Katoaako kasettimaksu vai tuleeko tuplalasku?

Val­tion en­si vuo­den bud­jet­tiin ol­laan va­raa­mas­sa 12 M€ mak­set­ta­vak­si to-jär­jes­töil­le yk­si­tyi­ses­tä ko­pioin­nis­ta. Mut­ta mah­taa­ko tä­mä kor­va­ta vi­ha­tun ka­set­ti­mak­sun?Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0

Suomen tunnetuimpiin lukeutuva it-asiantuntija Petteri Järvinen kertoo tänään blogissaan, että monien vihaama yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu, eli nk. kasettimaksu, olisi poistumassa. Järvisen mukaan rahat otettaisiin ensi vuodesta alkaen valtion budjetista, tehden valtion ensi vuoden menoista 12 miljoonaa euroa pulskemman.

Aluksi ajatus näytti omissa silmissäni hiukan oudolta, sillä hyvitysmaksumallin muutoksista ei ole julkisuudessa juuri keskusteltu, muista tekijänoikeusasioista (mm. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ja kaapelioperaattorien must-carry-maksut) kylläkin. Järvinenkin yllättyi asiasta:

Nyt, aivan puskista ja ilman ennakkovaroitusta, tulee tieto maksun
poistamisesta. [–] Asia on niin uusi, ettei hyvitysmaksun
virallinen sivusto tiedä siitä mitään. Asiasta ei liioin ole mainintaa OKM:n omalla sivulla. Outoa.

Jatka lukemista >>

Elisa Viihteen synkkä ja sumea tulevaisuus

TV-oh­jel­mien net­ti­tal­len­nuk­set ovat vaa­ras­sa. Yle sa­noo, et­tei sen ka­na­via saa tal­len­taa. Tal­len­nus­rii­ta­pu­ka­rien so­vin­to­kaan ei tuo käyt­tä­jäl­le kuin har­me­ja.

Ku­va: Ri­ku Es­ke­li­nen: Kau­ko – Vi­ri­tys­ku­va. c ba 3.0

Olen jo usean vuoden ajan ollut Elisa Viihde -asiakas, ja suhteemme Elisan kanssa on nähnyt jos jonkinlaista. Onpa aika ajoin sopimuksen irtisanominen ja jopa purku on käynyt mielessäni, tosin kilpailijan kelkkaan hyppääminen ei. Syy uskollisuudelleni löytyy palvelun käytön vapaudesta ja jopa Elisan avomielisyydestä asiakkaitaan kohtaan, varsinkin TV-tallenteiden kohdalla: katsominen ja koneelle lataus onnistuu Linuxilla ongelmitta, ja epävirallisista käyttöliittymistä saa puhua.

Ajat ovat kuitenkin kovat kaupalliselle TV:n etätallennukselle, sillä tekijänoikeusmafia ynnä TV-talot ovat huomanneet, että rahaa valuu heidän näppiensä ohi. Heidän näkemyksensä on, että TV-ohjelmia ei saa tallentaa asiakkaan puolesta, mikä tarkoittaisi nettitallennuspalvelujen olevan laittomia.

Palvelujen laittomana pitäminen ei ole uusi ajatus: Nyttemmin konkurssiin ajautunutta pelinavaaja TVKaistaa1 ja sen johtohenkilöitä vastaan on nostettu kovia syytteitä jo aikaa sitten. Elisakin on joutunut tekemään pieniä myönnytyksiä vuosien varrella turvatakseen Viihteen tulevaisuuden.

Tänä vuonna tallennesotku on kuitenkin saanut kaksi uutta, rajua käännettä. Nämä uhkaavat jo niitä mukavuusaspekteja, joiden takia jaksan Viihteestä 30 euroa kuussa2 maksaa.

Pienempi ongelmista: Ylen kanavia ei saa tallentaa

Kun Yleisradio aloitti kaikkien TV-kanaviensa HD-lähetykset, kertoi Elisa tuovansa uudet kanavat nettitallennuksen piiriin. Muut nettitallennusoperaattorit eivät tähän uskaltautuneet.

Digilelut.fi kertoi noin viikko sitten, että Yle ei salli minkään operaattorin tallentaa TV-ohjelmia. Kielto koskee sekä uusia HD-kanavia että niiden vanhoja SD-laatuisia sisaruksia.

Toistaiseksi Elisa ei kuitenkaan ole rajoittanut Ylen kanavien tallentamista tai tallenteiden katsomista millään tapaa. Myös Ylen HD-kanavien tallenteet ovat katsottavissa ja ladattavissa vapaasti; toisin kuin esim. MTV3 HD, jolta tallennetut ohjelmat näkyvät vain digiboksin kautta.

On epäselvää, miten ja milloin − jos milloinkaan − Elisa aikoo Viihde-palveluaan muuttaa vastaamaan Ylen vaatimuksia. Tiedustelin asiaa Elisan asiakaspalvelusta viikko sitten, mutten toistaiseksi ole saanut heiltä vastausta. Minkäänlaisia väliaikatietoja Elisa ei ole antanut myöskään asiakastiedotteen muodossa.

Se isompi ongelma: ”Nettitallennussovun” tuomat heikennykset

Tammikuussa Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tiedotteen, jonka mukaan nettitallennusoperaattorit, to-järjestöt ja mediatalot ovat päässeet sopuun ehdoista, joilla nettitallennusta voitaisiin pyörittää. Ehdotus vaatisi toteutuessaan muutoksia tekijänoikeuslakiin.

Kun ehdotuksen esittelyslaideja selaa läpi, käy selväksi, että Elisaa ja muita tallentajia on kyykytetty urakalla, ja ota-tai-jätä -mentaliteetti haisee matkojen päähän. Ehdotetut muutokset ovat kaikki asiakkaan kannalta silkkoja heikennyksiä:

  1. Operaattorit maksaisivat hyvitysmaksua tallentamisesta. Nettihuhujen mukaan tämä tarkoittaisi asiakkaalle viiden euron korotusta kuukausimaksuun.
  2. Tallenteiden säilytysaika rajattaisiin kahteen vuoteen. Esimerkiksi historiallisesti merkittävien uutistapahtumien arkistointi nettipalvelussa ei olisi enää mahdollista.
  3. Tallenteiden alkuun tulisi mainoksia, joiden yli ei voisi kelata. Jotta tämä olisi teknisesti toteutettavissa, olisi esimerkiksi Viihteen varsin avointa toimintamekanismia pakko lähteä sulkemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa DRM:ää, joka estäisi Linux-katselun ja tappaisi yhteisön luomat sovellukset.

Elisan asiakaspalvelulle lähettämässäni kyselyssä tiedustelin myös tähän esitykseen liittyvistä muutoksista Viihteessä, mutta kuten sanottu, eivät he toistaiseksi ole vastanneet. Myöskään asiakastiedotetta ei aiheesta ole.

Astu esiin, Elisa

On suorastaan käsittämätöntä, ettei Elisa ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa asiakkailleen yhtään mitään asioiden kehittymisestä. Pelkonani onkin, että eräänä päivänä saan huomata Viihteen tulleen rampautetuksi käyttökelvottomaksi, ja puhelinpalvelun nauhoitteelta raikaa ”ei me olla koskaan luvattu mitään tommosia, deal with it”.

Elisan viestinnän pitäisikin nyt lopettaa mykkäkoulunsa, ja olla rehellisiä  asiakkailleen. On selvää, että osa asiakkaista tulee repimään pelihousunsa, ja näin ollen Elisan on taloudellisesti kannattavampaa lykätä vääjäämätöntä asiakaspakoa mahdollisimman pitkään. Millään tavalla kunnioitettavaa tällainen vitkuttelu ei kuitenkaan ole.

Sama koskee toki muitakin nettitallennusta tarjoavia firmoja. En ole kuullut Soneran tai DNA:n kertoneen omien palvelujensa kohtalosta sen enempää.

Asiakkaan aika painaa paniikkipainiketta

EV-Down­loader -skrip­ti­ni li­sää tal­len­ne­si­vul­le lin­kin, jos­ta vi­deon saa la­dat­tua ko­neel­leen.

Kuva: Kuva­kaap­paus elisaviihde.fi -netti­kälistä skriptin kanssa.

Jos on jo Elisa Viihteen, Sonera Viihteen, DNA Welho Viihteen3 tai muun vastaavan käyttäjä, kannattaa varautua ihan kaikkeen: esimerkiksi uusien maksukanavapakettien tilauksessa kannattaa olla maltillinen. Itselle tärkeät tallenteet, varsinkin vanhemmat sellaiset, kannattaa kopioida omalle koneelle talteen. EV-tallenteiden latailu onnistuu esimerkiksi asentamalla Firefoxiin GreaseMonkey-lisäosa ja siihen EV-Downloader -skriptini, joka luo tallenteen katselusivulle latauslinkin.

Niiden, jotka vasta haikailevat nettitallenteiden perään, kannattaa odottaa tilanteen selviämistä: jos lopputuloksena on pelkkää kuraa, alkaa kahden vuoden määräaikainen sopimus äkkiä tuntua pallolta jalassa. Oikean, omalle kiintolevylleen tallentavan, digiboksin voi toki käydä kikantin hyllyltä nappaamassa.

1) TVKaista-palvelu on edelleen olemassa ja käytössä. Tästä ja firman omistussuhdesotkusta voisi kirjoittaa yhden postauksellisen, mutta jääköön tällä kertaa.
2) Valokuidun vetämisen yhteydessä 2-megainen netti tuli vuokraan kuuluvaksi, ja Elisa Viihteeni hinnasta katosi tuolloin kymppi.
3) On siinä Soneralla ja DNA:lla oltu luovia, kun tuotteen nimeä on pohdittu.

Mennyttä ja tulevaa, osa 2012

Jou­lu on taas, jo­ten on ai­ka ve­tää hen­keä ja käy­dä vä­hän lä­pi ku­lu­nut­ta vuot­ta. Pal­jon on sat­tu­nut ja ta­pah­tu­nut.
Kuva: Openclipart

Taas on yksi vuosi käymässä vähiin, ja parilta edellisvuodelta tuttuun tapaan vedän hiukan vuotta yhteen. Tänäkin vuonna on paljon kirjoittamisen arvoista tapahtunut, mutta vain murto-osaan niistä olen ottanut blogissani kantaa: tämä on vuoden 62. kirjoitus. Lyhyempiä mietteitäni ja linkkivinkkejä olen tänä vuonna alkanut julkaista myös Twitter- ja Facebook-tileiltäni.

Vuosi sitten ennustin kirjoittavani tänä vuonna…

— siitä, miten Raspberry Pi -tietokone mullistaa elämiä, miten meillä ja
maailmalla rajoitetaan sananvapautta erilaisin tekopyhin keinoin ja
miten suuryritykset käyttävät asemaansa väärin. Mahtuneepa vuoteen
todennäköisesti muitakin uutiskommentteja, arvosteluja ja kertomuksia
elävästä elämästä.

On selvää, että Raspberry Pi on blogissani vuoden hehkutetuin laite: kirjoitin siitä tänä vuonna 19 artikkelia, eikä siinä − aika mullistava vehjehän se on. Nykyään haluaisin kovasti päästä kokeilemaan Nintendon uutta Wii U -konsolia, mutta EU- ja Suomi-veroineen1 se on sen verran tyyris vehje, että pukinkontista sitä ei löydy.

Tekijänoikeusmafian toiminta on tänäkin vuonna herättänyt minussa (kuten myös maailmalla) suuria, lähinnä negatiivisia, tunteita. Vuoden alkupuoliskolla operaattorit, Elisa etunenässä, aloittivat asiakkaidensa The Pirate Bay -sivustolle pääsyn estämisen. Tutkin asiaa, ja kirjoitin estojen kiertämiseen ohjeen sekä päivityksen siihen. Nyt kerään lukijakyselyllä muiden kokemuksia estosta, ja entistä parempaa ohjetta sopii odottaa julkaistavaksi helmikuun aikana.

Eniten TTVK:n ja kumppanien toiminnassa suuren yleisön huomiota herätti marraskuinen Chisugate, jossa pikkutyttö latasi tietokoneelleen vahingossa Chisun CD:n torrent-ohjelmalla, ja vajaata vuotta myöhemmin poliisit tulivat hakemaan tytön läppärin. Tapaus herätti paljon kaipaamaani julkista keskustelua nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön ja sen valvonnan järkevyydestä, mutta valitettavasti keskustelu käytännössä kuivui kasaan tytön isän ja TTVK:n tehtyä sovinnon 300 euron hintaan.

Maailman tapahtumien kommentoinnin lisäksi kirjoitin muutaman ohjeen: muun muassa vaiheet rikkinäisen Ubuntun tiedostojen kopiointiin ja uudelleenasennukseen, lunttilapun Linux-päätteeseen ja ohjeen nyttemmin korjatulta Java-haavoittuvuudelta suojautumiseen.

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä

Kulunut vuosi on ollut minulle henkilökohtaisestikin varsin mielenkiintoinen: aloitin syksyllä tietojärjestelmätieteen opiskelun Jyväskylän yliopistossa, ja tekemistä ainakin on riittänyt.

Vuosi sitten kirjoitin tyytymättömyydestäni Ubuntua hallinnoivan Canonicalin tapaan kehittää jakelua, ja väläytin silloin Debiania tulevaisuuden jakeluvalinnakseni. Tänä vuonna Debian on ollut se jakelu, jota kavereille suositellaan. Lisäksi se on ensisijainen käyttöjärjestelmä niin työpöytäkoneessani (Fukushimassa) kuin miniläppärissäni (Eee:ssä). Molemmissa käytössä on vakaa squeeze-versio, ja tyytyväinen voin sanoa olevani.

Kurkistetaanpa kristallipalloon

Koska maailmanloppu jäi tulematta, kirjoitteluni jatkuu myös ensi vuonna. Tällä hetkellä vuosi 2013 vaikuttaa aika normaalilta IT-näkökulmasta. Jos suinkin saan jostain tarpeeksi kultaa kerättyä (ja hintojen laskettua järkevälle tasolle), koitan hankkia Wii U -konsolin itseäni viihdyttämään. Toinen ensi vuoden kiinnostuksen kohde pelaamisen suhteen on, miten Valve lähtee Linux-Steamiaan oikein pyörittämään.

Toivon todella, että tulevana vuonna suomalaiset Internet-operaattorit vihdoin tajuavat, että IPv4 ja IPv6 -osoitteet eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Toisaalta pelkään, että ISP:t haluavat väkisin pitää kiinni perinteistään, ja antavat joka liittymälle korkeintaan viisi IPv6-osoitetta − valtavasta poolista satunnaisesti valittuja tietenkin. Mitään kokonaisia (tai varsinkaan staattisia) /64-aliverkkoja on turha toivoa ainakaan ilman lisämaksuja.

Mutta miten käy TPB-sensuurin? Vahva veikkaukseni on, että estoa jatketaan loputtomasti, mutta sen teho ennen pitkää heikkenee (näin on jo alkanut käydä). Todennäköistä on, että TO-mafia alkaa vaatia samanlaisia estoja myös moniin muihinkin palveluihin, jotka tuomioistuin luonnollisesti määrää tarkemmin tutkimatta.

Blogissani muutosten vuosi

Vakituisten lukijoideni silmiin eniten pistänyt muutos lienee se, kun kesäkuussa päätin hankkia blogilleni oman .fi -verkko-osoitteen. Hämmästyin suunnattomasti, kun itq.fi-osoite ei ollut kenellekään kelvannut, joten varasin sen. Uuden osoitteen myötä blogi vaihtoi nimensä Linux&IT:stä lyhyempään itQ:un (lausutaan itgu). Samalla loin lähinnä omaa tviittailuani varten blogipostausten osoitteet lyhentävän s.itq.fi -linkinlyhennyspalvelun.

Nimenmuutos on kuitenkin pientä siihen verrattuna, millaisen vastaanoton blogini tänä vuonna on saanut: kun vuosi sitten kirjoitin, että blogiani oli luettu koko sen olemassaoloaikana (silloin vajaa 4 vuotta) 5800 kertaa, on luku kirjoitushetkellä käsittämättömät yli 26 000! Pelkästään tänä vuonna blogiini on siis tultu nelisen kertaa useammin kuin neljän edellisvuoden aikana yhteensä. Kiitos siitä.

Myönnettävä on, että lukukerrat painottuvat kovasti tietyille, tänä vuonna julkaisemilleni, artikkeleille. Alla nykyinen kaikkien aikojen top-5 (sulkeissa käyntimäärä koko olemassaoloajalta):

  1. TPB myös Soneran ja DNA:n estolistoille, kostoksi kierto-ohjeita (2500)
  2. TPB-esto: millainen se on ja miten se kierretään (1700)
  3. Jäitkö ilman Raspia? Toimi näin (1700)
  4. Raspberry Pi hyppysissä (900)
  5. Vattenfall soitti (500)

Kesäkuussa ryhdyin myös käyttämään Googlen Analytics -palvelua. Palvelu tarjoaa jossain määrin tarkempia tietoja sivustoni kävijöistä2, mutta syy käyttöönotolle oli Blogger-alustan tilastojen aikaikkunan kehnot vaihtoehdot. Toki palvelu tarjoaa myös hiukan uusia (ja vanhoja) tilastotietoja, joista muutamia tässä (kesäkuun alusta saakka):

  • Blogiani luettiin eniten Helsingissä (29 % käynneistä). Toisena Tampere (9 %), ja kolmantena Oulu (6 %).
  • Valtaosa (85 %) kävijöistä tuli blogiini ensimmäistä kertaa, mutta ihan kunnioitettava osa lukijoistani oli siis käynyt ennenkin.
  • Suosituin selain oli Firefox (40 %), ja heti kannoilla Chrome (33 %). Kolmantena olevalla IE:llä on valitettavasti jopa 11 % osuus.
  • Windows oli suosituin käyttöjärjestelmä (76 %). Linuxilla oli 9 %, ja OSX:llä 7 % osuus.
  • Mobiililaitteita (puhelimia ja tabletteja) käytti 8 % lukijoista. Tuosta kakusta Androidilla on 50 % osuus, IOS:llä 44 prosenttia. Windows Phone ja Symbian jakoivat loput mobiilikäyttäjät.
  • Hakukoneiden kautta palveluun saapui 81 % kävijöistä. Näistä Googlea käytti 99 %.

Lopuksi

Tietotekniikka on kiinteä osa nykyaikaista elämää, ja tänäkin jouluna monet varmasti löytävät kuusen alta kovan paketin, jonka sisällä on jonkinsorttinen elektroninen vempain: tabletti, kännykkä, pelikonsoli, Bluray-soitin tai muuta vastaavaa. Ja mukavaahan uusilla vempeleillä leikkiminen on.

Myös meillä Suomessa on kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, jotka viettävät jouluaan olosuhteiden pakosta ilman kuusta, minkäänlaisista lahjoista puhumattakaan. Näin joulun aikaan − ja toki muulloinkin − kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, onko joulun idea se, että annetaan ja vastaanotetaan kalliita lahjoja, vai jokin muu. Johtopäätökset jääkööt jokaisen omaan harkintaan.

Nauttikoon kukin kuitenkin joulusta3 ja myös alkavasta vuodesta. Ensi vuonna itQ jatkuu. YouTuben Rewind 2012 -videon kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän vuoden osalta:

Sisältöä ei voida näyttää, sillä evästeet eivät ole käytössä.


1) Ihan oikeasti: jos Wikipedian mukaan Wii U:n Premium-mallin suositusmyyntihinta Jenkeissä on 349,99 dollaria (263,60 EUR), niin miten ihmeessä Euro-hinta on 349,99 euroa (464,70 USD)? Ja koska Suomen on oltava tässäkin maailman kallein maa[lähde?], myyvät täkäläiset puljut konsolia kohtuulliseen 400 euron hintaan.
2) Ei mitään sellaista, mistä yksittäinen käyttäjä voitaisiin tunnistaa, vaan ihan tilastotietoja.
3) Jos joulu (eli talvijuhla) todella aiheuttaa ongelmia, kannattaa pipoa ruuvata pykälä löysemmälle.

Tapaus Chisugate

Chi­su­gate läh­ti liik­keel­le pik­ku­ty­tön la­dat­tua il­mei­ses­ti va­hin­gos­sa lait­to­mas­ti Chi­sun Kun va­lais­tun 2.0 -le­vyn. Ty­tön isä ei suos­tu­nut mak­sa­maan 600 eu­roa, po­lii­sit vei­vät ko­neen, nou­si me­dia­myl­läk­kä, so­vin­to teh­tiin ja isä pu­lit­ti TTVK:lle 300 eu­roa.

Kuva: Albumi­kansi ko. levystä

Noin viikko sitten Internetissä kuohui, kun poliisi paukkasi takavarikoimaan pikkutytön kannettavan tietokoneen, jonka Nalle Puh -koristelu on muistettu joka uutisartikkelissa mainita. Kyttäjutun takapiruna oli TTVK, jonka mielestä tyttö oli ladannut koneelleen Chisun levyn laittomia keinoja pitkin. Ilmeisesti TTVK oli kirjeitse vaatinut tytön isää maksamaan 600 euroa, ja isän kieltäydyttyä poliisit tulivat ovelle.

Isä nosti asiasta Facebookissa metakan, ja pian myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta. Noin viikon verran saatiin nauttia pitkästä aikaa terveestä keskustelusta liittyen suomalaiseen tekijänoikeuskulttuuriin ja -lainsäädäntöön. Monelta − esimerkiksi kulttuuriministeri Arhinmäen − suunnalta kuultiin kuuluisa ”jotain tarttis tehdä”.

Tänään kuitenkin esimerkiksi Digitoday uutisoi, että TTVK ja tytön isä ovat päässeet sopuun tässä Chisugateksi nimetyssä keississä:

TTVK:n mukaan poliisitutkinnasta on luovuttu ja korvauksista on tehty
sopimus. Osapuolet sopivat, että alkuperäinen korvausvaatimus 600 euroa
puolittuu 300 euroon.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko TTVK:lla riittänyt pokkaa viedä asiaa oikeuteen asti, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että TTVK voitti tämän erän.

Suurella todennäköisyydellä sopimuksessa isää kielletään antamasta mitään lausuntoja tapaukseen liittyen, joten julkisuuteen päätyvät tiedot tulevat olemaan joko huhupuheita tai TTVK:n käsialaa. Toisin sanoen keskustelu on päättynyt, mikä on sääli, sillä puhuttavaa olisi varmasti vielä riittänyt.

TTVK:n omasta tiedotteesta päätellen tapaus olisi Team Kotilaiselle jotain opettanut:

Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä, että [–] nyt viimeistään on syytä
vakavissaan ottaa puheeksi vaihtoehtoiset keinot piratismin
torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

Millaisia sitten mahtavat olla TTVK:n ”vaihtoehtoiset keinot”? Aiemminhan yhdistys on vaatinut Suomeen kolmesta-poikki -rangaistusta, mutta tällä kertaa esiteltiin pari muuta ideaa (korostukset omiani):

Huomautuskirjemenettelyssä teleoperaattori lähettää
liittymänhaltijalle
huomautuksen havaitusta tekijänoikeudenloukkauksesta, jolloin
liittymänhaltijalla olisi mahdollisuus puuttua tilanteeseen esim.
keskustelemalla asiasta perheen lasten kanssa.
[–]
Toinen tehokas tapa puuttua piratismiin on estää pääsy laittomille
sivustoille
. EU:n ulkopuolisten sekä ylläpitäjiltään tuntemattomien
piraattisivustojen blokkaus ei nykyisellä lainsäädännöllä onnistu.

Nämäkin keinot ovat lievästi sanottuna huonoja ideoita. ”Hei jätkä, sä waretat. Kohta häkki heilahtaa!” -kirjeitä inhosin jo pari vuotta sitten, eikä myöskään Internet-sensuuri ole koskaan mieltäni lämmittänyt. Esimerkiksi TTVK:n usein käyttämä TPB=laiton palvelu -argumentti ärsyttää itseäni suunnattomasti.

Sen sijaan jossain määrin kelvollisen ­− ja ehkä kaikkein konkreettisimman − ehdotuksen ilmoille heitti Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti. Kirjoituksessaan hän esittää nykyiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön muutoksia, jotka voisivat olla omiaan tuomaan jonkinlaista rotia nykymeininkiin.

Kuten totesin, nyt tämä sovinto on yleisen keskustelun kannalta harmillinen, vaikkakin täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä isän kannalta. Samalla se toimii eräänlaisena hiljaisena mandaattina TTVK:lle jatkaa valitsemallaan ei-niin-miellyttävällä linjalla.

Tarve tekijänoikeuksien ja niihin liittyvän lainsäädännön järkevöittämiselle ei ole poistunut mihinkään, ja tällaiset konkreettiset varoittavat esimerkit − vaikkakin tällä kertaa vähän ylilyötynä, myönnettäköön − ovat paikallaan herättämään ihmiset huomaamaan, millaisessa ympäristössä elämme. Mutta mistä löytyisi 8-vuotias poika Puuha-Pete -kannettavineen lataamaan Anna Puun albumia?

Edelleen ehdoton ”ei” sensuurille

Tut­ki­muk­sen mu­kaan ⅔ suo­ma­lai­sis­ta il­mei­ses­ti ha­lu­ai­si li­sää sen­suu­ria In­ter­ne­tiin­sä. Oli­si­ko sit­ten ki­vaa, kun itQ:a ei pää­si­si­kään lu­ke­maan?

Kuva: Ri­ku Es­ke­li­nen: itQ sen­su­roi­tu­na. c b 1.0 FI

”Enemmistö kannattaa piratismin tiukempia estoja”, kirjoittaa Iltalehti.fi. Uutisoidun Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista tiukentaisi nykyistä ”laittomien sivustojen”3 sensurointikäytäntöä. En nopealla googletuksella löytänyt mistään tarkempaa tietoa tästä tutkimuksesta, joten suhtaudun siihen melkoisella varauksella.

Pitäisin kuitenkin hälyttävänä jo sitäkin, jos luvut olisivat toisinpäin: siis kolmanneksen mielestä sivustojen sensurointi olisi ihan OK. Laajemmat estomahdollisuudet tarkoittavat näet helpompaa estämistä, joka puolestaan johtaa mielivaltaisempaan estämiseen. Mitä pidempään sensuurin tiellä jatketaan, sitä enemmän estoja halutaan. Jossain vaiheessa estoja tajuavat kinuta tekijänoikeusmafian lisäksi muutkin: pitäisihän esimerkiksi valtionyhtiöiden rahapelioligopoli1 varmistaa ulkomaiset vedonlyöntisivut estämällä, kuten myös estää kansalaisten ylivelkaantuminen ”sulkemalla” pikavippisivustot.

Tässä nimenomaisessa tutkimuksessa ”kyselyyn vastanneista 64 prosenttia kannatti muutosta, jolla
teleoperaattorit voitaisiin määrätä estämään pääsy ulkomailta toimiviin
tai omistajiensa henkilöllisyyden kätkeviin piraattisivustoihin”. Ainakaan uutisessa sanojenasettelu vaikuttaa sellaiselta, ettei vastaajille ole tarjottu tarpeeksi tietoa, mitä tuollainen muutos tarkoittaisi käytännössä.

Nykyäänhän estoa oikeudelta hakiessaan on osoitettava, että sivuston kimppuun on yritetty käydä suoraankin, käytännössä siis sivustoa vastaan on vähintäänkin nostettu syyte. Jos estoa voisi hakea ”suoraan”, ei asianomistajalla olisi enää mitään motivaatiota ryhtyä muihin toimiin, kun automaatista2 saisi koko sivuston estoon.

Kokonaisten sivustojen esto on jo nykyisellään kovin ongelmallista, sillä sisältäähän esimerkiksi estetty The Pirate Bay paljon sellaistakin materiaalia, johon täkäläinen TO-mafia ei oikeuksia omista. Toisin sanoen hyttystä ammutaan tykillä – tai ehkä oikeastaan ydinohjuksella – ja monien sivullisten tiedostot päätyvät saavuttamattomiin.

Sen lisäksi, että estoja helpottaessa ja enemmän ”laittomia sivustoja” estettäessä aiheettomasti estetyn materiaalin määrä kasvaa, olisi helpottaminen omiaan houkuttelemaan myös uusia pelureita uusine ideoineen. Pian estossa olisi monia muitakin jonkun mielestä jotain kiellettyä sisältäviä sivustoja, ja edessä olisi sensuurin loputon suo.

Koska jo nykytilanteessa sensurointia käytetään räikeästi ylimitoitettuna toimenpiteenä, ei voida pitää mitenkään kohtuullisena ainakaan helpottaa kokonaisten sivustojen estämistä. Tällainen sensuuri ei yksinkertaisesti tule kysymykseen sivistyneessä yhteiskunnassa. Toivon todella, että joko minä tai tutkimuksen kaksi kolmasosaa olemme ymmärtäneet tuon kysymyksen väärin. Sillä4:

Jokainen, joka kannattaa sivustojen estojen helpottamista,
kannattaa sensuurin laajentamista.
Jokainen, joka kannattaa sensuurin laajentamista,
on uhka sivistykselle.
Ethän halua olla uhka sivitykselle?


1) Käsittääkseni oligopoli on oikea termi. Jos ei, kerro se kommenteissa.
2) Vähän kärjistin, sen myönnän. Mutta olihan tuo Elisan TPB-esto melkoinen farssi, jossa oikeus lähinnä toisteli TO-mafiaa.
3) ”Laittomalla sivustolla” tarkoitan tässä sellaisia tekijänoikeusmafian mielestä estämisen arvoisia sivustoja, kuten torrent-sivustot. Lainausmerkit siksi, ettei sivusto itsessään ole laiton, vaan ainoastaan osa sen kautta saavutettavasta materiaalista saattaa olla.
4) Jos jostain syystä asia jäi epäselväksi, tämä on tietoinen ja tarkoitushakuinen provokaatio. Ei sinun mielipiteittesi mollaus, absoluuttinen fakta, täysin omaa mielipidettäni vastaava kannanotto, eikä varsinkaan laiton uhkaus.