Oselotinpennut syntyvät Wikipedian mukaan sokeina. Uusin Ubuntukin tuntuu olevan vielä kovin kesken- kasvuinen. Kuva: US Fish & Wildlife Service, |
Itse en ole toistaiseksi juurikaan lämmennyt Unitylle, sillä olen niin tottunut omiin paneeleihini tietyissä paikoissa. Unity kun tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkien elementtien sijoittelut on päätetty puolestani. Gnome3:n oman shellin, gnome-shellin, voi asentaa toki itse (Nattyssä tämä ei ollut mahdollista):
Itselläni tosin Gnomen shell jäätyy heti kättelyssä, joten sitä en ole vielä toistaiseksi päässyt kokeilemaan. Kuitenkin Gnome-shellin asentamalla istuntoluetteloon ilmestyy myös perinteinen Gnome. Perinteisessäkään Gnomessa ei paneeleita voi muokata, joten Nattyn jäljiltä paneelit ja niiden sisältö on hujan hajan, eikä asialle voi mitään tehdä.
Mutta vielä Unitystä. ATi-näytönohjaimen ja DVI→VGA-sovittimen päässä olevan CRT-näytön toimimaan saaminen Compizin kanssa on varsinaista taistelua: Compiz kaatuilee useita kertoja päivässä ilman mitään ennakkovaroitusta. Kun näyttö ei voi kertoa sovittimen läpi omia resoluutioitaan, on joka kirjautumiskerralla jännitettävä, millaisen resoluution ruudulle saa.
Resoluutiota voi toki muokata asetuksista helposti, mutta ilmeisesti Gnome3:n kehittäjät ovat ajatelleet, ettei virkistystaajuus nykyään ole enää sellainen asia, jota käyttäjät haluaisivat muokata. Kuitenkin 60 hertsiä on melkoista painajaista kuvaputkinäytön kanssa, joten jollakin keinoin taajuus on ruuvattava ylöspäin. Itse käytän tähän XRandRia komentoriviltä:
Unityä voi käyttää myös ilman Compizia, ja tämä olisi muuten itselleni varsin sopiva järjestely, mutta jostain syystä Firefox ei suostu käynnistymään ilman Compizia ikkunointinaan. En tosin tiedä, onko vika 2D-ikkunointiohjelmassa (oletettavasti Metacity), vai Firefoxissa.
Unity on ihan hieno… tavallaan, ja silloin kun sitä huvittaa toimia. Kuva: Kuvakaappaus |
Myös toinen painajainen itselleni oli se, että ulkoasu on päätetty lähestulkoon taustakuvaa vaille valmiiksi, eikä sitä voi juurikaan muokata oletussovelluksin. Ulkoasuasetuksista voi valita taustakuvan ja widgettien tyylin, ei muuta. Kun vielä kaikkialla käytetään mielestäni rumaa ja epäselvää Ubuntu-fonttia, alkaa uusi Ubuntu todella käydä silmien ja hermojen päälle.
Onneksi ulkoasua voi muokata vapaammin asentamalla Gnome Tweak Toolin:
Toinen hyvä muokkaustyökalu on Compiz Config Settings Manager eli CCSM:
CCSM:llä voi muuttaa Compizin asetuksia laajemminkin, mutta sen Työpöytä-kategoriasta löytyvä Ubuntu Unity Plugin tarjoaa monia valintoja juuri Unityn muokkaamiseen: sitä kautta voi muuttaa esimerkiksi Unity-valikon läpinäkyvyyttä sekä erilaisia näppäinyhdistelmiä.
Kokonaisuutena tarkastellen Unity, Gnome3 ja Compiz vaikuttaa melko raakileelta, korkeintaan beta-tasoiselta. Vaikka säädettävien asetusten puutteeseen tottuu, pidän silti jatkuvaa eri komponenttien kaatuilua ja jäätymistä merkkinä siitä, että Oneiric on liian kesken työpöytäkäyttöön tällaisenaan.
Lopuksi vielä muutama muu omassa käytössä ilmi käynyt ongelma, ja kuinka ratkaisin ne:
1. Väärä ulkoasu tai näppäinasettelu
Tapa gnome-settings-daemon, ja toivo että sen uudelleenkäynnistyessä asetukset latautuisivat oikein (väliviiva tulee ”+”-näppäimestä tai numpadin miinuksesta):
2. Ikkunakehykset puuttuvat
Compiz on kaatunut, TTY:ssä (Ctrl+Alt+F1) kirjautumisen jälkeen:
export DISPLAY=:0
metacity –replace
Sitten takaisin työpöydälle (Alt+F7 tai Alt+F8, vaihtelee), terminaali auki ja
3. Unity puuttuu
Jos Compiz näyttää olevan hengissä, on Unityn Compiz-liitännäinen jäänyt latautumatta. CCSM auki ja täppi takaisin Ubuntu Unity Pluginiin.
4. Kello puuttuu reunasta
Järjestelmäasetukset auki, Järjestelmä » Aika ja päiväys. Välilehdeltä Kello täppi ruutuun Näytä kello paneelissa.
5. Työpöydän kuvakkeet puuttuvat
Nautilus ei ole käynnissä. Valitse Kotikansio -kuvake tai selaa tiedostoja muuten. Tarvittaessa Nautiluksen voi käynnistää myös päätteessä:
6. Käyttäjä väsyy kaikkeen kikkailuun voidakseen käyttää konettaan
Työpöytävaihtoehtoja on useita, esimerkiksi kevyttyöpöytäympäristö LXDE: