Tekijä: Riku Eskelinen

Yhteystyypin muuttuminen tuo jännitystä

Posted onLeave a comment

Eli­sa ker­toi, et­tä mei­kä­läi­sen yh­teys­tyyp­pi vaih­tuu. Kos­ka Eli­san kans­sa asiat ei­vät läh­tö­koh­tai­ses­ti me­ne ku­ten elo­ku­vis­sa, saan yli­mää­räis­tä jän­ni­tys­tä elä­mää­ni. Jaan ko­ke­muk­se­ni täs­sä pos­tauk­ses­sa.

Kuva: nige_mar: Unplugged
c bna 2.0

Asiakassuhteeni Elisaan on ollut paikoitellen hieman rosoinen, sillä tavallisesta asiakkaasta poiketen tiedän ja osaan vaatia kyseistä Internet-operaattoria toimittamaan tilaamani ja maksamani palvelun asianmukaisesti. En kuitenkaan vaihtaisi palveluntarjoajaa, sillä tänä päivänä mennään-sieltä-missä-aita-on-matalin on jokaisen ISP:n liiketoimintamalli, eikä kilpailijoilla olisi kuitenkaan tarjota mitään parempaa.

Olen huomannut, että erityiset vaaranpaikat palvelun1 laadun säilymisessä liittyvät muutoksiin. Sen takia verenpainettani nostaa tieto siitä, että Elisa aikoo vaihtaa alueellani siirtoväylän kaapelitelevisiokaapelista valokaapeliin. Tähän postaukseen kirjoitan2 tilannepäivityksiä siitä, miten tämä muutos onnistuu asiakkaan näkökulmasta.

15. toukokuuta: Ilmoitus ja tilaus

Jo hyvän aikaa on ollut tiedossa, että taloyhtiö jossa asun on sisällyttämässä 2M/2M -laajakaistaa vuokraansa, vaikka tarkkaa aikaa ei ollutkaan ennen 15. päivää tiedossa. Näin ollen Elisan lähettämä ilmoitus taloyhtiön tekemästä sopimuksesta ja valokaapeliyhteyden käyttöönotosta ei ollut täysi yllätys.

Kirje oli kuitenkin varsin sekalainen kokoelma tiedonrippeitä, ja uskaltaisin sanoa, että monet vähemmän IT-innokkaat olivat kirjeen lukiessaan pihalla kuin lumiukot − osa on ehkä edelleenkin. Mistään laitteidenvaihtotarpeesta ei esimerkiksi ollut mainintaa, joten ne, joille Internet jo tulee, saattavat olla edelleen siinä olettamassa, ettei heidän tarvitse tehdä mitään.

Muutos tulisi tapahtumaan 31. toukokuuta, eli vain puoli kuukautta kirjeen saapumisen jälkeen. On siinä ja siinä, riittääkö tällainen reagointiaika kaikille, joten ehdottomasti tämä tiedote olisi pitänyt tulla huomattavasti aikaisemmin; vähintäänkin kuukautta etukäteen.

Koska olen jo Elisa Viihde -asiakas, huomioni kiinnittyi lupaukseen, että palveluni kuukausimaksu alenisi, kunhan soittaisin Elisalle asiasta. Uutta hintaa ei kirje paljastanut3. Päätin soittaa Elisan asiakaspalveluun jo samana päivänä, ja ”vain” 20 minuutin jonotuksen jälkeen pääsin juttelemaan asiakaspalvelijan4 kanssa.

Elisan asiakkuuteni aikana olen päässyt näkemään ja kokemaan kaikenlaista, joten osasin pommittaa toisessa päässä puhelua olevaa oikeilla kysymyksillä: Alkaako uusi 24 kuukauden määräaikaisuus? Katoavatko tallenteet? Vaihtuvatko laitteet? Ja mitä tämä lysti tulevaisuudessa tulisi maksamaan?

Aluksi asiakaspalvelija ei tiennyt mistä puhuin, sillä ilmeisesti Elisan sisäinen tiedonvaihto ontuu jopa enemmän kuin asiakkaiden tiedottaminen. Otettuaan muutaman minuutin välipuhelun pääsi asiakaspalvelija jatkamaan ”kaupankäyntiä”.

Uudeksi hinnaksi sain kuulla 29,90 euroa kuussa, siis kympin vähemmän kuin nykyään. Asiakaspalvelija myös lupasi, että tallenteet säilyvät, eikä minun tarvitse luopua harmaasta Netgem-digiboksista ja ottaa uutta Pace-boksia, joka Elisa Palstalta lukemani ja osin omien kokemusteni5 mukaan on läpipaska. Myöskään uutta määräaikaisuutta ei pitäisi tulla.

Sen sijaan nykyinen kaapelimodeemini pitäisi vaihtaa uuteen, vaikka nopeus säilyykin ennallaan 100M/5M:ssa6. Modeemin luvattiin saapuvan postissa muutamassa päivässä. Kun kyselin, onko uudessa modeemissa samoja ”ominaisuuksia” kuin vanhassa7, ei asiakaspalvelija oikeastaan osannut sanoa juuta tai jaata. Sen hän kuitenkin kertoi, että minulla olisi kaksi vaihtoehtoa: ottaa uusi modeemi tai etsiä toinen Internet-operaattori.

Valitsin tämän ”toivotaan-toivotaan” -vaihtoehdon, ja puhelun jälkeisen googlettelun perusteella vaikuttaisi siltä, että uuden modeemin saisi siltaavaksi, jolloin verkkokonfiguraationi modeemista sisäänpäin voisi säilyä täysin ennallaan.

Puhelun jälkeen minua kismitti vielä pitkän aikaa se, että varsinkin modeemiin liittyen ei asiakaspalvelijalla ollut oikeastaan mitään faktoja kerrottavanaan. Ylipäätäänkin vaikutti siltä, että Elisan asiakaspalvelun asiantuntemus on heikentynyt siitä todella korkeasta tasosta, jossa se joskus on ollut. Voihan olla, että kyseessä oli vain yksittäisen asiakaspalvelijan uinahdus, mutta vastuu kuuluu silti yhtiölle itselleen.

24. toukokuuta: Väliaikoja

Sain tekstiviestin puhelimeeni perjantaina 24. päivä kello 8:31:

Hei, tilaamasi Elisa Viihde -palvelu avataan 31.05.2013 klo 20 mennessä. Saat viestin, kun liittymäsi on käytettävissä. Asentajamme soittaa sinulle, mikäli liittymän avaus vaatii asentajakäynnin. Terveisin Elisa

Vaikka modeemia luvattiin jo 15. päivä saapuvaksi muutamassa päivässä, ei sitä vielä tähän mennessä ollut kuulunut. Kevyt jännitys alkaa kohota: ehtiikö Elisa toimittaa uuden modeemin, ennen kuin vanha lakkaa toimimasta?

Huomasin, että Elisa on muka ovelasti valinnut asennusajaksi perjantai-illan, jotta jos vehkeet eivät lähdekään pelittämään, saan todennäköisesti kärvistellä koko viikonlopun ilman Internetiä.

27. toukokuuta: Modeemi postiin

Maanantai-aamupäivällä Elisa lähestyi uudemman kerran minua tekstiviestillä. Tässä viestissä oli uuden modeemini seurantakoodi. Töistä päästyäni vilkaisin Itellan seurannasta, mihin paketti on jo päätynyt. Helsingissä näytti edelleen olevan.

Huvittavana yksityiskohtana paketin tilavuudeksi lähetyksen seuranta kertoi 0,000001 m³, eli kuutiosenttimetrin verran. Vaikka elektroniikka tuppaakin menemään pienempään suuntaan, lie tässä käynyt jonkin sorttinen pilkkuvirhe.

Vaikka paketti tuleekin kakkosluokassa, voi pikku hiljaa huokaista helpotuksesta modeemin ajoissa saapumisen suhteen. Täysin vailla huolta en kuitenkaan osaa olla. Eräs uusi mieleeni juolahtanut mysteeri liittyy vanhaan modeemiin: mitä sille pitäisi tehdä, kun uusi laite tulee? Viedä Elisan liikkeeseen? Lähettää postilla johonkin? Kantaa SER-keräykseen?

29. toukokuuta: Paketti auki ja modeemi tulille

Suureksi yllätyksekseni Elisan paketti tuli jopa muutaman päivän ”etuajassa”. Paketista paljastui Zyxelin P2812-modeemi, joka päällisin puolin vaikutti lupaavalta: yleensä Elisan toimittamat laitteet ovat olleet bugisia halpisvehkeitä, mutta omat kokemukset Zyxelistä ovat enimmäkseen positiivisia.

Odotuksiani ei ainakaan laskenut se, kun pakkauksen ohjeiden perusteella vaikutti siltä, että laitteessa olisi lähes alkuperäinen valmistajan firmware, ei mitään Elisan rampauttamaa ”ei-liikkuvia-osia” -versiota. Säästääkseni omaa aikaa ja vaivaa varsinaisena asennuspäivänä ajattelin, että voisin säätää laitteen siltaavaksi ja kytkeä WLAN:in pois päältä jo ennakkoon.

Saatuani modeemin virtoihin se käynnisteli itseään uudelleen kelpo tovin.
Jossain vaiheessa laite tuntui jäävän suhteellisen stabiiliin tilaan, jolloin yritin päästä sen paikalliseen hallintaan kiinni. Mitään DHCP-vastausta ei koneeni kuitenkaan verkosta saanut, joten yritin käynnistää modeemia uudelleen, mutta sekään ei tuottanut tulosta.

Ajattelin, että syy voisi olla siinä, että modeemi haluaa soittaa kotiinsa Elisalle, ja kun mitään ulkoverkkoa ei laitteella ollut käytettävissä, laite kaatuisi. Koska modeemi kuitenkin tukee IP over Ethernet -yhteysmuotoa WAN:ina − eli käytännössä se pystyy toimimaan myös pelkkänä reitittimenä − yhdistin tämän uuden VDSL2-modeemin WAN-portin RJ45:lla kaapelimodeemin LAN-paikkaan. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen8 modeemin reititinpuoli suostui ainakin hetken toimimaan, ja pääsin kirjautumaan laitteen hallintaan. Selainhallintapaneelikin vaikutti nopealla silmäyksellä valmistajan alkuperäiseltä versiolta.

Toimintoja hallintapaneelissa on jopa enemmän kuin keskiverrossa kaupan hyllyltä saatavassa modeemissa, mutta kuten sanottu, Zyxelin laitteet ovat yleensä varsin laadukkaita ja monipuolisia. Tämän takia tosin jouduin hetken aikaa etsimään WLAN:in poiskytkentävalintaa ja siltauksen päällekytkentää. P2812:ssa siltaus täytyy valita jokaiselle LAN-portille erikseen, joten päädyin vaihtamaan siltauksen päälle vain LAN1-porttiin. Ainakin hallintapaneeliin pääsisi jatkossakin käsiksi ilman tehdasasetusten palautusta.

Saatuani säädöt kohdilleen jätin modeemin päälle odottamaan VDSL2-liittymäni kytkentää. Tarkoituksenani oli, että kun liittymä aukeaa, voisin vain vaihtaa D-Linkin reitittimelle menevän verkkokaapelin modeemista toiseen, ja näin yhteyskatkoksen kesto olisi minimissä.

31. toukokuuta: Asennuspäivä

Niin koitti perjantai, luvattu asennuspäivä. Iltapäivällä töistä päästyäni ryhdyin kokeilemaan, josko modeemi jo löytäisi VDSL-yhteyden itselleen. Saatuani verkkodiagnosointiläppärini kiinni modeemin LAN-paikkaan jouduin toteamaan, ettei ainakaan sen lähiverkko toiminut9.

Useita virrattomana käyttöjä, resetointiyrityksiä, hiki- ja kyynelpisaroita, ärräpäitä ja ennen kaikkea perjantaisen vapaa-aikani tunteja myöhemmin tulin siihen lopputulokseen, että modeemi on, syystä tai toisesta, tiiliskivettynyt. Kello oli siinä vaiheessa iltaa jo sen verran, että Elisan puhelinpalvelun henkilöstö oli päässyt koteihinsa, joten tunteiden purkaminen piti jättää seuraavalle päivälle.

1. kesäkuuta: Vikailmoitus lauantain ratoksi

Lauantaipäiväni lähti − kahvikupillisen jälkeen − liikkeelle soittamalla Elisan asiakaspalveluun, joka palvelee lauantaisin 16.30 saakka. Ehkä ihan hyvä, että soitin heti puoliltapäivin, niin en ollut ehtinyt kerätä aggressiota viatonta asiakaspalvelijaa kohtaan.

Noin 10 minuutin odottelun seurauksena pääsin keskustelemaan teknisen asiakaspalvelijan10 kanssa, ja hänen johdollaan suoritin pientä modeemijumppaa, jonka aikana vuoroin resetoitiin laitetta, vuoroin irroteltiin tai kytkettiin kaapeleita. Mitään elämää ei modeemiin onnistuttu saamaan, joten asiakaspalvelija päätyi lähettämään uuden modeemin, ja pyytämään lähettämään vanhan modeemin takaisin. Hyvitykseksi lupasi hän kaksi vapaalippua Elisa Viihteen videovuokraamoon, mutta kielsi käyttämästä niitä ennen kuin VDSL2 saataisiin toimimaan.

Ainakin tällöin lauantaina kaapelimodeemin kautta Internetiin pääsi edelleen ongelmitta. Kuitenkin kuulemma jos modeemin irrottaisi seinästä, ei nettiin takaisin pääsy olisi mitenkään varmaa. Viikonloppu piti siis elää löysässä hirressä toivoen parasta ja toivoen, että mahdolliset ukkoskuurot eivät aiheuta sähkökatkoja11.

4. kesäkuuta: Toinen yritys

Jo maanantaina, jolloin uusi modeemini oli vielä Itellan Helsingin lajittelukeskuksessa, Elisa lähestyi minua jälleen tekstiviestillä, ja ilmoitti avanneensa liittymän (niin kuin se ei olisi ollut kytkettynä jo perjantaista asti). Kuin ihmeen kaupalla modeemi kuitenkin saapui jo seuraavana päivänä lähipostiini, ja kävin paketin joutessani sieltä hakemassa.

Paketissa oli identtinen Zyxelin modeemi odottamassa, ja jo tottunein käsin kytkin laitteen virtoihin. Kymmenisen minuuttia jännitettyäni DSL-valo vihdoin asettui, ja uskalsin ryhtyä kopeloimaan modeemin asetuksia. Kytkettyäni WLAN:in pois päältä ja LAN1-portin siltaavaksi sain vihdoin todeta VDSL2-liittymäni olevan käytettävissä.

Hiukan haikein mielin irrotin koko häslingin ajan minua hyvin palvelleen kaapelimodeemin pistorasiasta toivoen, että uusi modeemi ei nyt ainakaan ihan heti lahoaisi. Ainakaan heti en huomannut ongelmia, ja sisääntuleva liikennekin toimi ilman tappelua.

Ilmeisesti huomattuaan modeeminsa linjoilla, Elisa lähetti vielä yhden tekstiviestin:

Anna arvosanasi toimituksen onnistumisesta kokonaisuutena. Vastaa tähän viestiin asteikolla 4 (erittäin huono) 10 (erinomainen). Terveisin Elisa Oyj

Kun asiaa rupesin miettimään, oli tämänkertainen hullunmylly vähemmän stressaava kuin yleensä, ehkä vahva vitonen. Hetken mielijohteesta päädyin kuitenkin vastaamaan ”6”.

Tämä peli oli tässä, vai?

Verrattuna kaapelimodeemiin VDSL2-yhteyteni latenssi ja nopeus alaspäin ovat lähes identtiset (mitattaessa 24ms ja 55Mbps). VDSL2:n suomana bonuksena upload-nopeus nousi kuitenkin kaksinkertaiseksi (8,9Mbps). Vaikka nopeuksiin voikin olla ihan tyytyväinen, en kyllä itse myisi liittymää 100M/10M:nä.

Digiboksin tallenteet toimivat suoraan, sen sijaan kaapelista tutut lisäkanavat eivät. Kysyttyäni asiaa asiakaspalvelulomakkeella sain kuulla, että nykyään kanavat tulisivat IPTV:n kautta. En kyllä todellakaan tajua, miksi Elisa on näin halunnut asian hoitaa, mutta sen kanssa on vain elettävä.

D-Link DIR-600 -reitittimeni ei suostu IPTV:tä lävitseen kuljettamaan, joten digiboksi piti kytkeä suoraan Elisan modeemiin. Murhe olisi ollut pienempi, ellei kanavien näkyviin saaminen olisi edellyttänyt yli kymmenen metrin verkkokaapelin vetoa pitkin asunnon seiniä. Tämän reitittimen ohitusleikkauksen jälkeen digiboksin kanavat ja muut herkut kuitenkin toimivat.

Myös vanha kaapelimodeemi pitäisi Elisan asiakaspalvelijan mukaan lähettää takaisin heille. Rämän VDSL2-modeemin tapaan sen voisi lähettää ilmaisena asiakaspalautuksena, mutta oma vaivansahan siinä aina on, joten toistaiseksi Elisa saa luvan odottaa, että minulla on tarpeeksi tylsää.

Laskutuksesta sananen: Kun muutin muutama vuosi sitten paikkakunnalta toiselle ja vaihdoin
ADSL:stä kaapelimodeemiin, Elisa yritti muutaman kuukauden laskuttaa
kahta liittymää. En suoraan sanoen olisi yllättynyt yhtään, vaikka niin
olisi käynyt tälläkin kertaa. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan laskun
suuruus − kaikessa epäselvyydessään ja typerän paperilaskulisän kera −
vaikutti ihan järkeenkäyvältä.

Avoimia asioita ja yhteenvetoa

Näin hetken asennushässäkän jälkeen huilattuani oloni on jopa hieman sankarillinen: verta, hikeä ja kyyneleitä vaadittiin totuttuun tapaan, mutta toistaiseksi kukaan ei ole kuollut. Nettikin toimi koko operaation ajan, ja suurin oma investointini oli 15 metrin verkkokaapeli modeemin ja digiboksin väliin (Gigantista Belkinin roikka, 24,95 €).

Elisalla sen sijaan ei ole mitään syytä ylpistyä. Voin hyvällä omallatunnolla kutsua itseäni jonkin sortin IT-asiantuntijaksi, ja silti palvelun toimimaan saaminen vaati minulta tuntikaupalla vaivannäköä. Mitenkähän olisi käynyt Pera Peruskäyttäjän, joka juuri ja juuri osaa Windows Vista -läppärinsä Internet Explorerin navigoida Elisan verkkosivustolle.

Miksi Elisan kanssa asiat menevät aina näin? Mikseivät asiat voi koskaan onnistua kerralla12? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita Elisan päässä kannattaisi miettiä. Ei voi olla niin, että maksavat asiakkaat toimivat palvelun testaajina, tai että operaattori olettaa kaiken olevan kunnossa, kunnes asiakas valittaa asiasta.

Jos ISP olisi ruokakauppa, kauppias antaisi surutta leipien homehtua hyllyyn. Samoin hän toisi lisää hernekeittopurkkeja vasta, kun joku asiakas siitä hänelle kertoo − tällöinkin uudet tuotteet tuotaisiin purkamattomissa rullakoissa, ja annettaisiin asiakkaan kaivella haluamansa elintarvikkeet niistä ihan itse. Sanomattakin on selvää, ettei nykyisessä kilpailutilanteessa yksikään ruokakauppias voisi tällaista asiakkaiden silmille sylkemistä kovinkaan kauaa harrastaa.

Viimeksi päivitetty 15.6.2013

—
1) Palveluun kuuluu muutakin kuin se, että bitti kulkee: esimerkkeinä laskutus ja asiakaspalvelu.
2) Siis jos pääsen Internetiin.
3) Voin lohduttautua sillä, että ainakaan hinta ei määräytynyt naaman tai asiakkaan vaikeuden mukaan, sillä muuten joutuisin maksamaan kovempaa maksua kuin nykyään.
4) Vai mitä asiakasneuvojia nämä nykyään ovat.
5) Esim. kavereilla käydessä − onhan Elisa Viihde suhteellisen suosittu palvelu.
6) Siis teoriassa. Voisi kuvitella, että käytännössä toteutuvat nopeudet kasvavat, kun talosta lähtee kunnollinen letku maailmalle, mutta nähtäväksi jää.
7) Eli ei porttiohjauksia, WLAN:ia ei voi ottaa pois päältä, käytännössä
ei paikallista hallintaa, ja muutenkin säätövarat ovat olemattomat. 
8) Laite käynnisteli tässäkin itseään useita kertoja. En tiedä vieläkään, oliko kyseessä vika vai ominaisuus.
9) Ja ei, en kytkenyt konetta siihen porttiin, jonka säädin siltaavaksi. 
10) Titteleistä en tiedä, mutta tämä mies tuntui ainakin suurin piirtein puhuvan samaa kieltä kanssani. Pisteet tästä Elisalle (toki myös henkilölle itselleen). 
11) DSL-pistoke on toisella puolella asuntoa kuin UPS:illa suojattu komentokeskukseni, joten modeemille ei saa akkuvarmennusta. Oma ylijännitesuoja sillä toki on.
12) Näihin kysymyksiin yritän saada vastauksia joltakulta aspan setää tai tätiä ylemmältä sitten, kun minulla on seuraavan kerran vapaata aikaa.

Sasi haluaisi rahoittaa kaupalliset mediat veroilla

Posted on1 Comment

Kim­mo Sa­si ker­too Kaup­pa­leh­del­le, et­tä Yle-ve­roa voi­si an­taa muil­le­kin, kun ker­ran muil­la me­dia­ta­loil­la me­nee niin huo­nos­ti.

Kuva: 401(K) 2012: Credit Card Debt. c ba 2.0

Kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi ehdottaa Kauppalehden haastattelussa, että vuoden alusta Yleisradion toiminnan rahoittamiseksi kerätylle Yle-verolle voisi olla muitakin vastaanottajia. Onhan näet epäreilua kaupallisia mediataloja kohtaan, että yksi saa ilmaista rahaa samalla kun toiset joutuvat jopa tekemään jotakin rahoittaakseen toimintansa:

Kaupallisilla toimijoilla on kovat haasteet sekä sähköisellä puolella
että
printtimediassa, kun kaikki menee verkkoon. Ei voi olla niin, että
ainoat kattavat uutiset verkossa ja sähköisissä on Ylellä.

Onko Ylellä sitten niin paljon ylimääräistä pätäkkää, että se näivettää kilpailijat? Sitten pitäisi ratkaisun olla pikemminkin Ylen toimintojen karsiminen Yle-veroa leikkaamalla ­− ja ihan järkevää jonkin mielekkyyden saaminen rahanhassaukseen olisi muutenkin. Ylen ryyppykahvan säätämisen sijaan Sasi haluaisi kuitenkin mieluummin siirtää tavallisen duunarin rahoja kaupallisten firmojen porhojen taskuihin, mikä ei kyllä omaan järjenjuoksuuni käy millään tavalla.

Jos tilanne olisi − eikä se todellakaan ole − se, että yksikään kaupallinen toimija ei oikeasti pystyisi tuottamaan kelvollista sisältöä, pitäisi valtion harkita vaikka yhtiöiden osaomistamista toiminnan turvaamiseksi. Tällöinkin valtion osalta touhun pitää olla läpinäkyvää, eikä tavallisen kadunmiehen kuppaamista voittoa tavoittelevan yrityksen intressien vuoksi. Mutta kuten sanottu, tällaista ongelmaa ei Suomessa ainakaan tällä haavaa ole.

Se, että media-alalla menee huonosti, tai ainakin huonommin kuin hyvinä aikoina, ei taas ole veronmaksajan ongelma: alan ja sen toimijoiden pitää osata itse muuttua ja sopeutua. Suomessa monella muullakin alalla on tällä hetkellä tiukkaa ja kilpailutilanne on vaikea, mutta silti minkäänlaisia pakkokolehteja ei olla keräämässä.

Paperilaskulla, kiitos

Posted onLeave a comment

Mo­net suo­ma­lai­set − ku­ten mi­nä − ha­lua­vat edel­leen las­kun­sa en­nem­min pa­pe­ri­se­na kuin säh­köi­se­nä, ku­ka mis­tä­kin syys­tä.
Kuva: Maurina Rara: invoice.jpg. c b 2.0

Tietoviikko kertoi tänään vertailusta, jossa me suomalaiset emme oikein menestyneet:

Suomessa kaikki laskut sähköisesti haluaa vaivaiset 14 prosenttia vastaajista[.] — [L]ähes kaksi
kolmesta tutkimukseen osallistuneista hyväksyy edes jotain laskuja
sähköisessä muodossa[.]

Tanskalaiset osoittautuivat eräällä tapaa edelläkävijöiksi tässä asiassa, sillä sikäläisistä ”melkein kolmannes [- -] haluaa kaikki laskut sähköisesti ja kaksi
kolmannesta haluaa ainakin jotain laskuja sähköisessä muodossa”.

Onko suomalaisten tykästyminen vanhaan kunnon paperilaskuun sitten huono asia? Ei mielestäni − itsekin haluan kaikki laskuni kirjeenä kotiin kannettuna, enkä näe siinä mitään ongelmaa. Riittäähän meillä Suomessa puuta paperilaskua ja kirjekuorta varten.

Paperilaskun selvin etu e-laskuun on se, että kuluttajan kannalta se on täysin immuuni teknologian puutteisiin. Jos tietokoneeni ja puhelimeni hajoaisi, enkä pystyisi vastaanottamaan sähköposteja tai tekstiviestejä, jäisi tieto uudesta laskusta saamatta. Sen sijaan paperilasku kolahtaa postiluukusta, vaikka eläisin kokonaan ilman sähköä.

Olen vuosien saatossa oppinut selvän rutiinin laskunmaksuun liittyen, ja tuo rutiini vaatii, että laskusta on olemassa fyysinen kappale. Karkeasti ottaen toimin näin:

  1. Lasku kolahtaa muun postin mukana postiluukusta.
  2. Lajittelen postista mainokset ja muille osoitetut kirjeet, ja käteeni jää näin nolla tai enemmän kirjettä, jotka vaativat huomiotani. Valtaosa näistä on laskuja.
  3. Avaan kuoret ja tarkistan laskun perusteet1. Tämän jälkeen laitan laskun magneetilla jääkaapin oveen, jossa se muistuttaa olemassaolostaan aina keittiössä ollessani.
  4. Kun aika on kypsä2, nappaan laskut jääkaapin ovesta, kirjaudun verkkopankkiin ja maksan laskut pois. Kunkin laskun päälle merkitsen ensinnäkin ruksin summan päälle merkiksi, että olen laskun maksanut, sekä lisäksi maksamispäivämäärän eräpäivän alle.
  5. Asun yhdessä avovaimoni kanssa, ja kumpikin hoitaa omat raha-asiansa itse. Osa laskuista on kuitenkin ”yhteisvastuullisia”3, vaikkei niissä molempien nimiä lukisikaan. Jos tarpeen on, annan tämän merkityn laskun avovaimolleni, joka sitten maksaa aikanaan oman osansa takaisin minulle.
  6. Lopulta laskut päätyvät paperinkeräyksen kautta kierrätykseen.

Sähköinen lasku ei toimi tuossa toimintatavassa, vaan se vaatisi kokonaan oman käsittelytapansa. En ole toistaiseksi keksinyt, miten pitää e-laskun olemassaolo mielessä − ilman, että tulostaisin sen. Verkkolaskuun ei myöskään voi tehdä merkintöjä, vaikkei kahdesti maksaminen sen tapauksessa ongelma olekaan.

Ainakaan nykyään ei myöskään ole mahdollisuutta tehdä laskutuksen suhteen täydellistä leap of faithiä, vaan osa laskuista tulee paperisena myös nettilaskupuristeille4. Kahden laskunmaksutottumuksen pyörittäminen tekisi ainakin omasta elämästäni vaikeampaa, vaikka e-lasku toki piirun verran paperilaskua nopeampi olisikin maksaa.

Tietenkään noiden vähienkin nettilaskuja suosivien suomalaisten ei tarvitse siirtyä takaisin paperilaskuihin, ja on tärkeää, että verkkolaskujen kehitystyötä jatketaan. Pidän kuitenkin kohtuullisena, että yhteiskunta ja yritykset suostuvat hyväksymään5 myös meidät, jotka hoidamme laskujen maksun ”mummomallilla”, sillä se on osalle ihmisistä paras tapa.

—
1) Ei kannata sokeasti luottaa, että laskuttaja osaisi laskea. Useammin kuin kerran vuodessa saan minäkin soitella laskujen perään.
2) Eli kun tililläni on tarpeeksi rahaa − näin ei aina ole, olenhan päätoiminen opiskelija.
3) Esim. sähkö- ja laajakaistalaskut.
4) Enkä nyt tarkoita -puristetta vaan -puristia, jos sitä mietit.
5) Mieluiten ilman mitään kahden euron lisämaksua.

2010-luvun täysautomaattiviihde

Posted onLeave a comment

Mah­taa­ko tä­nä päi­vä­nä te­le­vi­sio­ka­na­van pyö­rit­tä­mi­nen vaa­tia ih­mi­sen aut­ta­maan, vai jo­ko Sky­net hoi­taa hom­man ko­tiin sil­lä­kin sa­ral­la?
Kuva: Openclipart

Posteljooni rysäytti tänään postiluukustani uuden Skrollin, joka käsittelee tietotekniikkaa ja teknologiaa vähän eri näkökulmasta kuin Mikrobitin ja Tietokoneen kaltaiset isot pelaajat. Sen enemmänkin harrastajiin ja nörtteihin kuin kuluttaja-perheenisiin vetoava lähestymistapa on varsin tervetullutta vaihtelua. Kun otetaan huomioon, että kyseinen lehti on tehty ”täysin vapaaehtoistyönä”, on laatukin kohdillaan. Suosittelen.

Printtimediasta TV:seen, ja aivan toiseen aiheeseen: eilisiltana katselin, tapani mukaan, Simpsoneita ruotsalaisen Bonnier-konsernin omistamalta1 Sub-kanavalta. Siinä missä normaalina arkipäivänä aivot voi keltaisen perheen parissa heittää narikkaan, tuolla kertaa päädyin pohtimaan syvällisiä.

Noin varttitunti ensimmäisen jakson2 alkamisen jälkeen ”filmi katkesi”, ja vain ylänurkkaan piirretty Sub-logo rikkoi koko ruudun peittävän sinisyyden. Hetken epäilin jo digiboksin tiltanneen, mutta kun uudelleenkäynnistyskään ei tuonut eloa kuvaan, täytyi syyn olla ”ylävirrassa”.

En ollut alkuun uskoa silmiäni, kun muutamaa minuuttia myöhemmin kanava päätyi lähettämään jo lähes täysin sukupuuttoon kuollutta Hetkinen-ruutua. Jos kyseisen laatumateriaalin näkeminen on tänä päivänä harvinaista herkkua, saivat katsojat siitä nautiskella koko rahan edestä: vasta noin puolen tunnin kuluttua toosaan tuli jälleen eloa, joskin tällöin kyseessä oli jo seuraava jakso, alkaen puolesta välistä ja ilman tekstitystä.

Jälkimmäinen jakso päättyi lähes aikataulussa noin ilta-yhdeksän aikaan, jonka jälkeen illuusioni siitä, että kanavan ohjelmien alustusjuonnot tehtäisiin suorana, rikkoutui. Juontaja höpötteli sujuvasti sisään juuri nähdyn piirrettyjakson, ja vain puolta minuuttia myöhemmin kertoi oikeasti alkavasta Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelmasta. Koska kyseinen ”laatuviihde” ei itseäni kiinnosta, päädyin sulkemaan TV:n ja pohtimaan, mitä ihmettä juuri tapahtui.

Se on nyt selvää, että Subin kanavajuonnot nauhoitetaan etukäteen. Ei siinä mitään, säästyyhän siinä selvää aikaa ja rahaa, kun kaikki löpinät voi löpistä yhteen kyytiin. Mietityttämään sen sijaan jäi, miten pitkälle koko kanavan toiminta on automatisoitu. Onko Subilla ketään töissä kello 16:n jälkeen tai ylipäätään?

Olisiko esimerkiksi seuraavanlainen tapahtumaketju mahdollinen? On myönnettävä, että en ole koskaan ollut töissä edes paikallisteeveellä, joten mielikuvitusta on käytetty rankalla kädellä.

  1. Kello 16 puulaakin yli-insinööri laittaa illan ohjelmatarjonnan soittolistalle, painaa Play-painiketta, pukee takkinsa päälle, sammuttaa valot, ja lähtee kotiin. Vain kymmenien erimuotoisten tietokoneiden merkkivalot muistuttavat, että jotain on tekeillä.
  2. Kello 20.15 iso rotta tempaisee toisto- ja edelleenlähetystietokoneen välisen HDMI-johdon3 irti.
  3. Paria minuuttia myöhemmin kolmas, valvontaa suorittava, tietokone huomaa poikkeaman: saman kuvan näyttäminen ilman ääniä yli kahden minuutin ajan on huono merkki. Kyseinen laite käskee lähettää backup-nauhan sisältöä − Hetkistä − ja hälyttää päivystävän teknikon kotoaan paikalle.
  4. Päivystävä teknikko ajaa 30 minuuttia Vantaalta Helsinkiin, huomaa irronneen kaapelin, laittaa sen takaisin kiinni, ja lähtee takaisin kotiin katsomaan Nelosen laadukasta ohjelmaa kiroten kurjaa työtään.
  5. Toistotietokone jatkaa autuaan tietämättömänä soittolistan läpikäymistä, kuten se oli tehnyt koko katkon ajan. Uuden jakson tekstitykset eivät päässeet siirtymään, kun ohjelman alkaessa kaapeli laahasi lattiaa. Valvontakonetta tekstityksen puute ei kiinnosta: kuva pyörii ja äänet kuuluvat − close enough.

Oli edellinen skenaario kuinka kaukana todellisuudesta tahansa4, on nykypäivänä selvästi nähtävissä ilmapiirin ja mediayhtiöiden katsojiin suhtautumisen kylmeneminen. Mainostuloja lukuunottamatta millään ei ole mitään väliä, sillä eiväthän katsojat suoranaisesti tuo rahaa sisään. Jos lainsäädäntö antaisi myöten ja me kuluttajat olisimme yhtään tyhmempiä, ei televisiossa luultavasti näytettäisi mainosten välissä varsinaisia ohjelmia lainkaan.

Onko sitten aika kullannut muistoni 90- ja 2000-luvulta5, vai onko meininki muuttunut? Se ainakin on totta, että nykyään monet sellaiset työt, jotka vaativat aiemmin ihmisen, ovat tietokoneen automaattisen logiikan käsissä. Surullista sinänsä.

—
1) Bonnier omistaa Marieberg Internationalin, joka omistaa Nordic Broadcasting Oy:n, joka omistaa MTV Oy:n, joka omistaa kyseisen kanavan.
2) Simpsoneitahan tulee tiistaista perjantaihin kaksi jaksoa peräkkäin, klo 20.00 ja 20.30.
3) Koska sehän on nykyaikaa!
4) Jos jollakulla on tarjota realistisempi tapahtumienkuvaus, voi sen kertoa kommenteissa.
5) Siis vuosikymmenellä 2000-2009.

FAQ juu: Sitähän sä kysyit ❖ 1. numero

Posted onLeave a comment

Mo­net itQ-blo­gi­ni lu­ki­jat pää­ty­vät si­vus­tol­le Goog­le-haun kaut­ta, tyy­pil­li­ses­ti et­sien vas­taus­ta ky­sy­myk­seen­sä. Vas­taan muu­ta­maan ylei­sim­pään ky­sy­myk­seen täs­sä kir­joi­tuk­ses­sa − ja mo­neen muu­hun aiem­mis­sa pos­tauk­sis­sa­ni.
Kuva: Openclipart

Kerään blogissani vierailijoista tilastotietoja Googlen Analytics-palvelun avulla (lisätietoja tiedonkeruusta Tietoja-sivulla), ja sen mukaan hakukoneen1 kautta blogiini päätyy peräti 80 % kaikista lukijoista2. Yleensä blogiini päädytään hakemaan vastausta johonkin kysymykseen, ja aika ajoin Google osuukin oikeaan: onhan blogissani lukuisia ohjeita erilaisiin IT-ongelmiin.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi niitä hakusanoja, joilla blogiini on tänä vuonna päädytty, ja heitän kaupan päälle vielä niitä paljon kaivattuja vastauksiakin.

1. Mitä kuuluu Piraattilahdelle?

Hakusanat: piraattilahti (194 vierailua)

Kun The Pirate Bay päätyi vuosi sitten operaattorien estolistoille, saattoi eston kiertää vierailemalla Ville Vuorisen ylläpitämän piraattilahti.fi-proxyn kautta. Sittemmin TTVK on jollakin tapaa päätynyt domainin haltijaksi, pyörittäen sillä nykyään TPB:tä parodisoivaa valistussivuaan. Kyseisen sivuston leiska on kopioitu, eli varastettu, suoraan The Pirate Bayn sivustolta, mistä nousi pienoinen kohu asian käytyä ilmi.

2. Joko Raspberry Pi -laitteita saa Suomesta?

Hakusanat: raspberry pi suomi (118 vierailua)

Jos jostain syystä haluaa Raspberry Pin hakea kivijalkaliikkeestä, se onnistunee parhaiten vierailemalla esimerkiksi jonkun Farnell Suomen jälleenmyyjän luona. Omasta mielestäni helpoin tapa tilata on toki Internetin kautta, ja se todennäköisesti on myös edullisempi vaihtoehto.

3. Miten päästä The Pirate Bayhin?

Hakusanat: tpb (60 vierailua)

Ainakin Elisan asiakkaat pääsevät sivustolle vaikkapa osoitteella http://194.71.107.81/ . Itse olen omalle nimipalvelimelleni määritellyt kyseisen IP-osoitteen DNS-nimeen thepiratebay.se. Soneran ja DNA:n estolistalla kyseinen IP-osoite on, joten jonkinlainen välityspalvelin on tarpeen.

4. Miten Javan saa pois Chromesta?

Hakusanat: javan poisto chrome (31 vierailua)

Jos Javaa ei halua kokonaan tietokoneestaan poistaa (fiksu veto sekin), saa sen Chrome-liitännäisen poistettua käytöstä näin:

  1. Avaa Asetukset.
  2. Klikkaa asetussivun lopun Näytä lisäasetukset -linkkiä.
  3. Vieritä sivu kohtaan Tietosuoja, ja klikkaa Sisältöasetukset-painiketta.
  4. Kohdassa Laajennukset klikkaa Poista laajennuksia käytöstä yksittäin -linkkiä.
  5. Etsi Aukeavalta Laajennukset-sivulta kohta Java(TM), ja napsauta sen yhdeydessä olevaa Poista käytöstä -linkkiä. Siinä se.

5. Miten kiertää ”lapsipornoesto”?

Hakusanat: lapsiporno eston kierto (30 vierailua)

Vieläkö tämä esto on oikeasti operaattoreilla olemassa? Niin kutsutun lapsipornon suodatuslistat perustuvat käsittääkseni vain DNS-suodatukseen, joten käyttämällä jotain muuta kuin operaattorin omaa nimipalvelinta, esim. OpenDNS:ää (208.67.220.220, 208.67.222.222) tai Google Public DNS:ää (8.8.8.8, 8.8.4.4), pääsee Nikin sivustoa selaamaan.

6. Mikä on Java?

Hakusanat: mikä on java (21 vierailua)

Java on teknologia, jonka kantava idea on se, että Java-ohjelmat ovat erityistä tavukieltä, jota lähes alustalle kuin alustalle saatava Java-virtuaalikone tulkitsee. Vielä kymmenen vuotta sitten se oli paras tapa saada selaimiin interaktiivisuutta, mutta nykyään HTML5 on eräs vaihtoehto. Nykyään Javaa selaimissa tarvitaankin vain siksi, että jotkut verkkosivustot ja -palvelut ovat jumiutuneet menneisyyteen.

Javasta tuntuu löytyvän jatkuvasti tietoturva-aukkoja, ja se onkin yksi merkittävimmistä tietoturvauhkista. Oma suositukseni on, että Javaa ei kannata tietokoneeseen asentaa lainkaan, ellei sitä välttämättä tarvitse. Varsinkin Javan selainliitännäisten kanssa kannattaa olla varovainen, ja sallia niiden toiminta vain niillä sivustoilla, joissa se on välttämätöntä.

❖ ❖ ❖
There you have it! Robinin puhelinnumeroa minulla ei ole (vaikka senkin perässä monet blogiini ovat päätyneet), mutta monia muita asioita olen ehtinyt blogissani käsitellä, ja Google-hakusanat osaltaan kertovat siitä, mitä ihmiset haluaisivat lukea.
Lopuksi vinkki niille, jotka eivät halua hakusanojensa näkyvän kohdesivustoille: kirjautumalla Googleen haku tapahtuu salatusti, eivätkä hakusanat näy.

—
1) Käytännössä siis Google-haun kautta.
2) Näytteenottoaikana tammikuun alusta 24. maaliskuuta saakka, tämä vaihtelee vähän kuukausittain.