Uncategorized – Sivu 22

Heitto- ja tarkemerkeistä

Posted on16.02.201206.06.2015Leave a comment

Heittomerkin ’ saa näppäimistöstä yhdellä
painalluksella, mutta silti usein näkee
akuuttimerkkiä ´ käytettävän sen sijasta.
Heittomerkkinäppäimen yläpuolella näkyvä
treema ¨ ei myöskään ole lainausmerkki ”.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Tietokoneen käytössä on monia sellaisia asioita, joita tavallisen käyttäjän voi olla vaikea ymmärtää tai osata, mutta en voi kuin ihmetellä, miten vaikeaa suomalaisille on heitto- ja lainausmerkkien kirjoittaminen.

On ymmärrettävää, että heittomerkkiä ei useinkaan suomeksi kirjoittaessa tarvitse (vaa’an, show’n), joten sen painallus ei tule yhtä selkärangasta kuin muiden välimerkkien. On kuitenkin uskomatonta, että niin moni korvaa yksinkertaisesti syötettävän heittomerkin työläämmän näppäilyn takana olevalla akuuttimerkillä.

Teen asian siis täysin selväksi: heittomerkin syöttämistä varten näppäimistössä on erillinen näppäin, tyypillisesti Ä:n ja enterin välissä. Yhdellä ainoalla näppäimenpainalluksella ilmestyy se aito ja oikea heittomerkki ruudulle. vaihto-näppäimen1 kanssa tästä näppäimestä saadaan asteriski *.

Plussan oikealla puolella olevasta kuol-
leesta näppäimestä saadaan harvemmin
tarvittavia tarkelisäkkeitä kirjaimiin,
mutta ei heittomerkkiä.
Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Askelpalauttimen2 ja plus-näppäimen välissä on hieman erikoisempi näppäin, johon on yleensä kaiverrettu kaksi jokseenkin heittomerkin näköistä, mutta täysin eri merkkiä, akuutti ja gravis (´ ja `). Kun näppäintä painaa kerran, jää tietokone odottamaan sen kirjaimen näppäintä, johon tarkemerkki halutaan lisätä.

Esimerkiksi painamalla ensin akuutti-näppäintä, ja sitten A:ta, saadaan aikaiseksi joissakin kielissä käytettävä á. Painamalla ensin akuuttia ja sitten välilyöntiä saadaan tyypillisesti tuotettua pelkkä akuuttimerkki, jos sitä jostain ihmeen syystä tarvitsee. ´ ei kuitenkaan ole ’!

Lainausmerkki löytyy 2-näppäimes-
tä Vaihto-näppäimen avustuksella.
Helppoa ja mukavaa.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Harvemmin, mutta kuitenkin aika ajoin, näkee myös toisen tarkemerkin väärinkäyttöä, kun lainausmerkki ” korvataan treemalla ¨. Vaikka lainausmerkille ei olekaan heittomerkin tapaan omaa näppäintään, löytyy sen symboli 2-näppäimen päältä: näin ollen lainausmerkki kirjoitetaan painamalla Vaihto+2.

Sen sijaan Å:n ja Enterin välissä oleva näppäin, johon on kaiverrettu treema, sirkumfleksi ja tilde (¨, ^ ja ~) toimii kuten akuutti-näppäinkin: esimerkiksi naiivia tarkoittavan naïve-sanan kaksipisteinen i-kirjain saadaan painamalla ensin treema-näppäintä ja sitten I-näppäintä. Vaikka pelkän treeman kirjoittaminen tapahtuu akuutin tapaa, ei myöskään ¨ ole ”.

Toivoisinkin todella, että näppäimistövalmistajat ryhtyisivät selventämään näppäinhattujen merkintöjä esimerkiksi siten, että tarkkeiden yhteyteen kaiverrettaisiin katkoviivaympyrä (esim3. ◌́). Tuollainen merkintätapa on käytössä monessa muussa yhteydessä (esim. Unicode-määrittelyissä), ja se on mielestäni helppo ymmärtää.

Lopuksi vielä vähemmän itsestään selvä asia koskien kaarevia lainaus- ja heittomerkkejä, jotka voidaan SFS 5966 -standardin mukaisella asettelulla syöttää, vaikkei näppäimistössä merkkejä olekaan kaiverrettuina. Se, onko asettelu käytössä tai käytettävissä, riippuu käyttöjärjestelmän versiosta ja asetuksista, ja selviää kokeilemalla. Lisätietoja on CSC:n kotoistushankkeen sivuilla.

Kaareva heittomerkki (tai oikeastaan yksinkertainen lainausmerkki) ’ saadaan painamalla AltGr+pilkku, ja kaareva (kaksois-)lainausmerkki ” painamalla Vaihto+AltGr+2. Itse suosin kuitenkin suoria merkkejä niiden paremman siirrettävyyden ja varmemman saatavuuden tähden.
—
1) Englanniksi puhutaan Shiftistä, mutta suomeksi kyseinen näppäin on Vaihto.
2) Kuten edellä, englanniksi Backspace, suomeksi Askelpalautin.
3) Jos tässä ei näy katkoviivaympyrä, jonka yläpuolella on akuuttimerkki, on vika selaimesi tai käyttöjärjestelmäsi merkistötuessa. Teknisesti ottaen esimerkissä on peräkkäin merkit U+25CC Dotted circle ja U+0301 Combining acute accent

Kurkistus konehuoneeseen

Posted on12.02.201206.06.20151 Comment

Viihde-elektroniikan kirjaimel-
lisena varjopuolena on kaape-
lointi. Tämä kuva on tietokonei-
deni takaa.

Kuva: Riku Eskelinen
CC BY-SA 3.0

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jotain henkilökohtaisempaa, ja mikä olisi sen parempi aihe kuin harrastustoiminnan puitteiden esittely. Tässä kirjoituksessa kerron hieman, mitä Rikun komentokeskuksesta löytyy.

Kuvat ovat itse kännykkäkamerallani (Nokia 5800XM) ottamia, ja tämän takia muokatessa kuvien laatu ja realistisuus on kärsinyt selvyyden takia. Kuvia saa käyttää Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0:n mukaisesti.

Lisäys: Kuvia voi ihmetellä isompana klikkaamalla niitä.

Komentokeskukseni yleisesti

Kuvassa lähes kaikki olennainen. Tason alla säilytän kaikkea vähemmän olennaista,
kuten tarvikkeita ja tulostinta. Kytkin ja reititin sekä UPS ovat myös tason alla, joskin
pölyn kertymisen estämiseksi paperikannella suojattuna.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Suurin osa laitteista sijaitsee yhdellä seinällä leveän tason päällä ja alla. Näihin laitteisiin lukeutuvat (kuvassa vasemmalta oikealle, ylhäältä alas) jauhesammutin, kuvaputkinäyttö, web-palvelin, työpöytäkone, tiedostopalvelin, Nintendo Wii, televisio, laatikollinen varaosia ja muita tarvikkeita, tulostin, reititin, kytkin, UPS ja lisää tarvikkeita.

Tulostimena käytän HP:n DeskJet D2680:aa, joka on vaihtolaite alkuperäiselle D2660:lle (tausta). Tämä tulostin on toiminut mallikelpoisesti saapumisestaan saakka.

Tulostimen kaverina alarivillä on D-Link DIR-600 -reititin, joka saa sillatulta Elisa Viihteen kaapelimodeemilta Internetin, ja jakaa sen NAT:lla muille koneille niin langallisesti kuin langattomasti. Laitteen ainoa haitta on se, että kun jouduin ostamaan sen kiireessä saadakseni porttiohjaukset toimimaan (EV:n kaapelimodeemissa kun ei ole porttiohjauksia), tulin ostaneeksi halvimman mahdollisen laitteen, joten lähiverkko tuolla laitteella on vain 100Mbps. Itse modeemia ei tuolla ole, vaan modeemi on huoneen toisella puolella kaapelissa kytkettynä, ja siitä lähtee seinää myöten tyylikäs verkkokaapeli reitittimelle.

Viime vuoden syksyllä ostin D-Linkin kaveriksi gigabittisen TP-Linkin LT-SG1008D-kytkimen nopeuttamaan tiedonsiirtoa toistaiseksi tiedostopalvelimen ja työpöytäkoneen välillä.

Web-palvelin KServer-Secondary

Etupaneelissa oleva ”MAK-HARJ12”-tarra
on oppilaitoksen peruja, kuten myös kyl-
jen aito Microsoft Windows 98 -lisenssi-
tarra.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Hankin Secondaryn oppilaitokseltani muutamalla eurolla joskus vielä opiskellessani MSKK:lla datanomiksi. Kone on Compaq Deskpro vuodelta kivi ja miekka (BIOS:n päiväys on 18.8.1999), ja sisuksissa sykkii 500-megahertsinen Intel Pentium 3. Muistia koneessa on 256 megatavua, ja kiintolevynä (käsittääkseni alkuperäinen) 40 Gt IDE-levy.

Secondary on toiminut enemmän kuin hyvin: se on äärimmäisen hiljainen ja lisäksi se on osoittautunut varsin vakaaksi. Näillä meriiteillä se on viime vuodet toiminut lähinnä omien verkkosivujeni palvelimena Ubuntu Server käyttöjärjestelmänään. Lisäksi irssini pyörii tällä koneella: kirjaudun siihen mistä sattuu SSH:lla.

Vaikka kone toistaiseksi toimiikin hyvin, alkaa ikä näkyä suorituskykyä tai muistia vaativissa tehtävissä. Sen takia olen usein harkinnut sen korvaamista uudella koneella, mutta toistaiseksi rahatilanteeni ei sitä ole mahdollistanut.

Työpöytäkone KServer-Fukushima

Fukushiman etupaneelissa on
polttava DVD-asema lähinnä var-
muuskopioiden polttelua varten,
sekä DealExtremestä tilaamani
kortinlukija-USB-ESata-kuuloke-
paneeli. Kotelon omat USB-pai-
kat irrotin emolta saadakseni
kaikki liitynnät samaan panee-
liin.
Kuva: Riku Eskelinen, CC-BY-SA 3.0

Fukushima on toiseksi tuorein tietokonehankintani: tilasin tietokoneen koottuna paikallisesta JK-Centeristä entisen työpöytäkoneen, KServer-Tapsajuniorin tilalle. Koneessa on Intelin 2-ytiminen i5 650 -suoritin 3,2 GHz nopeudella. Muistia on riittävät 4 gigatavua.

Käyttöjärjestelmän tiedostot ovat varsin riittävän kokoisella 500 gigan kiintolevyllä, ja itse ydin ladataan gigan flash-levyltä. Käyttöjärjestelmänä tässä koneessa on Ubuntun 11.10.

Kotikansion tiedostot tulevat tiedostopalvelimen NFS:ltä gigabittisen yhteyden saattelemana, joten Fukushiman muhkea kiintolevy on kovin vähäisellä käytöllä.

Käytän yleensä Unityä tai Gnome3:a kuvaputkinäytöltäni, mutta videoiden katselua varten vaihdan XBMC-mediakeskukseen ja FullHD-televisiooni. Toistaiseksi tosin TV on kytketty VGA:lla, sillä Fukushiman näytönohjaimesta ei voi saada kuvaa sekä HDMI:lle, että DVI:lle/VGA:lle (DVI+VGA -yhdistelmä toimii). Vika on käsittääkseni raudassa.

Näytönohjaimena käytän ATi Radeon HD 3450:aa, jossa riittää juuri sopivasti potkua 1080-kuvan pyörittämiseen ilman ongelmia. Sen sijaan joko raudan tai ajurin rajoitukset tulevat vastaan siinä, että sekä kuvaputkea että TV:tä ei voi käyttää samaan aikaan vierekkäin, sillä yhteisresoluutio kasvaa liian suureksi. Tällaiseen tosin harvemmin on tarvetta, sillä onhan näyttöjen välissä melkoisesti kaikenlaista.

Tiedostopalvelin KServer-Mythbuster

Mythbusterissa ei ole lainkaan
ulkoisia asemia. Huomaa lisäk-
si virtanappulan puuttuminen:
irrotin sen, jottei kukaan vahin-
gossa sammuta konetta.

Kuva: Riku Eskelinen,
CC-BY-SA 3.0

Uusin tietokoneeni on Mythbuster-tiedostopalvelin, jonka ostin niinikään valmiiksi koottuna JK-Centeristä. Se korvasi kuolemaa tehneen ja muutenkin lähes kaoottisen tiedostopalvelinviritelmä KServer-Einsteinin. Suorittimena koneessa on kaksiytiminen Intelin i3 2100, joka käy 3,1 GHz:n taajuudella.

Muistia tässä koneessa on niinikään neljä gigaa, mutta kiintolevyjen osalta kokoonpano on mielenkiintoisempi: koneen kaikki kuusi SATA-paikkaa ovat käytössä, ja näistä jokaisessa on kiinni 500-gigainen kiintolevy. Yksi näistä on käyttöjärjestelmälevy – jälleen kerran 500 gigaa osoittautui melkoiseksi yliampumiseksi siihen tarkoitukseen.

Muut viisi levyä ovat ohjelmallisella RAID5:lla liitettyinä samaan lähes kaksiteraiseen pakkaan, joka on lisäksi salattu dm-cryptillä. Pakan tiedostot jaetaan NFS:llä muiden tietokoneiden – Fukushiman, Eee:n ja avovaimoni läppärin, sekä tulevaisuudessa Raspberry Pin – käyttöön.

Mythbusterille on lyhyen historiansa aikana tullut myös muita tehtäviä, ja tällä hetkellä se pyörittää virtuaalipalvelin KServer-Virtual01:stä VirtualBoxissa, sekä toimii DNS-palvelimena, jolloin koneita voidaan kutsua niiden oikeilla nimillä IP-osoitteiden sijaan.

Telkkari ja Wii

Sääli, ettei Wiissä ole HDMI-lähtöä. Huomaa TV:n päällä olevan IR-lähettimen
violettina hehkuvat ledit.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Philipsin FullHD-telkkari ei ole varsinaisesti telkkari, koska sillä ei voi katsoa TV-ohjelmia (in your face, TV-lupatarkastaja). Sen sijaan käytän sitä videoiden katsomiseen Fukushimalta ja Nintendo Wiillä pelaamiseen.

Vaikken voikaan katsoa suoraa TV-lähetystä, en joudu silti elämään ilman TV-ohjelmia, kiitos Elisa Viihteen. Tallennan kiinnostavat ohjelmat EV:n verkkosivujen ohjelmaoppaasta, ja katson ne tietokoneelta TV:lle tuoden vaikka vain 5 minuuttia ohjelman päättymisen jälkeen. Näin säästän yli 250 euroa vielä tänäkin vuonna.

Miniläppäri KServer-Eee

Ajat ovat olleet kovat miniläppäri
Eee:lle, mutta se toimii edelleen.

Kuva: Riku Eskelinen, CC-BY-SA 3.0

Hankin Asuksen Eee-miniläppärin kesällä 2008, kun ne olivat kuuminta hottia. Aika ei ole kohdellut Eee:tä hyvin, ja sen surkea 700-megahertsinen suoritin ynnä 512Mt RAM on tehnyt siitä kovin kehnon välineen nykyverkkosivujen käyttöön. Kun vielä läppärin akku lakkasi toimimasta vuonna 2010, on miniläppärin ykkösvaltti, siirrettävyys, menetetty. Tarkoittaako tämä sitä, etten käyttäisi konetta? Ei tietenkään.

Eee on paikallaan öiseen sohvanpohjadatailuun, jos sitä vertaa kovaääniseen pöytäkoneeseen, jonka kuvaputkinäyttö valaisee puolet pienestä kaksiosta. Vaikka Lubuntu vie lähes koko piskuisen neljän gigan SSD-levyn, ja 800×480 -resoluutio tekee tiukkaa lähes millä tahansa verkkosivulla surffatessa, on konetta edelleen mahdollista käyttää. Lisäksi Eee on helppo ottaa matkalle mukaan, niin kauan kuin paikasta löytyy WLAN ja pistorasia.

Olen kyllä usein harkinnut uuden läppärin hankkimista (huomaa kuvan Gigantin mainoslehti), mutta rahatilanne on tässä suurimpana esteenä. Toisaalta en myöskään mielelläni maksaisi Microsoft-veroa, mutta käyttöjärjestelmättömien läppärien osalta kotimainen tarjonta on todella vähissä.

Muuta mukavaa

Eikä siinä vielä kaikki! Kotoani löytyy myös useita enemmän tai vähemmän toimivia tietokoneenraatoja, sekä useita laatikollisia erilaisia kaapeleita, sovittimia ja muita härpäkkeitä.

Eräästä aarrearkussani makaa mm. useita verkkojohtoja, kaukosäätimiä,
yksi ADSL-modeemi, rikkinäinen akkuparistolaturi, jatkojohtoja, näppäi-
mistö ja MP3-soitin. Eikös meillä kaikilla ole tällaisia roinalaatikoita?

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA-3.0

Valitettavasti kuvaushetkellä kahvihammastani
ei kolottanut, joten kannu kumisee tässä tyhjyyt-
tään. Yleensä keitän kerralla kuusi ”isoa kuppia”.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

(Kunnia-)maininnan ansaitsee myös kahvinkeitin. Tällä hetkellä minua palvelee Electroluxin 1080-wattinen EKF 3100, mutta olen omakohtaisissa tutkimuksissani havainnut, että näiden keskimääräinen käyttöikä on vuodesta kahteen.

Keittimeen mahtuu kymmenen ”isoa kuppia” (vastaa n. 5-6 oikeaa kahvikupillista) tuota mustaa kultaa, ja välistävetäminen on tippalukon ansiosta mahdollista. Erityisesti arvostan keittimessä kahta asiaa: irrotettavaa ja sangallista suodatinpussikoria, ja selkeää ulospäin näkyvää veden mitta-asteikkoa.

Jos minulla olisi kaikki maailman rahat, joisin vain ja ainoastaan Pauligin tummaa Gold Labelia, mutta koska näin ei ole, joudun tyytymään vähemmän täydellisiin kahvilaatuihin. Tällä hetkellä kierrossa on Pauligin normaali Presidentti, joka on varsin makoisaa sekin. Kahvini juon yleensä joko Muumipeikko- tai Ubuntu-kupista, joista jälkimmäinen on vetoisuutensa puolesta parempi.

Lopuksi vielä kuva Fukushiman takaisesta kaapelihelvetistä:

Johtoja joka lähtöön. Miksei langatonta sähköä ole vielä saatavilla?
Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA-3.0

Raspberry Pit myyntiin vielä tässä kuussa?

Posted on07.02.201206.06.20152 Comments

Raspberry Pi -tietokoneiden ilmesty-
minen ihmisten kätösiin on taas hie-
man lähempänä.
Kuva: Raspberry Pi -logo/ Raspberry Pi
Foundation

Kirjoitin vajaa kuukausi sitten siitä, että ultraedullisen Raspberry Pi -tietokoneen valmistus on alkanut. Raspberry Pi -säätiö kertoi eilen blogissaan, että ensimmäinen erä valmistuu tämän kuun 20. päivä, ja että myynti alkanee ennen kuun vaihtumista:

We’ll be airfreighting them to the UK immediately, so you should be able to buy them before the end of the month.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Raspberry Pi -koneet tulevat todennäköisesti muuttamaan käsityksemme tietotekniikasta, ja innostamaan monia lapsia ja nuoria – kuin myös aikuisiakin – tietotekniikan eri osa-alueiden pariin.

Edelleen pidän itselleni peukkuja pystyssä sen suhteen, että ensimmäisestä erästä saisin itselleni oman kappaleen. Sain sitten laitteen ensimmäisestä tai myöhemmästä erästä, alkaa käyttöidea olla selvä: laite telkkariin HDMI:llä kiinni, ja mediat NFS-tiedostopalvelimelta RasPi:n kautta näkymään. Siihen liittyen minua miellytti uutinen siitä, että laitteelle ollaan kehittämässä mediakeskusohjelmisto XBMC:tä käyttävää distribuutiota, Raspbmc:tä.

Kuun lopussa on siis odotettavissa armotonta F5:n kiduttamista.

ACTA on paha, mutta huhut pahempia

Posted on07.02.201206.06.2015Leave a comment

ACTA:a vastustavat monet kansalaisjärjestöt
ja organisaatiot, usein värikkäästikin. Näin
tuleekin toimia, jotta asia kuullaan.
Kuva: Derecho a leer, CC-BY-SA

Viime aikoina Internetissä – varsinkin sosiaalisessa mediassa1 – on kohistu hämärästä ACTA-kauppasopimuksesta. Vaikka sopimuksen teko onkin ollut monin osin ongelmallista demokratian pilkkaa, liittyy huhuihin myös paljon matkan varrella tarttuneita liioitteluja ja virheitä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että valtamedioiden kesken asiasta ollaan ilmeisesti päätetty pysyä mahdollisimman hiljaa mahdollisimman pitkään.

Ei ole mitenkään epänormaalia, että valtamedioissa vaietaan tietyistä asioista tarkoitushakuisesti. Kun tietoa ei saa ”tutuista ja turvallisista” lähteistä, täytyy kaivella syvemmältä. Kun lähteinä on blogeja ja Verkkomedia.org:n kaltaisia uutissivustoja, voi lukijalla olla vaikeuksia arvottaa lukemiaan tietoja ja määritellä niiden luotettavuutta. Tällaisissa tilanteissa korostuu suurten uutismedioiden vastuu: mielestäni erityisesti heidän tulisi tarttua aiheisiin ilman keinotekoisia esteitä – kuin vallan vahtikoirat konsanaan.

En myöskään sano, etteivätkö vähemmänkin käytetyt uutislähteet voisi olla yhtä luotettavia – jopa luotettavampiakin – kuin iltalehdet ja helsinginsanomat. Ongelma näissä on, erityisesti Internetissä, se, että kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa faktoina. Jos uskomme kaikkia heitä, on pian ihminen käynyt Marsissa muttei Kuussa.

Mielestäni ACTA-sopimus ei sinänsä vaaranna suomalaisten yksityisyyttä enää yhtään lisää – kansalliset ja EU-tason säädökset pitävät huolta siitä, että Suomessa mm. tekijänoikeuslaki polkee kuluttajan ja kansalaisen oikeuksia vuosi vuodelta kovempaa. Samalla linjalla on mm. Effin varapuheenjohtaja Ville Oksanen Helsingin Sanomien uutisessa:

Hänen mukaansa Suomen tekijänoikeussääntely on jo niin tiukkaa, ettei Acta kiristä sitä oleellisesti.

”Acta on kuitenkin osa laajempaa kansainvälistä kampanjaa, jossa nettioperaattoreiden vastuuta niiden asiakkaiden tekemisistä yritetään lisätä”, Oksanen sanoo.

Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti tarjoaa ACTA:n todelliseksi tarkoitukseksi kehittyvien maiden kiusaamista: kun suuret ja kehittyneet maat saadaan mukaan ACTA:an, voidaan vähemmän kehittyneitä valtioita painostaa samaan muottiin, jotta sikäläisiä immateriaalioikeuksia kiristettäisiin:

Kehittyvillä mailla ei ole paljoa suojeltavaa henkistä omaisuutta, mutta
ne tarvitsevat kipeästi erityisesti teknistä tietotaitoa kehittyäkseen.
Länsimailla on paljon henkistä omaisuutta, mutta ne eivät suostu
jakamaan sitä hyvää hyvyyttään. Kehittyvät maat on pakotettu hyväksymään
tiukat säännökset immateriaalioikeuksista, mutta länsimaat eivät ole
vapauttaneet lupaamallaan tavalla erityisesti maataloustuotteiden ja
tekstiilien tuontia.

Tällainen juoniminen on tietenkin myös väärin. Samaan hengenvetoon totean kuitenkin, että Suomen hyödyt sopimuksesta tässä mielessä ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen hyötyihin verrattuna käytännössä hyttysen ininää. Sitä, että Suomi allekirjoitti sopimuksen, voidaan näin ollen pitää lähinnä selkärangattomana EU:n ja Yhdysvaltain pelinappulana toimimisena.

Itseäni ärsyttää ACTA:ssa lähinnä se,
että sitä on valmisteltu kansalaisvai-
kuttamismekanismit ohittaen salas-
sa ja hiljaisuudessa.

Kuva: REL Waldman: Quiet
CC-By-SA 2.0

Hälyttävintä koko ACTA:ssa on mielestäni sen kautta linjan jatkunut salailemisen ilmapiiri, joka ennen muuta romuttaa tavallisen kansalaisen luottamusta demokratiaan ja politiikkaan yleensä. Luottamuksen palauttamiseksi ehdottaisinkin, että vaikka ACTA tuskin muuttaa juuri mitään meillä, mahdolliset nimelliset muutosvaatimukset hylätään EU:n ja Suomen tasolla symbolisena vastalauseena. Samalla se osoittaisi hieman paljon kaipaamaani suoraselkäisyyttä – kun ei kumarreltaisi niin syvään, niin usein ja niin moneen suuntaan, voisi ehkä hetkeksi mieleeni piirtyä kuva itsenäisestä Suomesta.

Haluan kuitenkin lopuksi korostaa, että yksikään mielenosoitus ei ole turha: maassamme saa ja pitääkin antaa äänensä kuulua, jos asioita ollaan viemässä väärään suuntaan3. Jos kuitenkin haluaa osoittaa mieltään julkisesti, kannattaa tehdä parhaansa tarkistaakseen taustatietonsa, ettei tule haukuttua väärää puuta.

Jos itse lähtisin kaduille ACTA:n takia, lähtisin nimenomaan siihen liittyvän salamyhkäisyyden ja tarkoituksellisen salailun – suorastaan salaliiton – takia. Mutta noin alhaisella toleranssilla viimeaikaiset ja todennäköisesti myös tulevat asiainhaarat huomioon ottaen joutuisin päivystämään torinkulmassa joka päivä2.
—
1) Minusta perinteisen median (”pemen”) sosiaalinen media -fraasista repimä some-sana on täysin naurettava keksintö.
2) Aika ajoin mietin ihan oikeasti, että voisi osoittaa mieltään pidempiä aikoja (viikkoja tai kuukausia) putkeen. Toistaiseksi sää- ja muut olosuhteet eivät ole puoltaneet sellaista, mutta aika näyttää.
3) Tietenkin sama pätee myös silloin, kun asiat menevät hyvään suuntaan, tai jos muuten tuntuu siltä.
Usko tai älä, sille että alaviitteet eivät tekstissä mene järjestyksessä, on syykin: lisään osan alaviitteistä kirjoittaessa ja osan oikolukiessani (kyllä, luen tekstini läpi ennen julkaisua, vaikka se voikin kuulostaa epäuskottavalta). Siksi kolmonen tulee ennen kakkosta.

Kas näin leviää TO-mafian propaganda

Posted on01.02.201206.06.2015Leave a comment

Areena-esiintyminen ei ollut
ensimmäinen kerta, kun
TTVK:n Antti Kotilainen
saattaa itsensä naurunalai-
seksi. Tällainen kuva komis-
ti The Pirate Bayn etusivua
kun Elisa joutui estämään
sen.

Ylen eilen TV:ssä esittämässä ja tänään Areenassaan julkaisemassa Ajankohtaisessa kakkosessa kerrottiin mm. nettipiratismista (7:55-21:00). Tuossa jutussa kerrottiin, kuinka oululainen Markus Tuuponen oli tuomittu hovioikeudessa maksamaan yli 360 000 euroa hyvityksiä tekijänoikeusjärjestöille siitä, että oli ylläpitänyt DC-hubia.

Vaikka hovioikeuden päätös onkin täysin järjetön, oli silti huvittavaa katsoa, kuinka TO-mafialaiset kovin puolustivat päätöstä, vaikkei heillä niihin mitään järkeviä perusteita oikein ollut.

Olisi kuitenkin naiivia väittää, että nämä ihmiset olisivat tyhmiä, tai että eivät ymmärtäisi mistä puhuvat. He ymmärtävät täysin, mitä tekevät ja sanovat, ja tietoisesti haluavat luoda valheistaan totta toistamalla niitä tarpeeksi monta kertaa. Taktiikkana tuollainen ei ole mitenkään uusi, mm. Hitler kumppaneineen käytti samaa kuviota1. Valitettavasti kuitenkin Suomen oikeusistuimet ovat heidän puppunsa nielleet mukisematta.

Tässä Tuuposen tapauksessa häntä vastaan oikeutta kävi kukas muukaan kuin itse pääpiru, TTVK. TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen on mielissään päätöksestä (n. ajassa 10:40), ja kertoo että korvaukset ovat oikeansuuntaiset, sillä jaossa oli 90 teratavua tavaraa, jonka hän kääntää sujuvasti 80 miljoonaksi musiikkitiedostoksi. Kotilaisella olisi luultavasti ollut oikeitakin faktoja siitä, mitä ja kuinka paljon laitonta materiaalia oli jaossa, mutta omaa agendaa tukee enemmän se, että temmataan tuulesta lukuja.

Hieman myöhemmin (n. 12:30) Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto täysin oikeutetusti kummeksuu sitä, että palvelun ylläpitäjää ylipäätään rangaistaan palvelun käyttäjien tekemisistä.

Palmulehdon pointissa piileekin koko jutun avainasia: TO-mafia haluaa rangaista ylläpitäjiä – sehän on heille kannattavampaa – sen sijaan että se keskittäisi voimansa niihin, jotka heidän oikeuksiaan todellisuudessa rikkovat. Näin tapahtuu oikeastaan järjestään meillä ja maailmalla: esimerkiksi tiedostonjakopalvelu Megauploadin sulkivat yhdysvaltalaisviranomaiset sikäläisten järjestöjen pyynnöstä.

Suomessa oikeus päätyy yleensä
TO-mafian kannalle, oli se lain-
mukaista tai ei.

Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani,
CC-By-NC-ND-2.0

On kuitenkin hämmästyttävää, miten helposti suomalainen oikeusistuinkin tulkitsee lakia väärin rangaistessaan ylläpitäjää. Tähän tarttuu (n. 16:10) myös Effin varapuheenjohtaja Ville Oksanen. Kun toimittaja kysyy, olisiko oikeudenmukaisempaa tuomita tekijät ylläpitäjien sijaan, Oksasen väittelyparina ollut LYHTY:n projektijohtaja Lauri Kaira väistää sen saman tien tarttuen siihen, että Oksanen esittää kovia väitteitä.

Kaira itse sen sijaan väittää pokkana, että The Pirate Bay itse laittaisi laittomasti materiaalia jakoon ja tienaisi sillä rahaa. Oksanen toki oikaisee väitettä saman tien, mutta hiukan myöhemmin Kaira pitää TPB:tä jälleen laittomana piraattipalveluna, kuten myös Megaupload-palvelua. Kuten kirjoitin aiemmin, kyseessä ei voi mitenkään olla tietämättömyys, vaan täysin puhdas harhaanjohtaminen ja propagandan levittäminen.

Kairan puheet vahvistavat entisestään sitä kuvaa, että tällainen toiminta TO-mafian suunnalta kuuluu olennaisena osana heidän toimintataktiikkaansa. Jutun ja viimeaikaisten tapahtumien perusteella voisikin kuvitella tuon taktiikan toimivan jotakuinkin näin:

Bongaa yksittäinen oikeusrikkomus palvelussa X.
Onko ylläpitäjä saatettavissa vastaamaan? Jos on, pirun hieno homma, syytetään sitä kaikista palvelun käyttäjien ehkä tekemistä rikkomuksista, ja arvotaan hyvitysvaatimuksen summan nollien määrä. Ei siksi, että rahaa koskaan saataisiin, mutta saadaanhan ilmaista tilaa propagandalle ja penskat olemaan kiltisti. Yksi pilattu elämä sinne tänne.
Jos ylläpitäjää ei saada vastuuseen, huudetaan kovaan ääneen että ”Laiton palvelu!”. Vaaditaan sitten vaikka operaattoria estämään pääsy koko palveluun. Mitä sitten, jos operaattorille tulee kuluja? Mitä sitten, jos muutkin kärsivät? Haetaan käräjäoikeuden (painotetulla) nopalla heittämä päätös ja julkaistaan lehdistötiedote, että ”Oikeus on voittanut!”
Jos vaihe 3 kestää liikaa, tai ehkä muuten vaan, tehdään velikultien kanssa ehdotus lain muuttamiseksi.

Koska Suomi on näennäisen vapaa maa, saa tuollaista taktiikkaa harrastaa. Sen sijaan älytöntä on se, että Suomessa oikeusistuimet lähtökohtaisesti tulkitsevat mafian johtopäätöksiä absoluuttisina totuuksina. Siksi olisikin ehkä paikallaan, että Tuuponen – tai joku muu vastaavassa tilanteessa oleva – veisi asiaa Palmulehdon ehdottamalla tavalla eteenpäin aina EU-tasolle. Mahdollisesti sitä kautta Suomeenkin saataisiin – kauniisti sanottuna – jotain rotia tällaisiin päätöksiin.

Jutun lopussa mainittiin vielä sekin, että nykyinen tekijänoikeuslaki on vanha ja muutoksen tarpeessa. Näin toki onkin, mutta toivoisin, että laki suunniteltaisiin kokonaan uudelleen ilman, että eräs tietty intressipuoli pääsee käytännössä päättämään yksinään sisällöstä. Toiveeni on kuitenkin mitä luultavimmin turha.
—
1) Olen jo pitkään odottanut mahdollisuutta pelata natsikortin, ja kun sitä tällä lailla suorastaan tyrkytettiin minulle, niin olihan tuo pakko päästä kirjoittamaan. Jos vedit herneet nenääsi, otat elämän ihan liian vakavasti.