Avainsana: dna

TPB myös Soneran ja DNA:n estolistoille, kostoksi kierto-ohjeita

Posted on2 Comments

Oi­keus mää­rä­si So­ne­ran ja DNA:n liit­ty­mään Eli­san seu­rak­si ope­raat­to­rei­hin, jois­ta on The Pi­rate Bay­hin pää­sy kiel­let­ty – teo­rias­sa. Käy­tän­nös­sä es­toa ei ole vie­lä edes to­teu­tet­tu, ja to­teu­tu­es­saan­kin se oli­si help­po kier­tää.
Kuva: The Pirate Bay -logo/ The Pirate Bay

IT-viikko uutisoi tänään, että Helsingin käräjäoikeus on määrännyt myös Internet-operaattorit DNA:n ja Soneran estämään asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -sivustoon TTVK:n käskystä. Yllätyshän tämä ei ollut, sillä jo Elisan tuomion aikoihin viime vuoden lokakuussa TTVK uhosi lähtevänsä muiden operaattorien kimppuun.

Toistaiseksi operaattorit eivät ilmeisesti ole ryhtyneet estotoimenpiteisiin, mutta voisi kuvitella, että käyttöön tulisi aika lailla Elisan nykyisen virityksen kanssa identtinen estomenetelmä.

Etukäteisvastauksena siihen, miten The Pirate Bay -esto kierretään DNA:n tai Soneran liittymistä, ja toisaalta myös päivityksenä Elisa-eston kierto-ohjeeseen kerron tässä muutamia keinoja.

Todettakoon kuitenkin, että ymmärrykseni mukaan kielto tarjota ohjeita tehokkaan teknisen suojaustoimenpiteen kiertämiseksi koskee ainoastaan teoksien sisältämiä suojia, eikä siis ole laitonta puhua, miten tällainen sensuurityyppinen esto kierretään. Jos on, niin sitten raastuvassa tavataan. Tai jotain.

Tuntematta tapoja, jolla DNA ja Sonera tulevat TPB:n estämään, on hankalaa antaa täysin sataprosenttisen toimivia ohjeita. Jos jokin ohje ei toimi, tai mielessäsi on jokin toinen idea, antaa tulla palautetta kommenteissa.

1. Vanhalla niksillä: thepiratebay.ee

Kerroin Elisan estojen tullessa käyttöön, että eston voi ohittaa käyttämällä thepiratebay.ee -proxyä. Osoite latautui Elisan liittymästäni ainakin kirjoitushetkellä. Muitakin vaihtoehto-osoitteita toki löytyy.

2. Uudella IP:llä: 194.71.107.81

The Pirate Bayllä on käytössään runsaasti IP-osoitteita, joista erään he ovat ottaneet käyttöön juuri tämän takia. IP-osoitetta 194.71.107.81 ei ainakaan Elisan listalta löydy.

Osoitteeseen voi selata joko suoraan, tai käyttää jotakin nimipalvelinta, joka palauttaa joko tuon tai jonkin muun estämättäolevan osoitteen, kuten vaikkapa 194.71.107.50:n.

Pienellä vaivalla IP-osoitteen voi naputella vastaamaan thepiratebay.se -sivuston nimeä lisäämällä tietokoneensa hosts-tiedostoon (/etc/hosts tai C:Windowssystem32driversetchosts) rivin:

194.71.107.81 thepiratebay.org www.thepiratebay.org thepiratebay.se www.thepiratebay.se

Itselläni on tuo rivi verkkoni DNS-palvelimen hostsissa, jolloin osoitteet toimivat automaattisesti kaikilla verkkoon kytketyillä koneilla.

Päivitys 31.7.: Soneran listalta .81-osoite löytyy, sen sijaan mainitsemani vaihtoehto-osoite 194.71.107.50 pitäisi toimia.

3. Magnet-linkkejä Googlesta metsästämällä

Monet BitTorrent-ohjelmat toimivat myös pelkillä Magnet-linkeillä. Näitä linkkejä voi hakea esimerkiksi Google-hakusanoilla »site:thepiratebay.se ”info hash” hakutermi». Sopivasta Google-tuloksesta sitten kopioidaan tuo ”Info Hash:” -tekstiä seuraava kirjain- ja numeroröykkiö ja syötetään latausohjelmassa sille sopivaan kenttään.

4. Toista sivustoa käyttäen

The Pirate Bay ei ole ainoa Internetin BitTorrent-hakukone, toisin kuin voisi median ja TO-mafian toimien perusteella kuvitella. Muita suosittuja hakukoneita ovat IsoHunt ja suomalainen Torrentz.eu. Englanninkielisessä Wikipediassa on artikkeli, jossa eri BitTorrent-sivustoja vertaillaan tarkemmin.

* * *
Eston kiertäminen ei siis ole mitenkään erityisen vaikeaa, enkä tässä edes maininnut kuin kourallisen erilaisia kiertotapoja. Tekijänoikeusmafian eri jäsenten, mutta erityisesti TTVK:n, olisikin aika herätä ja tajuta, että tämä taistelu The Pirate Baytä vastaan on hävitty jo.
Maailmalla uutisoidaan (ExtremeTech), että The Pirate Bay on ottanut käyttöön myös oman IPv6-osoiteavaruuden, joten tulevaisuudessa estäminen tulee olemaan entistä vaikeampaa.
—
Muokattu 31.7.: Tarkistettu tietoja Soneran tiedotetta vasten, ja päivitetty artikkelia.

Musiikki osana laajakaistaliittymää, osa 2

Posted onLeave a comment

Kirjoitin joku aika sitten DNA:n lanseeraamasta Musiikkilaajakaistasta, jossa siis käyttäjä pääsee lataamaan ”ilmaiseksi” DRM-suojattua musiikkia DNA:n musiikkikaupasta. Samassa kirjoituksessani kerroin omasta konseptistani, jossa käyttäjä voisi ostaa laajakaistaansa lisäpalvelun, ja sen ansiosta ladata p2p-verkosta musiikkia mielin määrin niinkuin tykkää.

Techdirtin uutisen mukaan Warner Music on työstämässä hieman samanlaista konseptia. Heidän ideassaan yhdysvaltalaiset yliopistot voisivat kerätä opiskelijoiltaan musiikkiveroksi nimettyä korvausta, ja yliopisto luonnollisesti tilittäisi tämän summan tekijänoikeusjärjestöille. Tästä hyvästä musiikkiteollisuus tekisi sopimuksen olla haastamatta oikeuteen kampusverkossa musiikkia warettavia käyttäjiä.

Ideana tuo kuulostaa hyvältä, mutta eräs vika siitä pitäisi ensin korjata: Kaikkien pitää maksaa – kaikkien sopimuksen tehneen oppilaitoksen opiskelijoiden pitäisi maksaa tuota ”veroa”, myös niiden, jotka eivät käytä P2P-verkkoja. Oikeampi toteutusmalli olisi sellainen, että sopimukset tehtäisiin jonkin tahon (tässä vaikka sitten yliopiston) välityksellä oppilaskohtaisesti. Eli ne, jotka haluavat tällaista turvaa, maksavat. Näin kenenkään ei tarvitsisi maksaa oikeudesta, jota eivät tarvitse.

Myöskin ensisijaisen tärkeää tuollaisessa on saada kaikki musiikkifirmat mukaan, jotta käyttäjä säästyisi päänvaivalta, että mitä saakaan warettaa ja mitä ei. Palvelun tarjoamista ei myöskään kannata rajoittaa vain yliopiston kampuksella asuville, sillä Yhdysvalloista löytynee varmasti paljon muitakin asiakkaita.

Suomessa tällaista ei varmasti hetkeen nähdä, mutta Jenkeissä asiat tämän suhteen tuntuvat pitkästä aikaa menevän oikeaan suuntaan.

Musiikki osana laajakaistaliittymää

Posted onLeave a comment

IT-viikon uutisen mukaan DNA on lanseeraamassa laajakaistaliittymää, jonka kuukausimaksuun sisältyy rajaton määrä musiikkilatauksia osasta DNA:n musiikkikaupan valikoimaa (Universal-levy-yhtiön artisteilta). Liittymä maksaisi nelisenkymmentä euroa kuussa, joten musiikkiveroa kertyisi tällöin 10-15 euroa.

Musiikkivalikoima on tässä tapauksessa kuitenkin varsin suppea, ja kaikki kappaleet ovat WMA-DRM10 -suojattuja, joten esim. Linuxilla sellaisten kuuntelusta ei kannata haaveilla. Näiden takia veikkaan, ettei tämä Musiikkilaajakaistaksi nimetty palvelu tule ikinä saavuttamaan merkittävää osuutta edes DNA:n laajakaistaliittymistä.

Rajoittamattomuus on hyvä asia, mutta mitä kuluttajat kaipaavat tähän vielä, on valtava kokoelma musiikkia kaikilta artisteilta, ja ilman mitään DRM-virityksiä hyvälaatuisena MP3-tiedostona (tietenkin myös OGG- ja FLAC-muoto pitäisi tarjota, mutta MP3 on hyvä kompromissi noin aluksi). Tuollaisesta palvelusta olisinkin valmis maksamaan vaikka sen 15 € ylimääräistä kuussa.

Millainen olisi sitten minun Musiikkilaajakaistani toimintamalli? Noh, tässäpä tulee:

  1. Kuluttaja tilaa laajakaistaansa erillisen lisäpalvelun, kutsuttakoon tätä vaikka latausoikeudeksi, josta maksaa 10 € kuussa.
  2. Kuluttaja saa näin ollen oikeuden ladata (ja jakaa) valitsemallaan tavalla (DC++, BitTorrent …) musiikkia P2P-verkoissa niin paljon kuin haluaa. Levitys- ja ylläpitokustannuksia ei synny, sillä käyttäjät käyttävät laillisiksi tehtyjä laittomia verkkoja.
  3. Kuun lopussa kuluttaja raportoi Operaattorille, mitä musiikkia hän on ladannut (artisti, levy, kappale jne), jotta Operaattori voi tilittää tuon summan tekijänoikeusjärjestölle selvityksineen siitä, mitä musiikkia on ladattu minkäkin verran. Tilastot ovat luonnollisestikin anonyymejä.
  4. Tekijänoikeusjärjestö jakaa rahaa artisteille suhteutettuna ”menekkiin”. Rahantuloa ei voi estää.

Tällä tavalla jo 10 000 tilaajaa tuottaisivat vuodessa 10000×10×12=1 200 000 euroa. Niin, yli miljoona euroa siitä, että saavat ladata musiikkia omilla ehdoillaan. Kuulostaa mielestäni aika hyvältä.

Tässä on tietysti joitakin juridisia oikeuksia, eivätkä musiikkikaupat varmasti ilahtuisi ajatuksesta, mutta mikään este ei ole ylitsepääsemätön. Suosittelenkin tällaista toimintamallia kehitettäväksi valtion, ISP:iden ja tekijänoikeusjärjestöjen/oikeudenhaltijoiden kanssa niin, että kuluttajan – maksavan asiakkaan – ääni vaihteeksi painaisikin jotain.

—

PS. TietoEnator vaihtaa nimensä takaisin Tiedoksi. Erään IT-viikon uutista kommentoineen sanoin: ”Tieto lisää tuskaa”.