IT-viikko uutisoi tänään että EU-parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta on hyväksynyt äänitteiden, eli musiikin, tekijänoikeuksien suoja-ajan nostamisen 50 vuodesta 95 vuoteen. Vaikka jutulla onkin vastustajansa, ei niin äänekästä kuluttajien oikeuksien puolustajaa taida löytyä, joka pystyisi tässä vaiheessa viheltämään pelin poikki.
Olen aiemmin blogissani väläytellyt ideaa 10 tai jopa 5 vuoden suoja-ajasta, enkä edelleenkään näe sitä mitenkään innovatiivisuutta rajoittavana. On lähinnä naurettavaa kasvattaa musiikin suoja-aikaa sitä mukaa kuin levytetty musiikki uhkaa tulla vapautetuksi tekijänoikeuksista. Uskon, että taas 40 vuoden päästä harkitaan 200 vuoden suojaa, ettei artisti vain pääse kärsimään.
Totuus on vain se, että hyvin harva populäärimusiikkia tuottava artisti pyörii kuvioissa edes sitä viittä vuotta, puhumattakaan kymmenestä. Toki muutavia ”eläviä legendoja” mahtuu joukkoon mukaan, mutta heidänkin 5-10 vuotta vanhat kappaleensa ovat varmastikin maksaneet itsensä jo takaisin.
En luonnollisestikaan halua ketään rikokseen yllyttää, mutta mielestäni kansalaistottelemattomuus on toisinaan hyvästä. Etenkin silloin, kun EU-setien ja Rahan keskinäiset sopimukset alkavat mennä överiksi.