 |
| ACTA:a vastustavat monet kansalaisjärjestöt ja organisaatiot, usein värikkäästikin. Näin tuleekin toimia, jotta asia kuullaan. Kuva: Derecho a leer, CC-BY-SA |
Mielestäni ACTA-sopimus ei sinänsä vaaranna suomalaisten yksityisyyttä enää yhtään lisää – kansalliset ja EU-tason säädökset pitävät huolta siitä, että Suomessa mm. tekijänoikeuslaki polkee kuluttajan ja kansalaisen oikeuksia vuosi vuodelta kovempaa. Samalla linjalla on mm. Effin varapuheenjohtaja Ville Oksanen Helsingin Sanomien uutisessa:
Hänen mukaansa Suomen tekijänoikeussääntely on jo niin tiukkaa, ettei Acta kiristä sitä oleellisesti.
”Acta on kuitenkin osa laajempaa kansainvälistä kampanjaa, jossa nettioperaattoreiden vastuuta niiden asiakkaiden tekemisistä yritetään lisätä”, Oksanen sanoo.
Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti tarjoaa ACTA:n todelliseksi tarkoitukseksi kehittyvien maiden kiusaamista: kun suuret ja kehittyneet maat saadaan mukaan ACTA:an, voidaan vähemmän kehittyneitä valtioita painostaa samaan muottiin, jotta sikäläisiä immateriaalioikeuksia kiristettäisiin:
Kehittyvillä mailla ei ole paljoa suojeltavaa henkistä omaisuutta, mutta
ne tarvitsevat kipeästi erityisesti teknistä tietotaitoa kehittyäkseen.
Länsimailla on paljon henkistä omaisuutta, mutta ne eivät suostu
jakamaan sitä hyvää hyvyyttään. Kehittyvät maat on pakotettu hyväksymään
tiukat säännökset immateriaalioikeuksista, mutta länsimaat eivät ole
vapauttaneet lupaamallaan tavalla erityisesti maataloustuotteiden ja
tekstiilien tuontia.
Tällainen juoniminen on tietenkin myös väärin. Samaan hengenvetoon totean kuitenkin, että Suomen hyödyt sopimuksesta tässä mielessä ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen hyötyihin verrattuna käytännössä hyttysen ininää. Sitä, että Suomi allekirjoitti sopimuksen, voidaan näin ollen pitää lähinnä selkärangattomana EU:n ja Yhdysvaltain pelinappulana toimimisena.
 |
| Itseäni ärsyttää ACTA:ssa lähinnä se, että sitä on valmisteltu kansalaisvai- kuttamismekanismit ohittaen salas- sa ja hiljaisuudessa. |
Hälyttävintä koko ACTA:ssa on mielestäni sen kautta linjan jatkunut salailemisen ilmapiiri, joka ennen muuta romuttaa tavallisen kansalaisen luottamusta demokratiaan ja politiikkaan yleensä. Luottamuksen palauttamiseksi ehdottaisinkin, että vaikka ACTA tuskin muuttaa juuri mitään meillä, mahdolliset nimelliset muutosvaatimukset hylätään EU:n ja Suomen tasolla symbolisena vastalauseena. Samalla se osoittaisi hieman paljon kaipaamaani suoraselkäisyyttä – kun ei kumarreltaisi niin syvään, niin usein ja niin moneen suuntaan, voisi ehkä hetkeksi mieleeni piirtyä kuva itsenäisestä Suomesta.
Haluan kuitenkin lopuksi korostaa, että yksikään mielenosoitus ei ole turha: maassamme saa ja pitääkin antaa äänensä kuulua, jos asioita ollaan viemässä väärään suuntaan3. Jos kuitenkin haluaa osoittaa mieltään julkisesti, kannattaa tehdä parhaansa tarkistaakseen taustatietonsa, ettei tule haukuttua väärää puuta.
Jos itse lähtisin kaduille ACTA:n takia, lähtisin nimenomaan siihen liittyvän salamyhkäisyyden ja tarkoituksellisen salailun – suorastaan salaliiton – takia. Mutta noin alhaisella toleranssilla viimeaikaiset ja todennäköisesti myös tulevat asiainhaarat huomioon ottaen joutuisin päivystämään torinkulmassa joka päivä2.
—
1) Minusta perinteisen median (”pemen”) sosiaalinen media -fraasista repimä some-sana on täysin naurettava keksintö.
2) Aika ajoin mietin ihan oikeasti, että voisi osoittaa mieltään pidempiä aikoja (viikkoja tai kuukausia) putkeen. Toistaiseksi sää- ja muut olosuhteet eivät ole puoltaneet sellaista, mutta aika näyttää.
3) Tietenkin sama pätee myös silloin, kun asiat menevät hyvään suuntaan, tai jos muuten tuntuu siltä.
Usko tai älä, sille että alaviitteet eivät tekstissä mene järjestyksessä, on syykin: lisään osan alaviitteistä kirjoittaessa ja osan oikolukiessani (kyllä, luen tekstini läpi ennen julkaisua, vaikka se voikin kuulostaa epäuskottavalta). Siksi kolmonen tulee ennen kakkosta.