Avainsana: internet

Mennyttä ja tulevaa, osa 2012

Posted on1 Comment

Jou­lu on taas, jo­ten on ai­ka ve­tää hen­keä ja käy­dä vä­hän lä­pi ku­lu­nut­ta vuot­ta. Pal­jon on sat­tu­nut ja ta­pah­tu­nut.
Kuva: Openclipart

Taas on yksi vuosi käymässä vähiin, ja parilta edellisvuodelta tuttuun tapaan vedän hiukan vuotta yhteen. Tänäkin vuonna on paljon kirjoittamisen arvoista tapahtunut, mutta vain murto-osaan niistä olen ottanut blogissani kantaa: tämä on vuoden 62. kirjoitus. Lyhyempiä mietteitäni ja linkkivinkkejä olen tänä vuonna alkanut julkaista myös Twitter- ja Facebook-tileiltäni.

Vuosi sitten ennustin kirjoittavani tänä vuonna…

— siitä, miten Raspberry Pi -tietokone mullistaa elämiä, miten meillä ja
maailmalla rajoitetaan sananvapautta erilaisin tekopyhin keinoin ja
miten suuryritykset käyttävät asemaansa väärin. Mahtuneepa vuoteen
todennäköisesti muitakin uutiskommentteja, arvosteluja ja kertomuksia
elävästä elämästä.

On selvää, että Raspberry Pi on blogissani vuoden hehkutetuin laite: kirjoitin siitä tänä vuonna 19 artikkelia, eikä siinä − aika mullistava vehjehän se on. Nykyään haluaisin kovasti päästä kokeilemaan Nintendon uutta Wii U -konsolia, mutta EU- ja Suomi-veroineen1 se on sen verran tyyris vehje, että pukinkontista sitä ei löydy.

Tekijänoikeusmafian toiminta on tänäkin vuonna herättänyt minussa (kuten myös maailmalla) suuria, lähinnä negatiivisia, tunteita. Vuoden alkupuoliskolla operaattorit, Elisa etunenässä, aloittivat asiakkaidensa The Pirate Bay -sivustolle pääsyn estämisen. Tutkin asiaa, ja kirjoitin estojen kiertämiseen ohjeen sekä päivityksen siihen. Nyt kerään lukijakyselyllä muiden kokemuksia estosta, ja entistä parempaa ohjetta sopii odottaa julkaistavaksi helmikuun aikana.

Eniten TTVK:n ja kumppanien toiminnassa suuren yleisön huomiota herätti marraskuinen Chisugate, jossa pikkutyttö latasi tietokoneelleen vahingossa Chisun CD:n torrent-ohjelmalla, ja vajaata vuotta myöhemmin poliisit tulivat hakemaan tytön läppärin. Tapaus herätti paljon kaipaamaani julkista keskustelua nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön ja sen valvonnan järkevyydestä, mutta valitettavasti keskustelu käytännössä kuivui kasaan tytön isän ja TTVK:n tehtyä sovinnon 300 euron hintaan.

Maailman tapahtumien kommentoinnin lisäksi kirjoitin muutaman ohjeen: muun muassa vaiheet rikkinäisen Ubuntun tiedostojen kopiointiin ja uudelleenasennukseen, lunttilapun Linux-päätteeseen ja ohjeen nyttemmin korjatulta Java-haavoittuvuudelta suojautumiseen.

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä

Kulunut vuosi on ollut minulle henkilökohtaisestikin varsin mielenkiintoinen: aloitin syksyllä tietojärjestelmätieteen opiskelun Jyväskylän yliopistossa, ja tekemistä ainakin on riittänyt.

Vuosi sitten kirjoitin tyytymättömyydestäni Ubuntua hallinnoivan Canonicalin tapaan kehittää jakelua, ja väläytin silloin Debiania tulevaisuuden jakeluvalinnakseni. Tänä vuonna Debian on ollut se jakelu, jota kavereille suositellaan. Lisäksi se on ensisijainen käyttöjärjestelmä niin työpöytäkoneessani (Fukushimassa) kuin miniläppärissäni (Eee:ssä). Molemmissa käytössä on vakaa squeeze-versio, ja tyytyväinen voin sanoa olevani.

Kurkistetaanpa kristallipalloon

Koska maailmanloppu jäi tulematta, kirjoitteluni jatkuu myös ensi vuonna. Tällä hetkellä vuosi 2013 vaikuttaa aika normaalilta IT-näkökulmasta. Jos suinkin saan jostain tarpeeksi kultaa kerättyä (ja hintojen laskettua järkevälle tasolle), koitan hankkia Wii U -konsolin itseäni viihdyttämään. Toinen ensi vuoden kiinnostuksen kohde pelaamisen suhteen on, miten Valve lähtee Linux-Steamiaan oikein pyörittämään.

Toivon todella, että tulevana vuonna suomalaiset Internet-operaattorit vihdoin tajuavat, että IPv4 ja IPv6 -osoitteet eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Toisaalta pelkään, että ISP:t haluavat väkisin pitää kiinni perinteistään, ja antavat joka liittymälle korkeintaan viisi IPv6-osoitetta − valtavasta poolista satunnaisesti valittuja tietenkin. Mitään kokonaisia (tai varsinkaan staattisia) /64-aliverkkoja on turha toivoa ainakaan ilman lisämaksuja.

Mutta miten käy TPB-sensuurin? Vahva veikkaukseni on, että estoa jatketaan loputtomasti, mutta sen teho ennen pitkää heikkenee (näin on jo alkanut käydä). Todennäköistä on, että TO-mafia alkaa vaatia samanlaisia estoja myös moniin muihinkin palveluihin, jotka tuomioistuin luonnollisesti määrää tarkemmin tutkimatta.

Blogissani muutosten vuosi

Vakituisten lukijoideni silmiin eniten pistänyt muutos lienee se, kun kesäkuussa päätin hankkia blogilleni oman .fi -verkko-osoitteen. Hämmästyin suunnattomasti, kun itq.fi-osoite ei ollut kenellekään kelvannut, joten varasin sen. Uuden osoitteen myötä blogi vaihtoi nimensä Linux&IT:stä lyhyempään itQ:un (lausutaan itgu). Samalla loin lähinnä omaa tviittailuani varten blogipostausten osoitteet lyhentävän s.itq.fi -linkinlyhennyspalvelun.

Nimenmuutos on kuitenkin pientä siihen verrattuna, millaisen vastaanoton blogini tänä vuonna on saanut: kun vuosi sitten kirjoitin, että blogiani oli luettu koko sen olemassaoloaikana (silloin vajaa 4 vuotta) 5800 kertaa, on luku kirjoitushetkellä käsittämättömät yli 26 000! Pelkästään tänä vuonna blogiini on siis tultu nelisen kertaa useammin kuin neljän edellisvuoden aikana yhteensä. Kiitos siitä.

Myönnettävä on, että lukukerrat painottuvat kovasti tietyille, tänä vuonna julkaisemilleni, artikkeleille. Alla nykyinen kaikkien aikojen top-5 (sulkeissa käyntimäärä koko olemassaoloajalta):

  1. TPB myös Soneran ja DNA:n estolistoille, kostoksi kierto-ohjeita (2500)
  2. TPB-esto: millainen se on ja miten se kierretään (1700)
  3. Jäitkö ilman Raspia? Toimi näin (1700)
  4. Raspberry Pi hyppysissä (900)
  5. Vattenfall soitti (500)

Kesäkuussa ryhdyin myös käyttämään Googlen Analytics -palvelua. Palvelu tarjoaa jossain määrin tarkempia tietoja sivustoni kävijöistä2, mutta syy käyttöönotolle oli Blogger-alustan tilastojen aikaikkunan kehnot vaihtoehdot. Toki palvelu tarjoaa myös hiukan uusia (ja vanhoja) tilastotietoja, joista muutamia tässä (kesäkuun alusta saakka):

  • Blogiani luettiin eniten Helsingissä (29 % käynneistä). Toisena Tampere (9 %), ja kolmantena Oulu (6 %).
  • Valtaosa (85 %) kävijöistä tuli blogiini ensimmäistä kertaa, mutta ihan kunnioitettava osa lukijoistani oli siis käynyt ennenkin.
  • Suosituin selain oli Firefox (40 %), ja heti kannoilla Chrome (33 %). Kolmantena olevalla IE:llä on valitettavasti jopa 11 % osuus.
  • Windows oli suosituin käyttöjärjestelmä (76 %). Linuxilla oli 9 %, ja OSX:llä 7 % osuus.
  • Mobiililaitteita (puhelimia ja tabletteja) käytti 8 % lukijoista. Tuosta kakusta Androidilla on 50 % osuus, IOS:llä 44 prosenttia. Windows Phone ja Symbian jakoivat loput mobiilikäyttäjät.
  • Hakukoneiden kautta palveluun saapui 81 % kävijöistä. Näistä Googlea käytti 99 %.

Lopuksi

Tietotekniikka on kiinteä osa nykyaikaista elämää, ja tänäkin jouluna monet varmasti löytävät kuusen alta kovan paketin, jonka sisällä on jonkinsorttinen elektroninen vempain: tabletti, kännykkä, pelikonsoli, Bluray-soitin tai muuta vastaavaa. Ja mukavaahan uusilla vempeleillä leikkiminen on.

Myös meillä Suomessa on kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, jotka viettävät jouluaan olosuhteiden pakosta ilman kuusta, minkäänlaisista lahjoista puhumattakaan. Näin joulun aikaan − ja toki muulloinkin − kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, onko joulun idea se, että annetaan ja vastaanotetaan kalliita lahjoja, vai jokin muu. Johtopäätökset jääkööt jokaisen omaan harkintaan.

Nauttikoon kukin kuitenkin joulusta3 ja myös alkavasta vuodesta. Ensi vuonna itQ jatkuu. YouTuben Rewind 2012 -videon kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän vuoden osalta:

Sisältöä ei voida näyttää, sillä evästeet eivät ole käytössä.

—
1) Ihan oikeasti: jos Wikipedian mukaan Wii U:n Premium-mallin suositusmyyntihinta Jenkeissä on 349,99 dollaria (263,60 EUR), niin miten ihmeessä Euro-hinta on 349,99 euroa (464,70 USD)? Ja koska Suomen on oltava tässäkin maailman kallein maa[lähde?], myyvät täkäläiset puljut konsolia kohtuulliseen 400 euron hintaan.
2) Ei mitään sellaista, mistä yksittäinen käyttäjä voitaisiin tunnistaa, vaan ihan tilastotietoja.
3) Jos joulu (eli talvijuhla) todella aiheuttaa ongelmia, kannattaa pipoa ruuvata pykälä löysemmälle.

Netposti − pakko ottaa

Posted on4 Comments

Itel­la on mai­nos­ta­nut jo­ka puo­lel­la ko­va­ää­ni­ses­ti Net­pos­ti-pal­ve­lu­aan. Mai­nok­sis­sa suo­ras­taan pa­ko­te­taan ot­ta­maan pal­ve­lu käyt­töön, ha­lu­si ku­lut­ta­ja si­tä tai ei.
Ku­va: Osa Itel­lan mai­nos­ban­ne­ris­ta

22.1.2013: Tähän kirjoitukseen liittyen olen julkaissut tarkennuksia ja syvempää analyysiäni yksityisyysongelmiin. Suosittelen lukemaan uuden postaukseni tämän luettuasi.

Itella on viime viikkoina mainostanut omaa Netposti1-palveluaan aggressiivisesti niin TV:ssä2, Internetissä, radiossa2, mainostauluissa kuin fyysisillä kirjeilläkin: jokainen on varmasti huomannut mainoksen jossain muodossa.

Vaikka Netposti ei palveluna olekaan mitenkään uusi (se on ollut olemassa ainakin vuodesta 2008 asti), on Itella nyt päättänyt jostain syystä alkaa tunkea sitä väkivalloin kuluttajien kurkusta alas.

Tyypillisesti mainos on muotoa ”Tiedote! Sinulle on avattu oikea
postilaatikko osoitteessa netposti.fi. Aktivoi se 31.12. mennessä”. Ainakin itselleni valitut sanainkäänteet vaikuttavat varsin tarkoitushakuisilta. Kun tuollaisia ”tiedotteita” on käytännössä pakko nähdä ja kuulla joka puolella, tuntuu siltä, että Itellan viesti kuluttajille onkin: ”Joko menet aktivoimaan sen palvelun, tai itket ja menet. Mitä nopeammin, sitä vähemmän saat raippaa. Ja kuka tietää, kuinka paljon postejasi hukkuu vitkutellessasi? Hopi hopi!”.

Konkreettisimmat ongelmat tuossa muotoilussa ovat:

  • ”Tiedote”: Jokainen mainos kerrotaan tiedotteena. Näin toki onkin, mutta ainakin omaan korvaani julistamalla jokin asia tiedotteeksi siitä tehdään virallinen ja muodollinen ilmoitus. Ei tämä Itellan mainos nyt mikään kriittinen viranomaistiedote ole.
  • ”Sinulle on avattu –”: Kuka avasi? Postiko? Kenen oikeutuksella? Itellalla on varmaankin ollut tarkoituksena herättää mielikuva, että he ovat hoitaneet kaikki esivalmistelut puolestani, mutta minusta tuntuu enemmänkin että Itella on tehnyt nimissäni asioita, joita en haluaisi tehdä.

    Toisaalta, mitä tämä ”avaaminen” tarkoittaa? Pitäisikö nyt yhtäkkiä varautua siihen, että kaikki posti siirtyy ”uuteen postilaatikkoon”? Tällaisten pelkojen herääminen ihmisissä on täysin mahdollista, ja pelolla markkinoiminen on eettisesti vähintäänkin arveluttavaa.

  • ”– oikea
    postilaatikko”:     Oikea postilaatikko on fyysinen laatikko, johon posti laitetaan, ei virtuaalinen kolo Itellan käyttämän palvelinsalin palvelinten levytilassa. Lisäksi oikeaan postilaatikkoon postia voi lähettää kuka tahansa, ja sinne voi sujauttaa kirjeen myös naapuri ihan Itellan valvovan silmän ohi. Joten mikään oikea postilaatikko Netposti ei missään nimessä ole.
  • ”Aktivoi se 31.12. mennessä”: Tai muuten…? Missään Itella ei vaivaudu kertomaan, mistä he ovat tuon aikarajan repineet. Palvelunsa sivustolla Itella kirjoittaa jonkinlaisista arvonnoista, joten todennäköisesti tällaisesta on kyse. Varsinaisissa mainoksissa en ole mistään arvonnasta kuullut. Tuntuukin vähän siltä, että myös aikarajan tarkoituksena on herättää pelkoa: jos en käy aktivoimassa Netpostia annettuun aikarajaan mennessä, minun käy huonosti. Kuten totesin edellä, pelottelu ei ole oikea tapa markkinoida yhtään mitään.

Erityisen paljon minua häiritsi postiluukusta3 kolahtanut valkoinen kirjekuori4, jonka osoiteikkunassa luki vain ”Sisältää tärkeää tietoa jokaiselle suomalaiselle.”. Vaikka aihetta ei ollutkaan vaikea arvata, päätin avata kirjeen silkasta mielenkiinnosta. Kirjeen sisältö oli mainoksista tuttuun propagandatyyliin kirjoitettu: ”Tiedotteessa” muistettiin kehua, miten ilmainen, turvallinen, varma, kätevä, elinikäinen ja ennen kaikkea tarpeellinen Netposti on. Myös takaraja aktivoinnille löytyi viestin lopusta.

Kirjeen A4-arkin toinen puoli5 oli varsin ilmavasti täytetty, joten Itella olisi halutessaan voinut lisätä sivun loppuun pienellä jonkinlaisen ”Netpostia ei ole pakko aktivoida. Jos et halua käyttää Netpostia, voit hävittää tämän kirjeen ilman että SWAT-tiimi rynnii ovista ja ikkunoista” -alaviitteen, mutta kuten muut kampanjan mainokset ovat tehneet varsin selväksi, Itellan tarkoituksena on pakottaa kaikki suomalaiset palvelun käyttäjiksi.

En tiedä, miksi Itellalla on pakottava tarve saada Netpostiin lisää käyttäjiä, mutta voisin kuvitella, että Itellalle toimitettu Netposti-kirje tuottaa paperista kirjettä enemmän voittoa, ja maksavien lähettäjien houkuttelu palvelua käyttämään on sitä helpompaa, mitä enemmän Netposti-tunnuksen omistavia vastaanottajia on. Markkinoinnin tarve sinänsä on ymmärrettävää, mutta Itella on toiminnallaan ylittänyt hyvän maun ja järkevyydenkin rajat moninkertaisesti.

Vaikka Itella onkin valtionyhtiö, tulisi sen mielestäni käyttäytyä yhtä
hyvin kuin minkä tahansa rahaa tekevän yrityksen: sen palvelut kuitenkin
maksavat ihan oikeita euroja, ja suomalaiset − postipalvelujen
käyttäjät − ovat sen asiakkaita. En toisaalta hyväksyisi tällaista
ylimielisyyttä, vaikka sen takana olisi valtion laitos. Jos jotain,
valtion omistamana yrityksenä ja eräänlaisena yritysten esikuvana
Itellan tulisi toimia erityisen vastuullisesti ja kaikki huomioiden.

Itellan tulisikin hetimmiten ainakin selkeyttää mainontaansa, ja poistaa siitä kaikki pelotteet. Erityisen tärkeää olisi kertoa, että Netpostin käyttö ei suinkaan ole pakollista, vaan että se on vain maksuton lisäpalvelu sellaista haluaville.

Ongelmia Netpostissa itsessään

On selvää, etten itse aio näistäkään uhkailuista huolimatta rekisteröityä Netposti-palvelun käyttäjäksi, sillä koen tuollaisen palvelun monin tavoin ongelmalliseksi niin itselleni kuin muillekin:

  1. Korvaavuus: Netposti ei tuo lisää paperipostiin, vaan eri toimijat siirtävät viestintänsä verkkopalveluun. Esimerkiksi joillakin työpaikoilla ei nykyäänkään ole mahdollista enää saada paperista palkkakuittia, vaan työntekijä on pakotettu käyttämään Netposti-palvelua. Mitä enemmän Netposti-käyttäjiä, sitä helpompi lähettäjien on pakottaa vastaanottajat käyttämään palvelua.
  2. Monopoli: Tavallisen sähköpostiosoitteen saa kukin hankkia haluamastaan palvelusta, eikä fyysinen postilaatikkokaan ole Itellan omaisuutta. Sen sijaan Netposti on tiukasti Itellan kontrollissa, eikä palveluntarjoajan vaihtaminen ole mahdollista. Sähköiset kirjeensä voi kopioida muualle vain copy-pastettamalla tai tulostamalla.
  3. Tietoturva ja yksityisyys: Itellalla ei ole mitään keinoa varmistaa, etteivätkö viestit pääsisi kolmansien osapuolien tietoon. On esimerkiksi teoriassa mahdollista, että Itella itse tai jokin viranomainen lukee viestejä ilman, että vastaanottaja saa tästä ikinä tietää. Myöskään tietomurtoja ei voida sataprosenttisesti ehkäistä.
  4. Tietojen säilytys: Itella kertoo säilyttävänsä viestit seitsemän vuoden ajan, mutta oletettavasti viestejä voi itsekin poistaa. On kuitenkin todennäköistä, että myös poistetut viestit jäävät esimerkiksi varmuuskopioille käytännössä ikuisiksi ajoiksi, ja voivat näin joutua vastaanottajan näkökulmasta vääriin käsiin.
  5. Ikuisuus: Kirjeessä kerrotaan palvelun olevan ”elinikäinen”. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tuollaiset lupaukset ovat katteettomia: Itella saatetaan vaikkapa yksityistää, jonka jälkeen sveitsiläinen sijoituspankki uutena omistajana päättää lakkauttaa ydinliiketoimintaan kuulumattomia palveluja. 
  6. Digikuilun kasvaminen: Todennäköisesti aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät osaa tai halua käyttää Internetiä lainkaan. Aina kun tällaisia yhteiskunnan kannalta kriittisiä toimintoja siirretään Internetiin, riski tällaisen ei-diginatiivin ihmisen syrjäytymisestä kasvaa. Ongelmat ovat jo tänä päivänä todellisia, eikä Itellan toiminnallaan tulisi ainakaan edesauttaa kuilun kasvamista.

Ryhtyessään käyttämään Netpostia yksilö ei siis pelkästään tee valintaa omasta viestienjakelustaan: samalla hän on osa sitä joukkoa, joka valinnallaan hiljaa hyväksyy tällaisen epäeettisen toiminnan. Mitä useampi Netpostin aktivoi, sitä enemmän sivulliset joutuvat kärsimään palvelun muuttuessa yhä välttämättömämmäksi osaksi arkea.

—
1) Yleensä aina linkitän mainitsemiini palveluihin, mutta ymmärtänet miksen tällä kertaa niin päättänyt tehdä. Jos kuitenkin haluat harata vastaan, niin kuka minä olen tuomarille.
2) Itseäni huvittaa Itellan vast’ikään lanseeraama tunnussävel, josta tulee väkisin mieleen SimCity 3000:n valikkomusiikki. Tosin Itellan melodia tuntuu loppuvan ikään kuin kesken, eikä se oikeastaan edes ”synkkaa” tunnusanimaation kanssa.
3) Niin, kerrostaloissa ei edes käytetä oikeita ”oikeita postilaatikkoja”.
4) Kirjekuoren tunnistin avaamatta Itellan lähettämäksi kolmen tuntomerkin perusteella: I. Kirjasin oli Itellan vakiokirjasin, II. Kirjekuoressa ei ollut mitään merkintöjä. Jopa osoitteettomissa mainoskirjeissä on Itellan merkinnät, ja kuka muukaan kuin Itella itse voisi tuota sääntöä kiertää. III. En muista, että mikään firma olisi koskaan kertonut osoitteettoman mainoksensa olevan ”tärkeää tietoa jokaiselle suomalaiselle”. Itellan ylimieliset mainokset sen sijaan tunkevat naamalle kaikkialta, joten sisältö oli helppo arvata.
5) Kääntöpuolella oli samat tekstit ruotsiksi.

Edelleen ehdoton ”ei” sensuurille

Posted on1 Comment

Tut­ki­muk­sen mu­kaan ⅔ suo­ma­lai­sis­ta il­mei­ses­ti ha­lu­ai­si li­sää sen­suu­ria In­ter­ne­tiin­sä. Oli­si­ko sit­ten ki­vaa, kun itQ:a ei pää­si­si­kään lu­ke­maan?

Kuva: Ri­ku Es­ke­li­nen: itQ sen­su­roi­tu­na. c b 1.0 FI

”Enemmistö kannattaa piratismin tiukempia estoja”, kirjoittaa Iltalehti.fi. Uutisoidun Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista tiukentaisi nykyistä ”laittomien sivustojen”3 sensurointikäytäntöä. En nopealla googletuksella löytänyt mistään tarkempaa tietoa tästä tutkimuksesta, joten suhtaudun siihen melkoisella varauksella.

Pitäisin kuitenkin hälyttävänä jo sitäkin, jos luvut olisivat toisinpäin: siis kolmanneksen mielestä sivustojen sensurointi olisi ihan OK. Laajemmat estomahdollisuudet tarkoittavat näet helpompaa estämistä, joka puolestaan johtaa mielivaltaisempaan estämiseen. Mitä pidempään sensuurin tiellä jatketaan, sitä enemmän estoja halutaan. Jossain vaiheessa estoja tajuavat kinuta tekijänoikeusmafian lisäksi muutkin: pitäisihän esimerkiksi valtionyhtiöiden rahapelioligopoli1 varmistaa ulkomaiset vedonlyöntisivut estämällä, kuten myös estää kansalaisten ylivelkaantuminen ”sulkemalla” pikavippisivustot.

Tässä nimenomaisessa tutkimuksessa ”kyselyyn vastanneista 64 prosenttia kannatti muutosta, jolla
teleoperaattorit voitaisiin määrätä estämään pääsy ulkomailta toimiviin
tai omistajiensa henkilöllisyyden kätkeviin piraattisivustoihin”. Ainakaan uutisessa sanojenasettelu vaikuttaa sellaiselta, ettei vastaajille ole tarjottu tarpeeksi tietoa, mitä tuollainen muutos tarkoittaisi käytännössä.

Nykyäänhän estoa oikeudelta hakiessaan on osoitettava, että sivuston kimppuun on yritetty käydä suoraankin, käytännössä siis sivustoa vastaan on vähintäänkin nostettu syyte. Jos estoa voisi hakea ”suoraan”, ei asianomistajalla olisi enää mitään motivaatiota ryhtyä muihin toimiin, kun automaatista2 saisi koko sivuston estoon.

Kokonaisten sivustojen esto on jo nykyisellään kovin ongelmallista, sillä sisältäähän esimerkiksi estetty The Pirate Bay paljon sellaistakin materiaalia, johon täkäläinen TO-mafia ei oikeuksia omista. Toisin sanoen hyttystä ammutaan tykillä – tai ehkä oikeastaan ydinohjuksella – ja monien sivullisten tiedostot päätyvät saavuttamattomiin.

Sen lisäksi, että estoja helpottaessa ja enemmän ”laittomia sivustoja” estettäessä aiheettomasti estetyn materiaalin määrä kasvaa, olisi helpottaminen omiaan houkuttelemaan myös uusia pelureita uusine ideoineen. Pian estossa olisi monia muitakin jonkun mielestä jotain kiellettyä sisältäviä sivustoja, ja edessä olisi sensuurin loputon suo.

Koska jo nykytilanteessa sensurointia käytetään räikeästi ylimitoitettuna toimenpiteenä, ei voida pitää mitenkään kohtuullisena ainakaan helpottaa kokonaisten sivustojen estämistä. Tällainen sensuuri ei yksinkertaisesti tule kysymykseen sivistyneessä yhteiskunnassa. Toivon todella, että joko minä tai tutkimuksen kaksi kolmasosaa olemme ymmärtäneet tuon kysymyksen väärin. Sillä4:

Jokainen, joka kannattaa sivustojen estojen helpottamista,
kannattaa sensuurin laajentamista.
Jokainen, joka kannattaa sensuurin laajentamista,
on uhka sivistykselle.
Ethän halua olla uhka sivitykselle?

—
1) Käsittääkseni oligopoli on oikea termi. Jos ei, kerro se kommenteissa.
2) Vähän kärjistin, sen myönnän. Mutta olihan tuo Elisan TPB-esto melkoinen farssi, jossa oikeus lähinnä toisteli TO-mafiaa.
3) ”Laittomalla sivustolla” tarkoitan tässä sellaisia tekijänoikeusmafian mielestä estämisen arvoisia sivustoja, kuten torrent-sivustot. Lainausmerkit siksi, ettei sivusto itsessään ole laiton, vaan ainoastaan osa sen kautta saavutettavasta materiaalista saattaa olla.
4) Jos jostain syystä asia jäi epäselväksi, tämä on tietoinen ja tarkoitushakuinen provokaatio. Ei sinun mielipiteittesi mollaus, absoluuttinen fakta, täysin omaa mielipidettäni vastaava kannanotto, eikä varsinkaan laiton uhkaus.

Elisan huoltotiedotteet tulevat liian puskista

Posted onLeave a comment

Elisan verkko­huolto­tiedot­taminen ei ole mieles­täni oikein onnis­tunut viime aikoina.
Kuva: Kuvakaappaus/ elisa.fi

Yleensä olen ollut tyytyväinen siihen, miten käyttämäni ISP Elisa toimii ja palvelee asiakkaitaan. On kuitenkin eräs asia, joka on saanut minut välillä hermoromahduksen partaalle: Elisan tiedottaminen suunnitelluista verkonhuolloistaan.

Elisahan huoltaa nykyään verkkoaan kahtena yönä joka kuukausi, ja huollot ovat omiaan aiheuttamaan Internet-yhteyden pätkimistä. Jos nettiyhteys ei yöllä toimi, tämä tarkoittaa sitä, että esim. varmuuskopioiden ajo pilveen tai päivitysten lataaminen valmiiksi yön aikana jää suorittamatta.


Omassa verkossani automaattinen järjestelmien- ja verkonvalvonta huomaa, jos Internet-yhteys ei toimi, ja huomauttaa siitä minulle (ja muille lähistöllä oleville) äänimerkillä, jotta osaan käydä potkaisemassa reititintä, modeemia tai muuta laitteistoa tarpeen mukaan. Tavallisesti tällaista tapahtuu ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa plus Elisan verkonhuoltoöinä.

Koskapa on kovin ärsyttävää herätä yöllä siihen, että verkonvalvonta huutaa Elisan verkonhuollon takia, tuppaan sovinnolla säätämään varmuuskopioinnin ja verkonvalvonnan pois päältä niinä öinä, joina Elisa verkkoa rukkailee, jotta saan nukuttua mukavasti. Tällaisiin etukäteistoimenpiteisiin ryhtyminen kuitenkin edellyttää sitä, että Elisa kertoo edes jotenkuten etukäteen, minä öinä se aikoo nettiäni pätkiä yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa. Viime aikoina Elisa ei ole oikein pystynyt tähän.

Vaikka Elisan häiriötiedote-RSS on tilauksessa syötteenlukijassani, en kyttää syötteitä vuorokauden ympäri. Näin ollen tarvitsisin mielellään vähintään pari päivää aikaa valmistautua. Tällainen aika on ilmeisesti Elisan mielestä liikaa vaadittu.

Helmikuun huoltokatkosta tiedote julkaistiin kyllä yli vuorokausi (33 h 48 min) etukäteen, mutta sen jälkeen tiedot ovat tulleet enemmän-vähemmän viime tingassa, jos silloinkaan:

  • Maaliskuun 1. huoltoyö: 29 min ennen ilmoitettua huollon alkamisaikaa.
  • Maaliskuun 2. huoltoyö: 14 h 17 min alkamisajan jälkeen.
  • Huhtikuun 1. huoltoyö: 12 h 23 min ennen alkamisaikaa.
  • Huhtikuun 2. huoltoyö: 14 h 3 min ennen alkamisaikaa.
  • Toukokuun 1. huoltoyö: 15 min ennen alkamisaikaa.
Elisa on julkaissut tiedot­teen keski­määrin noin 9½ tuntia ennen suunni­teltua huollon alku­aikaa. Vaihtelu on lisäksi valtavaa.
Kuva: Riku Eskelinen/ Public Domain

Lähetän Elisalle tästä asiasta palautetta, ja täytyy toivoa että tulevaisuudessa asia saadaan edes jotenkuten järkevälle tolalle. Kunnollisessa ja hyvissä ajoin tehdyssä tiedottamisessa suunnitelluista käyttökatkoista on nimittäin sitä paljon puhuttua ideaa.

TTVK:n hamuama kolmesta-poikki -laki loukkaisi perusoikeuksiakin

Posted on1 Comment

TTVK:n mie­les­tä Suo­meen­kin pi­täi­si saa­da Rans­kas­ta tut­tu kol­mes­ta poik­ki -la­ki, jos­sa net­ti kat­kais­tai­siin kol­men to-louk­kauk­sen jäl­keen. La­ki oli­si omi­aan ai­heut­ta­maan mer­kit­tä­viä va­hin­ko­ja mm. yk­si­tyi­syy­del­le.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC By-NC-SA 2.0

Ranskassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä paljon puhuttanut ja vieläkin kiistanalainen kolmesta virheestä poikki -periaatteella toimiva nk. Hadopi-laki[WP], jossa Internet-yhteys voidaan katkaista jos yhteyden kautta jaetaan toistuvasti luvattomasti to-suojattua materiaalia.

Kiteytettynä three-strikes -systeemi toimii näin:

  1. Ensin liittymänhaltijaa lähestytään sähköpostitse viestillä, jossa kerrotaan että liittymässä on havaittu waretusta.
  2. Jos laittoman materiaalin jako jatkuu, kolahtaa liittymänhaltijan postilaatikkoon kirje, jossa kerrotaan samat asiat kuin sähköpostissa.
  3. Jos fyysinen kirjekään ei saa waretusta loppumaan, katkaistaan nettiyhteys joiksikin kuukausiksi.

Tällaisessa käytännössä on lukuisia ongelmia, joita kerron myöhemmin tässä kirjoituksessani.

Suomessa hieman vastaavaa varoituskirjelakia väsättiin reilu vuosi sitten (Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä warettamisesta), mutta asia jäi sikseen. Nyt TTVK toivoo lehdistötiedotteessaan samanlaista järjestelmää myös Suomeen:

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen uskoo, että Ranskan mallin tapainen ilmoitusmenettely toimisi Suomessakin: ”Malli on tuottanut positiivista tulosta nettipiratismin kitkemisessä Suomen ulkopuolella ja vastaavanlainen ilmoitusmenettely olisi tehokas keino puuttua laittomaan tiedostojenjakoon täälläkin. – – ”

Toivon todella, että tällainen TO-mafian märkä uni ei Suomessa koskaan toteudu, sillä siihen liittyy liuta ongelmia, joista osa on jo Ranskassa konkretisoitunut. Muutamia mainitakseni:

  1. Kuka valvoo ja tekee päätökset? Valvontaan ja toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittaisiin jokin riippumaton taho, sillä esim. TTVK:n ollessa nettipoliisin kengissä se arvatenkin vetäisi kotiinpäin. Toisaalta tuskin poliisilta löytyy resursseja kyttäämiseen. En usko, että myöskään Internet-operaattorit innostuisivat valvomaan maksavia asiakkaitaan.

    Todennäköisintä on, että Suomeen perustettaisiin käytännössä kumileimasimena toimiva valtion virasto, johon oikeudenomistajat – käytännössä siis TO-mafia – kaataisivat enemmän tai vähemmän tuulesta temmattuja ilmoituksia eteenpäin lähetettäviksi.

  2. Syyllisen valitseminen: Yksinkertaisinta olisi kaikista rötöksistä syyttää liittymänhaltijaa, kuten Ranskassa. Tällöin liittymänhaltija olisi vastuussa kaikesta hänen liittymänsä kautta menevästä liikenteestä, ja hän olisi siis syyllinen myös esimerkiksi opiskelija-asunnon kämppiksen waretteluihin – eihän syyttömiä rangaista. Muut selvityskeinot vaatisivat sitten jo laitteiden takavarikointia, mikä tekisi prosessista liian raskaan.
  3. Internet-yhteyden katkaiseminen: Ranskan mallissa kolmas ”huti” tarkoittaa Internet-yhteyden katkaisemista 2-12 kuukaudeksi. Tänä aikana operaattori toki laskuttaa liittymänhaltijaa normaalisti. ”Syyllinen” ei myöskään saa tänä rangaistusaikana hankkia toista yhteyttä käyttöönsä.

    Internet on tänä päivänä lähes samanlaisessa asemassa kuin sähkö tai juokseva vesi, enkä pidä ihmisen pakkonetittömyyttä kovinkaan reiluna temppuna. Kun huomioon otetaan vielä se, että rangaistusta kärsimään laitetaan liittymänhaltija – joka saattaa siis olla täysin viaton, samalla kun varsinainen warettaja pääsee kuin koira veräjästä – on järjestely todella epäoikeudenmukainen.

  4. Yksityisyydensuoja: Jotta rangaistukset voidaan kohdistaa ”oikeaan” ihmiseen, pitää operaattorin antaa tietoja edelleen. Tässä on vaarana se, että yksityisiä tietoja esim. IP-osoitteeseen kytketyn liittymän haltijasta joutuu muidenkin kuin valvontaviranomaisen nähtäville ilman tuomioistuinta.
  5. Valittaminen ja todistustaakka: Ranskan mallissa sähköposti- tai kirjevaroituksesta ei voi valittaa, ja netin katkaisemisenkin osalta todistustaakka on rangaistuksen kohteella. Tämä taas on ilmeisessä ristiriidassa länsimaalaisen syyttömyysolettaman[WP] kanssa.

    Lisäksi läpimenneelläkään valituksella ei voi päästä eroon Internetistä bännäykseltään, vaan ainoastaan lyhentää rangaistuksen pituutta.

Uhkana olisi siis se, että viattomalta ihmiseltä kielletään Internetin käyttö jopa vuodeksi ilman oikeita perusteluja tai oikean tuomioistuimen käsittelyä, eikä hänelle tarjota edes mahdollisuutta taistella vastaan.

En ihmettele, että TTVK niin kovasti tällaisen ”ilmoitusmenettelyn” (kuten TTVK:n tiedotteessa Antti Kotilainen Hadopi-lakia kutsuu) haluaisi Suomeen rantautuvan – toisaalta en ihmettelisi vaikka kyseinen organisaatio vaatisi julkisia hirttotuomioita kaikille warettajiksi epäillyille. Toivon kuitenkin, etteivät maamme päättäjät lähde tähän sidontaleikkiin mukaan.