Blogini päivitystahti on näemmä nykyään vakiintunut tähän postaus per vuosi -tahtiin, sillä vaikka tänä vuonna hyviä kirjoittelun aiheita olisi ollut viime vuotta enemmän, en kaikilta kiireiltäni ole ehtinyt kirjoittaa näistä pitkiä pätkiä. Jos kaipaat tiuhempaa tahtia, kannattaa meikäläistä seurata Twitterin puolella. Tässä postauksessa kuitenkin tutulla kaavalla vuoden 2017 kohokohdat.
Avainsana: usa
Brittiä ollaan häätämässä kotimaastaan USA:han ilman kunnon syytä
 |
| Onko oikein, että kansalainen, joka ei ole tehnyt maassaan rikosta, silti luovutetaan kotimaastaan toiseen maahan rangaistavaksi, näin pilaten hänen elämänsä? Mielestäni ei, brittituomioistuimen mielestä kyllä. |
Isosta-Britanniasta kuuluu kummia: maa on luovuttamassa oman kansalaisensa, 23-vuotiaan Richard O’Dwyerin, Yhdysvaltoihin vastaamaan syytteisiin. Tilanne on monilta osin sietämätön, ja mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ihmisoikeudet eivät tuossa saarivaltiossa toteudu järkevästi.
Yhdysvalloissa O’Dwyerin epäillään syyllistyneen tekijänoikeusloukkausrikoksiin pyörittäessään TVShack-verkkopalvelua, jossa oli linkkejä laittomasti jaossa olevaan materiaaliin1 – käytännössä elokuviin ja tv-sarjoihin.
Todennäköisesti miestä odottaa Yhdysvalloissa vankilatuomio, sekä miljooniin tai miljardeihin kohoavat vahingonkorvausvelat2. O’Dwyerin elämän voidaankin käytännössä katsoa olevan pilalla: BBC:n uutisen mukaan O’Dwyerin äiti kertoi tiistaina näin:
Richard’s life – his studies, work opportunities, financial security –
is being disrupted, for who knows how long, because the UK Government
has not introduced the much-needed changes to the extradition law.
Huolestuttavinta asiassa on, että Richard O’Dwyer ei ole varsinaisesti tehnyt kotimaassaan mitään rikosta: Uutissivusto TorrentFreak huomauttaa uutisessaan, että vastaavanlaisessa tapauksessa vuonna 2010 ylläpitäjien ei katsottu syyllistyneen rikokseen:
The extradition is controversial because under certain circumstances
merely linking to copyright material isn’t an offense in the UK. In
2010, linking website TV-Links was deemed to be a ‘mere conduit’ of
information and its admins were acquitted.
Luovutus perustuu isobritannialaiseen 2003 Extradiction Actiin, joka on aiheuttanut vastaavanlaisia ongelmia aiemminkin, kuten BBC:n uutisen ohessa kuvaillaan:
— [T]his is the controversial act under which Christopher Tappin, the 65-year-old
British businessman was also recently extradited. Gary McKinnon the
alleged computer hacker, his extradition is also being sought under that
act, and it is an act which many people say is a lopsided relationship
which favours the United States.
Ei Isoa-Britanniaa suotta kutsuta Yhdysvaltain 51. osavaltioksi. Olisikin ehkä paikallaan esimerkiksi EU-tasolla harkita, onko maan ihmisoikeus- ja oikeusturva-asiat sillä tasolla, että sen kanssa voidaan ylipäänsä yhteistoimintaa harjoittaa. Toisin sanoen: olisi aiheellista harkita pakotteita maata vastaan, jotta se hoitaa asiansa kuntoon.
Nykyisellään tilanne on sietämätön, jos maan oman kansalaisen pitää noudattaa myös vieraan valtion lainsäädäntöä. Kun lisäksi Yhdysvalloissa lait syntyvät pitkälti lobbaamisella ja isolla rahalla, joutuu Iso-Britannian kansalainen elämään jatkuvasti peläten laillisen Internet-toimintansa seurauksia.
Lopuksi voin lohduttautua sillä, että vastaava tilanne ei – ainakaan toistaiseksi – ole mahdollista Suomessa, sillä Laissa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (7.7.1970/456), toisessa pykälässä säädetään jämäkästi: ”Suomen kansalaista ei saa luovuttaa.”3. Tämä on mielestäni tärkeä asia, ja soisin Ison-Britanniankin mahdollisimman pian hakeutuvan samanlaiselle linjalle.
—
1) Oikaisen tässä hieman, sillä käsittääkseni näiden ”laittomien materiaalien” laittomuusstatusta ei ole missään vahvistettu.
2) Sitä voi olla hankala uskoa, mutta USA:ssa tällaiset vahingonkorvaukset ovat jopa enemmän järkeä vailla kuin Suomessa. Esimerkiksi Megauploadin ylläpitäjä Kim Dotcomilta penätään puolta miljardia dollaria korvauksena palvelun aiheuttamista vahingoista.
3) Tietyin rajoituksin suomalainen voidaan luovuttaa EU:n ja Pohjoismaiden sisällä, mutta näiden ulkopuolelle, kuten Yhdysvaltoihin, luovutus ei ole mahdollista.
3 erilaista tekijänoikeusuutista
 |
| Tekijänoikeudet ovat hieno ajatus, mutta sillä rahansa tekevät firmat eivät aina oikein viitsi toimia niinkuin pitäisi. Kuva: Opensourceway/ Joshua Gajownik: Copyright License Choice CC-By-SA 2.0 |
Olen tässä blogissa usein kirjoittanut siitä, miten tuhannen auringon voimalla omia etujaan ajavat tekijänoikeusjärjestöt – tekijänoikeusmafia – riistävät kuluttajia ja lobbaavat poliitikkoja oman agendansa edistämiseksi. Tähän liittyen jaan kanssanne kolme aiheeseen liittyvää uutista.
- Universal ampui latauspalvelun musiikkivideon alas »
- Tekijänoikeusjärjestöt vaativat Public Domain -videoita pois YouTubesta »
- Hollantilaisen säveltäjän työ käytössä laittomasti piratisminvastaisessa videossa »
- Yhteenvetoni uutisista »
Universal ampui latauspalvelun musiikkivideon alas
 |
| Megaupload yllätti kaikki julkaisemalla huippuartisteja vilisevän markkinointi- musiikkivideon. UMG:n vastayllätys oli videon poistaminen YouTubesta. Kuva: Kuvakaappaus Mega Song -musiikki- videosta. |
Online-tiedostonjakopalvelut ovat usein levy-yhtiöiden, MPAA:n, RIAA:n ja muiden TO-organisaatioiden hampaissa, sillä jaetaanhan niiden kautta laittomasti paljon musiikkia ja muuta suojattua materiaalia. Megaupload-jakopalvelu yllätti kuitenkin kaikki julkaisemalla nimekkäiden artistien – mm. P Diddyn, Will.i.amin ja Alicia Keysin – tähdittämän musiikkivideon (videon voi katsoa esim. Megauploadin sivuilta) markkinoidakseen palveluaan. Video ladattiin myös YouTube-videopalveluun.
Universal Music Group (UMG) ei tälle YouTube-videolle lämmennyt: se käytti YouTuben DMCA[?]-ilmiantotoimintoa ilmoittaakseen olevansa kyseisen videon tekijänoikeuksien omistaja, ja näin poistaen videon YouTube-käyttäjien katsottavista. UMG:llä ei kuitenkaan ole osaa eikä arpaa videon kanssa, vaan Megaupload oli musiikkivideon täysin laillisesti artistien kanssa tehnyt. Megauploadin perustaja Kim Dotcom kertoo TorrentFreak-sivustolle Megauploadin toimineen täysin oikein, toisin kuin UMG:
Mega owns everything in this video. And we have signed agreements with every featured artist for this campaign —
Universal päätti siis tietoisesti käyttää DMCA-mekanismia väärin omien etujensa ajamiseen, siis ”vihollisensa” kampanjan estämiseen. Tällainen väärinkäytös ei ole mitenkään harvinaista, vaan yhdysvaltalaiset levy-yhtiöt ja muut TO-edustajat ovat toistuvasti päässeet teknologiauutissivustojen piikiteltäviksi. Samaan aikaan
samat tahot lobbaavat voimakkaasti mm. SOPA:n[?], joka entisestään laajentaisi vastaavanlaisten toimenpidemahdollisuuksien kirjoa, puolesta.
Uudemmassa TorrentFreakin artikkelissa Megauploadin toimitusjohtaja David Robb kertoo, että neuvotteluyritykset UMG:n kanssa ovat olleet varsin hedelmättömiä:
Efforts to reach out to UMG and open a dialog about this abuse of the DMCA process were answered with unfounded and baseless legal threats and demands for an apology.
Uutisessa kerrotaan lopuksi, että Megaupload on vienyt asian paikallisen käräjäoikeuden ratkottavaksi. Periaatteessa UMG voidaan tuomita maksamaan euromääräisesti suuria summia korvauksia ja sakkoja väärinkäytöksestään, mutta se voinee silti maksaa summan tuskitta – onhan kyseessä maailman suurimpiin lukeutuva levy-yhtiö.
Suhteessa naurettavan pieni korvaussumma taas tuskin kannustaa UMG:tä muuttamaan tapojaan parempaan suuntaan, vaan väärinkäytökset jatkuvat sen ja muiden toimesta tulevaisuudessakin, ellei yhdysvaltalaista lainsäädäntöä muuteta. USA:n päättäjien intresseissä ei tosin useinkaan ole niinkään yksittäinen kansalainen, vaan suuryritykset, joten en pidättelisi henkeäni.
Tekijänoikeusjärjestöt vaativat Public Domain -videoita pois YouTubesta
 |
| FedFlix-sivusto julkaisee USA:n hallinnon tekijänoikeudesta vapaita videoita, joista kirjoitushetkellä viikon ladatuin oli kuvan Battle of Midway vuodelta 1942. Kuva: Kuvakaappaus: Battle of Midway, FedFlix |
The Guardian -sivusto uutisoi vähän ylläolevan kanssa samanlaisesta ilmiöstä: suuryritykset ovat ryhtyneet väärinkäyttämään YouTuben ContentID-mekanismia omien rahavirtojensa kasvattamiseksi.
ContentID on YouTuben toiminto, jolla videon tai musiikkikappaleen tekijänoikeuksien omistaja voi tavallaan rekisteröidä mediansa Googlen tietokantaan niin, että kun YouTube tunnistaa siihen ladattavassa videossa olevan tällaisen median, se antaa oikeudenomistajalle joko mahdollisuuden poistaa videon näkyviltä tai vaihtoehtoisesti antaa videon näkyä mainoksilla höystettynä. Mainostuloista osansa saa sitten oikeudenomistaja. Näin siis teoriassa.
Kuitenkin Carl Malamudin ylläpitämä FedFlix-projekti, jonka tarkoituksena on saattaa suuren yleisön nähtäville USA:n hallinnon tuottamia videoita (USA:n hallinnon luomilla videoilla ei ole tekijänoikeussuojaa), on saanut kuulla, että ladatut videot ovat erinäisten suuryritysten ja mediatalojen omistamia. Tässäkään tapauksessa näin ei ole.
FedFlixillä ei ole juuri mahdollisuuksia valittaa kohtelustaan, sillä YouTube ei mahdollista kuin kolme erilaista syytä väittää päätöksen olleen virheellinen: joko siksi, että ContentID on tunnistanut videon väärin; siksi, että lataajalla on kirjallinen lupa oikeudenomistajalta tai siksi, että videon lataaminen on Fair Use -käytännön[?] tai vastaavan mukaista. Koska FedFlixin lataamilla videoilla ei ole ketään, joka tekijänoikeuden omistaisi, ei mikään ehdoista ole kelvollinen.
Ottaen huomioon, että videoiden hankinta ja julkaisu on vapaaehtoista ja välillä varsin työlästä ja kallista, on surullista että jotkin tahot tahtovat haitata tällaista täysin laillista ja mielestäni historian säilyttämisen kannalta arvokasta toimintaa.
Hollantilaisen säveltäjän työ käytössä laittomasti piratisminvastaisessa videossa
 |
| Hollantilaisen muusikon Melchior Riet- veldtin sävellystä on käytetty luvatta mm. DVD-elokuvien piratisminvastaisessa vi- deossa. Kuva: Openclipart |
Uutinen ei ole enää niin tuore – TorrentFreak kertoi asiasta jo kuun alussa – mutta liittyy hyvin tähän pakettiin.
Hollantilaista muusikkoa Melchior Rietveldtiä pyydettiin vuonna 2006 tekemään BREIN[?] -tekijänoikeusjärjestölle piratisminvastaiseen kampanjaan musiikkiraita. Video oli tarkoitus esittää vain videofestareilla, ja artisti suostuikin tekemään kappaleen.
Kuitenkin BREIN keksi käyttää videota ehtojen vastaisesti useissa muissakin yhteyksissä – jopa hollantilaisissa DVD-elokuvissa – ja Rietveldtiltä jäikin hänen taloudellisen neuvonantajansa mukaan vähintäänkin miljoona euroa tuloja saamatta.
Sikäläinen Teostoa vastaava järjestö Buma/Stemra jätti Rietveldtin avunhuudot huomiotta, mutta tänä vuonna järjestön hallituksen jäsen Jochem Gerrits aiheutti Alankomaissa kohua kertomalla voivansa auttaa muusikkoa hädässä: vaatimatonta 33 prosentin korvausta vastaan.
Kirjoitushetkellä ei ollut selvää, onko tarinalle luvassa onnellinen päätös, mutta samaisen TorrentFreakin uutisen mukaan Gerrits on ainakin väliaikaisesti eronnut Buma/Stemran hallituksesta.
Yhteenvetoni uutisista
Kun tällaisiin uutisiin törmää tuon tuostakin, on selvää, että tekijänoikeusbisnes on raakaa ja julmaa toimintaa, eikä termi ”tekijänoikeusmafia” ole täysin tuulesta temmattu. Suomessa tällaisia väärinkäytöksiä tulee ilmi harvemmin, mutta aihetta asian vahtaamisen herpaantumiselle ei ole.
Toivoisinkin enemmän avointa, julkista ja tasapuolista keskustelua tekijänoikeusasioista nyt hyvän sään aikana: nykyään kun keskustelua yrittävät pitää yllä lähinnä EFFI ja Piraattipuolue.
Wikileaksin ja Assangen tulevaisuudesta
 |
| Wikileaksin logo. |
Paljastussivusto WikiLeaks (peili1, peili2, peili3) on ollut nk. cablegate-paljastuksensa jälkeen julkisuudessa oikeastaan 24/7. Osansa tästä on saanut myös WikiLeaksin mediakasvo Julian Assange, joka on tätä kirjoittaessa brittivankilassa odottamassa päätöstä hänen luovuttamisestaan Ruotsiin. Assangea epäillään Ruotsissa sekalaisista¹ seksuaalirikoksista.
Assange itse pitää tätä lokakampanjana itseään ja Wikileaksia vastaan, mikä onkin varsin hyvä teoria. Jo The Pirate Bayn ratsia vuonna 2006 osoitti, että Ruotsissa viranomaiset tekevät ensisijaisesti niinkuin isoveli (Yhdysvallat) käskee ja vasta sen jälkeen niinkuin oman lain mukaan pitäisi tehdä.
On esimerkiksi mahdollista², että Assange olisi ryhtynyt seksuaaliseen kanssakäymiseen ”yhden yön juttu” -taktiikalla, joka on ehkä moraalisesti arveluttavaa, muttei kuitenkaan laitonta – edes Ruotsissa. Myöhemmin sitten naista on ruvennut harmittamaan, että hän moiseen ryhtyi, ja kun sana on kiirinyt Yhdysvaltoihin asti, on tätä tilannetta ryhdytty käyttämään Assangea vastaan kaikin keinoin.
Mutta jos on taistelua käyty Wikileaksia vastaan, on myös Wikileaksin puolustus kohdillaan: Kun Mastercard, Visa ja PayPal lakkasivat välittämästä lahjoituksia Wikileaksille, ryhtyi Anonyymi DDoS:aamaan niiden verkkosivuja. Eikä Wikileaks itsessäänkään ole aseeton: se on peilattu vajaalle kahdelletuhannelle verkkosivulle, jolloin sen alasottaminen on käytännössä mahdotonta.
Lisäksi BitTorrent-verkossa liikkuu insurance.aes256-niminen 1,4 gigatavun kokoinen tiedosto (magnet-linkki), jonka on sanottu olevan Assangen vakuutus: jos Assange vangitaan tai hänelle muuten tapahtuu jotain, julkaistaan tiedoston salausavain. Tiedoston sisällöstä ei verkossa ole puhuttu halaistua sanaa, mutta sen voisi kuvitella sisältävän koko Wikileaksin materiaalin – julkaisematon mukaanlukien – ilman sensurointia. Tiedosto on hyvin jaettu: tätä kirjoittaessa BT-asiakkaani ilmoittaa tiedostolle suhteen 995 jakajaa, 29 lataajaa.
 |
|
| Julian Assange. IMG_4739, CC-BY2.0 Espen Moe |
Se, mitä jatkossa tapahtuu, on vielä hämärän peitossa. On kuitenkin huolestuttavaa, miten moni avoimesti paheksuu tällaista äärimmäisyyksiin vietyä sananvapautta. Paljastukset jatkuvat, oli Assange vapaalla jalalla tai ei, se on jo nähty. Materiaaliakin riittää vielä kuukausiksi. Assange on kertonut olevansa huolissaan turvallisuudestaan, ja varmasti aivan syystä. Vähiten Yhdysvallat tosin halunnee tehdä Assangesta sananvapauden marttyyriä.
Henkilökohtaisesti uskon³, että Yhdysvallat tulee vahvasti painostamaan Ruotsia luovuttamaan heille Assangen ”for a fair trial”, eli loppuelämänsä vankilassa viruen. Täytyy toivoa, että Ruotsi ja EU (ja Assangen kotimaa Australia) uskaltaisivat pitää huolta ihmisestä, joka on jo nyt saanut kohtuuttoman rangaistuksen taistelusta vääryyttä vastaan.
—
1) Medialla ei tunnu olevan kovin yhtenäistä kuvaa siitä, mistä miestä oikeastaan epäillään. Jotkut puhuvat raiskauksesta, toiset yllätysseksistä ja jotkut väittävät, että miestä epäiltäisiin siksi, että hänen viettäessään laatuaikaa ruotsalaisen naisen kanssa olisi niinsanotusti kumi puhjennut. En ala tässä enempää ruotimaan sitä, mitä Assange on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
2) Korostan, että tämä on vain spekulaatiota siitä, mitä on voinut tapahtua. En tiedä asiaa sen tarkemmin, kuin mitä lehdissä ym. on kerrottu.
3) Tässäkin skenaario on ”oma keksi mä”, älköön kukaan sitä ottako absoluuttisena totuutena.
Musiikki osana laajakaistaliittymää, osa 2
Kirjoitin joku aika sitten DNA:n lanseeraamasta Musiikkilaajakaistasta, jossa siis käyttäjä pääsee lataamaan ”ilmaiseksi” DRM-suojattua musiikkia DNA:n musiikkikaupasta. Samassa kirjoituksessani kerroin omasta konseptistani, jossa käyttäjä voisi ostaa laajakaistaansa lisäpalvelun, ja sen ansiosta ladata p2p-verkosta musiikkia mielin määrin niinkuin tykkää.
Techdirtin uutisen mukaan Warner Music on työstämässä hieman samanlaista konseptia. Heidän ideassaan yhdysvaltalaiset yliopistot voisivat kerätä opiskelijoiltaan musiikkiveroksi nimettyä korvausta, ja yliopisto luonnollisesti tilittäisi tämän summan tekijänoikeusjärjestöille. Tästä hyvästä musiikkiteollisuus tekisi sopimuksen olla haastamatta oikeuteen kampusverkossa musiikkia warettavia käyttäjiä.
Ideana tuo kuulostaa hyvältä, mutta eräs vika siitä pitäisi ensin korjata: Kaikkien pitää maksaa – kaikkien sopimuksen tehneen oppilaitoksen opiskelijoiden pitäisi maksaa tuota ”veroa”, myös niiden, jotka eivät käytä P2P-verkkoja. Oikeampi toteutusmalli olisi sellainen, että sopimukset tehtäisiin jonkin tahon (tässä vaikka sitten yliopiston) välityksellä oppilaskohtaisesti. Eli ne, jotka haluavat tällaista turvaa, maksavat. Näin kenenkään ei tarvitsisi maksaa oikeudesta, jota eivät tarvitse.
Myöskin ensisijaisen tärkeää tuollaisessa on saada kaikki musiikkifirmat mukaan, jotta käyttäjä säästyisi päänvaivalta, että mitä saakaan warettaa ja mitä ei. Palvelun tarjoamista ei myöskään kannata rajoittaa vain yliopiston kampuksella asuville, sillä Yhdysvalloista löytynee varmasti paljon muitakin asiakkaita.
Suomessa tällaista ei varmasti hetkeen nähdä, mutta Jenkeissä asiat tämän suhteen tuntuvat pitkästä aikaa menevän oikeaan suuntaan.