 |
| Monet suomalaiset − kuten minä − haluavat edelleen laskunsa ennemmin paperisena kuin sähköisenä, kuka mistäkin syystä. Kuva: Maurina Rara: invoice.jpg. c b 2.0 |
Tietoviikko kertoi tänään vertailusta, jossa me suomalaiset emme oikein menestyneet:
Suomessa kaikki laskut sähköisesti haluaa vaivaiset 14 prosenttia vastaajista[.] — [L]ähes kaksi
kolmesta tutkimukseen osallistuneista hyväksyy edes jotain laskuja
sähköisessä muodossa[.]
Tanskalaiset osoittautuivat eräällä tapaa edelläkävijöiksi tässä asiassa, sillä sikäläisistä ”melkein kolmannes [- -] haluaa kaikki laskut sähköisesti ja kaksi
kolmannesta haluaa ainakin jotain laskuja sähköisessä muodossa”.
Onko suomalaisten tykästyminen vanhaan kunnon paperilaskuun sitten huono asia? Ei mielestäni − itsekin haluan kaikki laskuni kirjeenä kotiin kannettuna, enkä näe siinä mitään ongelmaa. Riittäähän meillä Suomessa puuta paperilaskua ja kirjekuorta varten.
Paperilaskun selvin etu e-laskuun on se, että kuluttajan kannalta se on täysin immuuni teknologian puutteisiin. Jos tietokoneeni ja puhelimeni hajoaisi, enkä pystyisi vastaanottamaan sähköposteja tai tekstiviestejä, jäisi tieto uudesta laskusta saamatta. Sen sijaan paperilasku kolahtaa postiluukusta, vaikka eläisin kokonaan ilman sähköä.
Olen vuosien saatossa oppinut selvän rutiinin laskunmaksuun liittyen, ja tuo rutiini vaatii, että laskusta on olemassa fyysinen kappale. Karkeasti ottaen toimin näin:
- Lasku kolahtaa muun postin mukana postiluukusta.
- Lajittelen postista mainokset ja muille osoitetut kirjeet, ja käteeni jää näin nolla tai enemmän kirjettä, jotka vaativat huomiotani. Valtaosa näistä on laskuja.
- Avaan kuoret ja tarkistan laskun perusteet1. Tämän jälkeen laitan laskun magneetilla jääkaapin oveen, jossa se muistuttaa olemassaolostaan aina keittiössä ollessani.
- Kun aika on kypsä2, nappaan laskut jääkaapin ovesta, kirjaudun verkkopankkiin ja maksan laskut pois. Kunkin laskun päälle merkitsen ensinnäkin ruksin summan päälle merkiksi, että olen laskun maksanut, sekä lisäksi maksamispäivämäärän eräpäivän alle.
- Asun yhdessä avovaimoni kanssa, ja kumpikin hoitaa omat raha-asiansa itse. Osa laskuista on kuitenkin ”yhteisvastuullisia”3, vaikkei niissä molempien nimiä lukisikaan. Jos tarpeen on, annan tämän merkityn laskun avovaimolleni, joka sitten maksaa aikanaan oman osansa takaisin minulle.
- Lopulta laskut päätyvät paperinkeräyksen kautta kierrätykseen.
Sähköinen lasku ei toimi tuossa toimintatavassa, vaan se vaatisi kokonaan oman käsittelytapansa. En ole toistaiseksi keksinyt, miten pitää e-laskun olemassaolo mielessä − ilman, että tulostaisin sen. Verkkolaskuun ei myöskään voi tehdä merkintöjä, vaikkei kahdesti maksaminen sen tapauksessa ongelma olekaan.
Ainakaan nykyään ei myöskään ole mahdollisuutta tehdä laskutuksen suhteen täydellistä leap of faithiä, vaan osa laskuista tulee paperisena myös nettilaskupuristeille4. Kahden laskunmaksutottumuksen pyörittäminen tekisi ainakin omasta elämästäni vaikeampaa, vaikka e-lasku toki piirun verran paperilaskua nopeampi olisikin maksaa.
Tietenkään noiden vähienkin nettilaskuja suosivien suomalaisten ei tarvitse siirtyä takaisin paperilaskuihin, ja on tärkeää, että verkkolaskujen kehitystyötä jatketaan. Pidän kuitenkin kohtuullisena, että yhteiskunta ja yritykset suostuvat hyväksymään5 myös meidät, jotka hoidamme laskujen maksun ”mummomallilla”, sillä se on osalle ihmisistä paras tapa.
—
1) Ei kannata sokeasti luottaa, että laskuttaja osaisi laskea. Useammin kuin kerran vuodessa saan minäkin soitella laskujen perään.
2) Eli kun tililläni on tarpeeksi rahaa − näin ei aina ole, olenhan päätoiminen opiskelija.
3) Esim. sähkö- ja laajakaistalaskut.
4) Enkä nyt tarkoita -puristetta vaan -puristia, jos sitä mietit.
5) Mieluiten ilman mitään kahden euron lisämaksua.
