sopimus

ACTA:a vastustavat monet kansalaisjärjestöt
ja organisaatiot, usein värikkäästikin. Näin
tuleekin toimia, jotta asia kuullaan.
Kuva: Derecho a leer, CC-BY-SA

Viime aikoina Internetissä – varsinkin sosiaalisessa mediassa1 – on kohistu hämärästä ACTA-kauppasopimuksesta. Vaikka sopimuksen teko onkin ollut monin osin ongelmallista demokratian pilkkaa, liittyy huhuihin myös paljon matkan varrella tarttuneita liioitteluja ja virheitä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että valtamedioiden kesken asiasta ollaan ilmeisesti päätetty pysyä mahdollisimman hiljaa mahdollisimman pitkään.

Ei ole mitenkään epänormaalia, että valtamedioissa vaietaan tietyistä asioista tarkoitushakuisesti. Kun tietoa ei saa ”tutuista ja turvallisista” lähteistä, täytyy kaivella syvemmältä. Kun lähteinä on blogeja ja Verkkomedia.org:n kaltaisia uutissivustoja, voi lukijalla olla vaikeuksia arvottaa lukemiaan tietoja ja määritellä niiden luotettavuutta. Tällaisissa tilanteissa korostuu suurten uutismedioiden vastuu: mielestäni erityisesti heidän tulisi tarttua aiheisiin ilman keinotekoisia esteitä – kuin vallan vahtikoirat konsanaan.

En myöskään sano, etteivätkö vähemmänkin käytetyt uutislähteet voisi olla yhtä luotettavia – jopa luotettavampiakin – kuin iltalehdet ja helsinginsanomat. Ongelma näissä on, erityisesti Internetissä, se, että kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa faktoina. Jos uskomme kaikkia heitä, on pian ihminen käynyt Marsissa muttei Kuussa.

Mielestäni ACTA-sopimus ei sinänsä vaaranna suomalaisten yksityisyyttä enää yhtään lisää – kansalliset ja EU-tason säädökset pitävät huolta siitä, että Suomessa mm. tekijänoikeuslaki polkee kuluttajan ja kansalaisen oikeuksia vuosi vuodelta kovempaa. Samalla linjalla on mm. Effin varapuheenjohtaja Ville Oksanen Helsingin Sanomien uutisessa:

Hänen mukaansa Suomen tekijänoikeussääntely on jo niin tiukkaa, ettei Acta kiristä sitä oleellisesti.

”Acta on kuitenkin osa laajempaa kansainvälistä kampanjaa, jossa nettioperaattoreiden vastuuta niiden asiakkaiden tekemisistä yritetään lisätä”, Oksanen sanoo.

Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti tarjoaa ACTA:n todelliseksi tarkoitukseksi kehittyvien maiden kiusaamista: kun suuret ja kehittyneet maat saadaan mukaan ACTA:an, voidaan vähemmän kehittyneitä valtioita painostaa samaan muottiin, jotta sikäläisiä immateriaalioikeuksia kiristettäisiin:

Kehittyvillä mailla ei ole paljoa suojeltavaa henkistä omaisuutta, mutta
ne tarvitsevat kipeästi erityisesti teknistä tietotaitoa kehittyäkseen.
Länsimailla on paljon henkistä omaisuutta, mutta ne eivät suostu
jakamaan sitä hyvää hyvyyttään. Kehittyvät maat on pakotettu hyväksymään
tiukat säännökset immateriaalioikeuksista, mutta länsimaat eivät ole
vapauttaneet lupaamallaan tavalla erityisesti maataloustuotteiden ja
tekstiilien tuontia.

Tällainen juoniminen on tietenkin myös väärin. Samaan hengenvetoon totean kuitenkin, että Suomen hyödyt sopimuksesta tässä mielessä ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen hyötyihin verrattuna käytännössä hyttysen ininää. Sitä, että Suomi allekirjoitti sopimuksen, voidaan näin ollen pitää lähinnä selkärangattomana EU:n ja Yhdysvaltain pelinappulana toimimisena.

Itseäni ärsyttää ACTA:ssa lähinnä se,
että sitä on valmisteltu kansalaisvai-
kuttamismekanismit ohittaen salas-
sa ja hiljaisuudessa.

Kuva: REL Waldman: Quiet
CC-By-SA 2.0

Hälyttävintä koko ACTA:ssa on mielestäni sen kautta linjan jatkunut salailemisen ilmapiiri, joka ennen muuta romuttaa tavallisen kansalaisen luottamusta demokratiaan ja politiikkaan yleensä. Luottamuksen palauttamiseksi ehdottaisinkin, että vaikka ACTA tuskin muuttaa juuri mitään meillä, mahdolliset nimelliset muutosvaatimukset hylätään EU:n ja Suomen tasolla symbolisena vastalauseena. Samalla se osoittaisi hieman paljon kaipaamaani suoraselkäisyyttä – kun ei kumarreltaisi niin syvään, niin usein ja niin moneen suuntaan, voisi ehkä hetkeksi mieleeni piirtyä kuva itsenäisestä Suomesta.

Haluan kuitenkin lopuksi korostaa, että yksikään mielenosoitus ei ole turha: maassamme saa ja pitääkin antaa äänensä kuulua, jos asioita ollaan viemässä väärään suuntaan3. Jos kuitenkin haluaa osoittaa mieltään julkisesti, kannattaa tehdä parhaansa tarkistaakseen taustatietonsa, ettei tule haukuttua väärää puuta.

Jos itse lähtisin kaduille ACTA:n takia, lähtisin nimenomaan siihen liittyvän salamyhkäisyyden ja tarkoituksellisen salailun – suorastaan salaliiton – takia. Mutta noin alhaisella toleranssilla viimeaikaiset ja todennäköisesti myös tulevat asiainhaarat huomioon ottaen joutuisin päivystämään torinkulmassa joka päivä2.
—
1) Minusta perinteisen median (”pemen”) sosiaalinen media -fraasista repimä some-sana on täysin naurettava keksintö.
2) Aika ajoin mietin ihan oikeasti, että voisi osoittaa mieltään pidempiä aikoja (viikkoja tai kuukausia) putkeen. Toistaiseksi sää- ja muut olosuhteet eivät ole puoltaneet sellaista, mutta aika näyttää.
3) Tietenkin sama pätee myös silloin, kun asiat menevät hyvään suuntaan, tai jos muuten tuntuu siltä.
Usko tai älä, sille että alaviitteet eivät tekstissä mene järjestyksessä, on syykin: lisään osan alaviitteistä kirjoittaessa ja osan oikolukiessani (kyllä, luen tekstini läpi ennen julkaisua, vaikka se voikin kuulostaa epäuskottavalta). Siksi kolmonen tulee ennen kakkosta.

Löysin katon sisästä vähän rahoja ja kävin Tampereella Elisan Shopitissa koittamassa tuon ADSL-modeemin vaihtamista kaapelimodeemiin. (Miten tähän päädyttiin, lue aiempi postaukseni).

Liikkeeseen sisään, ja huomasin etten ole ainoa, joka haluaa olla Elisan kanssa tekemisissä perjantaina. Selitin asiaani aluksi lyhyehkölle myyjätyttöselle, joka totesi että minulle on puhuttu palturia Elisan puhelinpalvelussa: koska olenkin Elisan Viihde-asiakas, modeeminvaihto täytyy tehdä niin, että lähetetään heille modeemi ja saan postissa uuden joskus. Varsinainen Viihde-asiantuntija siis puheluuni vastasi sillon aiemmin.

Ottipa myyjä vielä numeroni ylös, ilmeisesti jonkinlaista selvitystä varten. Toivottavasti joku ei puhelinpalvelun päässä tehnyt tänään viimeistä työpäiväänsä. Jonotin uskomattoman kauan palvelutiskille, jossa sain kuulla, että jotta asiat eivät menisi liian helpoksi, minun täytyy lähettää koko hela hoito – modeemi, digiboksi, kaapelit sun muut – takaisin koska niissä kuulemma on jonkinlainen koodaus, eivätkä toimi toisten kanssa yhteen.

Koitin ehdottaa, että heittäisin digiboksilla vesilintua, koska en sitä sattuneesta syystä katso, jolloin melkein mikä tahansa kaapelimodeemi itselleni kävisi. Tämä nyt ei tietenkään käynyt, vaan koko paketti pitää lähettää Elisalle. Noh, varmistan vielä, että popkornit ovat varmasti tallessa, ja lähetän ne muun paketin ohessa; on sääli jos pussi esim. olisi ottanut iskua ja paukkumaissit valuisivat muun lähetyksen sekaan.

Noh, sainpahan muuttoilmoituksen tehtyä sentään, ja uskoakseni saan 1.9. alkaen Jyväskylään samaan hintaan 100M laajakaistan. Tosin saatavuuden suhteen myyjä oli osittain sormi suussa, milloin väitti ettei sitä saisi lainkaan, että saisi vain ADSL:nä tai – onneksi yleensä – oli sitä mieltä että kaapeli-Viihteellä saatavuutta sinne olisi.

Saan kokonaan uuden paketin postissa, jolle Elisa seurantakoodin myös antoi. Toivottavasti tajusivat että siirtopäivään 1.9. on syynsä eivätkä ovelana toimita sitä Jyväskylän postiin. Kiikutan sitten kun jaksan vanhan paketin johonkin Elisan liikkeeseen ja toivon parasta, tosin Tampereelle kantamani modeemin sain palautettua Elisalle jo tässä vaiheessa.

Kummasti oli kaikenlaista herkkua tarjolla ja palveluntaso korkea kun Viihteen tilasin, ilmeisesti Elisa on huomannut 2-vuotisen pallon jalassani ja lakkaa palvelemasta kokonaan. Eihän nyt maksavia asiakkaita kannata palvella, jos joutuvat maksamaan ilmankin. Ovelaa liiketoimintaa, Elisa.

Jotta tilitykseni ei vallan loppuisi, kerron samassa tilanteessa käyneestä toisesta episodista. Hankin vuonna 2008 Elisalta mobiililaajakaistan (siitä löytyy kirjoittelua tästä blogista enemmänkin), ja se toimitettiin mokkulalla ja 2 vuoden kytkyllä. Noh, kytkyaika oli ja meni, joten tiedustelin, voisinko poistaa SIM-lukituksen Huawei E220 -laitteestani. Ei kuulemma onnistu. Tämä taas on mielestäni lakia vastaan, ja myös Elisan ehtoja vastaan:

2. Sopimuksen kesto ja SIM-lukitus

Elisa Paketti-sopimuksen voi tehdä vain 24 kuukauden sopimusajaksi.

Sopimuksen yhteydessä myydyssä puhelimessa on sopimusajan SIM-lukitus, jolloin puhelinta voi käyttää vain Elisan matkaviestintäliittymässä. Asiakkaalla on mahdollisuus saada SIM-lukitus purettua sopimuksen päätyttyä kääntymällä Elisan puoleen. —

Koska pinnani alkoi olla tämän kohtuuttomuuden kohdalla aika kireällä, katsoin parhaaksi armahtaa tätä ilmiselvästi minua hankalana asiakkaana pitävää myyjää, ja ilmoitin että hoidan asian Elisan asiakaspalvelupuhelinnumeron kautta. Sen jälkeen poistuin Apple-liikkeestä Elisa Shopitista.

Tarinamme ei kerro,

koska ja minne uudet pelit ja vehkeet saan
miten Elisa laskuttaa minua asiasta (ei pitäisi mitenkään, mutta Elisa)
kuinka iso gäppi tulee ADSL- ja kaapeliyhteyksien väliin, eli koska ADSL-nettini katkeaa ja koska kaapelinettini aukeaa.
miten Elisan aspa reagoi puheluuni aiheesta sopimusrikkomus.

Kirjoittelen lisää kun lisää kirjoitettavaa tulee, ellei Elisan mafia kaappaa minua tai Internet-yhteyttäni ennen sitä.

Avainsana: sopimus

ACTA on paha, mutta huhut pahempia

Elisa Viihteen siirto, osa 2