Avainsana: maverick

Palvelimissani (Secondary ja Einstein) ajattelin Lucidin palvelinversion pitää toistaiseksi, sillä se on tuettu huhtikuuhun 2015 asti, mutta pöytäkoneeseen heitin Maverickin jo aikoja sitten ja eilen myös avopuolisoni uuteen kannettavaan, eikä näissä mitään suurempaa itkettävää ole. Miniläppärissäni pidin aikansa Jolicloud 1.0:aa, mutta sen puukotusviritykset eivät oikein vakuuttaneet, joten ajattelin asentaa siihen Ubuntun Netbook Editionin Maverick-version.

Asennus sujui muitta mutkitta, kuten tavallisestikin: kysymyksiä oli vielä vähemmän kuin ennen, mikä on ehkä ihan hyvä normaalikäyttäjää ajatellen. Ne alternate-cd:t ovat sitten HC-käyttöä varten. Muistitikku toimi asennusmediana, eikä senkään suhteen mitään poikkeavaa tapahtunut.

Aluksi uuden Unityn mukanaan tuomat reunat näyttivät hienolta, vaikka jo Lucidin esittelemä ikkunakontrollit vasemmalla -periaate ärsyttää edelleen. Ajattelin kuitenkin että pienellä gconf-editorin kanssa räpellyksellä asian saisi korjattua, mutta totuus oli karu: unityn muokkausvalinnat ovat jopa siellä olemattomat! Näitä vasemmalla ja ylhäällä olevia ”paneeleita” ei Mark Shuttleworth ole halunnut muokattavan, joten niitä ei myöskään voi muokata millään tapaa.

Olin aikeissa lisätä lämpötilan näytön kellon viereen ja ajattelin sen onnistuvan niinkuin aina ennenkin kelloappletin asetuksista, klikkaamalla kellonaikaa hiiren 2. painikkeella. Tein näin, ja mitään ei tapahtunut! Myöskään muiden lisäapplettejen lisääminen ei ole mahdollista, sillä se kuulemma antaa siistimmän vaikutelman. Kellonaika näyttää lisäksi aina 12-tuntista aikaa (ilman am/pm -tunnistetta), eikä tätäkään voi mistään muuttaa. Sekin lie käytettävyysparannus.

Vasemmalla on hieman OSX-tyyppinen yhdistetty pikavalinta- ja ikkunanvalintaluettelo, joka on ihan hieno idea kyllä, mutta siihenkin olisin kaivannut edes jotain muokattavuutta. Siinä on elementtejä, joita ei pysty poistamaan (mm. roskakori) ja ohjelmien lisäämiseksi ko. ohjelma on pakko avata jollain tapaa ja sitten valita ”Pidä käynnistimessä” ikkunan kuvakkeesta. Ei mielestäni kovinkaan intuitiivista.

Toki UNE:ssa on paljon hyvääkin, esimerkiksi Win7-tyylinen hakukenttä, jolla ohjelmien löytäminen on vikkelää. Tämä toiminto löytyy vasemman ylänurkan Ubuntu-logoa klikkaamalla. Eee:lläni toiminto tosin on tuskaisen hidas.

Hiukan ihmetystä aiheutti myös sovellusvalinnat: jos kerran UNE:sta halutaan tehdä miniläppäriystävällinen, voisi ehkä harkita OpenOffice.org:n korvaamista jollain muulla tai pudottamista kokonaan. Samoin Firefox on varsinkin iäkkäämmille miniläppäreille ylivoimainen pala haukatessaan useita satoja megoja muistia peruskäytössä.

Ubuntun, ja varsinkin UNE:n suunta kohti ”käyttäjäystävällistä” eli mahdollisimman vähän säätömahdollisuuksia sisältävää käyttöliittymää huolestuttaa itseäni kovasti. On ehkä totta, että taviskäyttäjän silmissä Ubuntun miniläppäriversio on nyt helpompi käyttää, mutta kun kumartaa toiseen suuntaan, pyllistää toiseen. Canonical on tehnyt tässä valinnan unohtaa kehittyneet käyttäjät laajemman käyttäjäkunnan saavuttamiseksi, mutta ollaanpa ihan rehellisiä: kuinka moni Pentti Peruskäyttäjä päättää kokeilla Ubuntua jostain muusta syystä kuin lähipiirin Linux-Asiantuntijan® suosituksesta? Olisiko sittenkin tärkeintä lisätä mahdollisuuksia niiden vähentämisen sijaan?

Omalle Eee:lleni tullen asentamaan joko normaalin Ubuntu-työpöydän tai sitten esimerkiksi LXDE:n, joka vakuutti nopeudellaan itseni aiemmin. UNE:n uusin versio tuo paljon uudistuksia, mutta suurin osa niistä saa kaltaiseni dataleuan lähinnä itkupotkuraivareiden valtaan. En voi UNE:a suositella oikein mihinkään käyttöön tällä hetkellä, ja toivoa sopii että Canonicalin UI-tiimissä otetaan päät pois perseestä huhtikuun julkaisuun mennessä.