Brittiä ollaan häätämässä kotimaastaan USA:han ilman kunnon syytä

On­ko oi­kein, et­tä kan­sa­lai­nen, joka ei ole teh­nyt maas­saan ri­kos­ta, sil­ti luo­vu­te­taan ko­ti­maas­taan toi­seen maa­han ran­gais­ta­vak­si, näin pi­la­ten hä­nen elä­män­sä? Mie­les­tä­ni ei, brit­ti­tuo­mio­is­tui­men mie­les­tä kyl­lä.

Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani, CC-By-NC-ND-2.0

Isosta-Britanniasta kuuluu kummia: maa on luovuttamassa oman kansalaisensa, 23-vuotiaan Richard O’Dwyerin, Yhdysvaltoihin vastaamaan syytteisiin. Tilanne on monilta osin sietämätön, ja mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ihmisoikeudet eivät tuossa saarivaltiossa toteudu järkevästi.

Yhdysvalloissa O’Dwyerin epäillään syyllistyneen tekijänoikeusloukkausrikoksiin pyörittäessään TVShack-verkkopalvelua, jossa oli linkkejä laittomasti jaossa olevaan materiaaliin1 – käytännössä elokuviin ja tv-sarjoihin.

Todennäköisesti miestä odottaa Yhdysvalloissa vankilatuomio, sekä miljooniin tai miljardeihin kohoavat vahingonkorvausvelat2. O’Dwyerin elämän voidaankin käytännössä katsoa olevan pilalla: BBC:n uutisen mukaan O’Dwyerin äiti kertoi tiistaina näin:

Richard’s life – his studies, work opportunities, financial security –
is being disrupted, for who knows how long, because the UK Government
has not introduced the much-needed changes to the extradition law.

Huolestuttavinta asiassa on, että Richard O’Dwyer ei ole varsinaisesti tehnyt kotimaassaan mitään rikosta: Uutissivusto TorrentFreak huomauttaa uutisessaan, että vastaavanlaisessa tapauksessa vuonna 2010 ylläpitäjien ei katsottu syyllistyneen rikokseen:

The extradition is controversial because under certain circumstances
merely linking to copyright material isn’t an offense in the UK. In
2010, linking website TV-Links was deemed to be a ‘mere conduit’ of
information and its admins were acquitted.

Luovutus perustuu isobritannialaiseen 2003 Extradiction Actiin, joka on aiheuttanut vastaavanlaisia ongelmia aiemminkin, kuten BBC:n uutisen ohessa kuvaillaan:

— [T]his is the controversial act under which Christopher Tappin, the 65-year-old
British businessman was also recently extradited. Gary McKinnon the
alleged computer hacker, his extradition is also being sought under that
act, and it is an act which many people say is a lopsided relationship
which favours the United States.

Ei Isoa-Britanniaa suotta kutsuta Yhdysvaltain 51. osavaltioksi. Olisikin ehkä paikallaan esimerkiksi EU-tasolla harkita, onko maan ihmisoikeus- ja oikeusturva-asiat sillä tasolla, että sen kanssa voidaan ylipäänsä yhteistoimintaa harjoittaa. Toisin sanoen: olisi aiheellista harkita pakotteita maata vastaan, jotta se hoitaa asiansa kuntoon.

Nykyisellään tilanne on sietämätön, jos maan oman kansalaisen pitää noudattaa myös vieraan valtion lainsäädäntöä. Kun lisäksi Yhdysvalloissa lait syntyvät pitkälti lobbaamisella ja isolla rahalla, joutuu Iso-Britannian kansalainen elämään jatkuvasti peläten laillisen Internet-toimintansa seurauksia.
Lopuksi voin lohduttautua sillä, että vastaava tilanne ei – ainakaan toistaiseksi – ole mahdollista Suomessa, sillä Laissa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (7.7.1970/456), toisessa pykälässä säädetään jämäkästi: ”Suomen kansalaista ei saa luovuttaa.”3. Tämä on mielestäni tärkeä asia, ja soisin Ison-Britanniankin mahdollisimman pian hakeutuvan samanlaiselle linjalle.


1) Oikaisen tässä hieman, sillä käsittääkseni näiden ”laittomien materiaalien” laittomuusstatusta ei ole missään vahvistettu.
2) Sitä voi olla hankala uskoa, mutta USA:ssa tällaiset vahingonkorvaukset ovat jopa enemmän järkeä vailla kuin Suomessa. Esimerkiksi Megauploadin ylläpitäjä Kim Dotcomilta penätään puolta miljardia dollaria korvauksena palvelun aiheuttamista vahingoista.
3) Tietyin rajoituksin suomalainen voidaan luovuttaa EU:n ja Pohjoismaiden sisällä, mutta näiden ulkopuolelle, kuten Yhdysvaltoihin, luovutus ei ole mahdollista.

”Scarlet v. SABAM” -jutun vaikutus Elisan TBP-estoon

EU-tuomioistuin päätyi belgialaisen ope-
raattorin puolelle. Elisan tilanteeseen se
ei välttämättä kuitenkaan tuo helpotusta.
Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani,
CC-By-NC-ND-2.0

Kirjoitin noin kuukausi sitten Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä, jonka mukaan Internet-operaattori Elisan olisi estettävä asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -sivustolle.

Samaan aikaan Belgian Teostoa vastaava SABAM-järjestö (Société belge des auteurs, compositeurs et éditeurs SCRL) ja sikäläinen operaattori Scarlet Extended SA väänsivät Euroopan unionin tuomioistuimessa siitä, voiko operaattoria pakottaa estämään laiton tiedostojenjako. EU-tuomioistuin on nyt päätöksensä tehnyt, ja tullut siihen lopputulokseen, ettei operaattoria voi velvoittaa estämään tällaista liikennettä.

Kirjoitukseni on pitkä (850 sanaa) ja ehkä hieman poukkoilevakin, mutta olen tässä pyrkinyt mahdollisimman tyhjentävästi kertomaan näistä asioista.

SABAM on belgialaisessa oikeudessa vaatinut, että Scarletin tulisi omalla kustannuksellaan valvoa kaikkea – mutta erityisesti P2P- – liikennettä ja sitten siitä suodattaa laittomat tiedostonlataukset. Tämän vaatimuksen kohtuullisuutta, toteuttamiskelpoisuutta ja laillisuutta EU-tuomioistuin tarkasteli EU-direktiivien valossa.

Tuomioistuin oli tuomion mukaan aiemmin käsitellyt samankaltaista asiaa ja tullut päätökseen, että kaiken liikenteen valvominen ei ole kohtuullista (kohta 36):

Tällainen yleinen valvontavelvollisuus olisi myös vastoin direktiivin 2004/48 3 artiklaa, jonka mukaan tässä direktiivissä tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava oikeudenmukaisia ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa olla liian kalliita –.

Tällainen valvonta johtaisi siihen, että operaattorin olisi aktiivisesti kuunneltava kaikkea sen asiakkaiden liikennettä, ja tuomioistuin katsoi sellaisen olevan kiellettyä (kohta 40):

— [Määräys käyttää aktiivista suodatusta] velvoittaisi sen [=operaattorin] valvomaan aktiivisesti kaikkien sen asiakkaiden kaikkia tietoja immateriaalioikeuksien kaikkien uusien loukkausten estämiseksi. Tästä seuraa, että mainitulla määräyksellä asetettaisiin internetyhteyden tarjoajalle sellainen yleinen valvontavelvollisuus, joka on kielletty direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohdassa.

Tuomioistuin käsittelee päätöksessään myös sitä, että tällainen määräys ei olisi suhteessa siihen, miten immateriaalioikeuksia on syytä suojella. Myöhemmin päätöksessään se käsittelee myös EU-kansalaisten oikeutta yksityisyyteen (kohdat 50-51), ja näkee valvontajärjestelmän uhkana näille perusoikeuksille:

— [R]iidanalainen suodatusjärjestelmä on omiaan loukkaamaan myös internetyhteyden tarjoajan asiakkaiden perusoikeuksia eli heidän perusoikeuskirjan 8 artiklalla suojattua oikeuttaan henkilötietojen suojaan sekä heidän perusoikeuskirjan 11 artiklalla suojattua vapauttaan vastaanottaa tai levittää tietoja.

On nimittäin selvää, että määräys riidanalaisen suodatusjärjestelmän käyttöönotosta merkitsisi kaiken sisällön järjestelmällistä analysointia sekä niiden käyttäjien IP-osoitteiden keräämistä ja yksilöimistä, joilta verkkoon on alun perin lähetetty laitonta sisältöä, ja että kyseiset osoitteet ovat suojattuja henkilötietoja, koska niiden avulla mainitut käyttäjät on mahdollista tunnistaa täsmällisesti[1].

SABAM ajoi Scarletille estoa kaikkeen
laittomaan P2P:hen, Suomessa Elisan
halutaan estävän vain The Pirate Bay-
hin pääsy. Tällä on paljonkin eroa.
Kuva: The Pirate Bay -logo/
thepiratebay.org

Päätös on mielestäni oikea tarpeellinen linjanveto tässä asiassa, vaikkakin SABAM ajoikin paljon suurempaa velvollisuutta operaattorille kuin TTVK (et al.) Elisalle TPB-tapauksessa. Tämän takia EU-tuomioistuimen päätöksen ei pitäisi aiheuttaa suuriakaan riemunkiljahduksia Elisan tai TTVK:n lakimiesten kahvihuoneissa, vaikkakin verkkolehti Digitodayn mukaan juuri näin on käynyt – vieläpä molempien taholla.

Lehden haastatteleman Elisan liittymäliiketoimintajohtajan2 Henri Korven mukaan:

Käsittääksemme EU-oikeuden käsittelemässä tapauksessa on paljon samankaltaisuutta meidän tapauksemme kanssa ja nähdäksemme siinä esitetyt perustelut ja johtopäätökset ainakin osittain ovat sovellettavissa myös meidän tapaukseemme.

Samaisessa jutussa haastateltiin myös TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilaista, jonka mielestä EU-tuomioistuimen päätös koskee varsin erilaista asiaa kuin heidän Elisaa vastaan ajamansa:

Elisan tapauksessa on kyse yksittäiseen, räikeän laittomaan Pirate Bay -palveluun kohdistettavista estotoimista, ei yleisestä monitorointivelvollisuudesta[.] —

Näin onkin, sillä käräjäoikeuden Elisalle antama määräys ei Elisaa pakota estämään kaikkea laitonta P2P-liikennettä, vaan estämään pääsy tietylle sivustolle.

Kuitenkin käräjäoikeuden vaatimaa täysin aukotonta estoa on mahdotonta toteuttaa, ja mitä aukottomammaksi estoa yritetään saada, sitä enemmän Elisan on valvottava asiakkaidensa liikennettä. Tässä suhteessa EU-tuomioistuimen päätöksessä on paljonkin sellaista, mitä hovioikeuden tulisi ottaa – sitten aikanaan – huomioon.

Käräjäoikeuden päätöksessä on toki muitakin ongelmakohtia, kuten se, että toteutuessaan TPB:n blokkaaminen estäisi myös muiden kuin TTVK:n edustamien tahojen omistamien materiaalien laitonta latausta, ja jopa laillisia tiedostonlatauksia. Tässä mielessä päätös ei ole laillinen, sillä sen aiheuttama haitta ei ole mitenkään järkevässä suhteessa haettuun hyötyyn nähden, eikä se muutenkaan seuraa lakia tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (5.6.2002/458). Toivoa sopii, että hovioikeus edes vilkaisee tuota lakia.

Sen sijaan on kuitenkin aivan tuulesta temmattu ajatus, että EU-tuomioistuimen päätös ainakaan helpottaisi tekijänoikeusjärjestöjen asemaa. Kuitenkin mm. Ilta-Sanomat uutisoi, että IFPI (arvelisin, että TTVK:n edustamana) on nyt hakemassa Helsingin käräjäoikeudelta samanlaista estopäätöstä myös Soneraa ja DNA:ta vastaan.

Spekulatiivisesti voisikin kuvitella, että IFPI/TTVK on jopa hieman pelästynyt EU-tuomioistuimen päätöstä, ja nyt koittaa kiireellä laittaa operaattorit luomaan sensuurikoneistoa, jotta jatkossa voitaisiin sanoa operaattoreilla olevan käytössään tarvittavat mekanismit. Jos ja kun käräjäoikeus päätyy Soneran ja DNA:n suhteen samaan lopputulokseen kuin Elisan kanssa, on uhkana se, että hovioikeudessa katsotaan tällaisen sensuurin olevan arkipäivää, ja näin ollen hyväksyttävissä.

Myöskään ennakolta ei voida tietää, tulevatko Sonera ja DNA valittamaan päätöksistään Elisan tavoin, vai tyytyvätkö ne kohtaloonsa. Jos operaattorit eivät valita päätöksestä, lujittautuu sensuuri entistä tiukemmin osaksi tietoyhteiskuntaamme.

Lopuksi kerrottakoon. että Tietokoneen uutisen mukaan tekijänoikeusjärjestöt ja Elisa ovat ilmeisestikin päässeet yhteisymmärrykseen The Pirate Bayn estämisestä, ja IFPI:ä edustava Lauri Rechardt kertookin lehdelle, että Elisan asiakkaiden pääsy TPB:hin estyy vielä tämän vuoden aikana. Sitä, miten esto tullaan toteuttamaan, ei Elisa tai IFPI vielä ole kertonut, mutta oletan että Elisa poistaa The Pirate Bayn osoitteet nimipalvelimiltaan.

Tätä kirjoittaessa Elisa ei vielä estä pääsyä The Pirate Bayhin millään tavoin. Nähtäväksi jää, miten ja milloin esto tullaan toteuttamaan.

1) Vaikka EU-tuomioistuin väittääkin IP-osoitteiden olevan Internet-käyttäjän yksilöiviä tietoja, näin ei tietenkään ole. Käsittelin asiaa tässä blogissani elokuussa 2010. En kuitenkaan halua takertua pikkuseikkoihin.
2) On siinä miehellä titteliä kerrakseen. Mitenköhän tämä on saatu mahtumaan käyntikorttiin?

Avoimen lähdekoodin takuu

Euroopan komissio haluaisi (ZDNet) asettaa ohjelmistot niiden hämärine euloineen samalla tapaa kuluttajansuojan piiriin kuin muutkin tuotteet. Ehdotusta ovat punkeneet maailmalle komissaarit Viviane Reding ja Meglena Kuneva seuraavalla perusteella (käännetty suomeksi, alkuperäinen lainaus ZDNetin jutussa):

Lisensoinnin tulisi taata kuluttajille samat perusoikeudet kuin heidän ostaessaan tuotetta: oikeus saada tuote, joka toimii normaaleissa kaupallisissa oloshuteissa.

Tänä päivänä moni ohjelmisto ilmoittaa käyttöehtosopimuksessaan, että tekijät eivät ota mitään vastuuta mistään vahingosta, olipa se suoraan tai epäsuoraan ohjelmiston käytöstä johtuvaa, mutta jos ehdotus menee läpi (toivottavasti samanlainen vastarinta nähdään kuin Telecoms-paketin kanssa), tällaiset ehdot eivät olisi enää mahdollisia.

Sen sijaan tuotteen valmistajan pitäisi taata sille sama takuu kuin mille tahansa muullekin tuotteelle: 24 kuukautta. Eli ohjelmiston kuin ohjelmiston tulisi käytännössä tarjota päivityksiä ainakin kahden vuoden ajan – ilmaiseksi. Ja tuo kattaisi myös avoimen lähdekoodin sovellukset.

Tuollainen ei kyllä edistäisi kilpailua millään tavalla, mutta en mene siihen nyt. Suuremmaksi ongelmaksi muodostuu avoin lähdekoodi, jota monet vapaaehtoiset tekevät vapaa-ajallaan. Jos heiltä odotetaan, että ohjelmisto toimii kaksi vuotta turvallisesti ja vakaasti, aletaan päästä pisteeseen. jossa avoin lähdekoodi ei vain kannata.

EU:lta lisää järjettömyyttä musiikin suoja-aikaan

IT-viikko uutisoi tänään että EU-parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta on hyväksynyt äänitteiden, eli musiikin, tekijänoikeuksien suoja-ajan nostamisen 50 vuodesta 95 vuoteen. Vaikka jutulla onkin vastustajansa, ei niin äänekästä kuluttajien oikeuksien puolustajaa taida löytyä, joka pystyisi tässä vaiheessa viheltämään pelin poikki.

Olen aiemmin blogissani väläytellyt ideaa 10 tai jopa 5 vuoden suoja-ajasta, enkä edelleenkään näe sitä mitenkään innovatiivisuutta rajoittavana. On lähinnä naurettavaa kasvattaa musiikin suoja-aikaa sitä mukaa kuin levytetty musiikki uhkaa tulla vapautetuksi tekijänoikeuksista. Uskon, että taas 40 vuoden päästä harkitaan 200 vuoden suojaa, ettei artisti vain pääse kärsimään.

Totuus on vain se, että hyvin harva populäärimusiikkia tuottava artisti pyörii kuvioissa edes sitä viittä vuotta, puhumattakaan kymmenestä. Toki muutavia ”eläviä legendoja” mahtuu joukkoon mukaan, mutta heidänkin 5-10 vuotta vanhat kappaleensa ovat varmastikin maksaneet itsensä jo takaisin.

En luonnollisestikaan halua ketään rikokseen yllyttää, mutta mielestäni kansalaistottelemattomuus on toisinaan hyvästä. Etenkin silloin, kun EU-setien ja Rahan keskinäiset sopimukset alkavat mennä överiksi.