Avainsana: grooveshark

Groovesharkin Broadcast – laitontako?

Posted onLeave a comment

Groove­sharkin Broad­cast-toi­min­nol­la ku­ka ta­han­sa voi ryh­tyä tis­ki­ju­kak­si ja soit­taa muil­le käyt­tä­jil­le ha­lua­mi­aan kap­pa­lei­ta. Mut­ta ku­ka vas­taa te­ki­jän­oi­keuk­sis­ta? Otin asias­ta sel­vää.

Kuva: Kuva­kaap­paus erääs­tä Groove­sharkin Broad­cast-lä­he­tyk­ses­tä.

Ylistämäni Grooveshark-musiikkipalvelu julkaisi kesällä Broadcast-nimisen1 toiminnon, jossa käyttäjä voi luoda kanavan, johon muut voivat liittyä, ja kuunnella samoja kappaleita lähes reaaliajassa. Toisin sanoen kyseessä on eräänlainen nettiradio.

Käytän itse toimintoa usein − joskin vain kuuntelijan roolissa − ja olen malliin tykästynyt: kappalevalinnat ovat automaattisesti kappaleita soittolistan jatkoksi lätkivää Radio-toimintoa parempia, ja onhan toiminnossa hieman yhteisöllisyyttäkin.

En kuitenkaan ole itse koskaan Broadcast-lähetystä luonut, sillä pelko tekijänoikeusmafian hyökkäävän kimppuuni saman tien on estänyt sen: vaikka toistaminen tapahtuukin täysin Groovesharkin palvelinten kautta, on lähetyksen isäntä silti tiskijukan roolissa. Joku voisi tulkita asiaa niin, että kanavan perustaja olisi tällöin myös tekijänoikeudellisessa vastuussa, ja tarvitsisi asianmukaiset luvat ja lisenssit.

Hain tekijänoikeusasioihin selvyyttä kysymällä asiasta kolmelta suomalaiselta organisaatiolta: äänitetuottajien kattojärjestö Musiikkituottajilta, sekä tekijänoikeusjärjestö Gramexilta ja Teostolta. Lähetin tiedustelun myös Groovesharkille, mutta en saanut heiltä vastausta.

Gramexin kanta on, että asia ei kuulu heille. Viestiini vastasi medialisensointipäällikkö Juhani Ala-Hannula:

Kyselemäsi kaltaiset interaktiiviset musiikkipalvelut ja niissä mahdollisesti mukana olevat erilaiset lisä- ja kanavapalvelut eivät kuulu Gramexin hallinnointiin tai lisensoinnin piiriin [–].

Musiikintuottajien puolesta vastasi toiminnanjohtaja Lauri Rechardt. Hänelle Broadcast-toiminto oli toimintatavaltaan tuntematon, minkä johdosta hän ei ottanut sen laillisuuteen kantaa. Rechardt kommentoi kuitenkin Grooveshark-palvelun ja sen käyttäjien tekijänoikeusvastuuta yleensä:

Mikäli Groovesharkin käyttäjät saattavat musiikkia yleisön saataville ilman lupaa, ovat myös palvelun käyttäjät vastuussa loukkauksista — tosin ainoastaan niiden äänitteiden osalta joita käyttäjät itse saattavat yleisön saataville.

Käytännössä kanteiden nostaminen yksittäisiä käyttäjiä vastaan on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, koska palvelun ylläpitäjät ovat tiedossa ja heitä vastaan on siis jo nostettu kanteita Yhdysvalloissa.

Teoston palvelukehityspäällikkö2 Jouni Sirén huomautti, ettei Groovesharkilla ole tarvittavaa toimintalisenssiä Suomessa. Se on kuitenkin Groovesharkin itsensä, ei palvelun käyttäjän, ongelma:

Lisensioinnin tulisi tapahtua GrooveSharkin toimesta, elleivät he sitten
itse erikseen selkeästi konseptoi palveluaan siten että loppukäyttäjän
tulisi tämä lisensiointi hoitaa. Meidän kannaltamme kiinnostava taho tässä
tapauksessa on palvelun tarjoaja, ei yksittäinen käyttäjä.

Vastauksista päätellen näyttäisi siis siltä, ettei Broadcast-lähetyksen isännän tarvitse hankkia lupaa touhulleen, vaan kuka tahansa voi hyvillä mielin perustaa oman Broadcast-kanavan, ja soittaa tilaajille musiikkia Groovesharkin laajasta valikoimasta.

Groovesharkilla itsellään sen sijaan olisi tekijänoikeuksien selvittämisessä tehtävää, mistä sekä Teoston Sirén että Musiikintuottajien Rechardt muistivat mainita vastauksissaan. Sääli, ettei Groovesharkilta saatu vastausta tähän kirjoitukseen− olisi ollut mielenkiintoista tietää, onko suomalaisten tahojen kanssa edes yritetty neuvotella.

En tiedä, onko ”laillisissa” suoratoistopalveluissa, kuten Spotifyssa, vastaavaa toimintoa. Jos toiminto löytyy, on käyttäjän tietenkin vielä turvallisempaa käyttää tuollaista palvelua. Itse en voisi harkita Groovesharkista pois vaihtamista tuolloinkaan, sillä mistään muualta ei löydy käytännössä lainkaan aasialaista musiikkia, kuten itseäni kiehtovaa j-poppia3.

—
Disclaimer: En ole lakimies, eikä tätä kirjoitusta kannata pitää absoluuttisena totuutena. En ota vastuuta, jos joku haastaa sinut oikeuteen.
1) Suomenkielinen käännös puhuu livelähetyksestä.
2) Käänsin tämän itse ”Head of Service Development” -tittelistä.
3) Tai ainakaan en ole törmännyt moiseen palveluun. Jos sinä olet, kerro asiasta kommenteissa.

Mennyttä ja tulevaa, osa 2011

Posted onLeave a comment

Joulu ja uusivuosi ovat jokavuotiseen
tapaansa ovella. Tänäkin vuonna on
tapahtunut kaikenlaista kirjoittamisen
arvoista.

Kuva: Openclipart

Vuosi 2011 on käymässä vähiin, ja nyt onkin hyvä hetki joulun- ja uudenvuodenvieton ohessa kerrata hieman, mitä tänä vuonna on tapahtunut, ja toisaalta arvailla ensi vuoden asioita.

Kirjoitin samanlaisen artikkelin viime vuonna, ja lähdenkin liikkeelle siinä heitetyistä ennustuksista tälle vuodelle.

Piraattipuolueelle ei eduskuntavaaleissa paikkoja tullut, mutta Perussuomalaisten jytky on omiaan kyllä herättämään ajatuksia ihmisissä. Ehkä ensi eduskuntavaaleissa paikkoja jo heltiäisi, ellei sitä ennen äänikynnystä ole ruuvattu liian korkeaksi.

Esitin myös viime vuonna arveluja siitä, että Ubuntu voisi vaihtua toiseen distribuutioon. Näin ei – lähinnä omasta laiskuudestani johtuen – tapahtunut, vaikka olenkin ollut julkaisu julkaisulta tyytymättömämpi Canonicalin tapaan ajaa muutoksia läpi muiden mielipiteistä välittämättä. Debianiin siirtyminen on kuitenkin ainakin palvelimien osalta mahdollista, sitten kun ohjelmistojen päivittäminen tulee ajankohtaiseksi.

Mediamaksua ei tullut, mutta sen sijaan vähin äänin juonittu Yle-vero herätti ainakin minussa kuumia tunteita. Näillä näkymin reilun vuoden päästä nykyinen TV-talouskohtainen TV-maksu vaihtuu veronmaksajakohtaiseen Yle-veroon.

Julian Assangekaan ei ole mediasta mihinkään kadonnut, ja Britannian korkein oikeus tehnee ratkaisunsa Assangen Ruotsiin luovuttamisen suhteen ensi vuoden alkupuolella. Toivoa sopii, että Assangea ei luovuteta, sillä siitä seuraisi todennäköisesti vangitseminen Guantanamo Bayhin Ruotsin luovuttaessa hänet USA:han vastaamaan syytteisiin mm. terrorismista.

IPv4:n osoiteavaruuden loppuminen ei vielä loppukäyttäjää kosketa, koska ISP:illä IP-osoitteita vielä riittää jaettavaksi. Internet-käytön lisääntyessä ja päätelaitekirjon laajentuessa on kuitenkin todennäköistä, että IPv6:n laajempi käyttöönotto on lähivuosina tehtävä.

Tänä vuonna kirjoitin muunmuassa seuraavista aiheista: Nokian päätös ottaa WP7 ensisijaiseksi alustakseen, Grooveshark-online-musiikkipalvelu, käräjäoikeuden päätös estää TPB Elisan verkossa ja Raspberry Pi -tietokone. Lisäksi olen käsitellyt sananvapaus-, yksityisyydensuoja-, tekijänoikeus- ja monia muita asioita IT-maailmasta ja toisinaan sen ulkopuolelta.

Kirjoittelu jatkuu myös ensi vuonna samalla linjalla, ja todennäköisesti ensi vuonna blogistani saa lukea kirjoituksia siitä, miten Raspberry Pi -tietokone mullistaa elämiä, miten meillä ja maailmalla rajoitetaan sananvapautta erilaisin tekopyhin keinoin ja miten suuryritykset käyttävät asemaansa väärin. Mahtuneepa vuoteen todennäköisesti muitakin uutiskommentteja, arvosteluja ja kertomuksia elävästä elämästä.

Vielä hieman tilastoja blogini olemassaoloajalta:

  • Sivunäyttöjä yhteensä 5800.
  • Suosituimmat artikkelit ovat ”Vattefall soitti” (486) ja ”Suvi Linden angstii” (239).
  • Suosituimmat selaimet: Firefox (52 %), Chrome (20 %), Internet Explorer (17 %).
  • Suosituimmat käyttöjärjestelmät: Windows (66 %), Linux (14 %), Muu Unix (9 %).

Lainaan lopuksi vuoden takaista itseäni:

Tietokone ei joulun olemassaoloon huomiota kiinnitä, mutta onneksi me ihmiset emme ole koneita. Jääköön hetkeksi verkkokortin valot palamaan vilkkumatta, sillä on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin se, mikä palvelimen keskikuorma on 5 minuutin aikajaksolla. Ehkä nyt on hyvä aika keskittyä niihin. Tässä vaiheessa lienee aiheellista kiittää kaikkia blogini säännöllisiä ja satunnaisia lukijoita ja kommentoijia mielenkiinnosta ja toivottaa hyvää joulua ja uuttavuotta.

Clementine: musiikkisoitin täyttä timanttia

Posted onLeave a comment

Amarok 1.4:stä esikuvanaan pitävä Clementine-
musiikkisoitin on tähän mennessä paras kokei-
lemani soitin.
Kuva: Clementine-logo/ Clementine-player.org

Ennen KDE4-aikakautta pidin KDE 3.5:n Amarok-musiikkisoitinta maailmankaikkeuden parhaana soittimena. Sitten julkaistiin liian raskas ja ruma KDE4, ja hieman myöhemmin uusi Amarok, josta en samoista syistä myöskään pitänyt.

Tuossa vanhemmassa Amarokissa (1.4-sarjassa) olivat ominaisuudet kohdillaan: siinä oli nopea musiikkikokoelmanhallinta, ja soittolistan suodattaminen lennossa eri kriteereillä oli helppoa. En muista, mitä toimintoja uuteen KDE4-Amarokiin siirtyi ja mitä ei, mutta lopetin sen käytön lähinnä epäkäytännöllisyyden takia.

Olen kuitenkin jo hyvän aikaa sitten löytänyt uuden musiikkisoitinten helmen: Clementinen. Clementine näyttää ja tuntuu siltä ”hyvältä Amarokilta”, mutta siinä on paljon myös sellaista, joka tekee siitä vieläkin paremman musiikkisoittimen. Minun onkin jo korkea aika kirjoittaa sitä ylistävä blogipostaus.
Clementinen käyttöliittymä on tehty Nokian1 Qt-toolkitillä, kuten KDE4:kin. Koska olen lähinnä Gnome3- ja näin ollen GTK+-käyttäjä, Clementinen Qt-riippuvuudet luovat pientä overheadia, eikä se istu niin hyvin Gnome-työpöydälle kuin ”natiivit” sovellukset. Qt:n hyvyydestä ja huonoudesta voidaan väitellä maailman tappiin asti, mutta tosiasia on kuitenkin se, että se toimii niin Windowsilla, OSX:llä kuin Linux-työpöydillä. Myös Clementine on saatavilla kaikille mainituille.

Clementine ei ole musiikkisoitin niille, joiden mielestä tulitikkuaskin kokoinen ”Edellinen, Tauko, Seuraava” -ikkuna on oikea valinta: jotta sivupaneeli, soittolista ja muut osat mahtuvat järkevästä näkymään, täytyy ikkunaa pitää laajennettuna koko näytölle ainakin omalla 1152×864 -resoluutiollani.

Kuva paljastaa Clementinen ulkoasun
lisäksi myös hieman musiikkimaustani,
klikkaa kuvaa suurentaaksesi. Kuvan
kappaleet ovat Grooveshark-soittolistal-
tani.
Kuva: Kuvakaappaus Clementinestä.

Toisaalta onpa Clementinellä paljon näytettävää ja kosketeltavaa: hakupalkki, sivupaneeli, joka on jaettu useisiin välilehtiin, soittolista – tai useita välilehtiä soittolistoja, albumikuvitus, äänen visualisointi ja kontrollit. Parhaiten tämän sekavan kuuloisen mutta yllättävän käyttäjäystävällisen käyttöliittymän ymmärtää näkemällä ja kokeilemalla.

Sivupaneelin välilehdet esittelevät käyttäjälle eri verkkopalveluista kerättyjä tietoja soivasta kappaleesta ja artistista: Wikipedia-artikkelit ja kappaleen sanoitukset ovat aina parin klikkauksen päässä. Saman sivupaneelin kautta soittolistalle voi lisätä kappaleita niin Clementinen ylläpitämästä musiikkikirjastosta, kansioista kuin myös esimerkiksi Groovesharkista, Spotifystä ja Magnatunesta. Oletettavasti myös kappaleiden tuonti ja vienti soitinlaitteille onnistuu – tätä en kuitenkaan ole kokeillut laitekantani puutteiden takia.

Monissa muissakin musiikkisoittimissa on automaattisesti tiettyjä kansioita seuraava musiikkikirjasto, jonka ansiosta uusia kappaleita ei tarvitse itse etsiä ja siirtää soittolistoille. Olen kuitenkin omassa käytössäni huomannut, että tämä toiminto on usein toteutettu kehnosti: kun soitin alkaa skannaamaan tuhansia tiedostoja NFS-levyjakokansioista, alkaa 100-megainen lähiverkko äkkiä takkuilla, ja iowait2 hyppää taivaisiin. Siirryttyäni gigabittiseen verkkoon pullonkaula siirtyi tiedostopalvelimen suorituskykyyn. Siispä minulle on tärkeää, ettei kirjaston skannaus aiheuta järjetöntä verkkoliikennettä. En tiedä, miten Clementine teknisesti tämän on toteuttanut, mutta se toimii.

Eräänä olennaisena toimintona pidän myös jononhallintaa. Yleensä kuuntelen koko kirjastoani Grooveshark-kokoelmalla höystettynä Sekoita kaikki -toiminto päällä. Jos haluan kuunnella jonkin tietyn kappaleen, etsin sen ja kaksoisklikkaan sitä, mutta jos kappaleita onkin kaksi tai useampia, taktiikka ei toimi. Siksi arvostankin mahdollisuutta asettaa kaikki haluamani kappaleet jonoon, jolloin Clementine soittaa ne toistensa perään ja jatkaa sitten satunnaista toistoa.

Clementinen asetukset ovat moni-
puoliset, mutta melko selkeät.
Kuva: Kuvakaappaus Clementinestä.

Clementine on mielestäni lähes täydellinen soitin: se on mukautettavissa ja tukee lähes mitä tahansa musiikkiin liittyvää. Se on myös lähes täysin suomennettu: kirjoitushetkellä käännössivuston mukaan käännettynä oli 90 % merkkijonoista.

On soittimessa toki omat puutteensa: suurimpana näkisin Grooveshark-toiston ajoittaiset ongelmat, esimerkiksi kappaleen tauottaminen johtaa usein siihen, että sitä ei toisteta loppuun asti. Myöskin PulseAudio kaatuu välillä Clementinen käynnistyksessä, mutta en tiedä kumpi on oikea syyllinen.

Nimeän silti Clementinen parhaaksi musiikkisoittimeksi, jota olen koskaan käyttänyt. Tietooni ei myöskään ole tullut, että jokin soitin vielä parempaan esitykseen pystyisi. Jos näin kuitenkin on, palautetta voi jättää kommentteihin.

Clementinen lataussivulta löytyy asennuspaketit kaikille alustoille, kuten myös ohjelman lähdekoodi. Suosittelen Ubuntu-käyttäjiä käyttämään PPA:ta, jolloin Clementine päivittyy käytännössä päivittäin. Lataussivu opastaa ottamaan PPA:n käyttöön näin:

sudo add-apt-repository ppa:me-davidsansome/clementine
sudo apt-get update
sudo apt-get install clementine

—
1) Tiedän, jotkut pitävät loukkauksena kutsua Qt:ta Nokian omaisuudeksi, mutta niin se vain on.
2) Input/Output Wait, se aika, jolloin suorittamista ei voida jatkaa I/O-pyynnön odottamisen takia.

Suomalaiset artistit Groovesharkissa

Posted onLeave a comment

Groovesharkissa on paljon musiikkia,
joista valtaosa on jaossa laittomasti.

Kuva: Openclipart

Kirjoitin aiemmin Grooveshark-musiikkipalvelusta, ja siinä ohimennen mainitsin, että palvelussa oleva musiikki on suurelta osin jaossa ilman sopimusta – toisin sanoen laittomasti. Groovesharkin sivuilta löytyy lista, jossa sopimuksen tehneet yhtiöt listataan, mutta suurista levy-yhtiöistä vain EMI komeilee listalla.

Mitähän sitten suomalaisten artistien musiikkia kustantavat yhtiöt oikeastaan ajattelevat Groovesharkista? Lähestyin viittä merkittävää Suomessa toimivaa levy-yhtiötä sähköpostitse.
Tiedusteluviestissä kysyttiin yhtiön suhtautumista Groovesharkissa olevaan musiikkiin ja mahdollisista suunnitelmista musiikin lisensoimiseksi Groovesharkiin.

Kotimaiset artistit ovat suurimmaksi osaksi kansainvälisten suurlevy-yhtiöiden suomalaisten osastojen listoilla. Tiedustelu lähetettiin seuraaville levy-yhtiöille¹:

  • Warner Music Finland: Antti Tuisku, Chisu, HIM, Juha Tapio, Laura Voutilainen, Sturm und Drang, Vesa-Matti Loiri ja muita.
  • Sony Music Entertainment Finland: Anna Abreu, Egotrippi, Indica, Katri Ylander, Pariisin kevät, Teleks, Waldo’s People ja muita.
  • EMI Music Finland: CMX, Haloo Helsinki!, Jorma Kääriäinen, Lovex, Mikko Kuustonen, Neljä ruusua, Topi Sorsakoski ja muita.
  • Universal Music: Kolmas nainen, Lauri Tähkä & Elonkerjuu,  Maria Lund, Munamies, Olavi Uusivirta, Puhuva kone, Stella ja muita.
  • Playground Music Finland: Apulanta, Ezkimo, Jarkko Martikainen, Poets of the Fall, The Rasmus, Rytmihäiriö, YUP ja muita.

Tiedusteluun oli vastannut tätä kirjoittaessa Sony Music Entertainment Finlandin digital director Saara Pekkonen ja Playground Musicilta Tom Pannula.

Pannula ilmoitti, että heillä on sopimus Merlin Network -yhtiön kanssa, joka puolestaan ilmeisesti kokeilee Groovesharkia ainakin jollain asteella. Merlin Network on indieartisteja edustava voittoa tavoittelematon yhtiö. Tiedustelin Merlin Networkiltä lisätietoja asiaan liittyen, mutta tätä kirjoittaessa ei vastausta vielä oltu saatu.

Sony Music Entertainment Finlandin Pekkonen kertoi, että heidän artistiensa musiikki on palvelussa tällä hetkellä luvatta ja vasten heidän tahtoaan. Kuitenkin heillä on hyviä kokemuksia Spotifyn suhteen, ja he uskovat pilvimusiikkipalvelujen yleistyvän edelleen:

Streamauspalvelut tulevat varmasti olemaan edelleen ja tulevaisuudessa olemaan vielä entistä vahvempia – syy piilee ihmisten tavasta käyttää/kuluttaa ja ”omistamisen[” ]ajatuksen muutoksesta.

Pekkonen kuitenkin on sitä mieltä, että Grooveshark ei – ainakaan vielä – ole sen mittaluokan palvelu, että siihen mukaan lähdettäisiin. Pekkonen käyttää tässä termiä ”lähikuukausina”, jonka näen kertovan omaa kieltään Internetin mukanaantuomasta hektisyydestä myös musiikkibisnekseen.

Warnerilta, EMI:ltä ja Universalilta ei saatu vastausta. EMI:llä on sopimus Groovesharkin kanssa, joten olisikin ollut mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksiään asiasta.²

Oma näkemykseni Groovesharkin suhteen on, että levy-yhtiöiden kannattaisi ennemminkin ottaa rahaa ja antaa musiikin soida kuin taistella laitonta kuuntelua vastaan – tai vain passiivisena möllöttää taustalla. Uskoisin, että myös artisteilla – varsinkin niillä pienemmillä – voisi olla suurtakin mielenkiintoa pilvipalveluja kohtaan, jotta heidän musiikkinsa tulisi ylipäänsä kuulluksi.

Ohessa vielä tiivistelmä tämän ”kyselykierroksen” tuloksista taulukkomuodossa:

Levy-yhtiö Musiikkia GS:ssa? Sopimus GS:n kanssa? Suhtautuminen GS:ssa olevaan musiikkiin
Warner Kyllä Ei Ei tied.
Sony Kyllä Ei Kielteinen
EMI Kyllä Kyllä Ei tied.
Universal Kyllä Ei Ei tied.
Playground Kyllä Epäselvä Epäselvä

—
1) Mainitut artistit ovat vain valitsemiani otoksia levy-yhtiön kotimaisista artisteista.
2) Vinkiksi Warnerille, EMI:lle ja Universalille: mahdolliset vastineet ja oikaisut voi jättää myös kommentteihin 😉

Grooveshark: Spotifyn tappaja

Posted on2 Comments

Grooveshark on vähän kuin
Spotify – ja ehkä vielä enemmän.
Kuva: Grooveshark logo/
Grooveshark

Kirjoitin jokin aika sitten musiikkipalvelu Spotifyn rajuista lisärajoituksista [blogspot.com], joilla ilmaiskäyttäjiä painostetaan siirtymään maksulliseen Premium-tiliin. Vaikka 10 euroa musiikista kännykässä ja tietokoneella kuulostaa melko edulliselta, Internetissä on parempiakin tarjouksia. Grooveshark [grooveshark.com] on pätevä verkkosovellus musiikin kuunteluun, ja sen musiikkivalikoima vaikuttaa melko laajalta.
Groovesharkin käytön aloittamisesta on tehty todella helppoa: osoite URL-kenttään, kirjoita artistin nimi hakulaatikkoon ja paina Play. Rekisteröitymällä palveluun saa hyötyjä, ja vain rekisteröityneet käyttäjät voivat siirtää musiikkia Groovesharkin kokoelmaan.

Palvelun idea on yksinkertainen: toisin kuin esim. Spotifyn, Groovesharkin musiikki on peräisin käyttäjiltä. Tämä mahdollistaa varsin kattavan musiikkivalikoiman etenkin suurlevy-yhtiöiden artistien ulkopuolelta. Minun mieltäni lämmittää erityisesti aasialaisen pop-musiikin hyvä saatavuus.

Toimintatapa herättää luonnollisesti epäilyksiä laillisuudesta, ja monet kappaleet ovatkin varmasti kuunneltavissa ilman, että artistit tätä tietävät. Itse näen asian enemmänkin ikään kuin musiikin YouTubena [youtube.com]. Groovesharkia pyörittävä floridalainen Escape Media Group on kuitenkin solminut useita sopimuksia [grooveshark.com] levy-yhtiöiden kanssa, joista suurimpana on EMG:n aluksi oikeuteen vienyt EMI.

Käyttöliittymän kanssa sinuiksi
tulemisessa menee päivä, pari,
mutta vaiva on ehdottomasti
saavutetun hyödyn arvoista.
Kuva: Kuvakaappaus palvelusta

Käyttöönotto on siis helppoa, ja valtava musiikkikokoelma on käytettävissä heti alusta alkaen ilman rajoituksia. Käyttöliittymä vaatii aluksi hieman totuttelua, mutta on loppujen lopuksi varsin selkeä. Osa käyttöliittymästä on suomennettu – melko laaduttomasti tosin – mikä on varmasti omiaan helpottamaan käyttöä entisestään.

Internet-sovellus on toteutettu lähinnä HTML:ä, JavaScriptiä ja CSS:ä käyttäen: ainoastaan itse soitin on Flash-sovellus. Tämän takia sovellus vaikuttaa toimivan ripeästi ainakin Firefox 4:lla.

Grooveshark tarjoaa myös maksullisia ekstroja: 9 dollarilla (n. 6 eurolla) kuussa pääsee eroon mainoksista ja voi ladata työpöytäversion ohjelmasta. 3 dollaria halvemmalla (6 USD/ 4 EUR) vain mainokset piilotetaan. En näihin ole tutustunut toistaiseksi, mutta mikäli palvelun tarjoamat kyselyt tuottavat tarpeeksi pisteitä premiumin hankintaan, saatan palata asiaan.

Kokonaisuutena Grooveshark on kuin Spotifyn paranneltu versio. Groovesharkilla on rankka menneisyys ja varmasti vielä sitäkin rankempi tulevaisuus, mutta sen ei pidä antaa haitata nykyisyyttä – Internet on kuitenkin luonteeltaan muutenkin kiinni tässä hetkessä. Levyt soimaan!