Avainsana: raspberry pi

DHL:n reaktio palautteeseen, ja kuvia perheenlisäyksestä

Posted onLeave a comment

Lähes sa­man­lai­nen Rasp­berry Pi kuo­riu­tui pa­ke­tis­ta kuin aiem­min­kin. Lai­te oli kui­ten­kin hie­man tu­ke­vam­min peh­mus­tet­tu: laa­ti­kos­sa oli kak­si pak­suh­koa vaah­to­muo­vi­pat­jaa, joi­den vä­lis­sä Pi oli pus­sis­saan.
Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0

Kirjoitin eilen RS-Raspiani kuljettavan kuriirifirma DHL:n teknisistä vaikeuksista puhelinpalvelussa. Lupasin kirjoituksessani lähettää DHL:lle palautetta ja näin myös teinkin. Tänään aamupäivällä Suomen DHL:n asiakaspalvelusta vastaava henkilö soitti minulle palautteeni tiimoilta.

Annan usein ja yleensä ihan mielelläni palautetta1 firmoille, sillä toivon, että yritykset arvostavat palautetta ja yrittävät kehittää palveluaan. Tavallisesti vastineeksi palautteestani en joko saa mitään, tai korkeintaan lyhyen ”Kiitos palautteestasi” -viestin. Siispä jo se, että joku soittaa palautteeseeni liittyen, on vähintäänkin kunniamaininnan arvoinen suoritus.

Soittaja oli selvästikin perehtynyt kirjoitukseeni, ja tiedosti siinä mainitsemani ongelmat työnantajansa puhelinpalvelussa. Kyselipä hän vielä, missä puhelinpalvelussa olisi mielestäni toimivampi tekninen toteutus, ja vastasin muutamaan muuhunkin kysymykseen. Lopuksi hän kertoi, että asioille ollaan todella tekemässä jotakin: heti huomenna palautteeni asioita on palaveripöydällä. Kokonaisuudessaan puhelu kesti ehkä kymmenisen minuuttia.

On ulkopuolisena arvioida, millaisia konkreettisia tuloksia palautteellani loppujen lopuksi on. Hämmästyin silti, kuinka vakavasti tämä henkilö asian otti, ja puhelun jälkeen minulle jäi sellainen mielikuva, että DHL:llä (ainakin Suomessa) asiakkaalla2 on väliä. Kiitos siis, DHL Suomi, ja erityisesti sinulle, minulle soittanut Sari3.

* * *

Itse paketti saapui ajallaan: Matkahuollon kuljettaja soitti hieman ennen iltapäiväkolmea, että oli lähetyksen kanssa minua työpaikkani aulassa vastassa. Kuittasin paketin, ja lähdin kotiin availemaan jonkin verran Farnellin kuorta tuhdimpaa pakettia.

Ennen avausta huomioni kiinnittyi paketin osoitetarraan. Siinä missä osoite oli Jyväskylän skandeja lukuunottamatta kunnossa, ei puhelinnumerosta voinut sanoa aivan samaa: ilmeisesti jossain vaiheessa puhelinnumeroni on tallennettu numerona tietokantaan, ja osoitetarroihin on numero on merkitty tieteellisessä muodossa: ”3.58401E+11”.

Jos aiot tal­len­taa pu­he­lin­nu­me­roi­ta tie­to­kan­taan, niin tal­len­na ne merk­ki­jo­noi­na. Muu­ten voi käy­dä näin.
Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0

Paketin toisella puolella RS Componentsin lähetteen peitti DHL:n toimitusohjeet:

Näis­sä oh­jeis­sa on­nek­si pu­he­lin­nu­me­ro oli ihan oi­kein, ja Mat­ka­huol­to sai pa­ket­ti­ni toi­mi­tet­tua työ­pai­kal­le­ni.
Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0
Tä­män ver­ran kar­ton­ki­laa­ti­kos­ta ta­va­raa löy­tyi.
Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0

Farnellin paketista poiketen RS Components oli pakannut myös ohje- ja turvallisuustietoarkit laitteen seuraksi kartonkilaatikkoon. Laatikko oli myös huomattavasti Farnellin boksia suurempi, sillä ESD-suojapussissa olevaa Raspberry Pita pehmusti kaksi paksua vaahtomuovista laattaa.

Huono puoli pehmusteissa on se, ettei RS:n askista oikein voi askarrella koteloa, kuten Farnell-laatikon kanssa tein. En kuitenkaan ole vielä edes aivan varma, mitä tällä toisella Pilla teen, enkä myöskään ole saanut aikaiseksi ostaa tälle uudelle tulokkaalle omaa muistikorttia ja virtalähdettä.

Onko näillä kahdella laitteella sitten jotain silminnähtäviä eroja? Toki:

  • Farnell-yksilön sarjanumero on FN120503586, RS:n E2112RSV1.0B1.1. Koska koodit ovat molemmilla ilmeisesti erilaisia, ei voi päätellä, kumpi laite on tehtaalta ensin ulos tullut.
  • CE- ja FCC-merkit ovat RS:n laitteessa kirjoitettu läpinäkyvällä valkoiselle pohjalle, Farnellin laitteessa toisin päin.
  • SL-merkin numerosarja on Farnell-laitteessa 1215, RS Components -kappaleessa 1218. En tiedä, mitä tällä numerosarjalla tarkoitetaan. Veikkauksia tai raakoja faktoja voi jättää kommentteihin.

Kunhan saan käytyä kikantista hakemassa lisää tarvikkeita, pääsen kokeilemaan, toimiiko uusin tulokas edes. Voisinhan toki hyödyntää vanhemman Pin välineitä, mutta taidan olla liian laiska purkamaan sille tekemääni kotelointia.

—
1) Enkä nyt tarkoita mitään ”Voi vittu ku ootte paskoja, haist vittu sitte hehhehheh” -viestejä, vaan ihan ajatuksen kanssa kirjoitettua rakentavaa palautetta, josta toivon mukaan voi jotain hyötyä ollakin.
2) Todettakoon, että olen tässä tapauksessa vain DHL:n toimituksen kohde – enhän maksanut itse DHL:lle toimituksesta mitään. Uskon kuitenkin, että RS Components on jonkun euron/punnan joutunut lähetyksestä pulittamaan.
3) Ettei kukaan luulisi, että olisimme tehneet sinunkaupat: kertoi hän sukunimensäkin, mutta ehkäpä on kaikkien edun mukaista välttää liian yksityiskohtaista nimeämistä.

Teknisten vaikeuksien kautta voittoon: DHL:n puhelinpalvelu

Posted onLeave a comment

DHL:llä sel­väs­ti kul­je­tus­pe­lit ja -veh­keet ovat asi­an­mu­kai­sia. Sen si­jaan pu­he­lin­pal­ve­lun tek­niik­ka tök­kii.

Kuva: DHL

Nyt kun Farnell Suomi sai Pi-pakettinsa minulle UPS:n kautta, myös RS Components äityi viikonlopun alkajaisiksi ilmoittamaan, että hekin saivat paketin matkaan. Tarkemmin ottaen viestin lähettäjänä oli RS Componentsin kuriiripalvelu DHL.

DHL:n pakettiseuranta kertoi, että pakettia on yritetty minulle tänään toimittaa kotiini kello 14.59, jolloin en ole ollut paikalla. Koska en äärimmäisen suurella todennäköisyydellä olisi kotona siihen aikaan myöskään huomenna, ajattelin soittaa DHL Express -asiakasnumeroon, ja pyytää paketin toimittamista työpaikalleni. Numerossa palvellaan joka arkipäivä 8-18, ja näppäilin numeron puhelimeeni hyvissä ajoin, noin kello 16.50. Sitten alkoivat vaikeudet.

Kuten arvata saattaa, heillä oli käytössään ”Jos asiasi koskee sitä, paina 1. Jos asiasi koskee tätä, paina 2.” -tyylinen automaatti vastaamassa. Tällaiset automaatit varmasti helpottavat puhelinpalvelijoiden työtä, mutta ainakin omalla Nokia 5800XM -puhelimellani tällaisten valintojen tekeminen on työn ja tuskan takana:

  1. Odota, että automaatti saa kaikki vaihtoehdot lueteltua.
  2. Ota puhelin pois korvalta, ja toivo, että automaatilla ei ole enempää asiaa.
  3. Vaihda puhelimen kaiutin päälle.
  4. Valitse puhelimen numeronäppäimistötoiminto, että DTMF-koodin voi antaa.
  5. Paina näppäintä (tässä tapauksessa kakkosta).
  6. Sulje puhelimen numeronäppäimistötoiminto
  7. Toivo, että automaatti tunnisti signaalin
Jono­tuk­ses­sa soi­tet­tu mu­siik­ki – jos si­tä edes mu­sii­kik­si voi kut­sua – kuu­lui ai­van us­ko­mat­to­man hil­jaa.

Kuva: Openclipart

Ajattelin ensin, että voisi olla hyväkin idea antaa kaiuttimen olla päällä valintojen jälkeenkin, ettei puhelinta tarvitsisi pitää korvalla. Tämä toimikin alun ”Kiitos kun soitit” -löpinöiden kanssa, mutta niiden välissä geneerinen latinopoppari lauloi niin hiljaa, ettei voinut olla aivan varma, onko puhelu edes auki, ellei puhelin ollut korvassa kiinni. Kun välispiikit tuutattiin ulos noin miljardi1 kertaa kovemmalla voimakkuudella, ei kännykän korvassa kiinni pitäminen kaiutintoiminto päällä ollut kovin terveellinen vaihtoehto.

Mutta kaikkeen tottuu, jopa siihen, että automaattirouva toisteli tarpeettoman tiuhaan tahtiin ”Kaikki palveluneuvojamme ovat edelleen varattuja. Kiitos, että jaksat odottaa.”, sillä kuului hänen repertuaariinsa muitakin filosofisia ajatuksia.

Odotusta DHL:n puhelinpalvelu ei kuitenkaan palkinnut: kun olin jonottanut heidän maksulliseen2 puhelinpalveluunsa tasan viisi minuuttia ja yhden sekunnin, löi automaatti luurin korvaan – enkä edes ollut huudellut rivouksia hänelle! Sen sijaan puhelimen pöydälle laskettuani saattoi jokunen ärräpää päästäkin.

Vihreä luuri, vihreä luuri, ja uudella yrityksellä mukaan. Lisää rentouttavaa musiikkia (samaa kappaletta päättymättömällä nauhalla3) korvaan. Vihdoin, noin 6 minuutin jonotuksen jälkeen, minulle vastasi ”kttzbrrszt, kuinka voin auttaa?”.

Tämän jälkeen koko muu prosessi kävikin sujuvasti: ystävällinen mies kertoi alkutietojen keräämisen jälkeen, että paketti toimitettaisiin minulle työpaikalleni huomenna 14:n ja 16:n välisenä aikana, ja että kuljettaja soittaisi pihasta. Vaikka avautumisentarve oli suuri, ajattelin pitää turpani tukossa, ja kiitin häntä ajastaan. Eihän puhelinkeskuksen viat hänen ongelmiaan ole, ja vaikka olisivatkin, ei hän 99,9 prosentin todennäköisyydellä niille mitään voisi.

Sen sijaan aion lähettää heille linkin tähän kirjoitukseeni, ja toivon, että edes joku ryhtyy joihinkin toimenpiteisiin. Vaikka itse palvelu olikin mallikelpoista, pilasi surkea automaatti koko kokemuksen. Pienellä vaivalla DHL olisi voinut tehdä tästä asiakkaan näkökulmasta yksinkertaisesta asiasta hieman mukavamman. En usko, että huonosta tekniikasta aiheutuva ja palveluneuvojiin purkautuva asiakkaan paha mieli edistää kenenkään asiaa, saatika DHL:n imagoa.

Nämä korjaukset haluaisin palvelussa nähdä, kun seuraavan kerran heille soitan:

  1. Puhelua ei yksinkertaisesti saa katkaista kesken jonotuksen.
  2. Taustamusiikki järkevällä voimakkuudella ulos. Mielellään enemmän kuin yksi kappale soittolistalle. Teostovapaata musiikkia on netti väärällään.
  3. Kun asiakaspalvelija puheluun vastaa, pitää hänen äänestään saada jotain selvääkin, alusta asti.
  4. Alkuopasteisiin mahdollisuus olla painamatta mitään, ja ohjeet siihen (”… tai odota, niin puhelusi ohjataan palveluneuvojallemme” jne).
  5. Jonkinlainen arvio jonotuksen kestosta olisi kiva.

—
1) Perustuu korvatuntumaan, todellinen kerroin saattaa poiketa. Mutta vertauksena voit koittaa kuvitella tilanteen, jossa yrität nauttia honkametsän huminasta, ja Teppo Tulppu tulee kaverinsa kanssa yllättäen puhaltamaan vuvuzeloja suoraan molempiin korviisi. 
2) 0,0673 €/puhelu + 0,1385 €/minuutti. Kokonaisuudessaan soittamani kaksi puhelua maksoi minulle siis noin pyöreästi 2,015891667 euroa.
3) Ritinästä, ratinasta ja kohinasta päätellen kyseessä on lähes puhkikulunut C-kasetin nauha.

Raspberry Pi hyppysissä

Posted on5 Comments

Tänään UPS toi­mit­ti mi­nul­le Far­nel­lil­ta ti­laa­ma­ni Rasp­berry Pin. Lai­te on kai­kes­sa pie­nuu­des­saan jo­pa tie­tyl­lä ta­paa nät­ti.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Sain tänään aamupäivällä puhelun Kuljetusapu Korhonen Oy:ltä. Heillä olisi kuulemma minulle UPS-paketti. Paljon odotettu paketti, jos sopii lisätä, nimittäin tilaamani Raspberry Pi -tietokone.

Jouduin pyytämään heitä toimittamaan pakettini työpaikalleni1, sillä en olisi ollut kotona toimitusaikaan. Järjestely toimi loppujen lopuksi hyvin, vaikka kuljettaja kertaalleen pudottikin pakettini katuun minulle sitä ojentaessaan. Kun paketti oli käsissäni, selvisi myös, että kyseessä oli nimenomaan Farnell Suomelta tilaamani kappale.

Siispä paketti kainaloon ja kotiin pakettia avaamaan. Kuplamuovitäytteisen kirjekuoren sisältä löytyi lähete, turvallisuusohjeet ja itse Pi pieneen kartonkikoteloon pakattuna.

Paketin sisältä löytyi laite siististi kartonki­askiin ja ESD-suojaan pakattuna, sekä lähete ja turval­li­suus­ohjeet.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Vaikka Raspberry Pi -tietokonetta onkin usein kutsuttu käyntikortin kokoiseksi, hämmästyin silti, kuinka pieni Raspberry Pi todellisuudessa on: vain parisen senttiä paksu ja muuten tavallisen luottokortin kokoinen. Koko käytettävissäoleva pinta-ala onkin varsin hyvin käytetty, eikä tyhjää tilaa piirilevyllä juuri ole.

Raspberry Pi päältä…

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0
… ja alta.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0
Laite on suurin piirtein pankki-/ luotto-/ ajo-/ kirjastokortin kokoinen.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Kytkin Raspin kiinni johtoihin ja liitin SD-kortin todetakseni, että laite toimii. Kokeilussa käytin Raspberry Pi -säätiön sivun kautta lataamaani Debiania, joka käynnistyi oikeastaan hämmästyttävän nopeasti, ja toimi ihan niinkuin olisi voinut olettaakin. Kirjoitushetkellä muistikortilla on jo Raspbmc, mutta sen toiminnasta kirjoittanen myöhemmin.

Vaik­ka pii­ri­le­vy on­kin var­sin täyn­nä kaik­kea, ko­mis­taa si­tä sil­ti peu­ka­lon­pään ko­koi­nen Rasp­berry Pi -logo.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0
Lii­tän­tö­jä Rasp­berry Pissa on jo­ka suun­taan.

Kuva: Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Testien jälkeen askartelin mattoveitsellä ja teipillä Raspberry Pin sisältäneestä kartonkiaskista laitteelle kotelon, jotta se ei ihan pelkiltään joutuisi olemaan. Kyseinen viritys ei kylläkään ole esteettistä silmää hivelevä, mutta toimii.

En ole aivan varma, mitä tämänpäiväisestä toimituksesta pitäisi päätellä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että aiemmista arveluistani poiketen Farnell Suomi ja Element14-tilaukseni on yhdistetty, eikä toista laitetta samasta osoitteesta tule: paketti on näet lähtenyt Isosta-Britanniasta liikkeelle. Sen sijaan RS Componentsilta toki odottelen pakettia edelleen.

Seuraavaa pakettia odotellessa täytynee käydä ostamassa toinen satsi kaapeleita ja reilunkokoinen muistikortti. Nykyinen 2 Gt:n SD-kortti ei kovin paljoa mahdollisuuksia näet anna.

Raspberry Pi -kokeilut ovat siis vasta aluillaan, ja kunhan saan vähän parempaa tuntumaa Raspbmc-mediakeskuksesta, kirjoitan toki siitä.

—
1) Ok, kyseessä ei ole työpaikkani, koska en ole varsinaisesti töissä siellä. Mutta tällainen approksimaatio riittäköön tällä kertaa.

Farnell Suomi -Pi maksettu, paketteja odotellessa

Posted onLeave a comment

Olen nyt mak­sa­nut kah­des­ta Rasp­berry Pi -tie­to­ko­nees­ta. En­sim­mäi­siä lait­tei­ta voi­nee odo­tel­la saa­pu­vak­si en­si vii­kon ai­ka­na.

Kuva: Raspberry Pi -logo/ Rasp­berry Pi Foun­da­tion

Kirjoitin pari viikkoa sitten, että maksoin RS Componentsilta tilaamani Raspberry Pi -tietokoneen. Laitteen oletettu toimitusaika on ensi viikolla, ja se maksoi minulle 39,16 €. Kuitenkin jo julkaisun aikaan päätin yrittää laitteen saantia kaikkia mahdollisia reittejä, ja ennakkotilasin laitteen myös Farnell Suomen kautta.

Kyseisestä firmasta ei pitkään aikaan kuulunutkaan mitään, mutta maanantaina sähköpostiini saapui viestiä heiltä päin:

Raspberry PI:ta on tullut nyt lisää varastoomme ja saamme tilauksesi viitteellämme xxxxxxxx matkaan, kunhan olemme saaneet suorituksen tilaukselle. Saatuamme tositteen maksusta, laitamme tilauksen matkaan ja lähetämme alkuperäisen laskun myöhemmin normaalin postin mukana.

Omien kiireitteni takia ehdin reagoida viestiin vasta keskiviikkona, jolloin laitteen myös maksoin verkkopankissa. Koska Farnell Suomi halusi välttämättä tositteen suorituksesta, jouduin odottamaan käyttämäni Nordea-pankin kuitin tekoa ja lähettämistä tähän päivään asti.

Nyt kuitti on skannattu ja lähetetty, ja oletan Farnell Suomen ryhtyvän toimenpiteisiin heti alkuviikosta. Hinta tuolle paketille on aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani 46,83 euroa toimituksineen ja veroineen.

Näyttää siltä, että Farnell Suomelta tilaamani laiteyksilö ei siis olekaan sama, kuin Farnell/Element14:lta tilaamani. Element14 toisaalta ei ole edelleenkään veloittanut minulta laitteen hintaa, eikä vahvistanut tarkkaa toimitusaikaa. Laitteen hinta on kuitenkin sen verran edullinen, että en tee henkilökohtaista konkurssia useammankaan leikkikalun ostamisen takia.

Monia avoimia kysymyksiä

Odottavan aika on pitkä, ja viime päivinä odotus on ollut entistäkin tuskaisempaa: juuri tänään eräskin Facebook-kaverini julkaisi kuvia vastasaapuneesta paketistaan. Odotusta ei ainakaan helpota mieltä kaihertavat kysymykset:

  • Milloin Element14 aikoo saada rahansa? Toistaiseksi ei heidän suuntaansa ole rahaa liikkunut, mutta luultavasti hekin haluavat omansa ennen toimitusta tai sen aikana. Toivon mukaan toimintaa ei häiritse millään tapaa se, etten omista minkään valtakunnan luottokorttia.
  • Milloin tarkalleen toimitukset tapahtuvat ja millä lähettifirmoilla? Asialla on merkitystä, kun satun ainakin hetkellisesti olemaan päivisin muualla kuin kotonani. Siten ennakkoilmoituksetta en voi käytännössä pakettejani vastaanottaa.

    Yksi vaihtoehto olisi pyytää toimitusta työpaikalleni, mutta se taas vaatisi vähintäänkin tiedon siitä, mikä firma paketteja kuskaa – käytännössä paketin voi toimittaa DHL, UPS, Matkahuolto tai Posti, joista kaksi ensinmainittua ovat todennäköisimmät kandidaatit.

    Asiaa ei ainakaan yksinkertaista se seikka, ettei kotiosoitteeseeni niin vain toimiteta mitään: kerrostalon, jossa asun, rappukäytävän ovi on aina lukossa, eikä ovisummereita ole. Jos lähetti ei vaivaudu soittamaan, en välttämättä edes tiedä että hän on yrittänyt toimittaa mitään.

Jos Raspberry Pita tulee ovista ja ikkunoista, niin kuin todennäköistä on, täytyisi laitteille keksiä myös jotain järkevää käyttöä, vaikkakaan erilaisten käyttömahdollisuuksien keksiminen ei tuota minulle ongelmia. Pahimmassa tapauksessa harkitsen yhden yksilön lahjoittamista johonkin hyvään tarkoitukseen. Kunhan nyt ensimmäinenkin saapuisi.
—
PS. Huomasit varmaan, että blogini on nykyään osoitteessa http://linuxandit.blogspot.fi? Uudelleenohjaus .com-osoitteesta .fi-osoitteeseen kesti ainakin itselläni kohtuuttoman kauan, joten kirjanmerkit kannattanee päivittää, vaikkakin vanha osoite toimii ainakin toistaiseksi.

Monipuolinen mediakeskus XBMC

Posted onLeave a comment

Koto­nani kat­se­len vide­oita koneel­tani ja Inter­netistä mie­lui­ten Full HD-ruudusta kauko­säätimellä XBMC-­media­keskus­ohjel­mistoa käyttäen.

Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0

Kun Raspberry Pi aikanaan saapuu1, aion valjastaa sen multimediakäyttöön, todennäköisesti Raspbmc:n avustuksella. Raspbmc on Debian-pohjainen Linux-jakelu, joka on tarkoitettu tasan yhteen käyttötarkoitukseen: XBMC-mediakeskusohjelmiston pyörittämiseen Raspberry Pi -tietokoneella.

Raspbmc:n julkaisu on sen verkkosivujen mukaan aivan nurkan takana, mutta sen sijaan XBMC on ollut jo pidemmän aikaa varsin käyttökelpoinen mediakeskusohjelmisto. Varsinaisella työpöytäkoneellani, Fukushimalla, olen XBMC:tä pyörittänyt Ubuntun päällä menestyksekkäästi jo lähes vuoden. Voin tunnustaa, että pidän XBMC:stä hyvin paljon, ja tässä kirjoituksessa paljastan syyt siihen.



Käyttöliittymä XBMC:ssä on miellyttävä silmälle, ja se pyörii sujuvasti Full HD -ruutuni 1920×1080 -resoluutiollakin. Edes HD-tasoisen videon toisto valikkoselailun taustalla ei aiheuta suurtakaan nykimistä. Suorituskyky on toki paljon kiinni koneesta ja näytönohjaimesta, mutta väittäisin, ettei koneeni ATi Radeon HD 3450 tänä päivänä ihan tykeimmästä päästä ole.

Ulkoasuskininä käytän oletuksena olevaa Confluencea, vaikka muitakin ulkoasuja olisi lisäosina asennettavissa. Mielestäni Confluence-ulkoasu on kuitenkin näitä tyylikkäämpi ja käytännöllisempi. XBMC on lisäksi käännetty monelle kielelle, eikä suomea käytettäessä suuria virheitä näy joitakin yhdys␣sana␣virheitä lukuunottamatta.

XBMC toimii mukavasti ja intuitiivisesti niin hiirellä kuin näppäimistöllä – hankkimani USB-näppäimistönä ja -hiirenä tietokoneelle näkyvä kaukosäädin on kaikki, mitä käyttöön tarvitaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nuolilla liikutaan, Enterillä valitaan, Escillä peruutetaan ja Tabilla vaihdetaan eri näkymien välillä. Lisäksi toistoa voi ohjata näppäimistön multimedianäppäimillä.

XBMC:n aloitus­näkymästä voi valita nopeasti halua­mansa toimin­non, oli se sitten musii­kin kuuntelu, kuvien tai videoi­den katselu tai vaikka sää­en­nusteen tarkis­taminen.

Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

XBMC:n aloitusnäkymä on jaettu kuuteen eri osaan tehtävien mukaan: Säähän, Kuviin, Videohin, Musiikkiin, Ohjelmiin (sekalaisia sovelmalisäosia) ja Järjestelmään (asetukset ym.). Vaikka XBMC hoitaa mediacenterinä myös kuvat ja musiikin mukiinmenevästi, on videoiden toistaminen XBMC:ssä suorastaan hämmentävän hienosti toteutettu.

Paikallisia videoita voi XBMC:ssä selailla kansiopuun mukaisesti, jonka lisäksi omille videokansioilleen voi luoda pikavalinnat Videot-listaan. Myös erilaisia videolisäosia on XBMC:n lisäosavarastossa pilvin pimein, ja muualla Internetissä vielä enemmän. Omassa käytössäni ovat lähinnä lisäosavarastosta löytyvä YouTube-lisäosa, sekä erikseen ladattava ja asennettava Elisa Viihde -lisäosa.

Kuva­kaappauksen videon 720p-laatuinen Matroska-paketti toimi XBMC:ssä heittä­mällä ja ilman pätki­mistä AAC-äänineen, ASS-teksti­tyksineen ja H264-videoineen.

Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

XBMC käyttää videotoistossa FFmpeg-kirjastoon pohjautuvaa omaa soitintaan, mikä luultavasti onkin ohjelmiston monialustaisuuden kannalta paras vaihtoehto. Eri toistoformaatit eivät ole aiheuttaneet päänvaivaa, vaan jopa AAC-ääni, MKV-paketit, ASS/SSA-tekstitykset ja H264-video toistuvat ilman ongelmia.

HD-videotkin pyörivät mallikkaasti ilman repimistä tai nykimistä – ainoastaan joissain H264-videoissa oli jossain vaiheessa havaittavissa artefakteja, mutta tuota ongelmaa en onnistunut toistamaan blogikirjoitusta edeltävän testailun aikana kertaakaan.

Toisto­valinnat ovat laajat, ja ne ilmaan­tuvat heti tarvit­taessa ruutuun joko hiirtä heilaut­tamalla tai Enteriä painamalla.

Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

Videotoiston aikana kontrollit ovat luonnollisesti oletuksena piilossa, mutta ilmestyvät heti, jos liikutetaan hiirtä tai painetaan Enteriä. Toistonaikaiset valinnat ovat laajahkot: valintoja löytyy normaalien toistopainikkeiden lisäksi mm. tekstityksen valintaan ja videotoiston asetuksiin. Harmillisesti äänenvoimakkuuden säädölle ei tosin ole omia painikkeitaan, vaikka voimakkuutta voikin säätää multimedianäppäimin.

Eri­laisia lisä­osia XBMC:n omassa lisä­osa­kirjas­tossa on runsaasti. Ihan kaikki eivät kuiten­kaan välttä­mättä ole kaikille hyödyl­lisiä.
Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

Lisäosiensa ansiosta XBMC:ssä riittää käytännössä katsoen rajattomasti musiikkia kuunneltavaksi ja videoita katseltavaksi. Musiikkipuolella kovalevyn kappaleiden sijaan voi lisäosien avulla kuunnella vaikkapa SoundCloud- tai Grooveshark-musiikkia. Samoin erilaisia Internet-videolähdelisäosia XBMC:n lisäosakirjastossa on runsaasti.

Lisäosat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään erilaisten Internet-medioiden toistoon, vaan niitä löytyy lähes joka lähtöön. Omassa käytössäni tutuksi on tullut XBMC Audio Mixer -lisäosa, joka paikkaa XBMC:n puutteita äänenvoimakkuuden säätöjen saralla.

Säädet­tävää on asetuk­sissa tarpeeksi, ja eri valinnat ovat pää­osin help­poja ymmär­tää. Tekniset säädöt voivat kuiten­kin vaatia pereh­tymystä.

Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

XBMC:n tarjoamat asetukset ovat melko monipuoliset. Asetusten kautta onnistuu ulostulojen säätäminen, kuten myös vaikkapa ulkoasun tai kielen mukauttaminen. Myös ne paljon puhutut lisäosat löytyvät asetuksista. Suurimmilta osiltaan asetukset ovat tarpeeksi selkeitä, jotta kuka tahansa voi niitä säätää, mutta esimerkiksi äänilaitteen valinta ei välttämättä ole kaikista suoraviivaisinta, jollei ALSA:n ja PulseAudion ero ole selvä.

Kokonaisuutena tarkastellen XBMC on lähes kaikki HTPC-tarpeet tyydyttävä mediakeskusohjelmisto, jonka käyttömukavuus on huippuluokkaa. Ohjelmisto on saatavilla niin Windowsille, Macille kuin Linuxille, ja onpa siitä saatavilla myös Ubuntu-pohjainen Live-CD XBMCbuntu. Jos suunnittelee kyhäävänsä HTPC:tä, tai haluaa muuten katsella videoita nautinnollisen käyttöliittymän läpi, on XBMC ehdottomasti vähintäänkin kokeilun arvoinen.

—
1) Kirjoitushetkellä arvioidut/ vahvistetut toimitusajat ovat nähtävissä blogini sivupalkissa.