Avainsana: it-viikko

Androidista Googlen käyttöjärjestelmä miniläppäreille?

Posted onLeave a comment

IT-viikko uutisoi tänään VentureBeatin tekemästä sovitustyöstä, jolla Googlen Android-mobiilikäyttöjärjestelmä saatiin rullaamaan Asuksen Eee:ssä. Jutussa mainitaan myös, että koodiin on lisätty käytösmalli niinkutsutuille MID-laitteille (Mobile Internet Device), joten Google saattaa julkaista Androidin käytettäväksi myös mobiilikannettavilla.

Tämä saattaa olla pitkään huhuttu GoOS, Googlen tekemä käyttöjärjestelmä, ja sitä uumoillaan tietokoneisiin käyttöön jo vuonna 2010 – siis samaan aikaan kuin Windows 7:aa. Tosin Androidia tuskin koskaan markkinoidaan pelkästään käyttöön, vaan se tulee Googlen kavereiden miniläppäreiden mukana.

Androidhan on Linux-pohjainen – siinä on Linux-kernel. Se ei kuitenkaan sellaisenaan sovellu oikein normaaliin työpöytäkäyttöön, sillä Androidin käyttöliittymä toimii framebufferin päällä, eikä siis tavanomaisen X:n päällä. Näin tehojen hyödyntäminenkin jää vähiin, kun framebuffer ei pysty sellaisenaan näytönohjaimen kykyjä juuri hyödyntämään.

Google haluaa tällä tavoin luultavasti hakea Applen kaltaista vendor lock-in -asemaa, jolloin se voisi keskittää kaikkien ohjelmien jakelun Android Markettiinsa, joka ei kuulu avoimen lähdekoodin Android-versioon. Tällöin kehittäjät joutuisivat tekemään juuri Googlen speksien mukaisia ohjelmia, ja Google pitäisi kaikki narut käsissään. Edellämainittu tilanne vaan ei ole hyvästä.

Toivoa sopii, että Androidin MID-versioon onnistutaan ujuttamaan kiinteänä osana jonkinlainen X-palvelin, jotta ohjelmia voitaisiin kääntää sille normaalien GNU-työkalujen avulla. Mutta Google on rahanahne firma, joten pelkään pahoin, että edellisessä kappaleessa mainittu skenaario on enemmän kuin todennäköinen.

Sayonara, sähköinen äänestäminen

Posted onLeave a comment

IT-viikko uutisoi tänään Oikeusministeriön lausunnon (pdf) sähköisestä äänestämisestä Helsingin hallinto-oikeudelle. Samassa yhteydessä oli myös Oikeusministeriön selvitys (pdf) samasta aiheesta, mutta jätin sen lukematta uskomattoman pituutensa ansiosta. Lausunto lisäksi vastaa kritiikkiin melko hyvin. Muutamaan lausunnon seikkaan haluan kuitenkin kiinnittää huomiota:

Testaajien havainnosta, joka koski äänestyskortin ennenaikaisesta poistamisesta johtuvaa äänestyksen keskeytymistä, ei seurannut toimenpiteitä.

Niin, mitäpä siitä jos äänestäjä ei voi tajuta että jokin meni vikaan. En tajua, miten vaalisalaisuutta olisi haitannut vaikka sekunnin-kahden ajan ruudun koko mitalla lukeva, vilkkuva ”VIRHE”-teksti (huomaa liki aidontuntuinen simulaatio!). Tällöin käyttäjä olisi varmaankin tajunnut, että jokin meni vikaan ja ehtisi sujuvasti sujauttaa kortin takaisin lukijaan ja yrittää uudelleen.

Myöskin paperikuitti äänestyksestä – vaikka ihan vaan siitä että se on suoritettu alusta loppuun – olisi mielestäni ollut paikallaan, Oikeusministeriö ei tässä ollut samoilla linjoilla:

Eduskunnan hyväksymään vaalilakiin ei – mm. vaalisalaisuuden säilymiseen liittyvistä syistä – sisällytetty säännöksiä paperitulosteen tai vastaavan antamisesta eikä äänestysjärjestelmässä siten pitänytkään olla tällaista toimintoa.

Varmasti vaalisalaisuus olisi tässäkin mennyt, mutta en vaan pysty tajuamaan että miten se mahtoi tapahtua. Jos joku keksii, niin antaa tulla palautetta vaan.

Merkintä siitä, että sähköinen äänestys on aloitettu — onkin käytännössä sellainen, että sen pystyy saamaan esille vain järjestelmän toimittaja.

Tällaisia ”merkintöjä” ei pitäisi olla, eikä järjestelmätoimittajalla (Tiedolla, entisellä TietoEnatorilla) muutenkaan pitäisi olla mitään pääsyä vaalituloksiin whatsoever. Myöskin herää kysymys, että mitähän muita vain Tiedon esiinkaivettavissaolevia tietoja järjestelmässä – eli Tiedon käsissä – mahtaa olla.

Voisiko Tieto halutessaan myydä vaikkapa listan jotakuta äänestäneistä tiedoista, joita ei ole vain OM:n saatavilla ts. jotka on piilotettu järjestelmään? Näistä ”bonustiedoista” emme voi – kiitos liikesalaisuutena toteutetun äänestysjärjestelmän – ikinä päästä täyteen varmuuteen.

Nämä seikat eivät tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että koko homma olisi alunperinkin pitänyt toteuttaa avoimella lähdekoodilla, jotta jokaisella halukkaalla olisi oikeus auditoida järjestelmää mielinmäärin ilman salassapitovelvollisuuksia, kuten olen aiemminkin tässä blogissa kirjoittanut.

Musiikki osana laajakaistaliittymää

Posted onLeave a comment

IT-viikon uutisen mukaan DNA on lanseeraamassa laajakaistaliittymää, jonka kuukausimaksuun sisältyy rajaton määrä musiikkilatauksia osasta DNA:n musiikkikaupan valikoimaa (Universal-levy-yhtiön artisteilta). Liittymä maksaisi nelisenkymmentä euroa kuussa, joten musiikkiveroa kertyisi tällöin 10-15 euroa.

Musiikkivalikoima on tässä tapauksessa kuitenkin varsin suppea, ja kaikki kappaleet ovat WMA-DRM10 -suojattuja, joten esim. Linuxilla sellaisten kuuntelusta ei kannata haaveilla. Näiden takia veikkaan, ettei tämä Musiikkilaajakaistaksi nimetty palvelu tule ikinä saavuttamaan merkittävää osuutta edes DNA:n laajakaistaliittymistä.

Rajoittamattomuus on hyvä asia, mutta mitä kuluttajat kaipaavat tähän vielä, on valtava kokoelma musiikkia kaikilta artisteilta, ja ilman mitään DRM-virityksiä hyvälaatuisena MP3-tiedostona (tietenkin myös OGG- ja FLAC-muoto pitäisi tarjota, mutta MP3 on hyvä kompromissi noin aluksi). Tuollaisesta palvelusta olisinkin valmis maksamaan vaikka sen 15 € ylimääräistä kuussa.

Millainen olisi sitten minun Musiikkilaajakaistani toimintamalli? Noh, tässäpä tulee:

  1. Kuluttaja tilaa laajakaistaansa erillisen lisäpalvelun, kutsuttakoon tätä vaikka latausoikeudeksi, josta maksaa 10 € kuussa.
  2. Kuluttaja saa näin ollen oikeuden ladata (ja jakaa) valitsemallaan tavalla (DC++, BitTorrent …) musiikkia P2P-verkoissa niin paljon kuin haluaa. Levitys- ja ylläpitokustannuksia ei synny, sillä käyttäjät käyttävät laillisiksi tehtyjä laittomia verkkoja.
  3. Kuun lopussa kuluttaja raportoi Operaattorille, mitä musiikkia hän on ladannut (artisti, levy, kappale jne), jotta Operaattori voi tilittää tuon summan tekijänoikeusjärjestölle selvityksineen siitä, mitä musiikkia on ladattu minkäkin verran. Tilastot ovat luonnollisestikin anonyymejä.
  4. Tekijänoikeusjärjestö jakaa rahaa artisteille suhteutettuna ”menekkiin”. Rahantuloa ei voi estää.

Tällä tavalla jo 10 000 tilaajaa tuottaisivat vuodessa 10000×10×12=1 200 000 euroa. Niin, yli miljoona euroa siitä, että saavat ladata musiikkia omilla ehdoillaan. Kuulostaa mielestäni aika hyvältä.

Tässä on tietysti joitakin juridisia oikeuksia, eivätkä musiikkikaupat varmasti ilahtuisi ajatuksesta, mutta mikään este ei ole ylitsepääsemätön. Suosittelenkin tällaista toimintamallia kehitettäväksi valtion, ISP:iden ja tekijänoikeusjärjestöjen/oikeudenhaltijoiden kanssa niin, että kuluttajan – maksavan asiakkaan – ääni vaihteeksi painaisikin jotain.

—

PS. TietoEnator vaihtaa nimensä takaisin Tiedoksi. Erään IT-viikon uutista kommentoineen sanoin: ”Tieto lisää tuskaa”.

Apple ja vendor lock-in

Posted onLeave a comment

Monien ”muotitietoisten” suosikkiteknologiafirma Apple on jälleen kerran todistanut olevansa loppujen lopuksi melkoisen paha toimintamalliltaan. It-viikko uutisoi tänään tapauksesta, jossa iTunesin toiminnan analysoimiseen keskittynyt sivusto ajettiin Applen uhkailemana alas. Sivuston omistaja kun ei ole halukas taistelemaan suuryhtiön juristiarmeijaa vastaan.

Mitenkään uutta ei ole se, että Apple haluaa rajoittaa vehkeidensä toiminnan vain tietyille käyttöjärjestelmille ts. linuxisteille Apple on haistattanut muutakin kuin kukkasia aina ja ikuisesti. Tämä ei ole kuitenkaan ollut este vaan hidaste iPodin käyttämiselle Linuxissa, sillä kehittäjät ovat iTunes-ohjelmaa analysoimalla löytäneet tavan käsitellä ainakin valtaosaa nykyisistä iPodeista. Tämän voi jokainen todeta kytkemällä soittimensa Amarokilla varustettuun Linux-työpöytään.

Mielestäni ei ole mitenkään asiallista – ei edes laillista – sanoa jollekin että ”meidän ohjelman toimintatavoista ei sitten keskustella.”. Saahan jokainen kirjoittaa vaikka 100 kirjaa Ladan moottorin toimintamalleista ilman että Ladalla on oikeutta mussuttaa siitä yhtään mitään kenellekään. Valitettavasti Yhdysvalloissa näin ei ainakaan teknologia-alalla useinkaan käy, vaan ”uhat” uhkaillaan hiljaisiksi.

En ymmärrä, miten Applelle tästä syntyy haittaa. Apple ei kuitenkaan ole juurikaan kiinnostunut kehittämään iTunes-ohjelmastaan Linux-versiota saatika julkaisemaan soittimensa speksejä. Tällöin on mielestäni vähintäänkin oikeus ja kohtuus että käyttäjällä on oikeus käyttää haluamiaan keinoja saadakseen soittimensa toimimaan haluamallaan tavalla.

Itse olen jo pitkän aikaa ollut hyvin Apple-vastainen (vaikkakin tietokoneiden kotelot ovat ihan hienoja) juurikin sen takia, että Apple haluaa mahdollisimman pitkälle rajoittaa käyttäjän ja kehittäjän oikeuksia tehdä mitään Applen laitteilla. Eikä iPod ole ainoa rajoituksienalainen tuote: viime aikoina uutisissa on puhuttu paljon Applen tavasta päättää, mikä on soveltuvaa iPhonen sovelluskauppaan ja mikä ei, ja taktiikkana näyttääkin olevan se, että jos muun kehittäjän ajatus on tuotteistettavissa Applelle, se hyväksikäytetään ja sanotaan kehittäjälle että ”sori, ohjelmasi löytyy jo tulevasta iPhonen softaversiosta, joka maksaa vain sen 100 taalaa.”.

Sähköisen äänestyksen vaarallisuus

Posted onLeave a comment

IT-viikko uutisoi perjantaina, että sähköinen äänestys on ollut vilkasta niillä paikkakunnilla joissa pilottikokeilu järjestettiin. Henkilökohtaisesti en tällaiseen järjestelmään luota alkuunkaan.

Lippuäänestyksessä ei voida – ilman valtavaa salaliittoa – hävittää tai lisätä ääniä, saatika sitten muuttaa lipuissa jo olevia ääniä. Valitettavasti tämä on mahdollista ja jopa todennäköistä sähköisessä äänestyksessä.

1. Äänten hävittäminen/ lisääminen
Paperiäänestyksessä lippujen määrää voidaan lopuksi verrata äänestäneiden määrään, jolloin hävinnyt lippu voitaisiin huomata. Sähköisessä äänestyksessä se on mahdollista – sillä edellytyksellä että äänestäneitä ei kirjata paperille. Samat ehdot pätevät lisäämiselle.

2. Äänten muokkaaminen
Koska äänestäjä ei sähköisessä äänestyksessä voi mitenkään olla varma, meneekö hänen äänensä todella ”uurnaan” vai ei, on homma vähintäänkin epäilyttävää. Periaatteessa kone voitaisiin ohjelmoida rekisteröimään minkälaisia ääniä tahansa, riippumatta äänestäjien tahdosta. Tämä itseäni eniten huolestuttaa.

Sikäli mikäli sähköinen äänestäminen joskus rantautuu tänne peräkyläänkin, aion itse pitäytyä paperiäänestyksessä viimeiseen asti. Ja kun se ei ole mahdollista, lakkaan äänestämästä kokonaan.