Lenten-korteista vastausta

Kirjoitin jokin aika sitten eräässä oppilaitoksessa käytettävistä Lentenin Reborn-korteista, ja tiedustelin tähän asiaan liittyvistä seikoista järjestelmistä vastaavalta, ja sain vastauksen. Valitettavasti ko. henkilö toivoi, ettei hänen vastauksiaan suoraan käytetä, joten referoin vastausta.

Hänen kantansa asiaan oli, että uudelleenkäynnistyksen kautta tietokoneet ovat luultavasti puhtaat, eikä suurempia toimenpiteitä näin ollen tarvita niin haittaohjelmien kuin päivitystenkään osalta.

Haittaohjelmien kohdalla olen samaa mieltä, jos tietokoneet todella käynnistettäisiin uudelleen ennen jokaista uutta käyttäjää. Näin ei valitettavasti kuitenkaan tapahdu – ehkä laiskuuden, ehkä tietämättömyyden takia. Tuntematta oppilaitosten politiikkaa siitä, miten opiskelijoita opetetaan käyttämään tietokoneita, en voi arvioida kummasta on kyse.

Kuitenkin päivitysten osalta järjestelmistä vastaavan kanta on hieman outo, sillä esimerkiksi vanhoissa Firefoxin versioissa oleva aukko mahdollistaa XSS-kikkailun. Luonnollisestikin käyttäjien pitää itse huolehtia siitä, ettei anna mitään luottamuksellisia tietoja, mutta tästä asiasta voisi mielestäni paremminkin tiedottaa esim. ATK-luokan seinällä.

Lenten Reborn – miksi ei?

Olin tänään tutustumassa erääseen peruskoulu-lukion atk-luokkaan, jossa monen muun koulun tapaan on käytössä taiwanilaisen Lentenin Reborn-PCI-kortit, eli tietokone palautuu alkuperäiseen tilaansa uudelleenkäynnistyksen yhteydessä. Tuollaisen ratkaisun avulla esim. kioskikoneista ei tarvitse huolehtia, sillä niihin mahdollisesti tarttuneet haitakkeet poistuvat uudelleenkäynnistyksen yhteydessä.

Vaikkakin järjestelmän päivittäminen pysyvästi on mahdollista, valitettavan usein näin ei tehdä, eikä tässäkään tapauksessa. Tietokone oli asetettu olemaan valittamatta päivityksistä, ja niinpä koneesta löytyikin Windows XP SP 2 ja Firefoxista vanha 2-sarjan versio. En ryhtynyt tilanteen sopimattomuuden takia tarkemmin järjestelmää analysoimaan, mutta en lähtisi noin konfiguroidulla koneella tekemään mitään nettiselausta ihmeellisempää. Eli en kirjautuisi mihinkään, en kirjoittaisi esim. blogiani ja vielä vähemmän liittäisin järjestelmään omaa massamuistiani (=muistitikkua/ulkoista kiintolevyä…).

Kun vielä järjestelmässä kaikki käyttävät samoja tunnuksia, on tietoturva ja yksityisyys käytännössä olemattomia. Edes niin yksinkertaista toimenpidettä kuin Firefoxin yksityisyystietojen automaattista poistoa ei ollut kytketty päälle, ja näinpä vielä selaimen sulkemisen jälkeenkin seuraavalla käyttäjällä on melko vapaa pääsy edellisen käyttäjän tietoihin (keksit, välimuistit, sivuhistoria…).

Ottanen yhteyttä kyseisen kunnan IT-osastoon ensi tilassa ja tiedustelen hieman noista tietoturva-aukoista. Vähintä mitä he voivat tehdä on ilmoittaa järjestelmän käyttäjille (käytännössä siis oppilaat ja opettajat) ymmärrettävällä suomen kielellä että käytännössä kaikki syötetyt salasanat voidaan kaapata, ja näin on saattanut jo tapahtua.

Jos minun mielipidettäni korjaustoimenpiteiksi kysyttäisiin, suosittelisin maksimaalista siirtymistä Linux-verkkoon. Linux-verkossa jokaisella käyttäjällä voi olla oma käyttäjätunnus ja NFS-verkkojaossa oma kotikansio ja yhteiskansio. Muutenkin oikeuksien hallinta olisi helppoa ja worst case scenariossa käyttäjä voisi vaarantaa vain oman turvallisuutensa. Luonnollisestikin tällöinkin täytyy palvelimien ja työasemien päivityksistä huolehtia, mutta nuo voi asettaa päivittymään automaattisesti.

Jos (ja kun, näin uskon) oppilaitokset ovat myyneet sielunsa Microsoftille, hieman lievempi toimenpide olisi tehdä jokaiselle käyttäjälle oma tunnus ja verkkojakoihin oma kotikansio, kuten tiedän monien pienempienkin yhteisöjen (kuten työpaikkani, Oriveden seurakunnan) tehneen.

Mutta joo, kunhan ehdin joskus kotiinikin niin voisi laittaa sähköpostia tuosta asiasta, kirjoitan tänne sitten lisää kun heiltä kommenttia saan.

Kotiinsoittaminen on välillä ihan hyvä asia

Mietiskelin eräänä kauniina (tainno, ei tässä maassa taida sellaisia ollakaan, ainakaan tähän vuodenaikaan) päivänä, mitä tapahtuisi jos Asus Eee -kannettavani joutuisi hukkaan – tai even worse – varastettaisiin. Sen takaisin saaminen saattaisi olla jokseenkin hankalaa.

Näinpä päätin että koneeni saa luvan soittaa kotiin? kerran viidessä minuutissa. Tässä tapauksessa se ottaa yhteyden KServer-Secondary-kotipalvelimeeni ja välittää sille koneen ajan ja senhetkisen ulkoverkon IP-osoitteen jäljittämistä varten. Tämä kaikki tapahtuu CRON-työnä automaattisesti koko ajan, joka käynnistyskerralla. Luonnollisesti jos verkkoa ei ole saatavilla, ei kuvia myöskään siirretä.

Kuin pisteenä I:n päällä, koneeni web-kameraa käytetään tässä hyödyksi. (Pienen kikkailun jälkeen) sain sen ottamaan kuvan, johon nuo tiedot liitetään ja se sitten siirretään palvelimelle. Eee:n kamera pystyy jopa 640×480 -resoluutioiseen kuvaan, joten siitä saa jo varsin hyvin – suotuisissa valaistusolosuhteissa – selvää, kuka konettä käyttää.

Tuo kaikki on pakattu ohjelmistoon nimeltä KServer AntiTheft, ja sen voi ladata sen projektisivulta. Tein siihen palvelinkäyttöliittymänkin omaan käyttööni, ja tässäpä uusin kuva Eee:ltäni:

Oho, kuvaa ei saatu.

Uskoakseni noilla tiedoilla voisi jo toivoa koneen löytävän tiensä takaisin minulle, jos joku tyhmempi sen varastaa. Täydellistä turvaahan tämä ei tuo, mutta huomattava lisä kuitenkin. Kun vielä suojaa BIOS:in salasanalla ja estää käynnistymisen muualta kuin kiintolevyltä, ei koneeseen helposti asenneta muuta käyttöjärjestelmääkään päälle.

Vielä kun saisi tuunattua tuon web-kameran merkkivalon pois huomiota herättämästä, alkaisi paketti olla täydellinen.

Jälleen uusi uhka viestintäsalaisuudelle

Joskus aikoinaan ajattelin eläväni valtiossa, jossa viestintä missä tahansa muodossa ei oletusarvoisesti kuulu kenellekään muulle kuin lähettäjälle ja vastaanottajalle. Tämä niin kirjeissä, puheluissa kuin sähköisessä viestinnässä. Monet kuvaavat sen olevan osa demokraattista valtiota.

Suomessahan asiat ovatkin hyvin, mutta IT-viikon uutisen mukaan Ruotsissa valmistellaan kovalla tohinalla lakia, joka antaa jatkossa mahdollisuuden tarkkailla kaikkea maan rajat ylittävää tietoliikennettä.

Mitenkä tämä sitten koskettaa suomalaisia? Siten, että leijonanosa tietoliikenteestämme länsimaihin kulkee Ruotsin kautta. Ja varmemmaksi vakuudeksi esitän ohessa Traceroute-ajon (itse asiassa komento oli tracepath) monen suomalaisen käyttämään Wikipediaan:

rikueskelinen@kserver-1337topU:~$ tracepath fi.wikipedia.org
1: kserver-1337topU.local (192.168.1.36) 0.224ms pmtu 1500
1: 192.168.1.1 (192.168.1.1) 6.774ms asymm 2
1: 192.168.1.1 (192.168.1.1) 2.405ms asymm 2
2: a91-155-136-1.elisa-laajakaista.fi (91.155.136.1) 38.410ms
3: 139.97.10.146 (139.97.10.146) 58.654ms
4: ae1.heltli-gw1.fi.elisa.net (139.97.6.238) 40.625ms asymm 5
5: ae1-10.bbr2.hel1.fi.eunetip.net (213.192.191.49) 40.522ms
6: as0-0.bbr1.sto1.se.eunetip.net (213.192.191.210) 50.060ms asymm 5
7: so1-0-0-0.bbr1.ams1.nl.eunetip.net (213.192.191.226) 78.773ms asymm 5
8: ams-ix.ge7-1.csw1-knams.wikimedia.org (195.69.145.176) 79.179ms asymm 5
9: rr.knams.wikimedia.org (91.198.174.2) 88.708ms reached
Resume: pmtu 1500 hops 9 back 251

Ja kas kas, kukas se siellä: ”as0-0.bbr1.sto1.se.eunetip.net (213.192.191.210)”. Ruotsissa siis käytiin matkalla Wikipediaan. En nyt ota kantaa siihen, kuinka Wikipedian palvelinten kotimaassa, USA:ssa, tietoliikennettä valvotaan, vaikkakin siitäkin voisi joskus oman artikkelinsa kirjoittaa.

Edelleenkin suosittelen kaikessa liikenteessä käyttämään salattua yhteyttä. Myös niissä vähemmän arkaluontoisissa, jotta saadaan riittävästi ”taustamelua”. Valitettavan usein vain Internetin käyttö on kovin vaikeaa salatusti.

Minua vakoillaan

IT-viikko uutisoi tänään siitä, kuinka Suomen valtiota ja aseteollisuuden yrityksiä on vakoiltu troijalaista apuna käyttäen. Kaikkien suureksi yllätykseksi (…not) Suojelupoliisi ei antanut tietoja siitä, minne tarkalleen ottaen on hyökätty.

Veikkaisin kuitenkin että sosiaalisen hyökkäyksen, jollainen tässä siis todennäköisesti on kyseessä, pystyisi toteuttamaan yhtä lailla niin vihollisvaltio, terroristijärjestö kuin mikä tahansa muu pahantahtoinen organisaatio. Ja miksei yksittäinen Script Kiddiekin. Vaara on kuitenkin yhtäläinen riippumatta hyökkääjän alkuperästä.

Vaara? Niin, veikkaan että nämä jotka menevät kliksuttelemaan minkä tahansa klikkaa-minua.exe:n auki eivät muutenkaan ole tietoturvallisen tietojenkäsittelyn mestareita. Ja kas kummaa, jotkut ihmiset käsittelevät ihan työksensä toisten ihmisten henkilöllisyystietoja ja muita henkilökohtaisia tietoja.

Tästä taas voidaan rakentaa sellainen skenaario, että mikäli jostain syystä joku haluaisi ryhtyä identiteettivarkaaksi, olisi hänellä ”portit auki taivaita myöten” tehdä se. Ja tällainen taas on aika pelottavaa. Eikä pidä unohtaa sitä, että kirjaimellisesti valtionsalaisuuksiakin varmasti moni käsittelee tietokoneella työkseen.

Ei siinä, olen hyvin tietoinen siitä, että ECHELON tarkkailee tietoliikennettä monin tavoin, mutta en usko että se kuitenkaan salauksille vielä mitään voi, joten salaamalla liikenteen oltaisiin siltä turvassa. Mutta jossain vaiheessa salaus on purettava ihmistä varten, ja tähän väliin haittaohjelma haluaa ujuttautua tietoja urkkimaan.

Ja nyt minä kerron mitä asialle pitäisi tehdä: tietoturvaa pitäisi kasvattaa roimasti. Yksi askel voisi olla siirtyminen *nix-pohjaisiin järjestelmiin, joissa mm. omien ohjelmistojen esto on suoraan järjestelmässä, mutta eiköhän tuo onnistu myös redmondilaiselta jollain ohjelmistolla. En näe mitään tarvetta sille, että työkoneella olisi tarvetta ajaa mitään muita ohjelmia kuin niitä ennalta määrättyjä. Toisin sanoen nykyisten virustorjuntaohjelmistonen nk. blacklist-suodatuksesta täytyisi siirtyä pikaisesti whitelist-suodatukseen.

Toinen asia, mihin ei voi koskaan panostaa liikaa, on tietoturvan kasvattaminen ruudun ja penkin välissä. Käyttäjille täytyisi iskostaa kaaliin mahdollisimman kansantajuisesti että niitä linkkejä sähköpostissa ei klikkailla, vaikka sähköposti näyttäisi tulevan esimieheltä tai vaikka presidentiltä. Myös muunlaisiin hyökkäystekniikoihin (esim. phising) olisi ihmiset koulutettava suhtautumaan asianmukaisesti.

Summa summarum, nykyisellään näen että kenellä tahansa on pienellä vaivalla ja kiinnijäämisriskillä mahdollisuus hankkia mitä tahansa tietoja Suomesta, sen kansalaisista, yrityksistä ja asevoimista. Tämä on se pikku ongelma.