Avainsana: vaaratiedote

Ku­ten maa­il­mal­la­kin, Suo­mes­sa vaa­rois­ta il­moi­te­taan ra­dios­sa ja TV:ssä. Eräs tär­keä vies­ti­vä­li­ne on kui­ten­kin unoh­det­tu: In­ter­net. Kuva: Erik: Emergency Alert System. c bna 2.0 (en löy­tä­nyt so­pi­vaa suo­ma­lais­ta ku­vaa)

Kun väestöä uhkaa jokin, esimerkiksi aseistautunut henkilö tai myrkyllinen kemikaalipäästö, voi viranomainen (esim. poliisi tai pelastuslaitos) antaa asiasta vaaratiedotteen1. Tiedote luetaan radiossa ja näytetään, viranomaisen niin päättäessä, myös TV:ssä. Netissä vaarasta ei kuitenkaan tiedoteta, vaikka uutissivustot yleensä pian asiasta kertovatkin omatoimisesti.

Vaaratiedotteen esittäminen netinselaajille on paitsi teknisesti täysin mahdollista, myös välttämätöntä viestin tavoittavuuden maksimoimiseksi: ainakaan itse en kuuntele radiota juurikaan, ja TV:täkin katson vain tunnin−kaksi päivässä, mutta selain on auki suuren osan ajasta.

Laki vaaratiedotteesta (466/2012) ei toki Internetiä mainitse, ja mielestäni laki onkin tältä osin uudistamisen tarpeessa, vaikka voimaantulosta on vasta vuosi. Nähdäkseni ei ole kuitenkaan mitään estettä ryhtyä valmistelemaan vaaratiedotteiden esittämistä Internetissä.

Vaaratiedote nykyään

Tarvittavien muutosten käsittämistä helpottaa, kun ymmärrämme, miten vaaratiedoteprosessi tällä hetkellä toimii. Kuvaus perustuu Sisäasiainministeriön julkaisemaan Vaaratiedoteoppaaseen.

Vaaratiedoteprosessissa on kolme päätoimijaa: viranomainen, hätäkeskus ja Yleisradio. Kuva: Vaaratiedoteopas (PDF; s. 4), Sisäasiainministeriö (2013).

Kun tilanne viranomaisen mielestä vaatii väestön varoittamista, laatii se vaaratiedotteen suomeksi, ruotsiksi ja tarvittaessa saameksi vakiolomakkeelle. Lomake lähetetään hätäkeskukseen, joka välittää vaaratiedotteen Yleisradiolle. Yleisradion tehtävä on välittää viesti kansalaisille omia ja kaupallisia kanavia käyttäen. Kansalaiset saavat vaaratiedotteen radiossa luettuna tai televisiossa tekstinä.

Tarvittavat muutokset

Jotta vaaratiedotteet saadaan netinselaajien nähtäville, tarvitaan prosessiin muutamia muutoksia, jotka ovat verrattain helppoja ja edullisia toteuttaa.

Ensinnäkin vaaratiedotteiden sisältö on saatava Internetiin sekä ihmis- että koneluettavassa muodossa. Käytännössä tiedot syöttäisi vakiolomaketta vastaavaan sähköiseen lomakkeeseen joko viranomainen itse2 tai Yleisradio.

Helpointa lienee toteuttaa lomake osana Ylen verkkojulkaisujärjestelmää ja antaa Yleisradion huolehtia tiedotteen syöttämisestä järjestelmään. Kun lomake on syötetty järjestelmään, se pitäisi olla saatavilla sekä netinselaajille (esim. artikkelina Ylen sivuilla) että avoimen rajapinnan kautta sovelluksille.

Vaaratiedoterajapinnan pitää olla saatavilla kaikille halukkaille ilman kustannuksia tai rekisteröitymisiä. Tämän jälkeen verkkosivustot voivat, halutessaan, toteuttaa vaaratiedotteiden esittämisen käyttäjilleen siten kuin parhaaksi näkevät.

Uskon, että suuret suomalaiset verkkosivustot ottaisivat tällaisen tiedottamisen tehtäväkseen lähestulkoon vapaaehtoisesti, sillä kustannukset ovat varsin maltilliset. Sen sijaan suomalaisten suosimien ulkomaisten verkkopalvelujen, kuten Googlen ja Facebookin, osalta tilanne on toinen.

Myös lainsäädännöllä pakottaminen voisi mielestäni tulla kyseeseen. Tällöin on huolehdittava siitä, ettei vaaratiedotteiden esittämisen toteuttaminen aiheuta kohtuutonta taakkaa ”pienille” sivustoille: 50 suosituimman sivuston mukaan saaminen riittää. Muiden osallistuminen on toki pelkkää plussaa.

Avoimen rajapinnan avulla voidaan lisäksi tarjota asiasta kiinnostuneille sovelluskehittäjille mahdollisuus vaaratiedotteiden esittämiseen muillakin tavoilla, esimerkiksi Twitter-robottina, selainlisäosana tai älypuhelinsovelluksena. Tarvittaessa kehitystä voidaan toki tehdä myös valtion voimin.

* * *

Päivitetty vaaratiedoteprosessi näyttäisi siis tältä:

Lisäämällä vaaratiedoterajapinta voitaisiin tiedotteet tuoda helposti huomattavasti nykyistä laajempaan tietoon. Kuva: Riku Eskelinen, pohjautuu Vaaratiedoteoppaan kuvaan, ks. yllä.

Vaikka kaavio onkin hiukan leveämpi kuin edellinen, on tällaisella mallilla mahdollista saada tärkeä tieto huomattavasti nykyistä useamman tietoon todella nopeasti. Myöskään toteutuskustannukset eivät päätä huimaa. Onkin kummallista, että tällaista Internet-varoitusjärjestelmää ei ole jo nykyään olemassa − olisi näet korkea aika.

—
1) Aiemmin näitä kutsuttiin hätätiedotteiksi.
2) Tällöin viestijärjestelmän on oltava erityisen vikasietoinen.