Kyllä hävettää olla suomalainen

No tekivätpä sitten SFS:ssä sellaisen päätöksen että Suomen kanta Microsoftin ”avoimelle” Office Open XML -formaatille on kyllä (IT-viikko, Tietokone). Sanoivat nuo ilmeisesti Mäsän lahjomat ”asiantuntijat” mitä vain, niin totuus on se, että kilpailevaa standardia toimistotiedostoformaatille ei tarvita, vähiten Microsoftin luomana.

Miksikö näin? No vaikkapa siksi että on olemassa jo ihan aidosti avoin standardi tuolle, ja sen nimi on OpenDocument. Miksi siis keksiä pyörää uudelleen vain Microsoftin kassavirtojen tukemiseksi. Senhän nyt luulisi olevan kaikille itsestään selvää että Microsoft nyt ei hyvää hyvyyttään lähde pakkovääntämään formaattiaan standardiksi. Ainoa syy sille on se, että tulevaisuudessa avoimet formaatit tulevat saamaan entistä enemmän jalansijaa ja jos/kun Mikkisofta saa omalle formaatillensa standardin aseman, ei kuluttajalla taaskaan ole vaihtoehtoja.

En sano, etteikö Microsoftin formaatin spesifikaation perusteella voisi tehdä toimivaa OOXML-tukea mihinkä vain sillä en itse ole moiseen speksiin tutustunut ja puhunkin lähinnä mututuntumalla. Joka tapauksessa paljon keskustelupalstoilla näkee kommenttia, että OOXML on liiaksi naimisissa Microsoftin proprietary-formaattien kanssa transitional-ominaisuuksien muodossa. Niistähän ollaan kuulemma luopumassa ajan kanssa, mutta kukaan ei mitään aikaa ole uskaltanut sanoa. Olisikohan joku 30-50 vuotta aika lähellä totuutta?

Lisäksi formaatissa on edelleen pahoja puutteita, joita ei vaan korjata – ainakaan nyt (tai koskaan). Mielestäni rikkinäisen formaatin standardiksi ajo on silkkaa hulluutta, mutta valitettavasti tuollainen määrittely estäisi Microsoftin kaltaisten yritysten kaikki standardointiyritykset. Pääasiahan ei ole se, että standardi on oikeasti toimiva, vaan se että se toimii näennäisesti hienosti oman tuotteen kanssa ja muiden kanssa vähintäänkin huonosti. Silloin kun kassakone laulaa sulosointujaan eniten Redmondin paholaisen suunnalla.

Ei pelkoa: kuten ei Silverlightiäkään, OOXML:ää ei tulla ikinä näkemään KServerillä.

Toinen asia mikä ärsyttää suunnattomasti on se, että puheenjohtaja päätti että äänestystä ei tarvita koska kaikki paitsi vastustajat ja kannattomat ovat standardoinnin puolesta. Ainakin tällainen kuva itselleni jäi. Jos tuosta on joku pöytäkirja tai muu muistio tehty niin lukisin sen mielelläni. Joka tapauksessa on törkeää olla äänestyttämättä selkeästikin erimielistä ryhmää. Sitten oltaisiin saatu raakoja lukemia siitä mitä mieltä edustajat ovat.

Oikeastihan tätä asiaa olisi pitänyt taas kerran kysyä IT-alalla toimivilta ihmisiltä, ei isojen firmojen nuoleskelluilta Isoilta Pampuilta®. He kun sanovat sitä mistä eniten bonuksia saa.

—-
HUOM: Nämäkin mielipiteet ovat omiani. Älä vedä hernettä nenään jos olet eri mieltä. Tekstissä esitän omia mielipiteitäni totuuksina sillä se kuuluu kirjoitustyyliini. Tämän takia blogipostauksesta saattaa syntyä harhaanjohtava kuva. Tutustu siis linkitettyyn lähdemateriaaliin.

Sampo-Pankin synkkä tiistai

Sampo-pankki ilmoitti jo aiemmin hienosta ja kalliista uudistuksestaan, joka veti koko laitoksen kiinni kaikilta osin pääsiäisen pitkäksi viikonlopuksi. Ilmeisesti Isot Pamput® ajattelivat että tiistaiaamuna vaan töpseliä seinään ja se siitä – valitettavasti homma ei käynytkään ihan niin vaan ja tuloksista puhui tänään mm. IT-viikko ja Tietokone-lehti (linkit aikajärjestyksessä):

Että tämmöistä. Noh, onneksi itse en joudu olemaan kyseisen firman talutushihnassa (Eräjärven säästöpankissa molemmat tilit) mutta isukilla jotain rahoja ko. firmassa on ilmeisesti.

Sampo-pankin, Fujitsu-Siemensin ja Mustan pörssin ”Verkkopankki vaatii uuden Quad-Corella varustetun Vista Ultimate -tietokoneen merkkiä Fujitsu-Siemens” -markkinointi on kyllä tepsinyt yllättävän hyvin, vaikka totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ubuntulla kokeilin ladata verkkopankin etusivua ja hyvin toimi. Tai hyvin ja hyvin: se Java-kikkare on äärettömän raskas.

Kolme sanaa Sampo Pankille tämänpäiväisestä räpeltämisestä: ”ei näin”.

Kai tiedätte ketä äänestetään?

Nyt olisi Tietokone-lehdellä tarjolla jännittävä, joskin vähän kehnosti tehty, kysely Windows Vista Home Premiumin ja Ubuntun vertailemiseksi keskenään. Koska lukijakuntani tietenkin rakastaa Linux-järjestelmiä, niin kipin kapin äänestämään Ubuntua voittajaksi 🙂

Joten tässäpä omia mietteitäni kysymyksiin liittyen. Huomautettakoon tässä, että itselläni on kokemuksia Vistoista vain Ultimatesta, Ubuntuja on tullut käytettyä aina Hoarystä Hardyyn, lähinnä tosin KDE-työpöydällä mutta onhan tuo Gnomekin aina välillä käytössä ollut kokeilun vuoksi.

1. Asennus ja ylläpito
Mielestäni asennus ja ylläpito ovat aivan eri asioita, eikä niitä saisi sekottaa keskenään. Lisäksi tässä kohdassa tulee se ongelma, että lasketaanko myös oheisohjelmat mukaan pakettiin. Vistan asennushan on ihan mukavan leppoisa, vaikkakin vaatii melkeimpä kymmenen reboottia ennen kuin lähtee toimimaan. Sen sijaan Windows-järjestelmät kautta linjan ovat yhtä helvettiä ylläpitää. Jok’ikinen ohjelma täytyy päivittää ja asentaa ja poistaa ja muuttaa ja rekonfiguroida sen tarjoamien työkalujen avulla, eikä Windows anna kuin Lisää ja poista ohjelmia -työkalun ohjelmien poistoon.

Sen sijaan Ubuntun asennus saattaa vieläkin olla vähän liian tekninen ainakin osioinnin osalta ja näytönohjainongelmat asennusvaiheessa saattavat antaa uudelle käyttäjälle vähän huonon kuvan, kun X ei sitten käynnistykään. Mutta ohjelmien asennus, päivitys ja poistaminen tapahtuu kaikki juuri niin helposti ja automaattisesti kuin pitääkin – yhdestä ja samasta paikasta. Kirjoitan komentoriville sudo apt-get upgrade ja painan Enteriä kerran tai pari ja hetken raksuteltuaan kaikki ohjelmani ovat ajan tasalla.

Ylläpito ei ole kyllä helppoa kummassakaan käyttöjärjestelmässä jos asiaan ei ole tutustunut. Vistassa vaan ei voi aina edes katsoa että mikä meni pieleen, sen sijaan Ubuntun lokit antavat usein osviittaa vian syystä ja seurauksesta. Tällöin voi googlettaa ja löytää ratkaisun, tai muuten selvitellä asiaa.

2. Laitetuki
Toisin kuin usein aloittelijat luulevat, Ubuntun tuki laitteille on erittäin kattavaa verrattuna Vistaan. En ole kylläkään laskenut, mutta veikkaan kuitenkin että Vistan asentamiseksi tarvitaan varsinaisen asennuskiekon lisäksi kasa CD:itä tulostinta ja näytönohjainta ja näppäimistöä ja web-kameraa ja äänikorttia ja verkkokorttia ym varten.

Ubuntu sen sijaan on usein valmis heti asennuksen jälkeen. Toki jotkin suljetut ajurit täytyy pyytää asennettavaksi erikseen jos tarvitsee niitä, mutta sekin on melko yksinkertaista nykyään, kiitos Restricted Managerin (Rajoitettujen ajureiden hallinnan).

3. Ohjelmat
Tämäkin on varsin kaksipiippuinen juttu, Ubuntu on valmis normaaliin työpöytäkäyttöön heti asennuksen jälkeen, Windowsiin täytyy liki jokainen ohjelma metsästää netistä ja asentaa, sillä sen mukana tulee vain ”pakolliset”. Ubuntu esimerkiksi on sisältänyt jo iät ja ajat BitTorrent-asiakkaan vakiona. Tällaisesta voivat Windows-käyttäjät vain haaveilla.

Ubuntulle on lisäksi tarkistetuissa pakettivarastoissa ohjelmia vaikka kuinka paljon tarjolla, Vistalle ei tällaista ideaa ole vielä keksitty soveltaa. Ok, Ultimate Extras voisi olla jotakin tuon tapaista, mutta eipä se tarjonta näyttänyt oikein valtavaa olevan (itselleni ei tarjottu mitään). Sitten mennään pitkin nettiä ja etsitään ohjelma ja sen crack tai serial jostain venäläiseltä warez-sivulta, joka pumppaa koneen täyteen troijalaisia, kun piraatti-Norton ei toiminutkaan niinkuin piti. Tälle asialle kun Redmondin pojat tajuavat tehdä jotain niin Windows on jo liki mukiinmenevä käyttöjärjestelmä.

4. Tietoturva
Äskeinen kohta jo liippasi tätäkin läheltä, mutta täytyy sekin mainita, että Vistan ja Ubuntun järjestelmärakenne on kovin erilainen. Linux on alun alkaenkin ollut verkossa kuin kala vedessä, mutta vielä Vistakin näyttää kärsivän siitä, että Microsoft ei ole tajunnut että siellä netissä ihan oikeasti on uhkia ja että käyttäjä on tyhmä.

Vistassahan on tämä ”hieno” UAC, joka varmistaa käyttäjältä aina ja kaikkea. Tosin omien havaintojeni mukaan tapahtuma voi päättyä vain kahdella tavalla: a) käyttäjä turtuu kysymyksiin ja painaa aina Allow-nappulaa ilolla, vaikka sitten kysymys koskisikin troijalaisen asentamista. Käyttäjä kun ei oletusarvoisesti lue viesti-ikkunoiden sisältöä, vaan ainoastaan haluaa jatkaa sitä mitä oli tekemässä. Vaihtoehto b) taas on se, mitä tekemästä yllätin itseni, eli koko UAC:n käytöstäpoistoa. Uskon, että Vistalla on käyttäjiä, jotka eivät ole niin IT-1337:jä kuin minä mutta jotka silti poistavat nalkuttavan UAC:n käytöstä. Ja taas paperilla hyvältä kuulostavasta ideasta ei ollut mitään iloa.

Ubuntussa toki on vähän samanlainen meininki, mutta osa toiminnoista on liian hankalakäyttöisiä tavalliselle käyttäjälle (konsolissa ajettavia ohjelmia) ettei käyttäjä vaivaudu opettelemaan niiden käyttöä – ja hyvä niin. Sen sijaan mm. järjestelmän päivityksen ja muut liki pomminvarmat tehtävät voidaan tehdä sitten graafisesti, ja tietoturva säilyy paremmalla tolalla.

Kaikenkaikkiaan itse en ole ikinä Vistaan siirtymässä, sillä en pelaa vakavissaan mitään. Jos tarvitsee DirectX10:ä, on Vista ainoa vaihtoehto, mutta muuten en oikein näe mitään järkeä Vistan käytössä. Vista tulee tietenkin melkeimpä kaikkien uusien pakettikoneiden pakkolisävarusteena, ja se onkin DX10:n ja erinomaisen manipu… markkinoinnin ohella ainoa asia, miksi Vista yleistyy.

Yrityksille, jotka ovat naimisissa Microsoftin kanssa, suosittelen pysyttäytymään XP:ssä Windows7:ään asti. Se kun on jopa enemmän Linux-like rakenteeltaan ja näin siis ihan lupaavan kuuloinen so far.

Jos taas tarvetta ei ole Microsoftin tuotteille (Winellä toimii vaikka mikä!), niin ei muuta kuin Ubuntun – tai muun Linuxin – käyttäjäksi. Alkuvaikeuksien jälkeen Isot Pamput® huomaavat, kuinka lisensseihin ja mikrotukeen kuluu huomattavasti vähemmän rahaa ja voidaan ottaa lisää joulu- tai ajankohtaisemmin pääsiäisbonuksia.

Jos kone on netissä ja ei pelaa vakavissaan mitään, niin Ubuntu on edullinen ja helppo (=hyvä) ratkaisu kotikoneeseen. Toki alku on aina hankalaa, mutta niin se on ollut Windowsinkin kanssa silloin kauan sitten itse kullekin. Vauhtiin päästyä ei tule ikävä – toki puhun tässä vain omasta puolestani – takaisin Microsoftin kaatuileviin ja hidasteleviin virusimureihin, joista pitää vielä antaa euroja paikallisen ATK-liikkeen kassaan.

Ei näin, Sonera

Vaikka yleensä elämä Elisan laajakaistan kanssa on yhtä helvettiä, niin tänään voi sentään ilkkua soneralaisille koko rahan edestä. Tietokone-lehti uutisoi sitä, että sopimusristiriidan takia Soneran ja erään yhdysvaltalaisen operaattorin välinen tietoliikenne on katkaistu, mikä estää joillekin jenkeissä oleville sivuille (kuten Afterdawn) pääsyn.

Ihan vähän aikaa sitten Sonera ilmoitti myös että laajakaista-asiakkaat saavat jatkossa maksaa paperilaskustaan ja asiakaspalveluun soittelemisesta. Nyt ilmeisesti ollaan lanseeraamassa Soneran laajakaistaan palvelua, jolla saa surffata selaimella netissä! Maksu on 5 €/ sivusto/ vuorokausi, mikä Soneran johdon mukaan on ihan reilu hinta.

ADSL-yhteyshän ei tarkoita sitä, että voisi yhdistää johonkin muuhun kuin Soneran IRC- ja hyvällä tuurilla myös DNS-palvelimiin, vaan kaikki muu on ekstraa mistä pitää maksaa. Näin siis ainakin jos Sonera jatkaa samalla ”asialinjalla” kuin aiemmin tänä vuonna. Ja miksipä ei jatkaisi – bisnes on bisnestä.

PS. Jos et ymmärrä sarkasmia, niin älä lue tätä kirjoitusta. Tai jos luit sen, unohda lukemasi. Tarkoituksena ei ole loukata ketään tai mitään.

Sun ja Microsoft yhdessä virtualisoimaan

Tietokone-lehden verkkosivuilla julkaistu uutinen kertoo, että Microsoft ja Sun ovat parantamassa keskinäistä yhteistyötään, mitä tulee virtualisointiin:

Yhtiöt ovat avanneet yhteisen laitoksen (”interoperability center”), jonka päätarkoituksena on vamistaa, että niiden virtualisointitekniikat toimivat sopuisasti yhteen.

Vähän aikaa sitten Sun osti saksalaisen Innotekin, joka taas kehittää tunnettua VirtualBox-virtualisointiohjelmaa, josta on saatavilla myös avoimen lähdekoodin versio. Ohjelmisto on muutenkin varsin toimiva kokonaisuus Linuxilla.

Se, että Microsoft nyt pääsee kopeloimaan tuota, ei mielestäni kuulosta mitenkään lupaavalta. Lähinnä vaikuttaa siltä, että avoin versio VirtualBoxista katoaa ja muutenkin ei-Windows -tuki heikkenee niin isäntä- kuin orjakoneiden osalta.

Jos ja kun skenaarioni käy toteen, on onneksi vielä yksi pelastustie: viimeisestä avoimesta VirtualBoxista voidaan ihan laillisesti tehdä forkkaus ja sitten avoimen lähdekoodin kehittäjät voivat jatkaa sen kehittämistä. Tässä on sellainen ongelma, että mahtaako sille riittää kehittäjiä ja kuinka aktiivisesti kehitys muutenkaan jatkuisi. Virtualisointiohjelmia kun on muutamiakin Linuxille: QEmu, VMware…

Mutta täytyy katsoa miten asia lähtee kehittymään. Toivottavasti redmondilaiset eivät liikaa ala hyppiä linuxilaisten varpaille.