Vuosi 2023 on lopuillaan, joten kurkistakaamme jälleen kerran sen antiin vuosittaisen blogipostaukseni muodossa. Korona-ajasta on palattu takaisin normaaliaikaan, mutta metkuja ja mullistuksia mahtui tähänkin vuoteen.
Jatka lukemista >>Avainsana: eduskunta
Mennyttä ja tulevaa, osa 2020
No olipahan erikoinen vuosi tämä 2020. Yksi asia on kuitenkin ja pysyy, nimittäin tämä vuosittainen katsaukseni menneeseen ja kurkistus kristallipallooni.
Katoaako kasettimaksu vai tuleeko tuplalasku?
Valtion ensi vuoden budjettiin ollaan varaamassa 12 M€ maksettavaksi to-järjestöille yksityisestä kopioinnista. Mutta mahtaako tämä korvata vihatun kasettimaksun?Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0 |
Suomen tunnetuimpiin lukeutuva it-asiantuntija Petteri Järvinen kertoo tänään blogissaan, että monien vihaama yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu, eli nk. kasettimaksu, olisi poistumassa. Järvisen mukaan rahat otettaisiin ensi vuodesta alkaen valtion budjetista, tehden valtion ensi vuoden menoista 12 miljoonaa euroa pulskemman.
Aluksi ajatus näytti omissa silmissäni hiukan oudolta, sillä hyvitysmaksumallin muutoksista ei ole julkisuudessa juuri keskusteltu, muista tekijänoikeusasioista (mm. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ja kaapelioperaattorien must-carry-maksut) kylläkin. Järvinenkin yllättyi asiasta:
Nyt, aivan puskista ja ilman ennakkovaroitusta, tulee tieto maksun
poistamisesta. [–] Asia on niin uusi, ettei hyvitysmaksun
virallinen sivusto tiedä siitä mitään. Asiasta ei liioin ole mainintaa OKM:n omalla sivulla. Outoa.
Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä waretuksesta
IT-viikko uutisoi tänään lakiehdotuksesta, jonka toteutuessa ISP:iden asiakkaille alkaisi ilmaantua tekijänoikeusjärjestöjen laatimia ja operaattoreiden välittämiä ilmoituksia tekijänoikeusrikkomuksista.
Lakiesitykseen kuuluu ensinnäkin se, että tuomioistuin voi määrätä operaattorit antamaan tietoja liittymänhaltijasta jo silloin, kun asiaa asetetaan vireille. Tästäkin muutoksesta voisin kirjoittaa postauksellisen, mutta en sitä tässä nyt tee, sillä hallituksen esitykseen kuuluu myös ”pehmeiden keinojen” käyttöönottamista koskeva esitys.
Jos laki tulee voimaan ehdotuksen mukaisena, ”Suomessa toimiva tekijänoikeuden yhteishallinnointijärjestö tai muu ammattimaista tekijänoikeuksien valvontaa harjoittava organisaatio” voisi toimittaa operaattorille tiedon, että tekijänoikeutta on rikottu IP:ssä 248.45.165.1241 18. marraskuuta 2011 klo 17.46. Tämän jälkeen operaattorilla olisi velvollisuus välittää tämä viesti liittymänhaltijalle. Lakiesityksessä mainitaan, että näitä ilmoituksia ei rekisteröitäisi millään tavalla, eikä tätä kautta tekijänoikeusjärjestölle tulisi tietoa liittymänhaltijasta. Tuomioistuimen päätöksellä tiedon voisi saada, kuten nykyäänkin.
Esitys ei tunnu vakuuttavan oikein ketään. ”Muun maailman” mukaan se loukkaa yksityisyyttä ja on epätehokas ja tekijänoikeusjärjestöjen mukaan se on liian tehoton, kun he eivät pääse näihin tietoihin käsiksi eikä kirjeen lähettämisen lisäksi mitään muita toimenpiteitä voida tehdä. Piraattipuolue käsittelee esitystä blogissaan seuraavasti:
Itse asiassa vaikuttaa siltä, että opetus- ja kulttuuriministeriö on pyrkinyt laatimaan mahdollisimman vesitetyn kompromissin. Jotain on ollut oikeudenhaltijoiden lobbausvoiman alla ”pakko tehdä”, mutta on suostuttu vaatimuksiin mahdollisimman vähäisesti. —
Jyrki Kasvi (vihr.) oli ainoa esityksestä puheenvuoron antanut. Hän ei puheenvuorossaan uskalla olla vastaan eikä puolesta, mutta kuitenkin sanoo:
Teleyrityksillä on nimittäin jo nyt jonossa tätä lainsäädäntöä odottamassa kymmeniä tuhansia tällaisia pyyntöjä. Kävin juuri tänään äsken tilaisuudessa, jossa sain kuulla luvun olevan arviolta 50 000 per teleyritys.
IT-viikko kertoo kuitenkin, että:
Lehmuskallion [Turvallisuuspäällikkö, TeliaSonera] ja Vainion [Johtava lakimies, Elisa] mukaan operaattoreilla ei ole minkäänlaista jonoa. Myös Suomen tekijänoikeusjärjestöt kiistävät listanneensa valmiita ilmoituspyyntöjä.
En sitten tiedä mihin uskoa. Joka tapauksessa tällainen ilmoitusmenettely ei tuo oikeastaan mitään lisäarvoa kenellekään, ja oikeastaan ainoa näennäinen hyöty – tekijänoikeusjärjestöjen näkökulmasta – on se, että joitakuita tällaisella menettelyllä saadaan peloteltua.
Jos (ja kun) lakiesitys menee läpi ja astuu voimaan 2011, näitä lappuja voitaneen olettaa saapuvan runsain mitoin milloin mistäkin syystä. Vaikkakin esityksen mukaan ISP:lle aiheutuvat kustannukset maksaa tekijänoikeusjärjestö, lienee heidän intressiensä mukaista saada kansalaiset peloteltua ruotuun, vaikka se jonkin euron per lähetetty kirje maksaisikin.
Mielestäni kirjeillä ei voiteta mitään, varsinkaan kun niihin ei sisälly mitään lisätietoja, kuten sitä, mistä teoksesta on kyse, tai sitä, miten teosta on jaettu – tällä halutaan turvata yksityisyyttä. Toisaalta se ei anna yhteisötilaajille mitään mahdollisuuksia kohdentaa sisäisesti ilmoituksia tietylle taholle. Esityksessa mainitaankin:
Myös vanhemmat saisivat tiedon, jos lapset tai nuoret jakavat suojattuja sisältöjä luvattomasti verkossa. Parhaassa tapauksessa ilmoitus voisi saada aikaan tietoverkoissa toimimisen pelisäännöistä tarpeellisen ajatustenvaihdon niiden kesken, jotka kyseistä liittymää käyttävät.
Halutaan siis laki, jonka tarkoitus on herättää perheen sisällä keskustelua? Mielestäni tällainen lakiteknisen kikkailun kautta vanhempien painostaminen lasten kasvattamiseen tiettyyn ajatusmaailmaan (”Piratismi on pahasta”) on vähintäänkin arveluttavaa.
Itseäni tällainen ongelma saattaa koskettaa sitten, kun itse kirjeen saan. Kuluttajaliittymääni käyttäen kehtaan nimittäin röyhkeästi tarjota erilaisia julkisia palveluita, kuten verkkosivuni. Jos saan kirjeen, jossa lukee ”Hyihyi, liittymästäsi waretetaan. T. TTVK”, en voi asialle oikeastaan mitään. Minulla ei ole resursseja – eikä kaikilta osin edes laillista oikeutta – valvoa kaikkea palvelinteni ja verkkolaitteistojeni kautta valuvaa liikennettä.
Jos kaikki tapahtuman tiedot jätetään kertomatta, ei itselleni jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin jättää tällaiset kirjeet tyystin huomioimatta ja heittää kirjeet kuorineen paperinkeräykseen. Mielestäni tällaisessa kukaan ei voita mitään.
Huolestuttavaa on myös se, että kun tällainen ”Lex Nokia 2” saatetaan lakikirjoihin, on oikeastaan vain ajan kysymys, milloin Lex Nokia 3:sta aletaan valmistella. Siihen voitaisiin sitten jo alkaa viritellä three-strikes -politiikkaa, jossa tuomioistuin voitaisiin kokonaan siirtää syrjään ja antaa tekijänoikeusjärjestöille vapaat kädet tehdä mitä ikinä tahtovat. Itse en tällaista toivo.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ottaa mielestäni varsin asiallisesti kantaa esityksen ongelmiin YLE:n maanantaisessa A-studiossa. Sen sijaan toiminnanjohtaja Antti Kotilainen TTVK:sta tekee itsestään lähinnä pellen samassa yhteydessä.
Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti toteaa blogipostauksen lopuksi:
Pidän todennäköisenä, ettei vihreistä aiota ylipäänsä äänestyttää lakia. Se olisi hallituspuolueelta liian huonoa käytöstä vaalien alla. Vasemmistoliitto varmaankin äänestyttää lain. Veikkaukseni lopputuloksesta: laki hyväksytään äänin 130-20 (50 poissa). Kansalaisaktivismilla ei enää tässä vaiheessa ehditä lakiin vaikuttaa, mutta onhan sitä symboliikan vuoksi kannattavaa tehdä varsinkin näin vaalien alla. Ehkä mielenosoitus?
Valitettavan totta. Mediakin kiinnostui (sen vähän mitä nyt ylipäänsä kiinnostui) aiheesta aivan liian myöhään. Onneksi kevään eduskuntavaalit lähestyvät päivä päivältä. Kai tiiätte ketä äänestetään!
Päivitys 25.11.2010: Korjattu kirjoitusvirhe, kts. kommentit.
1) Jos mietit kenelle tuo IP kuuluu: ei kenellekään. Se on IANA:n tulevaisuuden laajennuksille varatussa blokissa.
Lex Nokia: Game over
Olisiko hienoa asua maassa, jossa kansalaisten oikeudet ovat turvattu perustuslailla? On varmasti niin, että monille ulkomaalaisille turisteille ja ehkä joillekin suomalaisillekin tulee Suomi mieleen kansalaisoikeuksien tyyssijana, mutta minä olen menettänyt luottamukseni suomalaiseen järjestelmään – ainakin toistaiseksi, paremman näytön puuttuessa.
Eduskunta hyväksyi tänään lain, joka myös Lex Nokiana tunnetaan (asiasta uutisoi mm. IT-viikko) äänin 96-56. Lakia vastustivat kiivaimmin Perussuomalaiset, SDP ja Vasemmistoliitto, joista yksikään ei ”Jaa”-ääntä käyttänyt. Vastaavasti Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n yhtenäinen linja ei rakoillut yhtään, kaikki paikallaolijat hyväksyivät ilomielin lain.
Vihreillä ja Kristillisdemokraateilla ei tuollaista yhtenäistä linjaa ollut, mutta molemmissa puolueissa ei:tä äänesti vähemmistö.
Poissaolijoita oli paljon, kaikkiaan 24% kaikista edustajista. Vihreistä poissa oli 43% ja RKP:stä 30%. Tunnollisimmin paikalle hipsivät keskustalaiset äänestämään jaa, ja vasemmistoliittolaiset äänestämään ei (poissa 18%).
Jänniä pylväsdiagrammeja tein kaksi, jokainen vetäköön niistä omat johtopäätöksensä:
Suhteellinen äänestyskäyttäytyminen puolueittain (PNG, 167,3 kt)
Äänet valintakohtaisesti puolueittain (PNG, 120,4 kt)
Nyt kun laki on käytännössä (presidentin allekirjoitusta vaille) hyväksytty – kaikista vastalauseista huolimatta – lienee aiheellista kysyä, kenen intressejä kansanedustajat ajavat? Kansaa heistä suurin osa ei edusta.
Ikävä tosiasia on se, että Suomessa vallassa ovat elitistit, jotka ovat kuuroutuneet ”rahvaan” huudoille, vaikka nimellisesti heidän juuri sitä pitäisi tehdä. Itse en tällaista tilannetta voi sietää, sillä se on omien etujeni, ja enemmistön etujen myös, vastainen kaikin puolin. Luokkayhteiskuntaa on Suomen historiassa jo kokeiltu, ja tasa-arvoisuutta arvostetaan käsittääkseni enemmän. Miksi siis palata takaisin huonoihin aikoihin?
Tilanne voitaisiin ratkaista nk. raa’alla voimalla, ellei suomalainen kansa olisi niin laiskistunut ja tottunut leipäänsä ja sirkushuveihinsa, ettei viitsi tehdä asialle mitään. Valitettavasti tilanne on tällä hetkellä tämä, joten toiseksi ratkaisuksi jää jaloilla äänestäminen: maastamuutto.
Itse olen jo pidemmän aikaa punninnut potentiaalisia maita tulevaa kansalaisuuttani varten, sillä Suomen nykytilanne ei houkuttele yhtään jäämään. Ehdotuksia saa laittaa vaikka kommentteihin 😉
Mutta summa summarum: ”Suomi on paska maa, täällä on kaikki ihan perseestä”.