ES Clicker ja Suomi-pelien tulevaisuus

15-vuo­ti­aan ke­hit­tä­mä simp­pe­li ener­gia­juo­ma­tölk­ki­pe­li on hur­jas­sa suo­sios­sa. Ky­se­lin ke­hit­tä­jän aja­tuk­sia ja hei­tin se­kaan hiu­kan omi­ani.Kuva: Kuvakaappaus Google Playstä

Vaikka Roviolla onkin juuri nyt hiukan vaikeaa, peliala kasvaa Suomessa vauhdilla. Neogamesin arvion mukaan pelialan ydinliikevaihto oli viime vuonna 800 miljoonaa euroa, kun se vuonna 2012 oli vain kolmannes siitä. Talouselämän kesällä tekemässä selvityksessä alan suurimpiin yrityksiin lukeutuvat mainittu Rovio, Supercell, Remedy ja RedLynx.

Kun viikolla vilkaisin tabletillani Google Playn suosituimpien sovellusten listaa, ei listan ensimmäinen peli ollut yhdenkään edellä mainituista tuottama. Pelien kärkisijaa piteli Eppo-nimisen kehittäjän ES Clicker -peli, jossa napsutellaan energiajuomatölkkiä ja hankitaan päivityksiä, joiden avulla pistemäärää voi kasvattaa entisestään. Kirjoitushetkellä tämä varsin simppelin oloinen peli on ladattu yli kymmeneentuhanteen Android-laitteeseen, ja sovelluksen reilut 1300 arvostelijaa ovat antaneet sille keskimäärin neljä tähteä viidestä.

Pelin suosio tuntuu ainakin omaan päähäni hiukan kummalliselta. Kysyin pelin kehittäjältä, yksittäiseltä yhdeksäsluokkalaiselta pojalta, asiasta. Jatka lukemista >>

Musiikit soimaan Debianista Androidiin

Mu­sii­kin soit­ta­mi­nen De­bi­an-pöy­tä­ko­neel­ta ver­kon yli And­roid-tab­le­til­le on­nis­tuu kyl­lä, mut­ta hie­man sää­tö­jä täy­tyy teh­dä.
Kuva: Kuva­kaappaus BubbleUPnP-sovel­luksesta

Tykkään tiskata kuulokkeet korvilla. Yleensä pistän soittolistan pyörimään Android-tabletin Grooveshark-sovelluksesta1, josta musiikki kantautuu langattomasti Bluetooth-palikkaan ja sieltä kuulokkeisiin. Sovelluksen kautta ei voi kuitenkaan kuunnella Broadcast-lähetyksiä (esim. GIGA:n lähetystä), mikä on vähän harmi.

Debian-pöytäkoneeni täyskokoisella selaimella Broadcastit luonnollisesti toimivat, mutta Bluetoothia tuossa koneessa ei ole, eikä yhteys etäisyyden puolesta toimisi välttämättä kuitenkaan. En myöskään mielelläni vetäisi kuulokejohtoa koneelta asunnon läpi tiskipöydän ääreen, joten jonkinlainen langaton ratkaisu on siis tarpeen.

Spesifejä PulseAudio→Android -sovelluksia on olemassa, mutta näistä yksikään ei vaikuttanut ensisilmäyksellä kelvolliselta: olisi asennettava ohjelmistoja Debianiin pakettivarastojen ulkopuolelta, ja ostettava Android-sovelluksen Pro-versio mainosten poistamiseksi. Siispä digitaaliset legopalikat esiin ja tehään itte!

Debian-säädöt

PulseAudio-äänet saa vietyä UPnP-striimiksi Rygelin ja sen GSTLaunch-liitännäisen avulla. Rygel on asennettuna valmiiksi, mutta GSTLaunch-osa on asennettava erikseen. Asennetaan samalla muut tarvittavat työkalut:

sudo apt-get install rygel-gst-launch pavucontrol paprefs

Sitten kytketään PulseAudion UPnP-tuki päälle. Helpointa tämä on graafisella paprefs-sovelluksella, jonka Verkkopalvelin-välilehdeltä valitaan valintalaatikot Tarjoa paikalliset äänilaitteet saataville DLNA/UPnP-mediapalvelimena ja Luo erillinen äänilaite median DLNA/UPnP-suoratoistoa varten.

Tämän jälkeen GSTLaunch-liitännäinen on otettava käyttöön muokkaamalla ~/.config/rygel.conf -tiedostoa (esim. nanolla tai geditillä). Jos Rygelin asetuksia ei ole koskaan säädetty, saattaa tiedosto puuttua. Tällöin kannattaa käynnistää ja sulkea rygel-preferences kertaalleen, jolloin ohjelma luo oletusasetukset näppärästi. rygel.conf-tiedostosta poistetaan tämän jälkeen koko tiedoston lopussa oleva [GSTLaunch]-osio, ja korvataan se seuraavalla pätkällä:

[GstLaunch]
enabled=true
launch-items=myaudioflac
myaudioflac-title=FLAC-ääni laitteelta @HOSTNAME@
myaudioflac-mime=audio/flac
myaudioflac-launch=pulsesrc device=upnp.monitor ! flacenc

Jos GStreamer-liukuhihna on tuttu, saa striiminsä halutessaan myös muissa muodoissa. Itse päädyin kuitenkin FLAC:iin, sillä se on oletuksena tarpeeksi korkealaatuinen, mutta mahtuu kuitenkin vaivatta kulkemaan WLAN:issa tabletille.

Tässä vaiheessa on varminta käynnistää Rygel ja PulseAudio uudelleen:

killall rygel
pulseaudio –kill
pulseaudio –start
nohup rygel &
Oh­jel­man saa tuut­taa­maan ään­tä verk­koon vaih­ta­mal­la sen ulos­tu­lo­lait­teen. Sa­mal­la ta­val­la ää­net saa myös ta­kai­sin kai­ut­ti­miin.
Kuva: Kuva­kaappaus pavucontrol-ohjelmasta

Seuraavaksi laitetaan musiikit soimaan Groovesharkista. Oletuksena äänet tulevat koneen kaiuttimista, joten käännetään Grooveshark soittamaan verkkoon: avataan pavucontrol, ja valitaan Toisto-välilehden ALSA plug-in [plugin-container] -ohjelman kohdelaitteeksi sisäisen äänentoiston sijaan DLNA/UPnP Streaming. Tässä vaiheessa kaikki on valmista Debianin puolesta.

Android-säädöt

Ole­tus­ase­tuk­sil­la Rygel syy­tää verk­koon usei­ta UPnP-lait­tei­ta. Ko­ti­ver­kos­sa­ni nii­tä on run­saas­ti jo en­nes­tään­kin.
Kuva: Kuva­kaappaus BubbleUPnP-sovel­luksesta

Androidilla ei tarvitse paljoa tehdä. Käynnistetään aluksi UPnP-toistosovellus − itse suosittelen BubbleUPnP:tä − ja valitaan lähdelaitteeksi GST Plugin ja soitettavaksi kappaleeksi FLAC-ääni laitteelta laitteennimi. Pienen puskuroinnin jälkeen musiikin pitäisi lähteä raikaamaan Android-laitteesta, josta sen voi sitten halutessaan ohjata vaikkapa Bluetooth-kuulokkeisiin.

Kannattaa huomata, että puskuroinnin takia ääni tulee muutaman sekunnin viiveellä, joten esimerkiksi kappaleenvaihdot tapahtuvat pienellä viiveellä. Tämä ei itseäni haittaa, sillä tiskatessa harvemmin viitsin köpötellä kappaletta vaihtamaan.

Silloin tällöin BubbleUPnP ei lähde soittamaan kappaletta, vaan tarjoaa sen sijaan Action Timeout -virhettä. En ole keksinyt toistaiseksi ongelmaan ratkaisua, mutta stop-play -kierros auttaa yleensä. Käsittääkseni ongelma on sovelluksessa. Jos soittoa haluaa kokeilla toisella sovelluksella, saa äänivirran URL-osoitteen näkyviin napsauttamalla keskeltä ruutua. URL kelpaa esimerkiksi Androidin VLC-soittimelle.

1) Sovellus vaatii GS Anywhere -tilauksen, noin kympin kuussa. Suosittelen kokeilemaan!

Tie miniläppäristä tablettiin

Maa­il­ma muut­tuu, ja jos­kus mi­nun­kin on pak­ko muut­tua mu­ka­na. Kun mi­ni­läp­pä­rei­tä ei kau­pois­ta löy­ty­nyt, ryh­dyin tab­le­tin omis­ta­jak­si.

Kuva: Riku Eskelinen, c b

Vuonna 2008 innostuin hankkimaan itselleni mobiililaajakaistan ja Eee-miniläppärin muun muassa silloisia datanomiopintojani piristämään. Valmistuttuani keväällä 2009 edessä oli lähes saman tien inttiin lähtö, ja miniläppäri mokkuloineen toi kasarmi-iltoihin paljon piristystä ja yhteyden ulkomaailmaan.

Kesällä 2010, asepalveluksen suorittaneena ja työttömänä, en enää tarvinnut mobiililaajakaistaa kotini nopean laajakaistan rinnalle, mutta miniläppäri täytti edelleen tehtävänsä sohvanpohjadatailussa. Mitään hyödyllistä Eee:llä ei tokikaan voinut tehdä, mutta YouTube-videoita sillä välttävästi katsoi ja Facebookkia vahtasi.

Vuodet vierivät, ja Internet-sivustojen laitteistovaatimukset alkoivat käydä ylivoimaiseksi Eee:n 900 megahertsin suorittimelle ja ennen kaikkea vain 512 megatavun muistille. En kuitenkaan raaskinut ostaa uutta läppäriä vain satunnaista netin selailua varten, joten syvään hengittäen käyttöni jatkui.

Syksyllä 2012 kyllästyin työttömänä oloon, ja lähdin opiskelemaan tietojärjestelmätiedettä Jyväskylän yliopistoon. Miniläppäri sai jälleen uuden tehtävän, sillä luentomuistiinpanojen kirjoittaminen käy ainakin itseltäni huomattavasti luontevammin näppäimistöllä kuin kynällä. Kun muistiinpanot kirjoittaa text/plain-muodossa1, ei koneeltakaan paljoa vaadita. Näppäimistö toki oli nafti, mutta siedettävä.

Nyt alkukeväästä 2013 vaikuttaa kuitenkin siltä, että aika on vihdoin ajamassa Eee:n ohi, ja jo miniläppärin ulkonäöstä on havaittavissa, että laite alkaa olla täysinpalvellut. Vaikka läppäri teoriassa toimiikin, alkaa siihen vuosien aikana kertyneet pikkuviat, kuten näytön häiriöt2, jo haitata käyttämistä. Siispä uutta miniläppäriä metsästämään.


Kolusin suomalaisia verkkokauppoja vain huomatakseni, että miniläppärien aikakausi on jo ohi. Toki myynnissä on monia kevyitä ja muutoinkin pieniä kannettavia, ultrabookkeja, mutta niiden 1000 eurosta lähtevä hintataso ei varsinaisesti vastaa opiskelijan budjettiani. Alle 500 eurolla saa tänä päivänä vain vanhoja romuja, enkä varsinaisesti sellaistakaan ollut hakemassa.

Minulta on usein kysytty mielipidettä tablettikoneen soveltuvuudesta siihen-ja-siihen käyttötarkoitukseen, ja vastaukseni on ollut järjestään jyrkän kielteinen: miksi tyytyä kömpelöön tablettiin, eikä ostaa kerralla oikeaa tietokonetta, jolla pystyy tekemään kunnolla haluttua hommaa ja paljon muutakin?

Vierailtuani Gigantin kivijalkaliikkeessä huomasin kuitenkin yhden, melko merkittävänkin, tabletin kilpailuedun − hinnan. Myyjä tarjosi minulle Samsungin Android-alustaista Galaxy Tab 2:ta3 mielestäni varsin kohtuulliseen 195 euron hintaan. Hipelöityäni näytelaitetta hetken aikaa huomasin piteleväni käsissäni kaksipiippuista miekkaa4: toisessa vaakakupissa laitteen pienuus, akkukesto ja hinta; toisessa alustan rajoitukset, omat periaatteeni ja kosketusnäytön kömpelyys.

Vietettyäni yön mietiskellen elämän syvintä olemusta tulin siihen tulokseen, että tablettihan se on saatava. Heti. Nordeasta 200 euroa käteen ja Gigantista paketti kouraan. Elämäni ei tulisi enää koskaan olemaan kuin ennen. Tablettivihaajasta olikin tullut sellaisen omistaja.

Gal­axy Tab 2 -tab­let­ti­ni on huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi kuin Eee-mi­ni­läp­pä­ri­ni, mel­ko pie­ni se­kin.

Kuva: Riku Eskelinen, c b

Eihän Galaxy Tab 2 ole mitenkään uusinta uutta, mutta sitä en toisaalta ollut hakemassakaan, vaan enemmänkin surffailu- ja opiskeluvälinettä. Lisäksi olen jo pitkään, jopa hieman häpeissäni, harmitellut androidittomuuttani5, joten onkin jo korkea aika omistaa tuota Googlen alustaa käyttävä laite. Kotona pakettia avatessani nenääni leijaili muovin- ja liuottimenkäryinen uuden viihde-elektroniikan tuoksu6 − tuoksu, jota en hetkeen ollut haistanutkaan.

Yllätyin melkoisesti, kun huomasin laitteen käytännön suorituskyvyn ja vasteen olevan kokoonsa nähden todella hyvä, ja Eee:hen verrattuna moninkertainen. Asiaan vaikuttaa omalta osaltaan Android-alusta, mutta kyllä raa’assa laskentatehossakin GT2:n sisältämä TI:n 1 gigahertsin tuplaydinprosessori on parempi.

Hieman raakoja faktoja eroista:

Ominaisuus Asus Eee PC 4G Samsung Galaxy Tab 2
Hinta 269 € (2008) 195 € (2013)
Paino 936 g 344 g
Näytön koko 7″ 7″
Resoluutio 800×480 1024×600
Sis. levytila 4 Gt 8 Gt
RAM 512 Mt 1 Gt
Suoritin Intel Celeron-M @ 900MHz TI OMAP4430 @ 2×1GHz
Verkko LAN 100M, WLAN b/g WLAN b/g/n
Muut ulk. liitännät 3×USB 2.0; 3,5mm kuuloke ja mikrofoni; VGA; SD 3,5mm kuuloke; microSD, USB (proprietary)
Akku 4400 mAh 4000 mAh
Virrankul. latauksessa 23 W 7 W

Kaikenkaikkiaan Galaxy Tab 2 on kuin tehokkaampi ja pienempi miniläppäri, mutta ilman näppäimistöä. Juuri näppäimistöttömyys häiritsee itseäni eniten, sillä tuntumatonta virtuaalinäppäimistöä ei huvikseen näpyttele. Erillinen fyysinen näppäimistö onkin oikeastaan pakko-ostos tabletin kaveriksi.

Miniläppäriä epämukavampi tabletti on myös esimerkiksi YouTube-videoita katsottaessa, sillä miniläppärin näytön saa taitettua itselle sopivaan asentoon, mutta tablettia täytyy aktiivisesti pitää sopivassa katselukulmassa, mikä käy ennen pitkää käsien päälle.

Sen sijaan Internet-surffailuun tabletin nopeus ja suurempi resoluutio tuovat lähes työpöytäkoneen käytettävyystason. Kun laajemmankaan sivun jäsennys ei jäädytä laitetta, on uutissivustojen lukeminen mukavaa, eikä mainoksientäyttämää Iltalehti.fi:äkään tarvitse varoa.

Käy­tet­tä­vyy­del­tään tab­let­ti on kuin jät­ti­mäi­nen pu­he­lin − hy­väs­sä ja pa­has­sa.

Kuva: Kuvakaappaus

Eräs vaikeimpia paloja nieltäväksi minulle oli vaihtaminen täysin vapaasti muokattavasta Linux-työpöydästä varsin kiinteään Android-käyttöjärjestelmään. Siinä missä Eee:llä liikenteen tunnelointi kodin SSH-palvelimen kautta oli vain muutama Bash-rivi, ei vastaavaa voi tabletin Androidissa tehdä, vaan alusta on monilta osin lukittu. Laitteeseen pääsisi kunnolla käsiksi roottaamalla, mutta siihen taas liittyy riskejä, enkä halua muuttaa tablettiani verkonpainoksi7 heti alkuunsa.

Googlen Play-sovelluskaupasta on saatavilla sovellus lähes tarkoitukseen kuin tarkoitukseen, osa ilmaiseksi, osa maksua vastaan. Sovelluksia koskevat kuitenkin varsin tiukat rajoitukset jo pelkästään Androidin hiekkalaatikkoajattelun, mutta myös Google Play -kaupan sääntöjen takia. Esimerkkinä ajattelin saada NFS-jaot näkymään puhelimessani, mutta foorumeja aikani selattuani lopputulos oli lohduton: ei onnistu ilman roottausta. Myöskään en onnistunut siirtämään Grooveshark-sovelluksen offline-varastoa puhelimen muistista ulkoiselle SD-kortille edes luomalla symbolista linkkiä, sillä sekin on alustassa estetty.

Voin kuitenkin sanoa, että pääpiirteissään tabletti täyttää sille asetetut vaatimukset, ja se soveltuu siihen käyttöön, johon sen olen ajatellut. Eihän se oikea tietokone ole, mutta aika lähelle loppujen lopuksi. Tablettitietokonetta en edelleenkään pidä parhaana ratkaisuna kaikille tai edes useimmille, mutta löyhennän kantaani sen verran, että tietyissä käyttötarkoituksissa se on laite paikallaan.

Miniläppäri joutaa siis (heti hankittuani sen erillisen näppäimistön) viettämään ansaittuja eläkepäiviään romulaatikkoon8. Se on palvellut minua erinomaisesti: paremmin, monipuolisemmin ja ennen kaikkea sitkeämmin kuin koskaan uskalsin odottaa. Sen kanssa on tullut vietettyä kirjaimellisesti tuhansia tunteja monessa paikkaa, ja on se muutaman kerran minut pelastanut pinteestäkin. Haikeaksi vetää. Nähtäväksi jää, miten hyvin sen seuraaja onnistuu esi-isän saappaissa astelemaan: ehkä taas viiden vuoden päästä on aika kirjoittaa vastaavanlainen postaus.


1) Eli txt-muodossa, eli ilman fonttimuotoiluja sun muita kikkareita.
2) Pimenemistä, värivirhettä ym.
3) Siis ”kakkosta”.
4) Sanavalintani on tarkoituksellinen. This is hjüümor.
5) Meniköhän tämä nyt oikein? Mietin tätä myös Facebookissa.
6) Olen aivan varma, että tätä aromia laitetaan tarkoituksella uusiin viihdevimpaimiin. Mistäköhän sitä saa ostaa itselleen?
7) Eikä se oikeastaan siinäkään kovin kaksinen olisi reilun 300 gramman painollaan. 
8) Romulaatikossa sitä odottaa mm. se vuonna 2008 hankkimani Huawein mokkula.

Voi Nokia minkä teit

Nokia otti yrityksenä
Microsoft-yhteistyön
vastaan onnesta
soikeana.

Kuva: Nokia.com

Nokia ilmoitti eilen sen, mitä pahoin pelättiin: Yhteistyöstä Microsoftin kanssa ja siirtymisestä Windows Phone 7 -käyttöjärjestelmään älypuhelimissa. Symbiania aletaan ajaa alas heti ja MeeGosta tehdään Elopin mukaan ”mahdollisuus oppia”. Uutinen šokeerasi minut, mutta toisaalta helpotti uuden puhelimen valintaa (se tulee olemaan Android, ehkä joku Samsungin puhelin, mutta hankinta ei ole ihan vielä ajankohtainen).

Yleisesti ottaen uutinen on otettu Suomessa varsin järkyttyneenä vastaan, eikä syyttä: Symbianista luopuminen vaikuttaa erityisesti Nokian Suomen työpaikkoihin, sillä Symbiania kehitetään lähinnä täällä. Nokian osakkeen arvo [taloussanomat.fi] romahti eilen yli 14 prosenttia, joten sijoittajatkin suhtautuivat asiaan varsin varautuneesti.

Myöskään MeeGoa ei siis näillä näkymin tulla puhelimissa näkemään, vaikkakin Nokia kertoi tiedotustilaisuudessaan julkaisevansa tänä vuonna MeeGo-laitteen. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa esimerkiksi yksittäistä tablettia, joka painetaan markkinoille kovaan hintaan tappioista välittämättä lähinnä imagon säilyttämiseksi. Nokian ilmoituksesta oli luettavissa, että Nokian MeeGo-osaajat tekevät nyt kesken olevan työnsä loppuun, jonka jälkeen voivat sitten alkaakin keskittyä joko WP7-kehitykseen tai tavaroidensa pakkaamiseen.

Itse ajattelin
hankkia Androidin
nykyisen Nokian
kännykän seuraajaksi.

Kuva: Android-robotti
CC-By-3.0 Google

Itse harkitsin MeeGo-puhelimen hankintaa seuraavaksi puhelimekseni, vaikkakin se olisi tarkoittanut jälleen ”prototyypin” hankintaa: samaan tapaan kuin silloin kuin ostin silloin uudelle Symbian 5th edition -alustalle tehdyn Nokia 5800XM:n vuonna 2009. Näillä näkymin on varmaa, että puhelimeni ei ole Nokia. Android-puhelimia sen sijaan valmistaa tällä hetkellä moni enemmän tai vähemmän varteenotettava valmistaja.

Nokia valitsi ehkä huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon, se on myönnettävä. Sen Symbian-alusta on useasti haukuttu hankalaksi kehittää, eikä Symbian ole pysynyt kehityksen mukana. Toisaalta Android ei ollut vaihtoehto, sillä kuten Nokia kertoikin, ei kiinalaisten halpavalmistajien kanssa ole mahdollisuuksia kilpailla. Applen iOS tai HP:n WebOS olisivat todennäköisesti olleet tavoittamattomissa, sillä kyseiset yhtiöt tuskin haluavat kilpailua omalle alustalleen. MeeGon menetys on sääli, mutta ymmärrettävää, sillä kehitys on ollut hidasta eikä Nokialla liene intressejä lähteä luomaan uutta Symbiania. Toisaalta Nokia saa kilpailuvalttia WP7:stä, koska sillä alustalla ei juurikaan kilpailijoita ole – ainakaan vielä. Toisaalta Nokia voittaa varmasti monet yhdysvaltalaiset puolelleen tällä tempulla.

Tämä logo löytyykin
sitten jatkossa
Nokian kännyköiden
käynnistyskuvasta

Kuva: Microsoft

Nokia onkin jo aloittanut kaiken ilon irtirepimisen, tai ehkä itsensä puolustamisen syytöksiltä siitä, ettei Microsoft ja Windows Phone 7 ole parhaat mahdolliset valinnat. Eräs esimerkki siitä on Nokian blogissaan julkaisema Five reasons to get excited about a Microsoft partnership (Viisi syytä innostua yhteistyöstä Microsoftin kanssa). Ohessa ne viisi syytä, ja miksi minä en niistä innostu. En ole saanut käsiini yhtään Nokian WP7-puhelinta*, joten oheiset arvioni perustuvat blogin tietoihin.

Great Usability
We’ve enjoyed our widgets on Symbian devices, but Microsoft’s tiles are even simpler to set up and to use: and they put the information that’s most needed by users right where you need it. Microsoft Windows Phone 7 offers great ease of use in comparison to other mobile operating systems. Every alternative will have it’s fans, but this one definitely drives up the usability of devices.

Jokaisessa älypuhelimessa on tänä päivänä erilaisia aloitusruutuwidgettejä – pieniä sovelmia, jotka mahdollistavat sovellusten käynnistämisen, toimintojen tekemisen tai esim. sään tarkastamisen. WP7 ei tässä tuo mitään merkittävää uutta innovaatiota sisään. Excitement 0/5.

Gaming at the next level
If you like to use your mobile device for gaming, then your world just might have got a lot rosier. Using a Nokia Windows phone we’re excited about the possibility of powerful console franchises appearing right on our mobile devices.

Onnea vaan konsolipelien porttaukseen kännykkään. Nokian N-Gagen piti olla mullistava pelipuhelin, jolle olisi miljoonittain pelejä, mutta se floppasi. Miksi: Tänä päivänä ihmisillä on kotonaan tehokkaat seitsemännen sukupolven [wikipedia.org] konsolit ja kannettavaa pelaamista varten voidaan hankkia oikeita kannettavia pelikonsoleita edullisesti.

Kännykällä pelaaminen rajoittuu itselläni mukaviin pieniin ajantappopeleihin, ja uskon että kaltaisiani on monia. Android ja ehkä varsinkin iOS ovat ottaneet tämän huomioon, ja voitosta osansa on saanut myös suomalainen Rovio tunnetulla Angry Birdsillään. En halua kännykkääni huonosti tehtyjä, kalliita ja raskaita pelejä, joita en kuitenkaan koskaan ehdi tai halua pelata loppuun. Excitement: 0/5.

Office
Dealing with proper work documents on a mobile device has always been the source of a lot of pain for users. That gets a lot easier when you’ve got a mobile version of Microsoft Office, authored by Microsoft themselves. There’s no-one who wouldn’t want the easiest experience possible when it comes to reading, writing and communicating.

Mielestäni esitysten ja asiakirjojen muokkaaminen kännykän pienellä näytöllä on kyseenalaista, enkä usko että kannettavat tietokoneet nyt niin harvinaisia ovat kuitenkaan. En lisäksi voi hyväksyä sitä, että Nokia tässä haluaa sanoa, että toimisto-ohjelmat=Microsoft Office. Luku- ja kirjoitusohjelmia on toisaalta jo saatavilla eri alustoille, ilman Microsoftin apua. Microsoft yrittää toki tästäkin hyötyä myymällä ylihintaista mobiilia Officeaan. Excitement: 0/5**.

Media centre
Or rather, “Music + Videos Hub”. Windows Mobile does a great job of bringing together your media in an attractive and user-friendly way.

Hieno homma, mutta median toistossa ei ole oikeastaan mobiilipuolella enää mitään, mitä WP7 voisi parantaa. Jopa oma 5800XM:ni selviää suhteellisen hyvin median toistosta. Ainoa, mitä kaipaisin lisää, on tukea formaateille (Kuten Ogg Vorbis ja Theora, FLAC), enkä jaksa uskoa että Microsoftilta intressejä löytyy muiden kuin ”omien” formaattiensa tukemiseen (WMV, WMA + pakolliset MPEG-formaatit). Ihmettelen, miksei tässä juhlittu että ”WP7 tuo uskomattomia lisäetuja sisällöntuottajille tarjoamalla Windows Median mahtavat DRM-rajoitukset tuettuna paremmin kuin koskaan”. Excitement: 0/5.

Mobile Email
If you’re one of the many millions of people who depend on connecting to a Microsoft Exchange server, then you may well be looking forward to the likelihood of improved support that comes with having MS as your mobile device’s operating system provider.

Ensinnäkin, en ole yksi niistä monesta miljoonasta, joiden elämä riippuu Microsoftin Exchange-palvelimesta. En ole ko. teknologiaan tutustunut, mutta käsittääkseni Nokialla on jo ihan hyvin toimiva Exchange-tuki. Pelkän sähköpostin lukeminen kännykällä taas ei ole mitään avaruusfysiikkaa, ja siitä selviää puhelin kuin puhelin. Ehkä tässä olisi PR:n kannattanut pikkaisen ottaa selvää asioista ja leveillä hieman esim. uskomattoman hyvällä yhteystietojen synkronisoinnilla Exchangea vasten. Excitement: 0/5.

And of course there’s more
The Nokia Microsoft strategic alliance will intertwine the companies in more ways than one. This is more than about combining Windows Phone 7 with Nokia hardware. Microsoft’s Bing has already been using NAVTEQ mapping technology, Nokia devices have already been using Microsoft technology. There are many layers to this alliance, whether it be bringing Bing Search to Ovi Maps or navigation to Windows or simply combining the best brains in both companies to produce something entirely revolutionary.

Tässä puhelimessa
Symbian vielä on,
mutta jatkossa Nokia
luottaa amerikkalaiseen
ohjelmistojättiin nimeltä
Microsoft.

Kuva: Nokia N8, Nokia.com

Lisää? Voi ei. En halua huonoa Bingiä kännykkääni. Enkä jaksa uskoa oikein sitäkään, että Microsoft haluaisi Nokian teknologioita työpöytäkäyttöjärjestelmiinsä. Jos MS niin haluaa, se tulee syömään Nokian itseensä.

Microsoftillehan tämä on erinomainen diili, sillä nyt se on vain ”palveluntarjoaja”, joka rahastaa jokaisella Nokian älypuhelimella ilman vastuuta niistä sen enempää. Nokialle – kuten aiemmin sanoin – tämä on vähiten huono diili. Vielä on liian aikaista sanoa, onko tämä se viimeinen niitti Nokian arkkuun, mutta suoraan sanottuna heikolta näyttää.

Kilpailu mobiilikäyttöjärjestelmissä on dramaattisesti muuttumassa: jos Microsoft saa tällä tavoin tuulta WP7:n alle, se saattaa nousta kilpailemaan Applen iOS:n ja Googlen Androidin kanssa. Sen sijaan Symbian poistuu lavalta ja backstagella odotellut MeeGokin saa kylmää kyytiä. Toisaalta HP:n WebOS saattaa nousta kovaksikin peluriksi, eikä esim. Blackberryn tulevaisuuttakaan oikein voi ennustaa. Aika näyttää, miten käy.

Heitän nopeasti vielä oman arvioni siitä, millainen mobiilikäyttöjärjestelmätilanne on kahden vuoden päästä (myydyt puhelimet):

Käyttöjärjestelmä Q4/2010*** Q4/2012****
Symbian 31 % 0 %
iOS 16 % 20 %
WP7 3 % 10 %
Android 33 % 50%
Muut 17 % 20 %


*) Hei Nokia: Lähettäkääs minulle huviksenne prototyyppi niin voin sitten sitä kaikelle kansalle dissailla. Hieno mediatemppu, eh?
**) Tämä sai minut lähinnä vihaiseksi, mutta ei nyt kuitenkaan anneta negatiivisia pistemääriä.
***) Lähde: Canalys Smart Phone Analysis.
****) Oma arvioni. Jos olet eri mieltä, kerro ihmeessä kommenteissa.

HTC Dream houkuttaa

Viime aikoina on mieleni tehnyt Android-puhelinta, ja koska tarjonta sillä saralla on jokseenkin suppeaa, vaikuttaisi lupaavimmalta vaihtoehdolta HTC:n Dream Android-kehittäjäversiona, sillä sitä ei ole SIM-lukittu eikä sen firmwaren päivitys vaadi digitaalista allekirjoitusta. Näin ollen se olisi varsin hyvin muokattavissa.

Ominaisuuksia luurista löytyy mm. seuraavat (lähde: HTC):

  • Muistia 256M ROM, 128M RAM
  • Paino 158 grammaa, mitat: 11,77 cm × 5,58 cm × 1,71 cm
  • 3,2 ” kosketusnäyttö (tukee raudan puolesta multitouchia, Androidissa disabloituna), 320×480 pikseliä
  • HSDPA, GPRS, EDGE, Bluetooth 2.0, WLAN (802.11b/g)
  • Ohjaussauva ja 5-rivinen QWERTY-näppäimistö liukukannen alla
  • GPS, digitaalikompassi, liikesensorit
  • 3,2 megapikselin digikamera automaattisella tarkennuksella
  • Toistaa mm: AAC(+), AMR, MIDI, MP3, WMA, WMV, MPEG4, OGG
  • Muistikorttipaikka MicroSD:lle (SDHC?)

Rahaahan tuollainen vaatisi: Puhelin itsessään maksaisi 399 dollaria (n. 310 euroa) ja Android-kehittäjäksi rekisteröityminen – joka vaaditaan kehittäjäversion ostamiseksi – maksaa 15 dollaria (n. 11,50 euroa), eli hieman reilut 320 euroa tulisi maksettavaksi, mikä on mielestäni varsin kohtuullinen saatuun pakettiin nähden. Ongelmaksi tuollaisen hankkimiseen muodostuukin se, että puhelin on ostettava Google Checkoutin kautta, joka hyväksyy ainoastaan luottokortit maksuvälineinä.

Puhelin pitäisi siis melkein ostaa käytettynä jostain, mikä taas lisää riskejä kaupantekoon. Eikä maksaminen ilman luottokorttia tai PayPal-tiliä silloinkaan ihan mutkatonta ole.