Flash kuntoon Wheezy-Chromeen

Chro­men Flash-lii­tän­näi­ses­sä on ikä­vä vi­ka, jo­ka es­tää Flash-si­vu­ja toi­mi­mas­ta De­bian Whee­zys­sä. Sel­vi­tin syyn ja sen, mi­ten Flashin saa taas toi­mi­maan.Kuva: Kuvakaappaus Chromesta.

(Voit halutessasi siirtyä suoraan korjausohjeeseen)

Viime aikoina olen paristakin suusta saanut kuulla, että heidän Debian Wheezyssään ei toimi Flash Chrome-selaimella. Käytännössä tämä ilmenee siten, että kun käyttäjä navigoi sivulle, jossa Flash-liitännäistä tarvittaisiin, lävähtää ruutuun ”Shockwave Flash has crashed” -tietopalkki, eikä sivulla olevia Flash-osia voi tietenkään käyttää.

Lähdin diagnosoinnissani liikkeelle tyhjennä-välimuisti-tyylisillä perustempuilla, mutta kun ongelma ilmeni jopa täysin puhtaalla käyttäjäprofiililla, oli sukellettava syvemmälle. Siispä testiympäristö VirtualBoxiin tulille, ja itse koittamaan.

Päivitetty 10.10.: Flash ei toimi myöskään uudessa 38.0.2125.101-1 -versiossa. Ohjetta ja korjaustyökalua päivitetty.
Päivitetty 17.10.: Vika on korjattu versiossa 38.0.2125.104-1. Suosittelen päivittämään heti uusimpaan versioon. Tämän postauksen ohjetta ei tulee enää seurata, eikä korjausskriptille tarjota enää päivityksiä. Profiilin palauttaminen onnistuu tämän kirjoituksen lopussa olevan ohjeen mukaan.
Jatka lukemista >>

Japani: Jotain ihan muuta

Ja­pa­nis­ta kieh­to­van maan te­kee sen sil­miin­pis­tä­vät erot, ku­ten taa­ja­mien siis­tit ka­dut ja il­ma­joh­dot.Kuva: Riku Eskelinen: Higashi­matsu­yama. c b 4.0

Tutustuin Japaniin ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten Naruto-animen kautta. Vuosien varrella olen muodostanut mielikuvaani maasta sekä sen kielestä ja kulttuurista lähinnä animea katsoen ja Wikipediaa lukien, vaikkakin aloitin japanin kielen opiskelun yliopistossani vuosi sitten.

Tänä kesänä minulle tarjoutui mahdollisuus yhdessä seurustelukumppanini kanssa vierailla Japanissa edullisesti ja mukavasti, kiitos maassa vaihto-opiskelemassa olevan ystäväni, joka kesälomallaan majoitti meidät ja toimi turistioppaanamme. Kahden viikon matkan aikana ehdin nähdä monia kummallisia asioita, mutta eniten yllätyin siitä, miten vähän Internetin kertomukset ja anime oikeastaan poikkeavat oikeasta japanilaisesta arkipäivästä.

Olen tähän kirjoitukseen koonnut muutamia matkalla ihmetyttäneitä asioita, tapoja ja eroja suomalaiseen elämänmenoon. On selvää, että kahdessa viikossa ei ehdi nähdä kaikkea eikä tutustua mihinkään kovin syvällisesti, joten joitakin olennaisia asioita puuttuu varmasti.

This post is also available in English.
Jatka lukemista >>

Japan: Something else entirely

All those visible differences, such as clean streets and overhead power lines of city centers, make Japan so fascinating.
Image credit: Riku Eskelinen: Higashi­matsu­yama. c b 4.0

I first came into contact with Japan some ten years ago by the popular Naruto anime. As the years have passed, the image about the country, its language and its culture has been developing in my mind, influenced mostly by more anime and thousand hours of Wikipedia, although I also started to study Japanese in my university a year ago.

This summer, an opportunity to visit the country cheaply and enjoyably with my girlfriend came up, thanks to a friend of mine, who is exchange studying in a Japanese university, and was able to offer us accommodation and show us around. During our two week’s stay, I had the opportunity to see many weird things, and I was quite surprised how little my image actually differed from the truth.

In this post, I’ll tell you more about the many fascinating things I saw. I will also explain how things differ from the way of life we have here in Finland. Because two weeks is a relatively short time, I wasn’t able to experience everything, and therefore this post will most likely miss some important things to see and feel.

To help the foreign readers better understand the differences between Japan and Finland, a few In Finland paragraphs explaining the Finnish customs are added to this English translation.

Tämä blogipostaus on saatavilla myös suomeksi.
Jatka lukemista >>

Yle toi hienosti e-urheilun telkkareihin

Yle yl­lät­ti se­los­ta­mal­la As­sem­bly-ta­pah­tu­man am­mat­ti­lais­peli­tur­nauk­sia ne­tis­sä ja TV:ssä. En­sim­mäi­sek­si ker­rak­si ko­kei­lu oli var­sin on­nis­tu­nut.Kuva: Kuvakaappaus Ylen nettistriimistä.
Itsehän en LAN-partyjä harrasta, mutta sen verran olen kuitenkin asiasta väkisinkin perillä, ettei tänä viikonloppuna pidetty Assembly päässyt menemään ohi. Totuttuun tapaan paikalle oli ilmaantunut valtava määrä tietokonepelaajia ja jokunen muukin nörtti. Tänä vuonna myös vuosittain valtavan määrän rahaa polttava Yleisradiomme oli näkyvästi paikalla, ja millaisella otteella!

Jatka lukemista >>

Vaaratiedotteet puuttuvat netistä

Ku­ten maa­il­mal­la­kin, Suo­mes­sa vaa­rois­ta il­moi­te­taan ra­dios­sa ja TV:ssä. Eräs tär­keä vies­ti­vä­li­ne on kui­ten­kin unoh­det­tu: In­ter­net.
Kuva: Erik: Emergency Alert System. c bna 2.0
(en löy­tä­nyt so­pi­vaa suo­ma­lais­ta ku­vaa)

Kun väestöä uhkaa jokin, esimerkiksi aseistautunut henkilö tai myrkyllinen kemikaalipäästö, voi viranomainen (esim. poliisi tai pelastuslaitos) antaa asiasta vaaratiedotteen1. Tiedote luetaan radiossa ja näytetään, viranomaisen niin päättäessä, myös TV:ssä. Netissä vaarasta ei kuitenkaan tiedoteta, vaikka uutissivustot yleensä pian asiasta kertovatkin omatoimisesti.

Vaaratiedotteen esittäminen netinselaajille on paitsi teknisesti täysin mahdollista, myös välttämätöntä viestin tavoittavuuden maksimoimiseksi: ainakaan itse en kuuntele radiota juurikaan, ja TV:täkin katson vain tunnin−kaksi päivässä, mutta selain on auki suuren osan ajasta.


Laki vaaratiedotteesta (466/2012) ei toki Internetiä mainitse, ja mielestäni laki onkin tältä osin uudistamisen tarpeessa, vaikka voimaantulosta on vasta vuosi. Nähdäkseni ei ole kuitenkaan mitään estettä ryhtyä valmistelemaan vaaratiedotteiden esittämistä Internetissä.

Vaaratiedote nykyään

Tarvittavien muutosten käsittämistä helpottaa, kun ymmärrämme, miten vaaratiedoteprosessi tällä hetkellä toimii. Kuvaus perustuu Sisäasiainministeriön julkaisemaan Vaaratiedoteoppaaseen.

Vaaratiedoteprosessissa on kolme päätoimijaa: viranomainen, hätäkeskus ja Yleisradio.
Kuva: Vaaratiedoteopas (PDF; s. 4), Sisäasiainministeriö (2013).

Kun tilanne viranomaisen mielestä vaatii väestön varoittamista, laatii se vaaratiedotteen suomeksi, ruotsiksi ja tarvittaessa saameksi vakiolomakkeelle. Lomake lähetetään hätäkeskukseen, joka välittää vaaratiedotteen Yleisradiolle. Yleisradion tehtävä on välittää viesti kansalaisille omia ja kaupallisia kanavia käyttäen. Kansalaiset saavat vaaratiedotteen radiossa luettuna tai televisiossa tekstinä.

Tarvittavat muutokset

Jotta vaaratiedotteet saadaan netinselaajien nähtäville, tarvitaan prosessiin muutamia muutoksia, jotka ovat verrattain helppoja ja edullisia toteuttaa.

Ensinnäkin vaaratiedotteiden sisältö on saatava Internetiin sekä ihmis- että koneluettavassa muodossa. Käytännössä tiedot syöttäisi vakiolomaketta vastaavaan sähköiseen lomakkeeseen joko viranomainen itse2 tai Yleisradio.

Helpointa lienee toteuttaa lomake osana Ylen verkkojulkaisujärjestelmää ja antaa Yleisradion huolehtia tiedotteen syöttämisestä järjestelmään. Kun lomake on syötetty järjestelmään, se pitäisi olla saatavilla sekä netinselaajille (esim. artikkelina Ylen sivuilla) että avoimen rajapinnan kautta sovelluksille.

Vaaratiedoterajapinnan pitää olla saatavilla kaikille halukkaille ilman kustannuksia tai rekisteröitymisiä. Tämän jälkeen verkkosivustot voivat, halutessaan, toteuttaa vaaratiedotteiden esittämisen käyttäjilleen siten kuin parhaaksi näkevät.

Uskon, että suuret suomalaiset verkkosivustot ottaisivat tällaisen tiedottamisen tehtäväkseen lähestulkoon vapaaehtoisesti, sillä kustannukset ovat varsin maltilliset. Sen sijaan suomalaisten suosimien ulkomaisten verkkopalvelujen, kuten Googlen ja Facebookin, osalta tilanne on toinen.

Myös lainsäädännöllä pakottaminen voisi mielestäni tulla kyseeseen. Tällöin on huolehdittava siitä, ettei vaaratiedotteiden esittämisen toteuttaminen aiheuta kohtuutonta taakkaa ”pienille” sivustoille: 50 suosituimman sivuston mukaan saaminen riittää. Muiden osallistuminen on toki pelkkää plussaa.

Avoimen rajapinnan avulla voidaan lisäksi tarjota asiasta kiinnostuneille sovelluskehittäjille mahdollisuus vaaratiedotteiden esittämiseen muillakin tavoilla, esimerkiksi Twitter-robottina, selainlisäosana tai älypuhelinsovelluksena. Tarvittaessa kehitystä voidaan toki tehdä myös valtion voimin.

* * *

Päivitetty vaaratiedoteprosessi näyttäisi siis tältä:

Lisäämällä vaaratiedoterajapinta voitaisiin tiedotteet tuoda helposti huomattavasti nykyistä laajempaan tietoon.
Kuva: Riku Eskelinen, pohjautuu Vaaratiedoteoppaan kuvaan, ks. yllä.

Vaikka kaavio onkin hiukan leveämpi kuin edellinen, on tällaisella mallilla mahdollista saada tärkeä tieto huomattavasti nykyistä useamman tietoon todella nopeasti. Myöskään toteutuskustannukset eivät päätä huimaa. Onkin kummallista, että tällaista Internet-varoitusjärjestelmää ei ole jo nykyään olemassa − olisi näet korkea aika.


1) Aiemmin näitä kutsuttiin hätätiedotteiksi.
2) Tällöin viestijärjestelmän on oltava erityisen vikasietoinen.