Repputarkastus, kännykkä­taka­varikko ja koululaisen oikeudet

OKM ha­lu­ai­si opet­ta­jil­le oi­keu­den tar­kis­taa pe­rus­kou­lu­op­pi­laan vaat­teet ja re­put se­kä ta­ka­va­ri­koi­da häi­rit­se­vät tai vaa­ral­li­set esi­neet. Mut­ta mi­ten huo­leh­di­taan kou­lu­lai­sen oi­keuk­sis­ta ja yk­si­tyi­syy­des­tä?
Kuva: bnilsen: open backpack. c ba 2.0

Opetus- ja kulttuuriministeriö opetusministeri Jukka Gustafssonin johdolla esittää opetukseen liittyvän lainsäädännön muuttamista, ja OKM:n tiedotteen perusteella valtaosa muutoksista vaikuttaa ihan järkeenkäyviltä:

Perus­opetus­laissa säädet­täisiin kasvatus­keskustelusta, joka olisi uusi kasvatuk­sellinen keino
puuttua ja ennalta­ehkäistä oppilaan häiritsevää tai epä­asiallista käyttäy­tymistä. Jälki-istuntoon
liittyvää säätelyä tarken­nettaisiin siten, että mm. kirjallisten ja suullisten tehtävien ja
harjoitusten teettäminen oppilailla tulisi mahdolliseksi.
[–]
Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuuden lisäämiseksi ja heidän vaikutus­mahdolli­suuksiensa
parantamiseksi ehdotetaan, että jokaisessa perus­koulussa tulisi olla oppilas­kunta. Tämän lisäksi
oppilaiden ja opiskeli­joiden oikeutta sekä samalla opetuksen ja koulutuksen järjestäjien
velvollisuutta kehittää osallisuutta vahvistet­taisiin nykyisestä.
[–]
Opetuksen järjestäjä velvoitettaisiin järjestämään mm. mahdollisuuksia osallistua
opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun tai oppilaitoksen
järjestyssäännön valmisteluun.
[–]
Perusopetuslakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sairaalan sijaintikunnan velvollisuus
järjestää opetusta kattaisi aina sairaalassa potilaana olevan oppilaan opetuksen siinä määrin kuin
hänen terveydentilansa sallii.

Kuten sanoin, nämä ovat ihan järkeviä ja ilmeisesti paljon kaivattujakin muutoksia. Näiden lisäksi ehdotuksessa on kuitenkin eräs − mediahuomionkin varastanut − kohta.

[– O]pettajille ja rehtorille säädettäisiin toimivaltuudet takavarikoida
häirintään käytettäviä tai vaarallisia esineitä ja aineita, sekä tietyin edellytyksin tarkastaa
oppilaan tai opiskelijan tavarat ja päällisin puolin vaatetuksen tällaisten esineiden tai aineiden
löytämiseksi.

Ymmärrän kyllä, että jos opettajien oikeus ottaa haltuunsa esimerkiksi puukot ja muut vaaralliset tavarat on tervetullut uudistus. Samoin opetuksen häiritseminen kännykän räpläämisellä on varmasti ikävää. Mutta mutta…

Kun mennään sörkkimään vajaavaltaisen1 oikeuksia, täytyy muutosten olla hyvin perusteltuja ja välttämättömiä, sillä tällaisilla henkilöillä ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia tai ymmärrystä itsensä ja omien oikeuksiensa suojelemiseen – lapsi tai nuori, joka näkee opettajan auktoriteettina, saattaa mukisematta hyväksyä myös väärinkäytökset. En sano, että suomalaiset opettajat olisivat lähtökohtaisesti läpimätiä hyväksikäyttäjiä2, mutta ”inhimillinen tekijä” kannattaa kuitenkin pitää mielessä.

Asiaa ei millää tapaa helpota se, että kyseessä on niinkin fundamentaalisen oikeuden kuin koskemattomuuden rajoittaminen. Vaikka ”[t]arkastamisessa ja poisottamisessa olisi
noudatettava hienotunteisuutta ja kunnioitettava henkilökohtaista koskemattomuutta ja
yksityisyyttä”, on väärinkäytösten mahdollisuus ilmeinen: Opettaja saattaa esimerkiksi rankaista oppilasta viemällä tämän kännykän tai muun henkilökohtaisen välineen − jopa repusta tai taskusta! Jos oppilas ei uskalla ”tehdä asiasta numeroa”, saattaa tällainen omintakeinen rangaistuskeino yleistyä ja levitä. Mainitsemani skenaario on vain eräs vaihtoehto: jokainen voi itse keksiä lisää variaatioita.

Kun kuitenkin opettajat tarvitsevat lisää puuttumiskeinoja, ei tätä takavarikko-oikeutta kannata lähteä täysin kuoppaamaankaan. Kaksi tarkennusta on kuitenkin tarpeen:

  1. Ne tilanteet, joissa tarkastus- ja poisotto-oikeuksia voidaan käyttää, tulee määritellä tarkasti. Ei välttämättä täysin konkreettisella tasolla, jotta tarvittava pelivara taataan, mutta kuitenkin niin tarkasti, ettei väärinkäytöksiä voi käytännössä tapahtua.
  2. Väärinkäytöksien estämiseksi pitää ehdottomasti opettajan laatia jokaisesta ”takavarikosta” ja ”tarkistuksesta” kirjallinen selitys, joka sitten annetaan tiedoksi niin oppilaalle itselleen, kotiin, kuin koulun johtoonkin. Oppilaat pitää toki opettaa myös vaatimaan nämä selitykset. Lisäksi jonkinlainen valituspolku tulee oppilaan oikeusturvan toteutumiseksi määritellä ja kertoa.

Uskoisin, että kun kynnys tällaisten, oppilaan koskemattomuuden ja yksityisyyden suojaa rajoittavien, oikeuksien käytölle asetetaan tarpeeksi korkeaksi, ei niitä juurikaan väärinkäytetä.

Toisaalta uhkana on, etteivät opettajat uskalla oikeuksiaan hyödyntää silloinkaan, kun se olisi tarpeen. Myös tämän takia on tärkeää, että uusien oikeuksien käytölle on selvät ja konkreettiset ohjeet. Näiden ohjeiden määrittelyssä avoin kommunikaatio opetuslaitosten sisällä ja niiden välillä on välttämätöntä.

Koululaisen oikeuksiin pitää kajota äärimmäisellä varovaisuudella. Kun se nyt kuulemma3 on tarpeen, on tärkeää huolehtia kaikenlaisten väärinkäytösten ehkäisystä. Oppimis- ja opetusrauha pitää toki taata, mutta ei millä hinnalla tahansa.

Ennakoiva vastamussutus: Itselläni ei ole lapsia, eikä toivottavasti hetkeen olekaan, joten joku voisi väittää minun olevan epäpätevä sanomaan yhtään mitään. Hämärien muistikuvien perusteella epäilen joskus kuitenkin olleeni hieman nuorempi, joten ihan tuulesta temmattuja ajatukseni eivät ole. Lisäksi on ikävää, että niin monet näyttävän kannattavan ideaa siksi, että ehdotuksen tasolla se vaikuttaa hyvältä, eikä nähdä riskejä käytännön toteutuksessa. Jos silti olet eri (tai samaakin) mieltä, kerro kommenteissa.

1) Tässä tapauksessa vajaavaltaisuus johtuu alaikäisyydestä.
2) Selvennykseksi: Kyseisen tilanteen hyväksikäyttäjiä.

TTVK:n hamuama kolmesta-poikki -laki loukkaisi perusoikeuksiakin

TTVK:n mie­les­tä Suo­meen­kin pi­täi­si saa­da Rans­kas­ta tut­tu kol­mes­ta poik­ki -la­ki, jos­sa net­ti kat­kais­tai­siin kol­men to-louk­kauk­sen jäl­keen. La­ki oli­si omi­aan ai­heut­ta­maan mer­kit­tä­viä va­hin­ko­ja mm. yk­si­tyi­syy­del­le.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC By-NC-SA 2.0

Ranskassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä paljon puhuttanut ja vieläkin kiistanalainen kolmesta virheestä poikki -periaatteella toimiva nk. Hadopi-laki[WP], jossa Internet-yhteys voidaan katkaista jos yhteyden kautta jaetaan toistuvasti luvattomasti to-suojattua materiaalia.

Kiteytettynä three-strikes -systeemi toimii näin:

  1. Ensin liittymänhaltijaa lähestytään sähköpostitse viestillä, jossa kerrotaan että liittymässä on havaittu waretusta.
  2. Jos laittoman materiaalin jako jatkuu, kolahtaa liittymänhaltijan postilaatikkoon kirje, jossa kerrotaan samat asiat kuin sähköpostissa.
  3. Jos fyysinen kirjekään ei saa waretusta loppumaan, katkaistaan nettiyhteys joiksikin kuukausiksi.

Tällaisessa käytännössä on lukuisia ongelmia, joita kerron myöhemmin tässä kirjoituksessani.

Suomessa hieman vastaavaa varoituskirjelakia väsättiin reilu vuosi sitten (Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä warettamisesta), mutta asia jäi sikseen. Nyt TTVK toivoo lehdistötiedotteessaan samanlaista järjestelmää myös Suomeen:

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen uskoo, että Ranskan mallin tapainen ilmoitusmenettely toimisi Suomessakin: ”Malli on tuottanut positiivista tulosta nettipiratismin kitkemisessä Suomen ulkopuolella ja vastaavanlainen ilmoitusmenettely olisi tehokas keino puuttua laittomaan tiedostojenjakoon täälläkin. – – ”

Toivon todella, että tällainen TO-mafian märkä uni ei Suomessa koskaan toteudu, sillä siihen liittyy liuta ongelmia, joista osa on jo Ranskassa konkretisoitunut. Muutamia mainitakseni:

  1. Kuka valvoo ja tekee päätökset? Valvontaan ja toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittaisiin jokin riippumaton taho, sillä esim. TTVK:n ollessa nettipoliisin kengissä se arvatenkin vetäisi kotiinpäin. Toisaalta tuskin poliisilta löytyy resursseja kyttäämiseen. En usko, että myöskään Internet-operaattorit innostuisivat valvomaan maksavia asiakkaitaan.

    Todennäköisintä on, että Suomeen perustettaisiin käytännössä kumileimasimena toimiva valtion virasto, johon oikeudenomistajat – käytännössä siis TO-mafia – kaataisivat enemmän tai vähemmän tuulesta temmattuja ilmoituksia eteenpäin lähetettäviksi.

  2. Syyllisen valitseminen: Yksinkertaisinta olisi kaikista rötöksistä syyttää liittymänhaltijaa, kuten Ranskassa. Tällöin liittymänhaltija olisi vastuussa kaikesta hänen liittymänsä kautta menevästä liikenteestä, ja hän olisi siis syyllinen myös esimerkiksi opiskelija-asunnon kämppiksen waretteluihin – eihän syyttömiä rangaista. Muut selvityskeinot vaatisivat sitten jo laitteiden takavarikointia, mikä tekisi prosessista liian raskaan.
  3. Internet-yhteyden katkaiseminen: Ranskan mallissa kolmas ”huti” tarkoittaa Internet-yhteyden katkaisemista 2-12 kuukaudeksi. Tänä aikana operaattori toki laskuttaa liittymänhaltijaa normaalisti. ”Syyllinen” ei myöskään saa tänä rangaistusaikana hankkia toista yhteyttä käyttöönsä.

    Internet on tänä päivänä lähes samanlaisessa asemassa kuin sähkö tai juokseva vesi, enkä pidä ihmisen pakkonetittömyyttä kovinkaan reiluna temppuna. Kun huomioon otetaan vielä se, että rangaistusta kärsimään laitetaan liittymänhaltija – joka saattaa siis olla täysin viaton, samalla kun varsinainen warettaja pääsee kuin koira veräjästä – on järjestely todella epäoikeudenmukainen.

  4. Yksityisyydensuoja: Jotta rangaistukset voidaan kohdistaa ”oikeaan” ihmiseen, pitää operaattorin antaa tietoja edelleen. Tässä on vaarana se, että yksityisiä tietoja esim. IP-osoitteeseen kytketyn liittymän haltijasta joutuu muidenkin kuin valvontaviranomaisen nähtäville ilman tuomioistuinta.
  5. Valittaminen ja todistustaakka: Ranskan mallissa sähköposti- tai kirjevaroituksesta ei voi valittaa, ja netin katkaisemisenkin osalta todistustaakka on rangaistuksen kohteella. Tämä taas on ilmeisessä ristiriidassa länsimaalaisen syyttömyysolettaman[WP] kanssa.

    Lisäksi läpimenneelläkään valituksella ei voi päästä eroon Internetistä bännäykseltään, vaan ainoastaan lyhentää rangaistuksen pituutta.

Uhkana olisi siis se, että viattomalta ihmiseltä kielletään Internetin käyttö jopa vuodeksi ilman oikeita perusteluja tai oikean tuomioistuimen käsittelyä, eikä hänelle tarjota edes mahdollisuutta taistella vastaan.

En ihmettele, että TTVK niin kovasti tällaisen ”ilmoitusmenettelyn” (kuten TTVK:n tiedotteessa Antti Kotilainen Hadopi-lakia kutsuu) haluaisi Suomeen rantautuvan – toisaalta en ihmettelisi vaikka kyseinen organisaatio vaatisi julkisia hirttotuomioita kaikille warettajiksi epäillyille. Toivon kuitenkin, etteivät maamme päättäjät lähde tähän sidontaleikkiin mukaan.

Brittiä ollaan häätämässä kotimaastaan USA:han ilman kunnon syytä

On­ko oi­kein, et­tä kan­sa­lai­nen, joka ei ole teh­nyt maas­saan ri­kos­ta, sil­ti luo­vu­te­taan ko­ti­maas­taan toi­seen maa­han ran­gais­ta­vak­si, näin pi­la­ten hä­nen elä­män­sä? Mie­les­tä­ni ei, brit­ti­tuo­mio­is­tui­men mie­les­tä kyl­lä.

Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani, CC-By-NC-ND-2.0

Isosta-Britanniasta kuuluu kummia: maa on luovuttamassa oman kansalaisensa, 23-vuotiaan Richard O’Dwyerin, Yhdysvaltoihin vastaamaan syytteisiin. Tilanne on monilta osin sietämätön, ja mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ihmisoikeudet eivät tuossa saarivaltiossa toteudu järkevästi.

Yhdysvalloissa O’Dwyerin epäillään syyllistyneen tekijänoikeusloukkausrikoksiin pyörittäessään TVShack-verkkopalvelua, jossa oli linkkejä laittomasti jaossa olevaan materiaaliin1 – käytännössä elokuviin ja tv-sarjoihin.

Todennäköisesti miestä odottaa Yhdysvalloissa vankilatuomio, sekä miljooniin tai miljardeihin kohoavat vahingonkorvausvelat2. O’Dwyerin elämän voidaankin käytännössä katsoa olevan pilalla: BBC:n uutisen mukaan O’Dwyerin äiti kertoi tiistaina näin:

Richard’s life – his studies, work opportunities, financial security –
is being disrupted, for who knows how long, because the UK Government
has not introduced the much-needed changes to the extradition law.

Huolestuttavinta asiassa on, että Richard O’Dwyer ei ole varsinaisesti tehnyt kotimaassaan mitään rikosta: Uutissivusto TorrentFreak huomauttaa uutisessaan, että vastaavanlaisessa tapauksessa vuonna 2010 ylläpitäjien ei katsottu syyllistyneen rikokseen:

The extradition is controversial because under certain circumstances
merely linking to copyright material isn’t an offense in the UK. In
2010, linking website TV-Links was deemed to be a ‘mere conduit’ of
information and its admins were acquitted.

Luovutus perustuu isobritannialaiseen 2003 Extradiction Actiin, joka on aiheuttanut vastaavanlaisia ongelmia aiemminkin, kuten BBC:n uutisen ohessa kuvaillaan:

— [T]his is the controversial act under which Christopher Tappin, the 65-year-old
British businessman was also recently extradited. Gary McKinnon the
alleged computer hacker, his extradition is also being sought under that
act, and it is an act which many people say is a lopsided relationship
which favours the United States.

Ei Isoa-Britanniaa suotta kutsuta Yhdysvaltain 51. osavaltioksi. Olisikin ehkä paikallaan esimerkiksi EU-tasolla harkita, onko maan ihmisoikeus- ja oikeusturva-asiat sillä tasolla, että sen kanssa voidaan ylipäänsä yhteistoimintaa harjoittaa. Toisin sanoen: olisi aiheellista harkita pakotteita maata vastaan, jotta se hoitaa asiansa kuntoon.

Nykyisellään tilanne on sietämätön, jos maan oman kansalaisen pitää noudattaa myös vieraan valtion lainsäädäntöä. Kun lisäksi Yhdysvalloissa lait syntyvät pitkälti lobbaamisella ja isolla rahalla, joutuu Iso-Britannian kansalainen elämään jatkuvasti peläten laillisen Internet-toimintansa seurauksia.
Lopuksi voin lohduttautua sillä, että vastaava tilanne ei – ainakaan toistaiseksi – ole mahdollista Suomessa, sillä Laissa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (7.7.1970/456), toisessa pykälässä säädetään jämäkästi: ”Suomen kansalaista ei saa luovuttaa.”3. Tämä on mielestäni tärkeä asia, ja soisin Ison-Britanniankin mahdollisimman pian hakeutuvan samanlaiselle linjalle.


1) Oikaisen tässä hieman, sillä käsittääkseni näiden ”laittomien materiaalien” laittomuusstatusta ei ole missään vahvistettu.
2) Sitä voi olla hankala uskoa, mutta USA:ssa tällaiset vahingonkorvaukset ovat jopa enemmän järkeä vailla kuin Suomessa. Esimerkiksi Megauploadin ylläpitäjä Kim Dotcomilta penätään puolta miljardia dollaria korvauksena palvelun aiheuttamista vahingoista.
3) Tietyin rajoituksin suomalainen voidaan luovuttaa EU:n ja Pohjoismaiden sisällä, mutta näiden ulkopuolelle, kuten Yhdysvaltoihin, luovutus ei ole mahdollista.

Lindén Lex Nokiaa puolustamassa

Viestintäministeri Suvi Lindén on taas pitkästä aikaa päästänyt suustaan jotain IT:hen liittyvää, ja ketään ei yllättäne se, että hirveän fiksua puhetta sieltä ei tullut. Lindén puolustaa Lex Nokiaa IT-viikon uutisen mukaan mm. seuraavin sanoin:

Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta. Sekin voi olla yhdenlaista valvontaa. Nämä kaikki ovat sallittuja.

Voi paha sana kuinka sapettaakin tuollainen. Onneksi sentään Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Antti Rinne uskaltaa kertoa julkisesti Lindénin olevan vähintäänkin sillä kuuluisalla kebabilla (Orivesi Pizza Kebab?):

Se ei ole sallittua. Ei ikinä eikä Lex Nokiankaan myötä. Ihan käsittämätön väite. Osoittaa Lindéniltä suurta asiantuntemattomuutta työelämästä.

Lindén varmasti riisuutuisi mielellään alasti joka päivä lähtiessään Arkadianmäeltä ja hänelle tehdään kumihanskatesti ettei vaan ole muistitikkua perseessä? Uskoisin, että tuollainen käytös kirvoittaisi Lindéniltä vallan mainiosti kommentteja yksityisyydensuojasta ja koskemattomuudesta ja vaikka mistä. Miksi siis muilla työnantajilla (tai taloyhtiöillä, päiväkodeilla, oppilaitoksilla…) olisi tuollaisia oikeuksia?

Eräs IT-viikon lukija pohtiikin mielestäni hauskasti sitä, millaista olisi jos Lindén olisi oikeassa:

Kun tuo laki menee läpi ostan heti jäätelökioskin ja palkkaan jonkun lukiolaistytön myymä[ä]n jäätelöä. Sitten joka päivä työnantajana riisutan hänet tarkistaakseen, ettei hän vie mitään salaisuuksia.

Lex Nokia ei vaan ole sellainen laki joka voisi toimia. Siispä minun (ja monen muun) järjen mukaan se pitäisi vain hylätä ja palata asiaan, kun eduskunnassa istuu sellaisia ihmisiä, joille tietokone ei ole ”sellane telkkari jossa liikkuu joku nuoli” ja Internet ei tarkoita Facebookkia ja Googlea.

Telkkarit auki

Urkintalaki.fi -masinointisivusto sai kampanjoitua ihmisiä maksamaan mainokset MTV3:lle, ja niinpä tänään, huomenna ja ylihuomenna niitä on mahdollista nähdä seuraavalla aikataululla (Lähde: Urkintalaki.fi):

maanantaina 2.2.
Huomenta Suomen yhteydessä klo 08:00 ja 08:45
Seitsemän Uutisten yhteydessä klo 19:00.
tiistaina 3.2.
Huomenta Suomen yhteydessä klo 07:00 ja 08:00
Uutisten yhteydessä klo 16:55
keskiviikkona 4.2.
Huomenta Suomen yhteydessä klo 06:25 ja 07:30
Uutisten yhteydessä klo 16:55 Aikoja lukiessa kannattaa huomioida se, että ne ovat ”kelluvia” (eli voivat vähän vaihdella sinne sun tänne) ja niiden osalta, jotka tulevat ulos kaavaillusti, merkitty aika on sen ohjelman alkamisaika, jota ennen mainos ajetaan ulos.

Täytyy toivoa että kansalaisen lisäksi tämä mainoskampanja saa myös Isojen Herrojen® huomion, jotta tällaiset perustuslaillisia oikeuksia polkevat lakiehdotukset saataisiin tungettua suoraan Nokian lobbausfirmojen takapoistoaukkoon.

Ja jos nyt ei millään pysty telkkaria katsomaan, niin löytyyhän nuo videot myös Urkintalaki.fi:n verkkosivuilta (HD-laatuisena).