Kotiinsoittaminen on välillä ihan hyvä asia

Mietiskelin eräänä kauniina (tainno, ei tässä maassa taida sellaisia ollakaan, ainakaan tähän vuodenaikaan) päivänä, mitä tapahtuisi jos Asus Eee -kannettavani joutuisi hukkaan – tai even worse – varastettaisiin. Sen takaisin saaminen saattaisi olla jokseenkin hankalaa.

Näinpä päätin että koneeni saa luvan soittaa kotiin? kerran viidessä minuutissa. Tässä tapauksessa se ottaa yhteyden KServer-Secondary-kotipalvelimeeni ja välittää sille koneen ajan ja senhetkisen ulkoverkon IP-osoitteen jäljittämistä varten. Tämä kaikki tapahtuu CRON-työnä automaattisesti koko ajan, joka käynnistyskerralla. Luonnollisesti jos verkkoa ei ole saatavilla, ei kuvia myöskään siirretä.

Kuin pisteenä I:n päällä, koneeni web-kameraa käytetään tässä hyödyksi. (Pienen kikkailun jälkeen) sain sen ottamaan kuvan, johon nuo tiedot liitetään ja se sitten siirretään palvelimelle. Eee:n kamera pystyy jopa 640×480 -resoluutioiseen kuvaan, joten siitä saa jo varsin hyvin – suotuisissa valaistusolosuhteissa – selvää, kuka konettä käyttää.

Tuo kaikki on pakattu ohjelmistoon nimeltä KServer AntiTheft, ja sen voi ladata sen projektisivulta. Tein siihen palvelinkäyttöliittymänkin omaan käyttööni, ja tässäpä uusin kuva Eee:ltäni:

Oho, kuvaa ei saatu.

Uskoakseni noilla tiedoilla voisi jo toivoa koneen löytävän tiensä takaisin minulle, jos joku tyhmempi sen varastaa. Täydellistä turvaahan tämä ei tuo, mutta huomattava lisä kuitenkin. Kun vielä suojaa BIOS:in salasanalla ja estää käynnistymisen muualta kuin kiintolevyltä, ei koneeseen helposti asenneta muuta käyttöjärjestelmääkään päälle.

Vielä kun saisi tuunattua tuon web-kameran merkkivalon pois huomiota herättämästä, alkaisi paketti olla täydellinen.

Eee työpöytäkoneena

Olen aiemmin käyttänyt 1337topiksi nimeämääni kannettavaa (josta oma näyttö on rikki) työpöytäkoneenani liittämällä siihen kuvaputkinäytön sekä USB-näppäimistön ja -hiiren. Koska tuosta koneesta löytyi potkua olosuhteisiin nähden tarpeeksi, se hoiti tehtävänsä kunnialla. Perjantaina siitä kuitenkin hajosi kiintolevy, ja jouduin ottamaan Eee:ni käyttöön.

Piakkoin alkoi kuitenkin rasittaa Eee:n pieni näyttö, joten päätin kokeilla, miten se selviäisi työpöytäkoneena. Kirjoitan tätäkin juttua Eee:llä USB-näppäimistöllä ja -hiirellä katsoen kuvaa uskomattoman loisteliaasta kuvaputkiruudusta, mutta kerrotaanpa hieman säädöstä, joka tähän vaadittiin.

USB-näppäimistö ja -hiiri olivat aivat 100 % plug-and-play -kamaa, eivätkä vaatineet mitään säätöä, mutta sitten se näyttö… Kytkettyäni kuvaputken kiinni sain molemmilta ruuduilta massiivista 800×480 -kuvaa. Koskapa tämä ei vakuuttanut, ajattelin sammuttaa Eee:n oman näytön häiritsemästä. Sekin kävi helposti painamalla Fn+F5 pari kertaa (valinnat kiertävät CRT+LCD→LCD→CRD).

Mutta mitä ihmettä? Resoluutio oli ja pysyi tiukasti tuossa 800×480:ssa, joka ei tavalliselta 4:3-kuvaputkelta katsottuna oikein vakuuttanut, varsinkin kun hertsit olivat siinä 60:ssä jota myös silmägrillivirkistystaajuudeksi kutsutaan. ”Noh, sitten vain hallintapaneelista rukkaamaan”, ajattelin. Voi miten väärässä olinkaan:

Desktop Mode -säätöikkuna bugitti, ja valinnalla Manual ei ollut mitään vaikutusta mihinkään: resoluutiokenttä oli ja pysyi disabloituna. Sitten vain Googlea käyttöön ja ratkaisukin löytyi, komentorivillä pitää huutaa taikalause:
xrandr –output VGA –mode 1024×768
jonka jälkeen resoluutio on siedettävällä tasolla. Tuo taika pitää tehdä joka kerta kun näyttöä vaihtaa, Eee palauttaa aina oletukseksi tuon 800×480:n.

Mutta kyllä, kun Eee:tä käyttää yli kaksi kertaa suuremmalla resoluutiolla, on käyttömukavuus aivan eri tasolla. Firefoxissakin voi pitää monta välilehteä auki ja Pidginin keskusteluikkunaan mahtuu useita rivejä juttua. Tässäpä ruutukaappaus, alla vertailun vuoksi normaali ruutu:


Toki tästä Eee:stä loppuu silloin tällöin jyty, eli esimerkiksi silloin tällöin selailtessa webbiä ja musiikkia kuunnellessa jompi kumpi – tai kumpikin – alkaa nykiä ja pätkiä. Kuitenkin tämä välttää uutta kiintolevyä 1337topiin odotellessa.

Asuksen tuki, osa 1

Tuossa EEE:tä kokeillessani huomasin, että sen MP3-toisto paikallisilla tiedostoilla oli hieman töyssyistä ts. musiikki pätki ja heitteli pahoin, mikä teki musiikinkuunteluelämyksestäni hieman kehnohkon. Koska tämä ongelma ei vaikuttanut vaivaavan muita EEE:n käyttäjiä, ajattelin olla yhteydessä Asuksen tukeen ja kysyä heiltä, että mitä he ajattelevat ongelmasta.

Toimitin heille kaiken sen tiedon, mitä olin onnistunut viasta löytämään ja lähetin sähköisen tukipyynnön. Tänään sain heiltä vastauksen tukipyyntööni:

Dear Valued ASUS Customer

Please call our support at:
+358-9693-79690 (09:00-12:00;13:00-17:00 CET)

Best Regards
ASUS TMSS Support

Eli he eivät halunneet/osanneet ratkaista ongelmaani sähköpostitse, vaan haluavat, että soitan heidän tukeensa. Täytynee ottaa huomenna projektiksi sitten, ja katsoa miten homma lähtee etenemään.

Heillä (kuten monilla muillakin) tulee sähköposteissa kysely, jolla voi antaa palautetta palvelun laadusta. Arvostan tällaisia ja ajattelin sitten mielipiteeni ilmaista, vaan kuinkas sitten kävikään:

Ei ole helppoa olla Mikkisoftan orjana 🙂

Lisää asiaa EEE:stä

Käytyäni välillä töissä, voin taas palata puistonpenkille raportoimaan.

Tämä vehje on muuten todella kevyt, painaa alle kilon.

Hieman itseäni vaivaa se, että tämä Asuksen modifioima Xandros on hieman liiankin helppokäyttöinen. Nimittäin koneessa on asennettuna jopa KDE:n Konsole-pääte, mutta ainoa tapa päästä siihen käsiksi on ensin avata xterm (tapahtuu painamalla Ctrl+Alt+T, ei löydy valikoista) ja sieltä komentaa konsole.

Nopeus on paljon parempi kuin mitä odotin, ja Asus on kyllä tehnyt kaikkensa, että kaikki toimii yhteen. Vähän totutteluahan tämä vaatii, mutta niihnän se on aina kun tutustuu uuteen ympäristöön. Kuitenkin olisin toivonut vähän helpompaa kustomoitavuutta esim. taustakuvan suhteen.

Ensimmäinen postaus EEE:llä

Tätä postausta kirjoittaessani istun – kuten aiemmin jo lupasin joillekin – Oriveden Orivarsa-patsaan ympärillä olevalla penkillä Asus EEE sylissäni ja mobiililaajakaista käytössä.

First impressions: se on pieni, se on nopea. Käynnistyminen ja sammuminen vievät molemmat alle 10 sekuntia. Ainoa mikä vielä vähän häiritsee on tämän tajuttoman pieni näppäimistö, johon vie varmaan hetki totutella.

Kyseessä on siis 4G-malli, ja lisää tietoja ja käyttökokemuksia kirjoittelen illalla jostakin päin Suomea 😀