Suomalaiset artistit Groovesharkissa

Groovesharkissa on paljon musiikkia,
joista valtaosa on jaossa laittomasti.

Kuva: Openclipart

Kirjoitin aiemmin Grooveshark-musiikkipalvelusta, ja siinä ohimennen mainitsin, että palvelussa oleva musiikki on suurelta osin jaossa ilman sopimusta – toisin sanoen laittomasti. Groovesharkin sivuilta löytyy lista, jossa sopimuksen tehneet yhtiöt listataan, mutta suurista levy-yhtiöistä vain EMI komeilee listalla.

Mitähän sitten suomalaisten artistien musiikkia kustantavat yhtiöt oikeastaan ajattelevat Groovesharkista? Lähestyin viittä merkittävää Suomessa toimivaa levy-yhtiötä sähköpostitse.
Tiedusteluviestissä kysyttiin yhtiön suhtautumista Groovesharkissa olevaan musiikkiin ja mahdollisista suunnitelmista musiikin lisensoimiseksi Groovesharkiin.

Kotimaiset artistit ovat suurimmaksi osaksi kansainvälisten suurlevy-yhtiöiden suomalaisten osastojen listoilla. Tiedustelu lähetettiin seuraaville levy-yhtiöille¹:

  • Warner Music Finland: Antti Tuisku, Chisu, HIM, Juha Tapio, Laura Voutilainen, Sturm und Drang, Vesa-Matti Loiri ja muita.
  • Sony Music Entertainment Finland: Anna Abreu, Egotrippi, Indica, Katri Ylander, Pariisin kevät, Teleks, Waldo’s People ja muita.
  • EMI Music Finland: CMX, Haloo Helsinki!, Jorma Kääriäinen, Lovex, Mikko Kuustonen, Neljä ruusua, Topi Sorsakoski ja muita.
  • Universal Music: Kolmas nainen, Lauri Tähkä & Elonkerjuu,  Maria Lund, Munamies, Olavi Uusivirta, Puhuva kone, Stella ja muita.
  • Playground Music Finland: Apulanta, Ezkimo, Jarkko Martikainen, Poets of the Fall, The Rasmus, Rytmihäiriö, YUP ja muita.

Tiedusteluun oli vastannut tätä kirjoittaessa Sony Music Entertainment Finlandin digital director Saara Pekkonen ja Playground Musicilta Tom Pannula.

Pannula ilmoitti, että heillä on sopimus Merlin Network -yhtiön kanssa, joka puolestaan ilmeisesti kokeilee Groovesharkia ainakin jollain asteella. Merlin Network on indieartisteja edustava voittoa tavoittelematon yhtiö. Tiedustelin Merlin Networkiltä lisätietoja asiaan liittyen, mutta tätä kirjoittaessa ei vastausta vielä oltu saatu.

Sony Music Entertainment Finlandin Pekkonen kertoi, että heidän artistiensa musiikki on palvelussa tällä hetkellä luvatta ja vasten heidän tahtoaan. Kuitenkin heillä on hyviä kokemuksia Spotifyn suhteen, ja he uskovat pilvimusiikkipalvelujen yleistyvän edelleen:

Streamauspalvelut tulevat varmasti olemaan edelleen ja tulevaisuudessa olemaan vielä entistä vahvempia – syy piilee ihmisten tavasta käyttää/kuluttaa ja ”omistamisen[” ]ajatuksen muutoksesta.

Pekkonen kuitenkin on sitä mieltä, että Grooveshark ei – ainakaan vielä – ole sen mittaluokan palvelu, että siihen mukaan lähdettäisiin. Pekkonen käyttää tässä termiä ”lähikuukausina”, jonka näen kertovan omaa kieltään Internetin mukanaantuomasta hektisyydestä myös musiikkibisnekseen.

Warnerilta, EMI:ltä ja Universalilta ei saatu vastausta. EMI:llä on sopimus Groovesharkin kanssa, joten olisikin ollut mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksiään asiasta.²

Oma näkemykseni Groovesharkin suhteen on, että levy-yhtiöiden kannattaisi ennemminkin ottaa rahaa ja antaa musiikin soida kuin taistella laitonta kuuntelua vastaan – tai vain passiivisena möllöttää taustalla. Uskoisin, että myös artisteilla – varsinkin niillä pienemmillä – voisi olla suurtakin mielenkiintoa pilvipalveluja kohtaan, jotta heidän musiikkinsa tulisi ylipäänsä kuulluksi.

Ohessa vielä tiivistelmä tämän ”kyselykierroksen” tuloksista taulukkomuodossa:

Levy-yhtiö Musiikkia GS:ssa? Sopimus GS:n kanssa? Suhtautuminen GS:ssa olevaan musiikkiin
Warner Kyllä Ei Ei tied.
Sony Kyllä Ei Kielteinen
EMI Kyllä Kyllä Ei tied.
Universal Kyllä Ei Ei tied.
Playground Kyllä Epäselvä Epäselvä


1) Mainitut artistit ovat vain valitsemiani otoksia levy-yhtiön kotimaisista artisteista.
2) Vinkiksi Warnerille, EMI:lle ja Universalille: mahdolliset vastineet ja oikaisut voi jättää myös kommentteihin 😉

Effi älähti TTVK:n käytöksestä syyttää liittymänhaltijaa

Effi kiinnittää huomiota TTVK:n tapaan
kohdella liittymänomistajaa automaattisesti
syyllisenä.
Kuva: Public Domain/ Riku Eskelinen

Sähköisiä oikeuksia puolustava yhdistys Electronic Foundation Finland ry (Effi) julkaisi tänään lehdistö­tiedotteen otsikolla ”IP-osoite ei yksilöi käyttäjää”, jossa se ruotii Tekijän­oikeuden tiedotus- ja valvonta­keskus ry:n (TTVK:n) tapaa lähettää tekijän­oikeus­rikkomus­vaatimuksia IP-osoite­tunnistuksen perusteella. Effin huoli on mielestäni täysin aiheellinen.

IP-osoitetunnistuksella tarkoitetaan käytännössä sitä, että oikeudenhaltija (tässä siis TTVK) hakee oikeusteitse operaattorilta tiedon siitä, kenen nimissä olevalle liittymälle IP-osoite oli osoitettuna tiettynä hetkenä.

Kuitenkaan IP-osoite ei ole missään nimessä sellaista todistusaineistoa, jolla voitaisiin aukottomasti osoittaa laittomasti materiaalia lataava henkilö, eli syyllinen. Viime vuoden elokuussa kirjoittamani postaus asiasta selittää, miksi.

Siksi TTVK:n – tai yhtään kenenkään – ei pitäisi tuollaisten tietojen perusteella alkaa syyllistämään liittymänhaltijaa. TTVK ei muutenkaan ole minkäänlainen viranomaistaho, vaan enemmänkin äärimmäisen puolueellinen yksityinen järjestö. Myös Effin tiedotteessa ihmetellään asiaa:

”Erityisen oudoksi asian tekee se, että TTVK, yksityinen yhdistys eikä mikään viranomainen, käyttäytyy kuin se olisi lainsäätäjä, poliisi, syyttäjä ja tuomari samalla kertaa lähetellessään tällaisia ’teidät on todettu syylliseksi’ -kirjeitä”, paheksuu Effin varapuheenjohtaja Tapani Tarvainen.

TTVK toimii kuin paraskin poliisi,
vaikka ainakaan toistaiseksi tekijän-
oikeusmafia ei ole tullut ketään
kotoa hakemaan.
Kuva: Openclipart

TTVK:n on suhteellisen helppo jakaa tällaisia ”anna rahaa tai mennään käräjille” -lappuja käytännössä kenelle tahansa. Monet varmasti pelästyvät tällaista signaalia noinkin virallisen kuuloiselta järjestöltä, ja maksavat mukisematta oikeusjutun pelossa.

TTVK:lle tällainen on tietenkin äärimmäisen kannattavaa toimintaa – oikeudessahan pitäisi sitten näyttää toteenkin asioita, eikä vain itsenäisesti päättää jonkun olevan syyllinen.

Tässä suhteessa TTVK osoittaakin olevansa harhaisen kaukana siitä todellisuudesta, missä oikeat lihaa ja verta olevat kuluttajat ovat. TTVK tuntuu omien tiedotteidensa perusteella olevan jopa ylpeä siitä.

TTVK:n intressien mukaista on luonnollisesti pyrkiä tappamaan kaikki muutos, sillä se vaatisi sopeutumista ja ehkä jopa vanhentuneiden mantrojen toistelun lopettamista. Siksi sitä ei luultavasti kiinnosta millään mittaa esim. Effin esiin nostama ongelma avointen WLAN-verkkojen tarjoamisen suhteen (Effin lehdistötiedote):

Omistajan syyllistäminen avoimen WLANin käyttäjien teoista lyö myös eduskuntaa vasten kasvoja yrittäessään mitätöidä keväällä säädetyn lain, jonka mukaan avointa WLAN-verkkoa saa laillisesti käyttää.

”Mitä järkeä on sallia avoimen WLANin käyttö, jos sellaisen tarjoaminen tehdään käytännössä mahdottomaksi”, ihmettelee Timo Karjalainen ja jatkaa, ”Eihän Destiakaan ole vastuussa rikoksista, joita sen vapaasti käytettäväksi tarjoamilla teillä tehdään.”

Käsittämättömät suoja-ajat

Teosten suoja-ajat ovat
mielestäni pahoin yli-
mitoitettuja.
Kuva: Openclipart

Olen ennenkin kritisoinut tässä blogissani tekijänoikeuksellisen suoja-ajan uskomatonta ylimitoitusta, ja niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa.

Kirjoittelin PHP:llä pienen skriptin, joka esittää tämänhetkiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön perustuvia arvioita joidenkin teosten tekijänoikeuksien raukeamisesta. Kun tekijänoikeus Suomessa päättyy 70 vuoden päästä tekijän kuolinvuoden loppumisesta, on tänä päivänä tehdyt teokset suojattuja vielä vuonna 2141.

Sivulla on esimerkkejä enemmänkin, enkä niitä tähän rupea kopioimaan, mutta mainittakoon kuitenkin, että omien arvioideni mukaan Adolf Hitlerin Mein kampf (Taisteluni) vapautuu tekijänoikeuden raskaan ikeen alta Suomessa jo vuonna 2016. Toivottavasti kirjoittaja ei koe, että hänen oikeuksiaan on julmasti poljettu.

Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä waretuksesta

IT-viikko uutisoi tänään lakiehdotuksesta, jonka toteutuessa ISP:iden asiakkaille alkaisi ilmaantua tekijänoikeusjärjestöjen laatimia ja operaattoreiden välittämiä ilmoituksia tekijänoikeusrikkomuksista.

Lakiesitykseen kuuluu ensinnäkin se, että tuomioistuin voi määrätä operaattorit antamaan tietoja liittymänhaltijasta jo silloin, kun asiaa asetetaan vireille. Tästäkin muutoksesta voisin kirjoittaa postauksellisen, mutta en sitä tässä nyt tee, sillä hallituksen esitykseen kuuluu myös ”pehmeiden keinojen” käyttöönottamista koskeva esitys.

Jos laki tulee voimaan ehdotuksen mukaisena, ”Suomessa toimiva tekijänoikeuden yhteishallinnointijärjestö tai muu ammattimaista tekijänoikeuksien valvontaa harjoittava organisaatio” voisi toimittaa operaattorille tiedon, että tekijänoikeutta on rikottu IP:ssä 248.45.165.1241 18. marraskuuta 2011 klo 17.46. Tämän jälkeen operaattorilla olisi velvollisuus välittää tämä viesti liittymänhaltijalle. Lakiesityksessä mainitaan, että näitä ilmoituksia ei rekisteröitäisi millään tavalla, eikä tätä kautta tekijänoikeusjärjestölle tulisi tietoa liittymänhaltijasta. Tuomioistuimen päätöksellä tiedon voisi saada, kuten nykyäänkin.

Esitys ei tunnu vakuuttavan oikein ketään. ”Muun maailman” mukaan se loukkaa yksityisyyttä ja on epätehokas ja tekijänoikeusjärjestöjen mukaan se on liian tehoton, kun he eivät pääse näihin tietoihin käsiksi eikä kirjeen lähettämisen lisäksi mitään muita toimenpiteitä voida tehdä. Piraattipuolue käsittelee esitystä blogissaan seuraavasti:

Itse asiassa vaikuttaa siltä, että opetus- ja kulttuuriministeriö on pyrkinyt laatimaan mahdollisimman vesitetyn kompromissin. Jotain on ollut oikeudenhaltijoiden lobbausvoiman alla ”pakko tehdä”, mutta on suostuttu vaatimuksiin mahdollisimman vähäisesti. —

Jyrki Kasvi (vihr.) oli ainoa esityksestä puheenvuoron antanut. Hän ei puheenvuorossaan uskalla olla vastaan eikä puolesta, mutta kuitenkin sanoo:

Teleyrityksillä on nimittäin jo nyt jonossa tätä lainsäädäntöä odottamassa kymmeniä tuhansia tällaisia pyyntöjä. Kävin juuri tänään äsken tilaisuudessa, jossa sain kuulla luvun olevan arviolta 50 000 per teleyritys.

IT-viikko kertoo kuitenkin, että:

Lehmuskallion [Turvallisuuspäällikkö, TeliaSonera] ja Vainion [Johtava lakimies, Elisa] mukaan operaattoreilla ei ole minkäänlaista jonoa. Myös Suomen tekijänoikeusjärjestöt kiistävät listanneensa valmiita ilmoituspyyntöjä.

En sitten tiedä mihin uskoa. Joka tapauksessa tällainen ilmoitusmenettely ei tuo oikeastaan mitään lisäarvoa kenellekään, ja oikeastaan ainoa näennäinen hyöty – tekijänoikeusjärjestöjen näkökulmasta – on se, että joitakuita tällaisella menettelyllä saadaan peloteltua.

Jos (ja kun) lakiesitys menee läpi ja astuu voimaan 2011, näitä lappuja voitaneen olettaa saapuvan runsain mitoin milloin mistäkin syystä. Vaikkakin esityksen mukaan ISP:lle aiheutuvat kustannukset maksaa tekijänoikeusjärjestö, lienee heidän intressiensä mukaista saada kansalaiset peloteltua ruotuun, vaikka se jonkin euron per lähetetty kirje maksaisikin.

Mielestäni kirjeillä ei voiteta mitään, varsinkaan kun niihin ei sisälly mitään lisätietoja, kuten sitä, mistä teoksesta on kyse, tai sitä, miten teosta on jaettu – tällä halutaan turvata yksityisyyttä. Toisaalta se ei anna yhteisötilaajille mitään mahdollisuuksia kohdentaa sisäisesti ilmoituksia tietylle taholle. Esityksessa mainitaankin:

Myös vanhemmat saisivat tiedon, jos lapset tai nuoret jakavat suojattuja sisältöjä luvattomasti verkossa. Parhaassa tapauksessa ilmoitus voisi saada aikaan tietoverkoissa toimimisen pelisäännöistä tarpeellisen ajatustenvaihdon niiden kesken, jotka kyseistä liittymää käyttävät.

Halutaan siis laki, jonka tarkoitus on herättää perheen sisällä keskustelua? Mielestäni tällainen lakiteknisen kikkailun kautta vanhempien painostaminen lasten kasvattamiseen tiettyyn ajatusmaailmaan (”Piratismi on pahasta”) on vähintäänkin arveluttavaa.

Itseäni tällainen ongelma saattaa koskettaa sitten, kun itse kirjeen saan. Kuluttajaliittymääni käyttäen kehtaan nimittäin röyhkeästi tarjota erilaisia julkisia palveluita, kuten verkkosivuni. Jos saan kirjeen, jossa lukee ”Hyihyi, liittymästäsi waretetaan. T. TTVK”, en voi asialle oikeastaan mitään. Minulla ei ole resursseja – eikä kaikilta osin edes laillista oikeutta – valvoa kaikkea palvelinteni ja verkkolaitteistojeni kautta valuvaa liikennettä.

Jos kaikki tapahtuman tiedot jätetään kertomatta, ei itselleni jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin jättää tällaiset kirjeet tyystin huomioimatta ja heittää kirjeet kuorineen paperinkeräykseen. Mielestäni tällaisessa kukaan ei voita mitään.

Huolestuttavaa on myös se, että kun tällainen ”Lex Nokia 2” saatetaan lakikirjoihin, on oikeastaan vain ajan kysymys, milloin Lex Nokia 3:sta aletaan valmistella. Siihen voitaisiin sitten jo alkaa viritellä three-strikes -politiikkaa, jossa tuomioistuin voitaisiin kokonaan siirtää syrjään ja antaa tekijänoikeusjärjestöille vapaat kädet tehdä mitä ikinä tahtovat. Itse en tällaista toivo.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ottaa mielestäni varsin asiallisesti kantaa esityksen ongelmiin YLE:n maanantaisessa A-studiossa. Sen sijaan toiminnanjohtaja Antti Kotilainen TTVK:sta tekee itsestään lähinnä pellen samassa yhteydessä.

Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti toteaa blogipostauksen lopuksi:

Pidän todennäköisenä, ettei vihreistä aiota ylipäänsä äänestyttää lakia. Se olisi hallituspuolueelta liian huonoa käytöstä vaalien alla. Vasemmistoliitto varmaankin äänestyttää lain. Veikkaukseni lopputuloksesta: laki hyväksytään äänin 130-20 (50 poissa). Kansalaisaktivismilla ei enää tässä vaiheessa ehditä lakiin vaikuttaa, mutta onhan sitä symboliikan vuoksi kannattavaa tehdä varsinkin näin vaalien alla. Ehkä mielenosoitus?

Valitettavan totta. Mediakin kiinnostui (sen vähän mitä nyt ylipäänsä kiinnostui) aiheesta aivan liian myöhään. Onneksi kevään eduskuntavaalit lähestyvät päivä päivältä. Kai tiiätte ketä äänestetään!

Päivitys 25.11.2010: Korjattu kirjoitusvirhe, kts. kommentit.
1) Jos mietit kenelle tuo IP kuuluu: ei kenellekään. Se on IANA:n tulevaisuuden laajennuksille varatussa blokissa.

EU:lta lisää järjettömyyttä musiikin suoja-aikaan

IT-viikko uutisoi tänään että EU-parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta on hyväksynyt äänitteiden, eli musiikin, tekijänoikeuksien suoja-ajan nostamisen 50 vuodesta 95 vuoteen. Vaikka jutulla onkin vastustajansa, ei niin äänekästä kuluttajien oikeuksien puolustajaa taida löytyä, joka pystyisi tässä vaiheessa viheltämään pelin poikki.

Olen aiemmin blogissani väläytellyt ideaa 10 tai jopa 5 vuoden suoja-ajasta, enkä edelleenkään näe sitä mitenkään innovatiivisuutta rajoittavana. On lähinnä naurettavaa kasvattaa musiikin suoja-aikaa sitä mukaa kuin levytetty musiikki uhkaa tulla vapautetuksi tekijänoikeuksista. Uskon, että taas 40 vuoden päästä harkitaan 200 vuoden suojaa, ettei artisti vain pääse kärsimään.

Totuus on vain se, että hyvin harva populäärimusiikkia tuottava artisti pyörii kuvioissa edes sitä viittä vuotta, puhumattakaan kymmenestä. Toki muutavia ”eläviä legendoja” mahtuu joukkoon mukaan, mutta heidänkin 5-10 vuotta vanhat kappaleensa ovat varmastikin maksaneet itsensä jo takaisin.

En luonnollisestikaan halua ketään rikokseen yllyttää, mutta mielestäni kansalaistottelemattomuus on toisinaan hyvästä. Etenkin silloin, kun EU-setien ja Rahan keskinäiset sopimukset alkavat mennä överiksi.