Avainsana: tekijänoikeus

Tapaus Chisugate

Posted onLeave a comment

Chi­su­gate läh­ti liik­keel­le pik­ku­ty­tön la­dat­tua il­mei­ses­ti va­hin­gos­sa lait­to­mas­ti Chi­sun Kun va­lais­tun 2.0 -le­vyn. Ty­tön isä ei suos­tu­nut mak­sa­maan 600 eu­roa, po­lii­sit vei­vät ko­neen, nou­si me­dia­myl­läk­kä, so­vin­to teh­tiin ja isä pu­lit­ti TTVK:lle 300 eu­roa.

Kuva: Albumi­kansi ko. levystä

Noin viikko sitten Internetissä kuohui, kun poliisi paukkasi takavarikoimaan pikkutytön kannettavan tietokoneen, jonka Nalle Puh -koristelu on muistettu joka uutisartikkelissa mainita. Kyttäjutun takapiruna oli TTVK, jonka mielestä tyttö oli ladannut koneelleen Chisun levyn laittomia keinoja pitkin. Ilmeisesti TTVK oli kirjeitse vaatinut tytön isää maksamaan 600 euroa, ja isän kieltäydyttyä poliisit tulivat ovelle.

Isä nosti asiasta Facebookissa metakan, ja pian myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta. Noin viikon verran saatiin nauttia pitkästä aikaa terveestä keskustelusta liittyen suomalaiseen tekijänoikeuskulttuuriin ja -lainsäädäntöön. Monelta − esimerkiksi kulttuuriministeri Arhinmäen − suunnalta kuultiin kuuluisa ”jotain tarttis tehdä”.

Tänään kuitenkin esimerkiksi Digitoday uutisoi, että TTVK ja tytön isä ovat päässeet sopuun tässä Chisugateksi nimetyssä keississä:

TTVK:n mukaan poliisitutkinnasta on luovuttu ja korvauksista on tehty
sopimus. Osapuolet sopivat, että alkuperäinen korvausvaatimus 600 euroa
puolittuu 300 euroon.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko TTVK:lla riittänyt pokkaa viedä asiaa oikeuteen asti, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että TTVK voitti tämän erän.

Suurella todennäköisyydellä sopimuksessa isää kielletään antamasta mitään lausuntoja tapaukseen liittyen, joten julkisuuteen päätyvät tiedot tulevat olemaan joko huhupuheita tai TTVK:n käsialaa. Toisin sanoen keskustelu on päättynyt, mikä on sääli, sillä puhuttavaa olisi varmasti vielä riittänyt.

TTVK:n omasta tiedotteesta päätellen tapaus olisi Team Kotilaiselle jotain opettanut:

Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä, että [–] nyt viimeistään on syytä
vakavissaan ottaa puheeksi vaihtoehtoiset keinot piratismin
torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

Millaisia sitten mahtavat olla TTVK:n ”vaihtoehtoiset keinot”? Aiemminhan yhdistys on vaatinut Suomeen kolmesta-poikki -rangaistusta, mutta tällä kertaa esiteltiin pari muuta ideaa (korostukset omiani):

Huomautuskirjemenettelyssä teleoperaattori lähettää
liittymänhaltijalle
huomautuksen havaitusta tekijänoikeudenloukkauksesta, jolloin
liittymänhaltijalla olisi mahdollisuus puuttua tilanteeseen esim.
keskustelemalla asiasta perheen lasten kanssa.
[–]
Toinen tehokas tapa puuttua piratismiin on estää pääsy laittomille
sivustoille. EU:n ulkopuolisten sekä ylläpitäjiltään tuntemattomien
piraattisivustojen blokkaus ei nykyisellä lainsäädännöllä onnistu.

Nämäkin keinot ovat lievästi sanottuna huonoja ideoita. ”Hei jätkä, sä waretat. Kohta häkki heilahtaa!” -kirjeitä inhosin jo pari vuotta sitten, eikä myöskään Internet-sensuuri ole koskaan mieltäni lämmittänyt. Esimerkiksi TTVK:n usein käyttämä TPB=laiton palvelu -argumentti ärsyttää itseäni suunnattomasti.

Sen sijaan jossain määrin kelvollisen ­− ja ehkä kaikkein konkreettisimman − ehdotuksen ilmoille heitti Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti. Kirjoituksessaan hän esittää nykyiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön muutoksia, jotka voisivat olla omiaan tuomaan jonkinlaista rotia nykymeininkiin.

Kuten totesin, nyt tämä sovinto on yleisen keskustelun kannalta harmillinen, vaikkakin täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä isän kannalta. Samalla se toimii eräänlaisena hiljaisena mandaattina TTVK:lle jatkaa valitsemallaan ei-niin-miellyttävällä linjalla.

Tarve tekijänoikeuksien ja niihin liittyvän lainsäädännön järkevöittämiselle ei ole poistunut mihinkään, ja tällaiset konkreettiset varoittavat esimerkit − vaikkakin tällä kertaa vähän ylilyötynä, myönnettäköön − ovat paikallaan herättämään ihmiset huomaamaan, millaisessa ympäristössä elämme. Mutta mistä löytyisi 8-vuotias poika Puuha-Pete -kannettavineen lataamaan Anna Puun albumia?

Edelleen ehdoton ”ei” sensuurille

Posted on1 Comment

Tut­ki­muk­sen mu­kaan ⅔ suo­ma­lai­sis­ta il­mei­ses­ti ha­lu­ai­si li­sää sen­suu­ria In­ter­ne­tiin­sä. Oli­si­ko sit­ten ki­vaa, kun itQ:a ei pää­si­si­kään lu­ke­maan?

Kuva: Ri­ku Es­ke­li­nen: itQ sen­su­roi­tu­na. c b 1.0 FI

”Enemmistö kannattaa piratismin tiukempia estoja”, kirjoittaa Iltalehti.fi. Uutisoidun Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista tiukentaisi nykyistä ”laittomien sivustojen”3 sensurointikäytäntöä. En nopealla googletuksella löytänyt mistään tarkempaa tietoa tästä tutkimuksesta, joten suhtaudun siihen melkoisella varauksella.

Pitäisin kuitenkin hälyttävänä jo sitäkin, jos luvut olisivat toisinpäin: siis kolmanneksen mielestä sivustojen sensurointi olisi ihan OK. Laajemmat estomahdollisuudet tarkoittavat näet helpompaa estämistä, joka puolestaan johtaa mielivaltaisempaan estämiseen. Mitä pidempään sensuurin tiellä jatketaan, sitä enemmän estoja halutaan. Jossain vaiheessa estoja tajuavat kinuta tekijänoikeusmafian lisäksi muutkin: pitäisihän esimerkiksi valtionyhtiöiden rahapelioligopoli1 varmistaa ulkomaiset vedonlyöntisivut estämällä, kuten myös estää kansalaisten ylivelkaantuminen ”sulkemalla” pikavippisivustot.

Tässä nimenomaisessa tutkimuksessa ”kyselyyn vastanneista 64 prosenttia kannatti muutosta, jolla
teleoperaattorit voitaisiin määrätä estämään pääsy ulkomailta toimiviin
tai omistajiensa henkilöllisyyden kätkeviin piraattisivustoihin”. Ainakaan uutisessa sanojenasettelu vaikuttaa sellaiselta, ettei vastaajille ole tarjottu tarpeeksi tietoa, mitä tuollainen muutos tarkoittaisi käytännössä.

Nykyäänhän estoa oikeudelta hakiessaan on osoitettava, että sivuston kimppuun on yritetty käydä suoraankin, käytännössä siis sivustoa vastaan on vähintäänkin nostettu syyte. Jos estoa voisi hakea ”suoraan”, ei asianomistajalla olisi enää mitään motivaatiota ryhtyä muihin toimiin, kun automaatista2 saisi koko sivuston estoon.

Kokonaisten sivustojen esto on jo nykyisellään kovin ongelmallista, sillä sisältäähän esimerkiksi estetty The Pirate Bay paljon sellaistakin materiaalia, johon täkäläinen TO-mafia ei oikeuksia omista. Toisin sanoen hyttystä ammutaan tykillä – tai ehkä oikeastaan ydinohjuksella – ja monien sivullisten tiedostot päätyvät saavuttamattomiin.

Sen lisäksi, että estoja helpottaessa ja enemmän ”laittomia sivustoja” estettäessä aiheettomasti estetyn materiaalin määrä kasvaa, olisi helpottaminen omiaan houkuttelemaan myös uusia pelureita uusine ideoineen. Pian estossa olisi monia muitakin jonkun mielestä jotain kiellettyä sisältäviä sivustoja, ja edessä olisi sensuurin loputon suo.

Koska jo nykytilanteessa sensurointia käytetään räikeästi ylimitoitettuna toimenpiteenä, ei voida pitää mitenkään kohtuullisena ainakaan helpottaa kokonaisten sivustojen estämistä. Tällainen sensuuri ei yksinkertaisesti tule kysymykseen sivistyneessä yhteiskunnassa. Toivon todella, että joko minä tai tutkimuksen kaksi kolmasosaa olemme ymmärtäneet tuon kysymyksen väärin. Sillä4:

Jokainen, joka kannattaa sivustojen estojen helpottamista,
kannattaa sensuurin laajentamista.
Jokainen, joka kannattaa sensuurin laajentamista,
on uhka sivistykselle.
Ethän halua olla uhka sivitykselle?

—
1) Käsittääkseni oligopoli on oikea termi. Jos ei, kerro se kommenteissa.
2) Vähän kärjistin, sen myönnän. Mutta olihan tuo Elisan TPB-esto melkoinen farssi, jossa oikeus lähinnä toisteli TO-mafiaa.
3) ”Laittomalla sivustolla” tarkoitan tässä sellaisia tekijänoikeusmafian mielestä estämisen arvoisia sivustoja, kuten torrent-sivustot. Lainausmerkit siksi, ettei sivusto itsessään ole laiton, vaan ainoastaan osa sen kautta saavutettavasta materiaalista saattaa olla.
4) Jos jostain syystä asia jäi epäselväksi, tämä on tietoinen ja tarkoitushakuinen provokaatio. Ei sinun mielipiteittesi mollaus, absoluuttinen fakta, täysin omaa mielipidettäni vastaava kannanotto, eikä varsinkaan laiton uhkaus.

WLAN-ylläpitäjä sittenkin vastuussa waretuksesta?

Posted on1 Comment

Ho­vi­oi­keu­den mie­les­tä ei ole mah­dol­lis­ta, et­tä jo­ku wa­ret­tai­si toi­sen avoi­mes­sa WLAN:is­sa liit­ty­män­omis­ta­jan etu­ni­meä muis­tut­ta­val­la ni­mi­mer­kil­lä. Täs­tä hy­väs­tä kuo­pio­lais­mies tuo­mit­tiin mak­sa­maan yli 10 000 €.

Kuva: Squallwc: Wifi Router. CC By-NC-ND 2.0

Kirjoitin toukokuussa käräjäoikeuden päätöksestä, jossa todettiin, ettei WLAN-verkon ylläpitäjä ole vastuussa verkon käyttäjän waretuksesta. Nyt hovioikeus on vastaavanlaisessa tapauksessa päätynyt päinvastaiseen. Tietoviikko uutisoi tänään aiheesta.

Kuopiolaismies tuomittiin maksamaan tekijänoikeushyvityksiä, oikeudenkäynti- ynnä muita kuluja kaikkiaan yli 10 000 euroa, sillä oikeus ei pitänyt uskottavana, että joku voisi jakaa DC++-verkossa musiikkia käyttäen miehen salaamatonta WLAN-yhteyttään ja hänen etunimeään muistuttavaa nimimerkkiä.

Vaikkakaan minulla ei ole asiasta ensi käden tietoa, vaan perustan kirjoitukseni Tietoviikon uutiseen, pidän kummallisena sitä, että miehen kertomusta ei pidetty uskottavana:

Itä-Suomen hovioikeus katsoi, että tuomitun kertomus lähiverkon
hyväksikäytöstä on hypoteettinen tapahtumainkulku, jonka tueksi ei ollut
esitetty mitään konkreettista näyttöä. Tämän lisäksi oikeus kiinnitti
erityistä huomiota sen epätodennäköisyyteen, että joku muu käyttäisi toisen
nettiyhteyttä nimimerkillä, joka olisi juuri hänen luvattomasti käyttämänsä
nettiliittymän haltijan etunimeen sopiva.

Käsittääkseni länsimaiseen oikeuskulttuuriin kuuluu syyttömyysolettama, ja tällainen ”sun pitää todistaa se” -logiikka ei siihen oikein istu. Hieman uskomattomaltahan miehen kertomus vaikuttaa, muttei mitenkään mahdottomalta.

Ensinnäkin suojaamattoman WLAN-yhteyden käyttö on helppoa ja laillista. Siksi en pitäisi mitenkään eriskummallisena, että joku haluaisi warettamisensa tehdä naapurin verkkoa lainaamalla – onhan kiinnijääminen huomattavasti epätodennäköisempää.

Oikeus ei myöskään pitänyt mitenkään todennäköisenä, että joku voisi valita sattumalta miehen etunimeä muistuttavan nimimerkin. Itse pidän tuollaista yhteensattumaa jopa melko todennäköisenä – riippuen tosin miehen etunimestä ja etunimen ja nimimerkin poikkeavuuden määrästä. Neljän-viiden kirjaimen etunimestä muutaman kirjaimen vaihtamalla kun saadaan melko monta erilaista nimimerkkiä, joihin osua. Ja onhan toki mahdollista, että tämä todellinen warettaja olisi tarkoituksella käyttänyt miehen nimen kaltaista nimimerkkiä peitelläkseen omia jälkiään ja/tai lavastaakseen miehen syylliseksi.

Uskonko sitten itse miehen olevan warettaja? Näillä tiedoilla se vaikuttaa kyllä varsin todennäköiseltä, mutten kyllä lähtisi mätkäisemään miestä kymppitonnin laskulla, varsinkin kun vaikuttaa siltä, että miestä ilmeisestikin pidetään syyllisenä ainoastaan sen takia että:

  1. Hänen liittymälleen oli assosioitu IP, jota kautta jaettuihin tiedostoihin pääsi käsiksi, ja että
  2. DC++-käyttäjällä oli miehen etunimeä muistuttava nimimerkki.

Eri asia olisi, jos esimerkiksi miehen koneelta olisi näitä jaossa olevia tiedostoja löytynyt. Nyt tarina ei kerro, että näin olisi ollut, joten lienee turvallista olettaa, että mitään tuontasoista todistusaineistoa ei yksinkertaisesti ole.

On ehkä jollain sairaalla tavalla huvittavaakin, miten kerta toisensa jälkeen tekijänoikeusmafia toimii naruistavetelijän roolissa, ja oikeusistuimet toimittavat käytännössä kumileimasimen virkaa. Sen sijaan tätä kuopiolaismiestä kymmenen tuhannen euron velat – kasvavine korkoineen – tuskin naurattavat.

WLAN-verkon ylläpitäjä ei vastuussa waretuksesta

Posted onLeave a comment

Avoi­mia WLAN-verk­koja voi Suo­mes­sa­kin pyö­rit­tää il­man pel­koa sa­tun­nai­sen wa­ret­ta­jan te­ko­jen mak­su­mie­hek­si jou­tu­mi­ses­ta, ai­na­kin tois­tai­sek­si.
Kuva: Squallwc: Wifi Router.
CC By-NC-ND 2.0

Avointen WLAN-verkkojen käyttäminen ilman erillistä lupaa on ollut laillista jo jonkin aikaa, ja eilen kysymys siitä, kuka on avoimessa WLAN-verkossa vastuussa laittomuuksista, sai ainakin tilapäisesti lisää selvyyttä.

Käräjäoikeus näet katsoi, ettei laittomasta kopioinnista voi viedä hirteen sitä, joka pitää warettajan käyttämää avointa WLAN-verkkoa pystyssä. Tapauksen kantajana oli luonnollisesti TO-mafian ykkösnyrkki TTVK, ja vastaajana Turre Legalin avustamana ihan tavallinen yksityishenkilö. Turre Legal kiteyttää hyvin päätöksen tärkeyden blogissaan:

Toppista tapauksessa avustanut Turre Legalin Ville Oksanen toteaa: ”Tällä päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia suomalaisen
tietoyhteiskunnan avoimuuden kannalta. Tämän päätöksen jälkeen avoimen
WLAN-yhteyden tarjoaminen on edelleenkin mahdollista. Päinvastainen
tuomio olisi tarkoittanut, että avoimen yhteyden tarjoaminen olisi
muuttunut oikeudellisesti mahdottomaksi.”

Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä oli vasta käräjäoikeuden tuomio, ja voisin kuvitella, että TTVK:lla intoa riittää päätöksestä valittaa hovioikeuteen. Ehkä hyvä niin, sillä mitä korkeammalta oikeusasteelta tällainen päätös saadaan, sitä vahvempi signaali se on TTVK:lle ja kumppaneille, että ihan summamutikassa ei voi tällaisia ”raha-anomuksia” heitellä. Käräjäoikeuden päätöksestä nimittäin huokuu, ettei se kovin vaikea ollut:

Johtopäätöksinään näytöstä käräjäoikeus toteaa, että täysin mahdollista on, että musiikkia on jakanut joku muukin kuin T. Kantajat eivät ole edes yrittäneet esittää aihetodistelua, jolla olisi pyritty näyttämään, että juuri T:n koneelta on jaettu musiikkikappaleita. Asiassa on siis jäänyt näyttämättä, että T on ollut musiikkikappaleita verkkoon jakanut henkilö.

Pääpointtina asiassa olikin se, onko WLAN-verkon tarjoaja vastuussa siitä, mitä verkon käyttäjät sillä tekevät, ja ratkaisu oli selvä: ei tietenkään:

Varsin perusteltua on lähteä siitä, että tietoyhteiskunnan palveluiden
tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä suoraan ja  tekijänoikeuslain 2 §:n 3
momentin 1 kohdan esitöistä ilmenevä periaate siitä,  että tiedon
sisällöstä vastaa se, joka tiedon on tuottanut, koskee myös tilannetta,
jossa verkkoon on siirretty tietoa yksityishenkilön WLAN-reititintä
hyödyntämällä.

Kun keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tietojen siirrossa on se,
että tiedosta vastaa sen lähettäjä, ei ole perusteita tulkita
tekijänoikeuslain 57 § 1 momenttia niin laajasti, että
WLAN-reitittimensä suojaamatta jättänyttä T:sta on pidettävä musiikkiteosten käyttäjänä.

Kuten todettu, äärimmäisen tärkeä ratkaisu ollakseen käräjäoikeudelta kotoisin. Jos se olisi ollut päinvastainen, olisi se ollut samalla myös kuolinisku kaikille avoimille WLAN-verkoille Suomessa. Kun asiaa ajattelee hieman abstraktimmin, voisi kuvitella, että samanlainen vastuukysymys elää vaikkapa TOR-verkon noodin pyörittämisessä yhtä lailla, ja myös tällaisten ”palveluntarjoajien” kannalta on hyvä, että asiaan ollaan edes tilapäisesti saatu jonkinlaista selvyyttä ja rotiakin.

Yllättäen1 TTVK ei itse tiedotetta tapauksesta julkaissut, vaikka päinvastaisessa tilanteessa räyhähenkinen lehdistötiedote olisi ollut selviö. Tällaisen anti-antipiraatin näkökulmasta TTVK sai siis myös sopivan näpäytyksen.
—
1) Ei oikeasti yllättänyt juurikaan.

Blogipoiminta: Hippasilla Gramexin kanssa

Posted onLeave a comment

Ju­ha­ni Kes­ki-Rah­ko­nen ker­too tuo­rees­sa blo­gis­saan Gra­mex­in ja kump­pa­ni­en hä­nel­le ai­heut­ta­mas­ta pään­vai­vas­ta.
Kuva: Openclipart

Ensimmäiset onnekkaat ovat jo saaneet Raspberry Pi -koneet käyttöönsä, mutta itse joudun vielä odottamaan – RS Componentsilta tai Farnellilta ei ole kuulunut lisätietoja sitten viimeisimmän kirjoitukseni.

Onneksi blogattavia aiheita riittää, ja tällä kertaa ajattelin kertoa miehestä, joka on omien sanojensa mukaan ”hippasilla Gramexin kanssa”: Juhani Keski-Rahkonen pyörittää työkseen liikuntakeskusyritystä, ja työssään hän on kiinnittänyt huomiota epäkohtaan, josta kertoo blogissaan:

Musiikki on minulle sekä harrastus, että työväline. Arvostan musiikin tekijöitä ja heille kuuluu asianmukainen korvaus tekemästään työstä. Tässä blogissa puutun epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin tuon korvauksen jaossa ja postaan myös päivityksiä siitä kuinka tämä asia etenee.

Pääpiirteissään Keski-Rahkosta hiertää tilanne, jossa Gramex ja Teosto haluavat kerätä sekavin periaattein rahaa kaikesta siitä musiikista, jota mm. liikuntakeskuksissa soitetaan. Jos miestä on uskominen, ja miksei olisi, on tilanne kieltämättä suhteellisen sietämättömällä tolalla:

[Gramexin vastauksen koskien tiedustelua CC-lisensoitua musiikkia] tulkitsee helposti niin, että mikäli käyttää Jamendosta ladattua/ostettua Creative Commons musiikkia niin myös näistä tulisi Gramexin maksut maksaa.
Näin asia ei vaan voi olla!
Jamendo ei kuulu Gramexin alaisuuteen minkään lain nojalla.

Toisin kuin eräät1, Keski-Rahkonen on tehnyt muutakin kuin piessyt näppistään blogiinsa: hän on ollut lukuisia kertoja yhteydessä eri organisaatioiden eri henkilöihin selvittäessään asiaa, ja tällainen toiminta on mielestäni vähintäänkin kunnioitettavaa. On mielenkiintoista seurata, millaisia piirteitä Keski-Rahkosen blogi saa, ja suosittelenkin seuraamaan sitä.
—
1) Itseironia on tarkoituksellista, mutta itse itseäni itseltäni puolustaakseni on sanottava, että aika ajoin käyn keskusteluja myös suoraan kirjoitusten kohteiden kanssa.