.fi-osoitteisiin tiedossa lisävaikeuksia ja -kustannuksia

Tä­nä päi­vä­nä oman .fi-tun­nuk­sen va­raa­mi­nen on no­pe­aa ja edul­lis­ta. Tu­le­vai­suu­des­sa tun­nuk­set va­ra­taan vä­li­mie­hel­tä, joka ot­taa mak­sus­ta oman sii­vun­sa. Tie­to­yh­teis­kun­ta­kaa­ri tuo mui­ta­kin huo­non­nuk­sia suo­ma­lai­siin verk­ko­tun­nuk­siin.

Kuva: Kuva­kaap­paus domain.fi -si­vus­tol­ta

Kirjoitin vajaa vuosi sitten, että .fi-verkkotunnuksen hankkiminen on helppoa ja suhteellisen edullistakin. Omissa nimissäni on tämän blogin itq.fi-domainin lisäksi myös kingi89.fi, ja molemmat tunnukset olen itse varannut Viestintäviraston palvelulla.

Tulevaisuudessa tällainen peli ei tule vetelemään, jos1 hallituksen esitys Tietoyhteiskuntakaareksi menee läpi. Lähes 400-sivuinen esitys olisi niputtamassa monia digitaaliseen viestintään ja tietoliikenteeseen liittyviä lakeja yhteen, tavoitteena mm. yksinkertaistaa menoa.

Siivous onkin toki paikallaan, ja pääosin muutokset ovat melko kohtuullisia, mutta mitään herkkupaloja ei esityksestä löydy. Kaltaisilleni tein-itse-ja-säästin -verkkotunnushaltijoille Tietoyhteiskuntakaari sen sijaan tarjoaa rasvaamatonta rautakankea hanuriin.

Esityksessä käsitellään .fi-verkkotunnuksia varsin lyhyesti, mutta sitäkin dramaattisemmin:

  1. Tunnuksia voisivat hakea muutkin kuin suomalaiset henkilöt ja organisaatiot.
  2. Verkkotunnukset olisi pakko varata Viestintäviraston sijaan verkkotunnusvälittäjältä, toisin sanoen kaupalliselta yritykseltä.
  3. Verkkotunnusvälittäjille asetettaisiin vaatimuksia mm. asiakaspalvelun suhteen.

Esityksen mukaan ”suorat asiakkuudet loppukäyttäjän kanssa aiheuttavat tällä hetkellä suurimman osan viranomaisen verkkotunnushallintoon liittyvästä työmäärästä”, mikä saattaakin pitää paikkansa. En siltikään haluaisi maksaa yksityiselle yritykselle todennäköisesti moninkertaista hintaa siksi, että Valtion Virkamiehellä on parempaakin tekemistä.

On näet selvää, että kun verkkotunnuksen hankkimiseen tulee uusi kaupallinen porras lisää, on tunnuksen haltijan kaivettava kuvettaan entistä avokätisemmin. Tämän myöntää jopa Viestintävirasto tiedotteessaan:

Muutos voi
aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia verkkotunnuksen haltijalle, jolla ei ole
aikaisemmin ole ollut asiakassuhdetta palveluntarjoajaan.

Viestintäviraston käyttämä ”voi aiheuttaa” on huvittavan alakanttiin kaunisteltu ilmaus. On päivänselvää, että esimerkiksi vuoden varauksen hinta nousee nykyisestä 12 eurosta vähintäänkin 20 − ehkä jopa 30 − euron tuntumaan, sillä jostainhan on verkkotunnusvälittäjänkin leipänsä tehtävä.

En äkkiseltään keksi mitään muuta syytä muutokselle kuin sen, että nyt palvelua tarjoavat yritykset2 ovat lobanneet asiaa LVM:lle vimmatusti. Toki esityksessä tarjotaan koska muuallakin maailmassa tehdään näin -perustelua, mutta sille en anna mitään painoarvoa.

Erityisesti uudella käytännöllä halutaan ilmeisesti varmistaa, ettei kaiken maailman nörtit pääse pilaamaan taloudellisesti arvokasta .fi-tunnuskantaa omilla virityksillään, vaan että isot pojat isoine rahoineen saavat olla rauhassa. Tämä näkyy kahdessa muussa verkkotunnuksien käsittelyyn liittyvässä muutoksessa: aiemman luetteloni kolmoskohta varmistaa, etteivät nuo pahaiset dataleuat voi toimia verkkotunnusvälittäjänä itse; ykköskohta puolestaan avaa .fi:n myös ulkomaalaisille − heillähän sitä pätäkkää enemmän onkin.

Poistamalla suomalaisuusvaatimus heikennetään ihmisten luottamusta .fi-tunnuksiin. En näet usko, että menee kauaakaan, ennen kuin phishing- ja haittaohjelmasivustoja on pystyssä kuin .com:ssa konsanaan. Nykyään  verkkotunnuksen ollessa suomalaisen nimissä saadaan oikeuden eteen melko varmasti joku raahattua. Sen sijaan zimbabwelaisen John Doen tavoittaminen tulee olemaan haasteellista. Ainakin suomalaisten itsensä tuntema turvallisuudentuntu .fi-osoitteista katoaa muutaman iltapaskalööpin ansiosta.

Jos nyt sitten haluaisi toimia itsensä verkkotunnusvälittäjänä, ei se esityksen valossa täysin mahdotonta olisi, mutta aiempaa enemmän teknistä osaamista se kylläkin vaatisi. Esityksessä edellytetään, että välittäjän täytyy informoida asiakasta hyvissä ajoin mm. tunnuksen vanhenemisesta, ja uskoisin osaavani asian kertoa siten, ettei minun tarvitsisi haastaa itseäni oikeuteen. Välittäjän täytyy tosin antaa myös Viestintävirastolle tietoja mm. häiriöistä ja tietoturvauhista palvelun toiminnassa, mikä mutkistaa asioita jokseenkin. Täysin mahdotonta se ei kuitenkaan olisi.

Tiivistettynä: Nykyisessä verkkotunnuskäytännössä ei ole mitään vikaa − se on monessa mielessä parempi kuin muualla maailmassa, eikä siitä pidä luopua (painostuksesta huolimatta). Jos Ficoralla todella ollaan kyllästyneitä tavallisten ihmisten näkemiseen, pitäisi valtion perustaa Suomeen julkisin varoin pyöritettävä ja käyttäjälle maksuton ”verkkotunnusvälittäjä” paikkaamaan.

1) − ja kun −
2) mm. webhotellifirmat

Mennyttä ja tulevaa, osa 2013

Jou­lu on taas. Käyn tut­tuun ta­paan lä­pi, mi­tä tä­nä vuon­na ta­pah­tui, ja mi­tä en­si vuon­na pi­täi­si ta­pah­tua.

Kuva: mabu10: another christmas decoration. c bna 2.0

Niin alkaa vuosi 2013 olla lopuillaan, ja tapani mukaan (10, 11, 12) käyn tässä postauksessa läpi menneen vuoden antia vilkuillen kristallipallosta tulevaa.

Vuosi oli blogikirjoitteluni puolesta rauhallinen: tämä on vuoden kahdeskymmenes postaus. Syytän artikkelien vähäisyydestä enemmänkin oikean elämäni aktiivisuutta kuin puheenaiheiden puutetta: olen opiskellut ja paiskinut töitä täyspäiväisesti ilman kummoisia lepohetkiä.

Jotain olen sentään ehtinyt kirjoittaakin. Keväällä kirjoitin pakkosiirtymisestä miniläppäristä tablettiin, kesällä nettivakoilusta, syksyllä Kiakkovierasjuhla-viestiketjun paljastamasta poliisin mielivallasta, ja muutama päivä sitten japanin kirjoittamisesta Linuxilla. Muutamia muitakin kirjoituksenaiheita on vuoteen mahtunut. Postausten lisäksi olen jatkanut viime vuonna aloittamaani lyhyempien ajatusten jakoa Twitterissä ja Facebookissa − kannattaa seurata!

Miten kävi veikkausten?

Vuosi sitten veikkasin ostavani itselleni WiiU-konsolin. Näin ei ole käynyt kahdesta syystä: myyntihinta ei ole juurikaan laskenut (paitsi nyt ihan viime kuukausina), eikä konsolille oikein ole pelejäkään. Kunhan uusi Mario Kart ja Super Smash Bros julkaistaan, voi WiiU:n ostamisessa olla jotain järkeäkin.

Suomalaisilla suurilla operaattoreilla ei ole ollut tänäkään vuonna mitään intoa IPv6:een. Sen sijaan operaattori-NAT:in taakse mobiililiittymiä on ryhdytty hiljalleen siirtämään. Toivoa sopii, ettei sama ratkaisu ilmesty myös kiinteisiin liittymiin.

The Pirate Bay -sensuuri lienee edelleen voimassa alkuperäisen määräyksen mukaan. Itse en asiasta tiedä, sillä säädin aikanaan verkkoni kiertämään eston, ja toistaiseksi en ole huomannut muutosta saavutettavuudessa.

Entäs ensi vuonna?

Äkkiseltään tulee mieleen pari juttua:

Kilometrivero on herättänyt perustellusti tunteita monissa suomalaisissa. Ensi vuonna asiasta käytäneen vielä nykyistä enemmän ”keskustelua”: Ollila Crew’n hyväveliverkoston avulla liikkumisen seuraaminen murjotaan laiksi väkisin, oli kansa mitä mieltä tahansa.

Alkuvuonna Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite päässee eduskunnan käsiteltäväksi. Aloitetta tuskin sen suuremmin edes vilkaistaan, sillä kansalaisten kuuleminen ei näemmä kuulu demokraattisen yhteiskunnan toimintaan.

Tylsät tilastot

Tämä postaus mukaanluettuna blogissani on nyt 280 postausta. Tämän vuoden kirjoituksien top-5 luetuimmat:

  1. Tie miniläppäristä tablettiin (625)
  2. Oman .fi-domainin hankinta vie puoli tuntia ja 12 euroa (363)
  3. Kiakkovierasjuhla paljasti poliisin mielivallan (356)
  4. Mikä Netpostissa tarkemmin ottaen mättää (303)
  5. Yhteystyypin muuttuminen tuo jännitystä (213)

Tänä vuonna vierailuja itQ:n pääsivustolle on Analyticsin mukaan kertynyt hiukan vajaa 10 000. Suurin osa vierailijoista saapuu sivustolle Googlen hakukoneen kautta, mutta nykyään hakusanat eivät näy Analyticsille, joten en tiedä mitä on haettu. Jaksan kuitenkin uskoa, että täysiä robotteja tuosta määrästä ei ole kovinkaan moni, sillä noin 95 % kävijöistä on Suomesta.

Sitten vielä

Joulu kannattaa käyttää rauhoittumiseen ja lepoon. Itsekin olen jättänyt koulu- ja työasiat taka-alalle ainakin ensi viikkoon asti, ja suosittelen tätä niille, joilla tällainen mahdollisuus on.

Kaikki eivät joulua voi viettää kotonaan rauhassa: joukko palomiehiä, poliiseja ja erilaisia terveydenhuollon ammattilaisia työskentelee myös näin jouluna. Ei myöskään pidä unohtaa niitä, jotka pyörittävät erilaisia 24/7 -huoltoasemia ja vastaavia usein (lähestulkoon) yksinään.

Vietitpä jouluasi yksin tai yhdessä; töissä, kotona tai muualla, haluan toivottaa sinulle…

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014.
Riku Eskelinen
itQ.fi

Anthyllä japania kirjoittamaan

Ja­pa­nin kir­joit­ta­mi­nen Li­nu­xil­la on­nis­tuu kä­te­väs­ti An­thyn avul­la, vaik­ka hiu­kan al­ku­sää­tä­mis­tä tar­vi­taan.

Kuva: Kuva­kaappaus

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut japanilaisesta kielestä ja kulttuurista1, kuten kunnon nörtin kuuluu, mutta japanin kieli on itselleni ollut varsin vieras. Tänä syksynä ryhdyin korjaamaan tilannetta aloittamalla japanin opiskelun yliopistossani. Japani 1 -kurssin jälkeen kielitaitoni toki rajoittuu yksinkertaisiin Mitä kello on?2- ja En syönyt kalaa aamulla3 -lauseisiin ja muutamaan kanjiin4, mutta nekin olisi mukavaa voida kirjoittaa tietokoneella. Onneksi 日本語-tuen asentaminen onnistui vaivatta.

Päivitys 19.5.2015: Tämä ohje käsittelee Debianin Wheezy-versiota. Uudelle Jessie-versiolle on oma ohjeensa.

Aivan näppäimistöasettelua vaihtamalla ei työpöytäkoneeni Debian Wheezyä saa japania tuottamaan, vaan kirjoittamiseen tarvitaan erikseen asennettava syöttömetodisovellus5. Aiemmin olen kokeeksi käyttänyt SCIM:iä, mutta Gnome3:n kanssa en sitä saanut toimimaan. Näin ollen päädyin IBus:iin, joka ei loppukäyttäjän kannalta eroa SCIM:istä millään tapaa.

Syöttömetodityökalun lisäksi on asennettava vielä kielikohtainen editori6, joka hoitaa varsinaisen näppäinpainallusten muunnon esimerkiksi hiraganoiksi tai kanjeiksi. Anthy on japanin kirjoittamiseen ehkä yleisin, joten päädyin käyttämään sitä.

Kirjoitustuen asentaminen ja alkusäädöt

IBus ja Anthy asentuvat päätteessä yhdellä komennolla78:

sudo apt-get install ibus-anthy

Asennuksen valmistuttua IBus voidaan käynnistää Toiminnot-valikon kautta, jolloin näppäimistökuvake ilmestyy yläpalkkiin. Omalla kohdallani oli tarpeen vielä kirjautua ulos ja sisään, jotta IBusin sai toimimaan kunnolla9. Seuraavalla kirjautumiskerralla IBus latautuu automaattisesti.

IBus li­sää ku­vak­keen­sa ylä­palk­kiin. Näp­päi­mis­tö tar­koit­taa, et­tä IBus ei ole käy­tös­sä; Aち puo­les­taan il­mai­see, et­tä Anthy on käy­tös­sä.Kuva: Kuva­kaappaus

Kun IBus on saatu käyntiin, täytyy vielä Anthy ottaa käyttöön. Klikkaamalla hiiren kakkosella näppäimistökuvaketta aukeaa pudotusvalikko, josta valitaan Asetukset-valinta.

Aukeavaa IBus Preferences10 -dialogia käyttämällä voi muuttaa myös esimerkiksi pikanäppäimiä11, mutta siirtykäämme nyt Input Method -välilehdelle, jonka Select an input method -pudotusvalikosta valitaan japani > Anthy ja klikataan Lisää. Seuraavalla Advanced-välilehdellä olevalla Share the same input method among all applications -valintalaatikolla säädellään, täytyykö syöttötapa aktivoida joka sovellukselle erikseen. Riippuu käyttötavasta, kumpi valinta on parempi, mutta suosittelen valitsemaan laatikon, jotta syöttötapa pysyy samana ohjelmien välillä vaihdettaessakin. Muita muutoksia ei tarvitse tehdä, joten asetusdialogin voi tässä vaiheessa sulkea.

Kirjoittaminen

Oletuksena Anthy-syöttö ei ole käytössä; tällöin yläpalkissa näkyy näppäimistön kuva, ja suomeksi kirjoittaminen onnistuu tavalliseen tapaan.

Japanin kirjoittamiseksi painetaan Ctrl+Space, jolloin näppäimistökuvake muuttuu Anthyn Aち12-kuvakkeeksi. Tällöin kirjoitetut tavut muutetaan hiraganoiksi.

Haluttu hiraganoin kirjoitettu sana tai fraasi voidaan muuttaa kanjeiksi13 painamalla Space; jos ensimmäinen ehdotus ei ollut oikea, voidaan ehdotusluettelo aukaista painamalla välilyöntiä uudelleen. Haluttu ehdotus hyväksytään painamalla Enter, jolloin alleviivaus katoaa. Toki myös hiraganakirjoitus voidaan hyväksyä: tällöin ei paineta välilyöntiä lainkaan. Rivinvaihto ja sanaväli14 voidaan syöttää Enterillä ja Spacella silloin, kun mikään sana ei ole aktiivisena. Valittu teksti voidaan muuttaa kokonaan hiraganoiksi painamalla F6, tai katakanoiksi painamalla F7.

Pienen totuttelun jälkeen kirjoittaminen onnistuu luontevasti. Kun halutaan jatkaa suomen kirjoittamista, poistetaan Anthy käytöstä painamalla uudelleen Ctrl+Space.

Huomioita

  • Oletusasetuksena IBus täytyy ottaa käyttöön kullekin ikkunalle erikseen. Jos jatkuva Ctrl+Space:n ränkkääminen ärsyttää, voi sen käyttötilan vaihtaa kaikkia ikkunoita koskevaksi asetuksia muuttamalla.
  • Java-ohjelmissa (esim. NetBeans) kuolleet näppäimet (esim. ¨-näppäin) eivät toimi IBusin kanssa. IBusin voi poistaa käytöstä tietylle ohjelmalle käynnistämällä ohjelman päätteessä XMODIFIERS=”” -etuliitteellä. Esim:
    XMODIFIERS=”” netbeans


1) Eli katsonut animea ja kuunnellut j-poppia.
2) なんじですか。
3) あさ、 さかなをたべませんでした。
4) Esim. 女, 男 ja 子 (nainen, mies ja lapsi).
5) Englanniksi Input Method tai IM.
6) Eli Input Method Editor, IME.
7) Käytän Debianissa Ubuntusta tuttua sudoa, enkä erillistä root-tiliä.
8) ibus-anthy -paketin riippuvuuksina tulee kaikki tarvittava, joten en niitä tässä ole erikseen luetellut.
9) Ilmeisesti ennen IBusia käynnistyneet ohjelmat eivät halua toimia sen kanssa yksiin. Saattaa olla, että pelkkä ohjelmien sulkeminenkin riittäisi.
10) IBusin suomenkielinen käännös on jokseenkin keskeneräinen, joten osa teksteistä on suomeksi, osa englanniksi.
11) Minulla esimerkiksi IBus↔normaali syöttö -vaihtaminen on asetettu Ctrl+Alt+Space -yhdistelmään, sillä oletusnäppäinyhdistelmä on mm. NetBeansin käytössä.
12) Vai onko se A5?
13) Esimerkiksi わたしのねこ:n ensimmäinen ehdotus on 私の猫.
14) Tai oikeastaan ideografiväli, ” ”.

itQ:n suhde (piilo)mainontaan

itQ-blo­gi­ni ei ole mi­nul­le kul­ta­kai­vos, ei­kä sen tar­vit­se­kaan ol­la. Kir­joi­tan mis­tä ha­luan, en sii­tä mis­tä mi­nul­le eh­kä jo­tain mak­set­tai­siin.

Kuva: Ku­va­kaap­paus itQ:n Google AdSense-tilin etu­si­vus­ta. Klik­kaa isom­mak­si.

Kuluttaja-asiamies antoi vast’ikään linjauksensa koskien blogeissa esiintyvää markkinointia ja sen tunnistettavuutta. Ohjeistuksessa painotetaan, että erityyppisten sponsorointien (esim. tuotelahjat, rahalliset kirjoituspalkkiot) pitää olla lukijalle selviä. Kuluttaja-asiamiehen linjaus on paikallaan; ei niinkään siksi, että piilomainostusongelmia nykyään juurikaan olisi, vaan siksi, että aiempaa selvää ohjeistusta asiaan ei ole. Nyt on.

Linjaus koskee lähinnä ammattiblogaajia ja muita puhtaasti kaupallisia blogeja. Minä ja itQ-blogini emme kuulu noihin kategorioihin: olen aina kirjoittanut omaksi ilokseni1, eikä blogi ole tuottanut minulle taloudellista hyötyä2. Vaikken ylimääräisiä tienestejä pistäisikään pahakseni, on nykytilanne suurimmaksi osaksi tietoinen ja haluamani valinta.

Tämä on sisarartikkeli itQ:n suhde Journalistin ohjeisiin -artikkelille.

”Mutta onhan tässä nytkin näitä mainoksia”, sanoisi mainosestoja käyttämätön lukijani. Totta, mainoksia on kyllä. Google-mainokset ovat olleet osa blogiani lähes koko sen olemassaoloajan. Mainostulot ovat kuitenkin melko mitättömät: tähän päivään mennessä mainosklikkaukset ovat ”tuottaneet” minulle 30 euroa 77 senttiä. Google maksaa mainosrahat sadan euron erissä, joten tällä tahdilla ensimmäinen šekki3 pamahtaa lapaan noin 14 vuoden päästä, vuonna 2027. Mainokset ovat blogissani enemmänkin hauska kokeilu kuin kovaa bisnestä.

Toistaiseksi mikään firma ei ole lähettänyt minulle hyvää hyvyyttään tuotelahjoja saatikka4 rahaa. Kerran−pari vuodessa saan kuitenkin sähköpostitse erilaisia ehdotuksia kirjoittaa rahaa vastaan jostain tuotteesta tai palvelusta, mieluiten positiiviseen sävyyn linkkien ja kuvien kera5. Vaikka Kuluttaja-asiamiehen mukaan moinen touhu olisikin sallittua (kunhan sponsorointi käy ilmi), olen moisesta aina kieltäytynyt: minulle on tärkeämpää voida seistä kirjoittamani takana, kuin tienata muutamia kymppejä copypastettamalla valmiita mainosfraaseja.

Jotkut kirjoitukseni toki ovat tiettyä tuotetta tai palvelua ylistäviä, esimerkiksi XBMC:stä tai Ovi Musiikista kertovat postaukseni. Noistakaan en ole kuitenkaan saanut keltään senttiäkään, vaan kehut ovat aidosti ansaittuja. Toki jos kirjoitukseni tuottaa jollekulle taloudellista hyötyä, saa minua muistaa rahallisesti6.

Ei siinä, että kieltäytyisin raha- tai tavaralahjoituksista, jos ne olisivat täysin vastikkeettomia7. Kumma kyllä, tuollaisia ”ota tästä uusin iPhone8, ei tarvitse kirjoittaa mitään, ellet halua” -viestejä ei sähköpostiini kolahtele.

Voisin kyllä harkita yhteistyötä esimerkiksi jonkin kotimaisen viihde-elektroniikkafirman9 kanssa siten, että kyseinen yritys antaisi minun aloitteestani kirjoituksen kohteena olevan vempeleen lainaksi (tai omaksi, mikä jottei). Vastineeksi yritys saisi nimensä näkyviin postaukseen, tyyliin ”kirjoitusta varten laitteen lainasi/lahjoitti Firma Oy”. Laitevalmistajien kanssa moinen diili ei onnistuisi, sillä heillä olisi varmasti vaatimuksia tekstin sisällön suhteen.

Niin tai näin, tarkoituksenani ei ole nyt tai koskaan10 kirjoittaa itQ:a työkseni tai edes sivubisneksenäni. Näin ollen voin luvata sinulle, arvoisa lukija, että blogini postaukset ovat omia mielipiteitäni, ja ne syntyvät omasta raivostani intohimostani IT:aa, sananvapautta, yksityisyyttä ja elämää kohtaan.

Otan toki mielelläni vastaan palautetta ja kirjoitusehdotuksia esimerkiksi sähköpostitse tai kommenteissa. Mielipiteeni eivät kuitenkaan muutu rahaa vastaan.


1) Tai päästelläkseni höyryjä.
2) Toiminta on ollut pikemminkin tappiollista, kun olen pyöräyttänyt parit kilpailut.
3) Joo joo, Google maksaa rahat tilisiirrolla. Mutta halusin päästä käyttämään hattuässää.
4) Google ja Voikko sanovat, että saatika on väärin.
5) Valmiit kuvat ja ”mainitse nämä” -luettelot ovat aina liitteenä.
6) Tai siis ei saa, sillä lahjoitusten pyytäminen ilman rahankeräyslupaa on laitonta.
7) Näin varmaankin saa Suomessakin sanoa, ilman että sitä pidetään lahjoitusten kerjäämisenä?
8) En kyllä ottaisi mitään iRoinaa edes ilmaiseksi.
9) Esim. Gigantin tai Verkkokauppa.com:in, mutta miksei myös jonkun muunkin. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä: markkinointi[ÄTmerkki]itq.fi .
10) Tai mistä sitä tietää, mutta ei nyt ainakaan näillä näkymin. Never say never ja niin poispäin.

Muista rekisteriseloste

Käyt­tä­jä­tie­to­ja ke­rä­tes­sä täy­tyy ke­räyk­sen koh­teel­le re­kis­te­ri­se­los­teel­la ker­toa, mi­tä tie­to­ja hä­nes­tä ke­rä­tään ja mik­si. Si­ten esi­mer­kik­si ilmoit­tau­tu­mis­lo­mak­keen ne­tis­sä täyt­tä­vä tie­tää, ke­nen puo­leen hän voi kään­tyä.
Kuva: freeformkatia: Maja at my work. c bnd 2.0.

Erilaisten ilmoittautumis- ja rekisteröitymislomakkeiden tekeminen omille verkkosivuilleen on yleensä varsin helppoa ja nopeaa: julkaisujärjestelmistä löytyy usein lomaketyökaluja, ja Google Driven lomaketyökalulla tietojen keruu tapahtuu jopa ilman varsinaisia nettisivuja. Mutta tiesitkö, että kerättyjen tietojen käytöstä täytyy aina kertoa keräyksen kohteelle?

Kun tietoja tallennetaan, muodostuu niistä rekisteri, jonka rekisterinpitäjä on tietojen kerääjä. Henkilötietorekistereitä saa perustaa ilman lupia tai muutakaan byrokratiaa, mutta tietojen käsittelyn tulee tapahtua Henkilötietolain mukaan. Lailla turvataan rekisteriin kuuluvan henkilön yksityisyyttä ja muita oikeuksia edellyttämällä rekisterinpitäjältä tiettyjä tekoja.

Käyttäjällä pitää olla oikeus tutustua rekisterinpitäjän tietoihin ja antamiensa tietojensa käyttötapaan ennen niiden antamista. Tuollaista tiedonantoa kutsutaan rekisteriselosteeksi tai tietosuojaselosteeksi − jälkimmäisessä käyttäjälle tarjotaan myös tietoja oikeuksistaan rekisteröitynä, minkä takia suosittelen aina käyttämään sitä.

Tietosuojavaltuutetun verkkosivustolta voidaan ladata pohja tietosuojaselosteelle, jonka kenttiin täytetään tarvittavat tiedot, mutta ne voi antaa käyttäjälle myös muulla tapaa: pääasia on, että kaikki tarvittava informaatio on käyttäjän saatavilla sekä ennen tietojen syöttämistä että sen jälkeen. Yleensä on hyvä idea lisätä linkki rekisteriselosteeseen sivupohjan alatunnisteeseen.

Mitä helpompaa tietosuojaselostepohjan täyttäminen on, sitä paremmin henkilötietojen keräys on suunniteltu. Tietoja täytellessä kannattaa joka tapauksessa kysyä itseltään − tai joltakulta muulta − nämä:

  • Mitä varten tietoja kerätään? Onko kerääminen ylipäänsä tarpeen?  (kohdat 3 ja 4)
  • Mitä tietoja oikeasti tarvitaan? Saattaa tuntua siltä, että on parempi pyytää kävijältä mahdollisimman paljon tietoja ”varmuuden vuoksi”. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lyhyempään lomakkeeseen vastataan mieluummin kuin pitkään. (kohta 5)
  • Mihin tiedot tallennetaan? Kuka niitä voi lukea tai muokata? Tietojen tallennusalusta pitäisi valita siten, että vain tietoihin pääsevät käsiksi vain ne, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Valitettavan usein näkee ilmoittautumislomakkeita, joiden vastauksia voi kuka tahansa rekisterinpitäjäorganisaation jäsen lukea. Pääsynvalvonnan lisäksi kannattaa koko rekisteri poistaa, kun sitä ei enää tarvita. Lisäksi syytä saattaa olla harkita tietojen salausta, varsinkin jos käyttäjiltä kerätään arkaluonteisia tietoja. (kohta 9)
  • Miten rekisteröidyn oikeudet toteutetaan, ja kuka vastaa niistä. Kuka tahansa − siis joku muukin kuin rekisteriin kuuluva − voi tarkistaa rekisteriin tallennetut tietonsa. Tarkistamisoikeuden käytön tulee olla ilmaista ainakin vuoden ensimmäisellä pyyntökerralla. Kuka tahansa voi myös pyytää tietojaan korjattavaksi tai kieltää niiden luovutuksen mm. markkinointitarkoituksiin, ja myös nuo oikeudet on suotava ilmaiseksi. Rekisteriasioista vastaavaksi tulisikin ilmoittaa henkilö, joka pystyy tietoja järjestelmästä vaivatta antamaan. (kohdat 2, 10-12)
  • Mistä muualta tietoja saadaan? Mihin tietoja luovutetaan? Jos tietoja kerätään myös muualta kuin käyttäjältä suoraan, on siitä erikseen kerrottava. Niinikään on kerrottava, jos tietoja annetaan rekisteristä eteenpäin. (kohdat 6-8)

Onks pakko jos ei haluu?

Rekisteriselosteen tekeminen ja sen julkaiseminen on välttämätöntä, kun henkilötietoja käsitellään. Rekisteröity voi viedä puutteellisesti tai virheellisesti toteutetun rekisterin käsittelyyn liittyvän asiansa Tietosuojavaltuutetulle. Vaikka käsittääkseni kovia sanktioita ei laiminlyönneistä seuraa, mahdollistaa Henkilötietolaki esimerkiksi uhkasakon asettamisen Tietosuojavaltuutetun ohjeen tehosteeksi.

Vaikeaa rekisteriselosteen tekeminen ei ole, ja Tietosuojavaltuutetun verkkosivustolla on varsin kattava ohjeistus rekisterinpitäjän avuksi. Mitään hyvää syytä olla kertomatta henkilötietojen käyttämisestä ei siis ole, ja ainakin minulle rekisteriselosteen puuttuminen kertoo sivuston leväperäisyydestä.