Käytännön esimerkki datan omistamisen tärkeydestä

Ama­zon vei nor­ja­lai­sel­ta e-kir­jo­jen lu­ki­jal­ta kir­jat lu­ku­lait­tees­ta ja sul­ki tä­män ti­lin4 ve­do­ten eh­to­jen­sa rik­ko­mi­seen. Di­gi­maa­il­mas­sa, mis­sä asi­at vain li­sen­soi­daan käyt­tööm­me, tä­mä on va­ka­va ja huo­mion­ar­voi­nen on­gel­ma.

Kuva: alienratt: Kindle. c bnd 2.0

Tätä kirjoi­tusta on päivi­tetty sen alku­peräisen jul­kaisun jälkeen. Lisä­tiedot artik­kelin lopussa.

Amerik­ka­laisella verkko­kauppa­jätti Amazonilla on käsissään pienehkö PR-kriisi sen iso­britan­nia­laisen haaran suljettua yllät­täen norjalais­käyttäjän?1 e-kirja­tilin ja tyhjen­nettyä hänen Kindle-luku­laitteensa4. Asiasta kertoi IT-asian­tuntija2 Martin Bekkelund blogissaan:

A couple of days a go, my friend Linn sent me an e-mail, being very frustrated: Amazon just closed her account and wiped her Kindle. Without notice. Without explanation. This is DRM at it’s worst.

Linn travels a lot and therefore has, or should I say had, a lot of books on her Kindle, purchased from Amazon. Suddenly, her Kindle was wiped and her account was closed.

Linn otti luonnollisestikin yhteyttä Amazonin tukeen, joka puolestaan kertoi, että yllättävä tilin poistaminen
ja laitteen tyhjentäminen4 oli täysin tarkoituksellista, sillä Amazonin näkemyksen mukaan Linnin käyttäjätunnus liittyi toiseen käyttäjätiliin, jota puolestaan oli käytetty palvelun käyttöehtojen vastaisesti.

Linn ei kuitenkaan ollut tietoinen mistään toisesta tilistä – olihan hän käyttänyt lukulaitteellaan vain yhtä ainoaa tiliään – ja hän ilmaisikin hämmästyksensä Amazonille. Tämä ei kuitenkaan sen päätä saanut kääntymään, vaan Linnille todettiin sähköpostinvaihdon lopuksi vain tylysti:

We regret that we have not been able to address your concerns to your
satisfaction. Unfortunately, we will not be able to offer any
additional insight or action on these matters.

We wish you luck in locating a retailer better able to meet your
needs and will not be able to offer any additional insight or action on
these matters.

Linnin tapaus on kirjoitushetkellä saanut jonkin verran huomiota Twitterissä ja muualla verkossa, joten on luultavaa, että jossain vaiheessa Amazon ”uudelleentarkastaa tilanteen” ja palauttaa Linnin tunnuksen ja e-kirjat. Hänen siis ei missään tapauksessa tarvitse enää olla huolissaan lukulaitteensa tyhjyydestä, sen verran osaamista Amazonin damage-control -ryhmästä varmasti löytyy.

Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut: Tämä tositarina on jälleen opetus siitä, että data pitää todella omistaa3 – vain DRM-suojatut ja käyttöoikeuslisensoidut e-kirjat voivat kadota tuhkana tuuleen esimerkiksi tällaisen vahinkolaukauksen seurauksena. Laitteet, joiden sisältö on muiden kuin niiden käyttäjän hallittavissa, ovatkin kuin pilvitallennuspalveluja: datan säilymistä (ja yksityisyyttä) ei voida varmistaa. Pilvipalveluiden vaaroista kirjoitin muuten kesäkuussa 2011.

Kuluttajien tulisikin vaatia digitaalisilta lukulaitteiltaan ja -sovelluksiltaan samoja ominaisuuksia kuin fyysiseltä kirjaltakin: ei sitäkään voi kirjan painaja tulla jälkikäteen ottamaan takaisin siksi, että he eivät jostain syystä pidä lukijasta. Avainsana tässä on nimenomaan omistajuus. Jos e-kirjaa lukeakseen pitää hyväksyä se, että ”tämä on vain palvelu, ei tuote”, ollaan väärillä jäljillä.

Valitettavasti e-kirjakonsepti on niin nopeasti kehittynyt, etteivät kuluttajat ole ehtineet ihastukseltaan penätä oikeuksiaan ja kunnollisia tuotteita. Mutta kuten kaikessa, alkuihastus laantuu. Toivottavasti sitten DRM-riistomalli korvautuu loppukäyttäjän kannalta paremmalla vaihtoehdolla, kuten esimerkiksi musiikkikaupassa on jo käynyt.

Lyhyesti tarinassa siis on kaksi opetusta. Ensinnäkin, ei kannata riistää asiakastaan, koska se tietää lunta tupaan. Toisekseen, kaikki se digitaalinen sisältö, mikä sinulle – tarkoitan tässä siis loppukäyttäjiä – on vain sopimuksin lisensoitu, saattaa päivänä eräänä haihtua jälkiä jättämättä.

Päivitys 23.10. klo 20:15: Computerworlduk:n blogissaan Simon
Phipps tarjoaa lisävalaistusta asiaan. Linnin laitetta ei suinkaan tyhjennetty, mutta tilin sulkemisen takia hän ei voinut ladata kirjoja uuteen, rikkinäisen korvaavaan, lukulaitteeseensa.

Blogin mukaan Linnin käyttäjätili on sittemmin palautettu. Joka tapauksessa pidän kiinni huomioistani ja johtopäätöksistäni, sillä onnellisesta lopusta huolimatta ongelmat ovat todellisia.

1) Oletan lähteenä olevan blogin kielen perusteella, että kyseessä on norjalainen henkilö. Voin toki olla väärässäkin.
2) Tittelin valitsin tähän ihan arvalla, sillä norja ei ole vahvinta osaamisaluettani. Lisätietoja miehestä voi lukea hänen omalta kuvaussivultaan.
3) Tässä ja muuallakin kirjoituksessa tarkoitan omistajuudella sitä, että tiedosto (/vast.) on omassa vapaassa hallinnassasi ja käytössäsi, eikä kukaan voi sitä sinulta ottaa pois. Ehkä joku hallinnointi tai vastaava olisi kuvannut asiaa vielä paremmin.
4) Kirjoitusta alunperin kirjoittaessani Internet oli sitä mieltä, että lukulaite olisi tyhjennetty. Loppujen lopuksi näin ei ollut. Kts. päivitys yläpuolella.

Googlen liiallinen valta vaaraksi tiedoillesi

Googlen yksinvaltius
verkossa on omiaan
vaarantamaan verkko-
persoonallisuuden ja
-sisällön.
Kuva: Osa Google-logosta/
google.fi

Kirjoitin kuukausi sitten niistä vaaroista, joita pilvipalveluihin liittyy. Google kuitenkin toi toiminnallaan esiin aivan uudenlaisen uhan: sulkemalla käyttäjätilejä Google voi aiheuttaa suurta haittaa yksilön Internet-minälle.

Ongelma on todellinen, sillä Google omistaa monia sellaisia verkkopalveluja, joita käytetään laajasti itsensä ilmaisuun: YouTube, Blogger, GMail ja uusimpana kohuttu yhteisöpalvelu Google+.

Kaikkia näitä (ja monia muita) palveluja käytetään samalla Google-tunnuksella. Kun Google päättää sulkea tunnuksen, käyttäjä käytännössä menettää kaiken sen tiedon, mitä hän on koskaan Googlen palveluihin siirtänyt. Kun tämä tarkoittaa mm. valokuvia Picasassa, videoita YouTubessa, blogipostauksia Bloggerissa ja sähköposteja GMailissa, alkaa Googlen palveluja suosivalle tulla todellista vahinkoa.

Eikä tämä ole täysin utopiaa, sillä Google on todistanut todella sulkevansa kokonaisia profiileja syistä, joita se ei suostu tilienomistajille kertomaan. ZDNetin kirjoittajat Violet Blue ja Adrian Kingsley-Hughes esittelevät kirjoituksissaan todellisia tapauksia, joissa tilejä on suljettu, eikä Google selvästikään ole halukas perustelemaan tekojaan mitään tai muutenkaan kuulemaan käyttäjiensä valitusta.

Googlen palvelimilla on
paljon sellaista tietoa, jonka
menettäminen aiheuttaisi
harmia, kuten monien sähkö-
postit.
Kuva: Paul Hammond: Server
Porn
. CC-By 2.0

Google onkin saavuttanut liki monopoliaseman verkkosisältöön. Nyt vaikuttaa siltä, että Googlellakin tämä on havaittu ja nyt pilotoidaan uudenlaista strategiaa: kiristämistä. Google voi keksiä käytännössä minkälaisia ehtoja tahansa, ja vaatia käyttäjiään noudattamaan niitä: joko teet niin kuin Google-setä tekee, tai et näe sähköpostejasi etkä valokuviasi enää ikinä.

Tällainen Internetin suurruhtinaan tehtävä ei ole kuitenkaan missään mielessä sopiva Googlelle, johon käyttäjän ei ole käytännössä lainkaan mahdollista ottaa yhteyttä. Googlen epävirallinen motto ”don’t be evil” (”älä ole paha”) on lisäksi kuin muisto vain.

Tämä onkin hyvä hetki ryhtyä ajattelemaan, kuinka paljon me itse kukin olemme oikeastaan antaneet Internet-itsestämme Googlelle, ja mitä seurauksia sillä olisi jos Google päättäisi, ettemme enää ansaitse päästä käsiksi tietoihimme.

Voin itse myöntää, että minulla on tämän Googlen tarjoaman blogin lisäksi sähköpostitili GMailissa. Lisäksi Google toteuttaa KServer-palvelimeni sähköpostitilit.

Googlelle pitäisikin saada varteenotettavia kilpailijoita, jolloin käyttäjät ennen pitkää jakautuisivat eri palveluiden kesken, eikä yksittäisen palveluntarjoajan – olkoon se Google tai jokin muu – toiminta aiheuttaisi koko Internet-persoonan tuhoutumista. Ensiavuksi tähän pitäisi kuitenkin puuttua lainsäädännöllisesti, ja siten pakottaa verkkopalvelut huolehtimaan siitä, että käyttäjien tiedot ovat turvattuja.

Lopuksi kannattaa vakavasti harkita, onko Google+:aan rekisteröityminen järkevää: haluatko antaa Googlen panttivangiksi vielä sosiaalisen elämäsi verkossa?


Otan tietoisen riskin lähettäessäni tämän Googlen hallinnoimaan Bloggeriin. Jännityksellä seuraamme, koska Google poistaa tunnukseni koska en olekaan heidän puolellaan tässä kirjoituksessa.

Tieto ja miksi haluan sen olevan vapaata

(Openclipart)

Suomessa on tuomittu viime vuosina ihmisiä muhkeisiin vahingonkorvauksiin piratismista, eli tiedon levittämisestä eteenpäin ilman että tekijä saa siitä korvausta. Varastamiseksi en sitä sanoisi, sillä kuten moni ennen minua on sanonut, ei omistajalta viedä mitään.

Tieto haluaa levitä. Se leviää muuttumattomana tai muuttuneena jatkuvasti välityksellämme: kerromme toisillemme kokemuksia ja näin kasvatamme toistemme tietämystä. Kouluissa tietoa suorastaan hakataan lasten kalloihin.

Toisinaan on käytännöllistä säilyttää tietoa muuttumattomana, me ihmiset kun emme ole kovinkaan hyviä säilömään dataa ”verbatim”. Tällaisia tietovälineitä ovat esimerkiksi kirjat, lehdet, musiikki- ja elokuvalevyt ja tietokonetiedostot. Jostain syystä näitä tietovälineitä pidetään itse tietoa arvokkaampina – taloudellisesti – ja niiden taloudellista arvoa halutaan maksimoida kaikin keinoin. Erilaiset tekijänoikeuslait ja -säännökset rajoittavat sitä, miten tietoa saa levittää kun se on kääritty tietovälineeseen. Näiden lisäksi varsinkin IT-alalla tietovälineitä halutaan suojella vielä erilaisilla ”digitaalisilla oikeuksienhallinnoilla”, DRM:illä.

Jos ostan MP3-tiedoston musiikkikaupasta, saan samalla tietoa (musiikkia) että tietovälineen (MP3-tiedoston). En saa tiedostoa kopioida ilman oikeuksienomistajien lupaa, koska tietovälineeseen kätketty tieto on tekijänoikeuslain piirissä. En toisaalta saa tehdä tästä kappaleesta ilman lupaa kopiota niinkään, että esittäisin sen yhden miehen orkesterillani kadunkulmassa. Tällaisista tapauksista väännetään kättä oikeudessa Suomessakin luultavasti ainakin kuukausittain.

Siltikin eri tahot haluaisivat edelleen kiristää niitä ehtoja, joilla tietoa saa levittää, ja vähitellen tiedon ja tietovälineen rajaa halutaan hämärtää. Pelkään, että se alkaa astua entistä pahemmin ja kipeämmin perusoikeuksiemme, kuten sanan- ja ajatuksenvapaudemme, varpaille.

(Openclipart)

Eilen ostin suomalaisen iltapäivälehden R-kioskilta hintaan 1,30 € tarkoituksenani lukea se matkustaessani bussilla Jyväskylästä Orivedelle. Luin lehdestä kaikki itseäni kiinnostavat jutut ja näin ollen sain lehdestä ”kopioitua” muistiini eräänlaisen epätarkan kopion lehden sisältämästä tiedosta. Tämän jälkeen totesin, ettei lehdellä ole itselleni enää mitään lisäarvoa, ja päätin kysyä viereisellä penkkirivillä istuvalta rouvalta, mikäli hän haluaisi myös lehden lukea.

Rouva hyväksyi tarjoukseni, ja niin lehti vaihtoi omistajaa. Missään vaiheessa en pyytänyt häntä kompensoimaan omaa enkä lehtipainon taloudellista tappiota, vaan hyvää hyvyyttäni lahjoitin lehden hänelle. Olenko nyt alhaisista alhaisin varas ja hyvinvointiyhteiskunnan vihollinen? En ehkä tänään, mutta tulevaisuudessa tämäkin voisi olla mahdollista.

Mietitäänpä taloudellisia tappioita, jotka toiminnallani aiheutin, vähän samalla logiikalla kuin miten oikeudenomistajat omia vahinkojaan laskevat oikeudessa:

En voi millään rajoittaa lehden leviämistä, joten oletetaan, että sen lukemiseen menee 20 minuuttia henkilöä kohden ja se kiertää näin ollen kädestä käteen kolme kertaa tunnissa. Kun iltapäivälehden voidaan katsoa vanhentuneen seuraavaan aamuun mennessä, oletetaan että se voi levitä kello 12:00-09:00, eli 21 tuntia. Tänä aikana se on kopioitunut 63 henkilölle.

Kun lehti kerran maksoi minulle 1,30 euroa, jäi lehdestä tuloja saamatta kaikkiaan 81,90 euroa. Lehden alv on 23 % ja uskoisin että myyjälle jää lehdestä käteen niinkin paljon kuin 0,50 euroa. Näin ollen aiheutin toiminnallani…

  • … myyjille 31,50 euron tulonmenetyksen,
  • … iltapäivälehdelle 50,40 euron tulonmenetyksen ja
  • … valtiolle 18,84 euron menetyksen saamatta jääneinä veroina (veroja ei ole otettu huomioon edellisissä arvoissa)

Onneksi vielä tänään en (käsittääkseni) ole rikosta tehnyt antaessani tiedon – ja tietovälineen – levitä. Toivon, että suomalaiset ovat niin viisasta kansaa, ettei tuollainen ole tulevaisuudessakaan rangaistavaa.


Tarkoitukseni ei ole tässä vaikuttaa ylettömän naiivilta, vaan pyrin yksinkertaistamaan asian käsittelyn helpottamiseksi – ehkä jopa hieman puolueellisesti, mutta jokaisella on oikeus omiin johtopäätöksiinsä. Vastuu on lukijalla.