja, jolloin tulotaso vaikuttaisi siihen kuinka paljon Ylen kirstuun kilahtaa rahaa kultakin suomalaiselta.

Ylellä ei ole myöskään mitään mielenkiintoa ruuvata ”löysiä pois”: on toki muistettava vähemmistöryhmät ja julkisen tiedottamisen vaatimukset, mutta siltikin uskoisin että ohjelmatarjontaa olisi varaa supistaa. Aiemminkin tultiin toimeen kahdella Ylen TV-kanavalla, nykyään niitä on viisi (TV1, TV2, Teema, FST5 ja TV Finland). Myöskään mielestäni viisi prosenttia suomalaisista (suomenruotsalaiset) eivät tarvitse kahta valtakunnallista radiokanavaa (Extrem, Vega) emmekä me suomeapuhuvatkaan välttämättä niitä maakuntaradioita niinkään tarvitse – ja jos kysyntää on, miksei jokin yksityinenkin voisi kyseistä tointa hoitaa. Monia muitakin törsäilyjä Ylellä varmasti on, mutta en perehtynyt asiaan sen syvemmin kuin mm. Wikipedian artikkelia lukemalla.

Maksusta lisäksi puhutaan mediamaksuna, niinkuin se kattaisi kaikki – niin kaupalliset kuin Yleisradionkin – mediat, mikä ei pidä paikkaansa. Maksu tilitetään sataprosenttisesti Ylen kassaan, ja jokaisen pitää se maksaa, käyttipä Ylen palveluita tai ei. Nykyisessä järjestelmässä sentään on lupa valita TV:n katselun ja katselemattomuuden välillä, ja jos katsoo, myös maksaa. Itse en katso enkä maksa.

En usko että Ylellä on itselleni mitään tarjottavaa tällä hetkellä, ja vaikka Mikael Jungner tekisikin Ylestä houkuttelevan median itselleni, ei se missään nimessä omasta (tällä hetkellä opiskelija)tulostani melkein kahdensadan euron siivua ansaitse vuosittain.

Ja jos tälle tielle lähdetään, vaadin että Suomessa on otettava käyttöön myös tienkäyttömaksu: jokaiselle kansalaiselle pakollinen 200 euron lasku siitä riemusta, että valtion omistuksessa on teitä, jotka vaativat kunnossapitoa. Ja paljon muutakin valtion yrityksillä on omistuksessaan, joiden käytöstä ei vielä tarvitse erikseen maksaa jos ko. toimintoa ei käytä. Kaikille pakolliseksi erillismaksuksi siis myös: nestemaksu (Altia ja Alko), tietotekniikkamaksu (CSC Tieteellinen laskenta), kirjapainomaksu (Edita), viestintämaksu (Itella, Suomen Erillisverkot), energiamaksu (Motiva), valuuttamaksu (Rahapaja), viljamaksu (Viljava), Rahapelimaksu (Veikkaus) ja rautaliikennemaksu (VR). Ja sitten voitaisiin alkaa tutkia, miten rahoitetaan muutkin kuin täysin valtionyhtiöt (lista, FI-WP). Tuosta saataisiin köyhiltä sopivasti rahat pois että lakkaavat vikisemästä, sellainen 1500-2000€ vuosittain jokaiselta valtion kassaan erillisillä laskuilla. Sitten kelpaa isojen pamppujen hymyillä, kun ei mene montaa prosenttia omista veroista hukkaan, paskat siitä että ”tietyillä erityisryhmillä” tuo ”veroprosentti” nousee sinne 100% tuntumaan.

Toivottavasti ministeriössä ollaan hereillä ja kansalaisten mielipidettä kuunnellaan, kun tämä esitys tulee paperipinkassa vastaan. Jos nyt jostain syystä tuo menisikin läpi – mikä suomalaisen hälläväliäjoojoo-politiikan® tuntien on odotettavaa, tarvitaan masinointia ja tiettyä kansallishenkeä sortoa vastaan: jos kaikki taloudet kylmästi viskaavat Viestintäviraston laskun roskiin, en usko että valtio jaksaa jokaista 2,5 miljoonaa laskua ulosottoon laittaa.

Kiintolevy käyttöön

Posti-Pate toi kotiovelle saakka paketin, jossa oli mainitsemani Transcendin StoreJet 320GB. Laitehan pääsi saman tien tulille, eikä Linuxilla (Ubuntu 9.04) ollut mitään vaikeuksia tunnistaa sitä. Laitteen pakkauskin lupaa tuen niin Windows 2k/XP/Vistalle, Mac OS 9/X:lle kuin Linux-kernelille 2.4:sta eteenpäin (käytössäni on 2.6.28-11-generic), joskaan hyödyttömistä JetStore Elite -bonuksista en nyt pääse nauttimaan.

Ensimmäiseksi eteen tuli laitteen uudelleenosiointi:

  1. 500 Mt TrueCrypt-ohjelmistoja varten (ext4)
  2. 200 Gt alustamatonta tilaa
  3. 100 Gt alustamatonta tilaa

Noista kaksi jälkimmäistä tulevat käyttöön vasta kun TrueCrypt saa ne salattua. Ensimmäinen tulee siis varmuuskopiointiin ja toinen datan yleiseen siirtoon, ja molemmissa on käytössä kaskadoitu AES-Twofish -salaus. TrueCrypt ottaa kylläkin aikansa osioiden salaamiseen, ja ensimmäisen osion salauksen olen jo potkaissut käyntiin, aika-arviona kaksi päivää. Toisen osalta arvelisin siis pääseväni noin vuorokaudella.

Ulkoinen kiintolevy vihdoin tulossa

Verkkokauppa.com ilmoitti tänään (sekä sähköpostitse että tekstiviesteitse) että heidän osaltaan tilaus on käsitelty. Tilasin siis 320 gigatavun ulkoisen kiintolevyn varmuuskopiointikäyttöön ja mahdollisesti matkalle mukaan. Tarkalleen ottaen kyseessä on Transcendin StoreJet 25 mobile (vk.com).

Koko tilauksen ajan Verkkokauppa.com ilmoitti saatavuudeksi 5-9 työpäivää, ja nyt sitten kuitenkin paketti on Itellan tietojen mukaan heidän lajitteluksekuksessaan, ja näin siis pitäisi huomenna ilmaantua kotiini (koskapa maksoin pari euroa ylimääräistä moisesta).

Takuuta vk.com myönsi laitteelle vuoden verran, mutta kun huomioon otetaan vielä se, että kuluttajansuojalain mukaan laitteen pitää kestää normaalia käyttöä tavanomainen aika, veikkaisin että mahdolliset vikaantumiset menisivät sen piikkiin ainakin pari-kolme vuotta. Toivottavasti tuota ei sen kummemmin tarvitse koskaan pohtia kuitenkaan.

Arvelisin että levy on oletuksena alustettu NTFS-muodossa yhdeksi isoksi osioksi, joka ei tietenkään itselleni käy, joten heti ensimmäisenä annan GPartedille töitä ja osioin levyn niin, että varmuuskopioille tulee tilaa 200 Gt uudessä ext4-muodossa ja lani- ja muuhun käyttöön jää loput reilut 100 gigaa luultavasti myöskin ext4-muodossa. Jonkinlaista TrueCrypt-viritystä pitänee myös harkita, mutta tällöin softaosalle pitäisi jättää oma tilansa levylle.

Levystä kuitenkin lisää infoa sitten kun saan sen käsiini. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen ostamaani Transcendin neligigaiseen muistitikkuun.