Wikileaksin ja Assangen tulevaisuudesta

Wikileaksin logo.

Paljastussivusto WikiLeaks (peili1, peili2, peili3) on ollut nk. cablegate-paljastuksensa jälkeen julkisuudessa oikeastaan 24/7. Osansa tästä on saanut myös WikiLeaksin mediakasvo Julian Assange, joka on tätä kirjoittaessa brittivankilassa odottamassa päätöstä hänen luovuttamisestaan Ruotsiin. Assangea epäillään Ruotsissa sekalaisista¹ seksuaalirikoksista.

Assange itse pitää tätä lokakampanjana itseään ja Wikileaksia vastaan, mikä onkin varsin hyvä teoria. Jo The Pirate Bayn ratsia vuonna 2006 osoitti, että Ruotsissa viranomaiset tekevät ensisijaisesti niinkuin isoveli (Yhdysvallat) käskee ja vasta sen jälkeen niinkuin oman lain mukaan pitäisi tehdä.

On esimerkiksi mahdollista², että Assange olisi ryhtynyt seksuaaliseen kanssakäymiseen ”yhden yön juttu” -taktiikalla, joka on ehkä moraalisesti arveluttavaa, muttei kuitenkaan laitonta – edes Ruotsissa. Myöhemmin sitten naista on ruvennut harmittamaan, että hän moiseen ryhtyi, ja kun sana on kiirinyt Yhdysvaltoihin asti, on tätä tilannetta ryhdytty käyttämään Assangea vastaan kaikin keinoin.

Mutta jos on taistelua käyty Wikileaksia vastaan, on myös Wikileaksin puolustus kohdillaan: Kun Mastercard, Visa ja PayPal lakkasivat välittämästä lahjoituksia Wikileaksille, ryhtyi Anonyymi DDoS:aamaan niiden verkkosivuja. Eikä Wikileaks itsessäänkään ole aseeton: se on peilattu vajaalle kahdelletuhannelle verkkosivulle, jolloin sen alasottaminen on käytännössä mahdotonta.

Lisäksi BitTorrent-verkossa liikkuu insurance.aes256-niminen 1,4 gigatavun kokoinen tiedosto (magnet-linkki), jonka on sanottu olevan Assangen vakuutus: jos Assange vangitaan tai hänelle muuten tapahtuu jotain, julkaistaan tiedoston salausavain. Tiedoston sisällöstä ei verkossa ole puhuttu halaistua sanaa, mutta sen voisi kuvitella sisältävän koko Wikileaksin materiaalin – julkaisematon mukaanlukien – ilman sensurointia. Tiedosto on hyvin jaettu: tätä kirjoittaessa BT-asiakkaani ilmoittaa tiedostolle suhteen 995 jakajaa, 29 lataajaa.

Julian Assange.
IMG_4739, CC-BY2.0
Espen Moe

Se, mitä jatkossa tapahtuu, on vielä hämärän peitossa. On kuitenkin huolestuttavaa, miten moni avoimesti paheksuu tällaista äärimmäisyyksiin vietyä sananvapautta. Paljastukset jatkuvat, oli Assange vapaalla jalalla tai ei, se on jo nähty. Materiaaliakin riittää vielä kuukausiksi. Assange on kertonut olevansa huolissaan turvallisuudestaan, ja varmasti aivan syystä. Vähiten Yhdysvallat tosin halunnee tehdä Assangesta sananvapauden marttyyriä.

Henkilökohtaisesti uskon³, että Yhdysvallat tulee vahvasti painostamaan Ruotsia luovuttamaan heille Assangen ”for a fair trial”, eli loppuelämänsä vankilassa viruen. Täytyy toivoa, että Ruotsi ja EU (ja Assangen kotimaa Australia) uskaltaisivat pitää huolta ihmisestä, joka on jo nyt saanut kohtuuttoman rangaistuksen taistelusta vääryyttä vastaan.

1) Medialla ei tunnu olevan kovin yhtenäistä kuvaa siitä, mistä miestä oikeastaan epäillään. Jotkut puhuvat raiskauksesta, toiset yllätysseksistä ja jotkut väittävät, että miestä epäiltäisiin siksi, että hänen viettäessään laatuaikaa ruotsalaisen naisen kanssa olisi niinsanotusti kumi puhjennut. En ala tässä enempää ruotimaan sitä, mitä Assange on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

2) Korostan, että tämä on vain spekulaatiota siitä, mitä on voinut tapahtua. En tiedä asiaa sen tarkemmin, kuin mitä lehdissä ym. on kerrottu.

3) Tässäkin skenaario on ”oma keksi mä”, älköön kukaan sitä ottako absoluuttisena totuutena.

Vattenfall soitti

Tässä kaikenlaista muuttosäätöä kun on käynnissä, otin tänään puhteekseni sähkösopimuksen irtisanomisen. Koskapa tällä hetkellä sähköt tulevat Vattenfallilta, soitin heidän asiakaspalveluunsa ja irtisanoin palvelut. Tämä oli oikein helppoa ja mukavaa.

Tästä noin 5 minuuttia myöhemmin puhelimeni soi, ja näytti numeroksi +46 8120 27000 *. Koska numero oli sen verran hämärä, päätin jättää sovinnolla vastaamatta. Tästä ei kauaa kulunut, kun vastaajani lähetti tekstiviestin ”1 viesti. Soita [vastaajanumero]”.

Ajattelin että jollakin on nyt ihan oikeasti asiaa, kun kerta vastaajaan on pitänyt viesti jättää; olisiko joku tuttavani pulassa Ruotsissa (+46 on ruotsin maatunnus) tai Ruotsin kuninkaanhovi kutsumassa iltapäiväkahville? Siispä soittamaan vastaajaan.

Vastaaja ilmoitti tuttuun tapaan ”Uusia viestejä … yksi, ding”. Ilmettäni ei voi sanoin kuvailla, kun kuulin miesäänen ensin kiittävän ja antavan ohjeita, ja sitten toistavan ”Anna arvosana miten nopeasti sait vastauksen asiakaspalvelijalta” kolmesti liki peräkkäin. Tähän puhelu oli katkennut – ilmeisesti robotti tajusi ettei kukaan ole vastaamassa.

Tästä insidentistä on raportoitu Vattenfallille. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tuo nauhoite oli kuin parhaimmastakin ostos-tv:stä: yli-innokasta ja sanojen ylipainottamista. Kiitokset Vattenfallille suupielieni hetkellisestä kohottamisesta.

*) Laitan tähän vielä puhelinnumeron ilman välilyöntejä, jotta tyhmempikin hakukone sen oivaltaa onkia indeksiinsä: +46812027000 .

Päivitys 17.11.10: Anonyymin kommentoijan kertoman mukaan ”– numero +46812027000 lienee jonkun palvelukeskuksen numero, sillä myös Fortumin asiakastyytyväisyyskyselyt tulevat samaisesta numerosta. –”.

Jälleen uusi uhka viestintäsalaisuudelle

Joskus aikoinaan ajattelin eläväni valtiossa, jossa viestintä missä tahansa muodossa ei oletusarvoisesti kuulu kenellekään muulle kuin lähettäjälle ja vastaanottajalle. Tämä niin kirjeissä, puheluissa kuin sähköisessä viestinnässä. Monet kuvaavat sen olevan osa demokraattista valtiota.

Suomessahan asiat ovatkin hyvin, mutta IT-viikon uutisen mukaan Ruotsissa valmistellaan kovalla tohinalla lakia, joka antaa jatkossa mahdollisuuden tarkkailla kaikkea maan rajat ylittävää tietoliikennettä.

Mitenkä tämä sitten koskettaa suomalaisia? Siten, että leijonanosa tietoliikenteestämme länsimaihin kulkee Ruotsin kautta. Ja varmemmaksi vakuudeksi esitän ohessa Traceroute-ajon (itse asiassa komento oli tracepath) monen suomalaisen käyttämään Wikipediaan:

rikueskelinen@kserver-1337topU:~$ tracepath fi.wikipedia.org
1: kserver-1337topU.local (192.168.1.36) 0.224ms pmtu 1500
1: 192.168.1.1 (192.168.1.1) 6.774ms asymm 2
1: 192.168.1.1 (192.168.1.1) 2.405ms asymm 2
2: a91-155-136-1.elisa-laajakaista.fi (91.155.136.1) 38.410ms
3: 139.97.10.146 (139.97.10.146) 58.654ms
4: ae1.heltli-gw1.fi.elisa.net (139.97.6.238) 40.625ms asymm 5
5: ae1-10.bbr2.hel1.fi.eunetip.net (213.192.191.49) 40.522ms
6: as0-0.bbr1.sto1.se.eunetip.net (213.192.191.210) 50.060ms asymm 5
7: so1-0-0-0.bbr1.ams1.nl.eunetip.net (213.192.191.226) 78.773ms asymm 5
8: ams-ix.ge7-1.csw1-knams.wikimedia.org (195.69.145.176) 79.179ms asymm 5
9: rr.knams.wikimedia.org (91.198.174.2) 88.708ms reached
Resume: pmtu 1500 hops 9 back 251

Ja kas kas, kukas se siellä: ”as0-0.bbr1.sto1.se.eunetip.net (213.192.191.210)”. Ruotsissa siis käytiin matkalla Wikipediaan. En nyt ota kantaa siihen, kuinka Wikipedian palvelinten kotimaassa, USA:ssa, tietoliikennettä valvotaan, vaikkakin siitäkin voisi joskus oman artikkelinsa kirjoittaa.

Edelleenkin suosittelen kaikessa liikenteessä käyttämään salattua yhteyttä. Myös niissä vähemmän arkaluontoisissa, jotta saadaan riittävästi ”taustamelua”. Valitettavan usein vain Internetin käyttö on kovin vaikeaa salatusti.

Waretus lailliseksi?

IT-viikko uutisoi tänään siitä, kuinka Ruotsissa puolueiden nuoret haluaisivat laillistaa ei-kaupallisen – eli siis ihmisen ja ihmisen välisen – tiedonsiirron ilman rajoituksia. Mielestäni tämä on juurikin oikea linja, ja muutenkin tekijänoikeuslaissa on paljon muitakin vikoja niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Ensinnäkin ärsyttää suunnattomasti tämä nykyinen ”tekijänoikeudet lakkaavat olemasta 70 vuotta tekijän kuolemasta” -käytäntö, jonka takia materiaali tulee aikaisintaan 100 vuoden päästä tekemisestään vasta kaikkien vapaaseen käyttöön.

Paljon parempi raja olisi 10 vuotta teoksen ensimmäisestä julkisesta esittämisestä, enkä näkisi viittäkään vuotta mitenkään mahdottomana. Tällöin tekijän tulisi tehdä muuta kuin suojella tekemäänsä ts. tehdä jotain uutta ja ihmeellistä. Tällöin tekijänoikeuslainsäädäntö todella edistäisi innovatiivisuutta.

Mutta takaisin uutisaiheeseen. Tällaista samanlaista keskustelua nykyisen ©-lain järkevyydestä kaipaisin Suomeenkin. Mutta en sellaista kun Ruotsin isot pamput aikovat toteuttaa:

Torstaina Ruotsin oikeusministeriössä järjestetään keskustelutilaisuus, jossa useat teleoperaattorit ja tekijänoikeusjärjestöt yhdessä pohtivat vapaaehtoispohjaisia ratkaisuja laittoman tiedostovaihdon hillitsemiseksi ja lailliselta pohjalta toimivien verkkopalveluiden edistämiseksi.

Niin juuri! Se on hauskaa että aina kun keskustellaan tekijänoikeuksista, keskusteluun saa osallistua vain Tekijänoikeusmafia® ja muut TO-mafian eduista hyötyvät. Ketä yllättää se, että tuon keskustelun lopputulos on varmasti se, että operaattoreiden tulee tarkkailla liikennettä ja mahdollisimman pian pienestäkin epäilyksestä joko haastaa koko käyttäjä oikeuteen tai vähintäänkin katkaista Internet-yhteys heti ja ilman mitään perustelua.

Aina pistää yhtä vihaksi se, että tavallisen pulliaisen mielipide ei tässä kapitalistisessa maailmassa kiinnosta ketään. Miksi ihmeessä ei voisi järjestää keskustelua, missä olisi saman pöydän ääressä TO-mafia, EFF, levy-yhtiön edustaja, Lindén ja rivikansalaisia? Ja tarkoitan tässä nimenomaan keskustelua, enkä suinkaan ”keskustelua”. Jokaisella siis pitää olla yhtäläinen oikeus sanoa mielipiteensä riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa kantaa minnekin päin.

Tätä keskustelua en tule näkemään. Tavallinen ihminen on lopullisesti heitetty kapitalismikoneiston rattaiden alle. Surullista, mutta totta.