Avainsana: warez

Tapaus Chisugate

Posted onLeave a comment

Chi­su­gate läh­ti liik­keel­le pik­ku­ty­tön la­dat­tua il­mei­ses­ti va­hin­gos­sa lait­to­mas­ti Chi­sun Kun va­lais­tun 2.0 -le­vyn. Ty­tön isä ei suos­tu­nut mak­sa­maan 600 eu­roa, po­lii­sit vei­vät ko­neen, nou­si me­dia­myl­läk­kä, so­vin­to teh­tiin ja isä pu­lit­ti TTVK:lle 300 eu­roa.

Kuva: Albumi­kansi ko. levystä

Noin viikko sitten Internetissä kuohui, kun poliisi paukkasi takavarikoimaan pikkutytön kannettavan tietokoneen, jonka Nalle Puh -koristelu on muistettu joka uutisartikkelissa mainita. Kyttäjutun takapiruna oli TTVK, jonka mielestä tyttö oli ladannut koneelleen Chisun levyn laittomia keinoja pitkin. Ilmeisesti TTVK oli kirjeitse vaatinut tytön isää maksamaan 600 euroa, ja isän kieltäydyttyä poliisit tulivat ovelle.

Isä nosti asiasta Facebookissa metakan, ja pian myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta. Noin viikon verran saatiin nauttia pitkästä aikaa terveestä keskustelusta liittyen suomalaiseen tekijänoikeuskulttuuriin ja -lainsäädäntöön. Monelta − esimerkiksi kulttuuriministeri Arhinmäen − suunnalta kuultiin kuuluisa ”jotain tarttis tehdä”.

Tänään kuitenkin esimerkiksi Digitoday uutisoi, että TTVK ja tytön isä ovat päässeet sopuun tässä Chisugateksi nimetyssä keississä:

TTVK:n mukaan poliisitutkinnasta on luovuttu ja korvauksista on tehty
sopimus. Osapuolet sopivat, että alkuperäinen korvausvaatimus 600 euroa
puolittuu 300 euroon.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko TTVK:lla riittänyt pokkaa viedä asiaa oikeuteen asti, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että TTVK voitti tämän erän.

Suurella todennäköisyydellä sopimuksessa isää kielletään antamasta mitään lausuntoja tapaukseen liittyen, joten julkisuuteen päätyvät tiedot tulevat olemaan joko huhupuheita tai TTVK:n käsialaa. Toisin sanoen keskustelu on päättynyt, mikä on sääli, sillä puhuttavaa olisi varmasti vielä riittänyt.

TTVK:n omasta tiedotteesta päätellen tapaus olisi Team Kotilaiselle jotain opettanut:

Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä, että [–] nyt viimeistään on syytä
vakavissaan ottaa puheeksi vaihtoehtoiset keinot piratismin
torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

Millaisia sitten mahtavat olla TTVK:n ”vaihtoehtoiset keinot”? Aiemminhan yhdistys on vaatinut Suomeen kolmesta-poikki -rangaistusta, mutta tällä kertaa esiteltiin pari muuta ideaa (korostukset omiani):

Huomautuskirjemenettelyssä teleoperaattori lähettää
liittymänhaltijalle
huomautuksen havaitusta tekijänoikeudenloukkauksesta, jolloin
liittymänhaltijalla olisi mahdollisuus puuttua tilanteeseen esim.
keskustelemalla asiasta perheen lasten kanssa.
[–]
Toinen tehokas tapa puuttua piratismiin on estää pääsy laittomille
sivustoille. EU:n ulkopuolisten sekä ylläpitäjiltään tuntemattomien
piraattisivustojen blokkaus ei nykyisellä lainsäädännöllä onnistu.

Nämäkin keinot ovat lievästi sanottuna huonoja ideoita. ”Hei jätkä, sä waretat. Kohta häkki heilahtaa!” -kirjeitä inhosin jo pari vuotta sitten, eikä myöskään Internet-sensuuri ole koskaan mieltäni lämmittänyt. Esimerkiksi TTVK:n usein käyttämä TPB=laiton palvelu -argumentti ärsyttää itseäni suunnattomasti.

Sen sijaan jossain määrin kelvollisen ­− ja ehkä kaikkein konkreettisimman − ehdotuksen ilmoille heitti Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti. Kirjoituksessaan hän esittää nykyiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön muutoksia, jotka voisivat olla omiaan tuomaan jonkinlaista rotia nykymeininkiin.

Kuten totesin, nyt tämä sovinto on yleisen keskustelun kannalta harmillinen, vaikkakin täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä isän kannalta. Samalla se toimii eräänlaisena hiljaisena mandaattina TTVK:lle jatkaa valitsemallaan ei-niin-miellyttävällä linjalla.

Tarve tekijänoikeuksien ja niihin liittyvän lainsäädännön järkevöittämiselle ei ole poistunut mihinkään, ja tällaiset konkreettiset varoittavat esimerkit − vaikkakin tällä kertaa vähän ylilyötynä, myönnettäköön − ovat paikallaan herättämään ihmiset huomaamaan, millaisessa ympäristössä elämme. Mutta mistä löytyisi 8-vuotias poika Puuha-Pete -kannettavineen lataamaan Anna Puun albumia?

WLAN-ylläpitäjä sittenkin vastuussa waretuksesta?

Posted on1 Comment

Ho­vi­oi­keu­den mie­les­tä ei ole mah­dol­lis­ta, et­tä jo­ku wa­ret­tai­si toi­sen avoi­mes­sa WLAN:is­sa liit­ty­män­omis­ta­jan etu­ni­meä muis­tut­ta­val­la ni­mi­mer­kil­lä. Täs­tä hy­väs­tä kuo­pio­lais­mies tuo­mit­tiin mak­sa­maan yli 10 000 €.

Kuva: Squallwc: Wifi Router. CC By-NC-ND 2.0

Kirjoitin toukokuussa käräjäoikeuden päätöksestä, jossa todettiin, ettei WLAN-verkon ylläpitäjä ole vastuussa verkon käyttäjän waretuksesta. Nyt hovioikeus on vastaavanlaisessa tapauksessa päätynyt päinvastaiseen. Tietoviikko uutisoi tänään aiheesta.

Kuopiolaismies tuomittiin maksamaan tekijänoikeushyvityksiä, oikeudenkäynti- ynnä muita kuluja kaikkiaan yli 10 000 euroa, sillä oikeus ei pitänyt uskottavana, että joku voisi jakaa DC++-verkossa musiikkia käyttäen miehen salaamatonta WLAN-yhteyttään ja hänen etunimeään muistuttavaa nimimerkkiä.

Vaikkakaan minulla ei ole asiasta ensi käden tietoa, vaan perustan kirjoitukseni Tietoviikon uutiseen, pidän kummallisena sitä, että miehen kertomusta ei pidetty uskottavana:

Itä-Suomen hovioikeus katsoi, että tuomitun kertomus lähiverkon
hyväksikäytöstä on hypoteettinen tapahtumainkulku, jonka tueksi ei ollut
esitetty mitään konkreettista näyttöä. Tämän lisäksi oikeus kiinnitti
erityistä huomiota sen epätodennäköisyyteen, että joku muu käyttäisi toisen
nettiyhteyttä nimimerkillä, joka olisi juuri hänen luvattomasti käyttämänsä
nettiliittymän haltijan etunimeen sopiva.

Käsittääkseni länsimaiseen oikeuskulttuuriin kuuluu syyttömyysolettama, ja tällainen ”sun pitää todistaa se” -logiikka ei siihen oikein istu. Hieman uskomattomaltahan miehen kertomus vaikuttaa, muttei mitenkään mahdottomalta.

Ensinnäkin suojaamattoman WLAN-yhteyden käyttö on helppoa ja laillista. Siksi en pitäisi mitenkään eriskummallisena, että joku haluaisi warettamisensa tehdä naapurin verkkoa lainaamalla – onhan kiinnijääminen huomattavasti epätodennäköisempää.

Oikeus ei myöskään pitänyt mitenkään todennäköisenä, että joku voisi valita sattumalta miehen etunimeä muistuttavan nimimerkin. Itse pidän tuollaista yhteensattumaa jopa melko todennäköisenä – riippuen tosin miehen etunimestä ja etunimen ja nimimerkin poikkeavuuden määrästä. Neljän-viiden kirjaimen etunimestä muutaman kirjaimen vaihtamalla kun saadaan melko monta erilaista nimimerkkiä, joihin osua. Ja onhan toki mahdollista, että tämä todellinen warettaja olisi tarkoituksella käyttänyt miehen nimen kaltaista nimimerkkiä peitelläkseen omia jälkiään ja/tai lavastaakseen miehen syylliseksi.

Uskonko sitten itse miehen olevan warettaja? Näillä tiedoilla se vaikuttaa kyllä varsin todennäköiseltä, mutten kyllä lähtisi mätkäisemään miestä kymppitonnin laskulla, varsinkin kun vaikuttaa siltä, että miestä ilmeisestikin pidetään syyllisenä ainoastaan sen takia että:

  1. Hänen liittymälleen oli assosioitu IP, jota kautta jaettuihin tiedostoihin pääsi käsiksi, ja että
  2. DC++-käyttäjällä oli miehen etunimeä muistuttava nimimerkki.

Eri asia olisi, jos esimerkiksi miehen koneelta olisi näitä jaossa olevia tiedostoja löytynyt. Nyt tarina ei kerro, että näin olisi ollut, joten lienee turvallista olettaa, että mitään tuontasoista todistusaineistoa ei yksinkertaisesti ole.

On ehkä jollain sairaalla tavalla huvittavaakin, miten kerta toisensa jälkeen tekijänoikeusmafia toimii naruistavetelijän roolissa, ja oikeusistuimet toimittavat käytännössä kumileimasimen virkaa. Sen sijaan tätä kuopiolaismiestä kymmenen tuhannen euron velat – kasvavine korkoineen – tuskin naurattavat.

WLAN-verkon ylläpitäjä ei vastuussa waretuksesta

Posted onLeave a comment

Avoi­mia WLAN-verk­koja voi Suo­mes­sa­kin pyö­rit­tää il­man pel­koa sa­tun­nai­sen wa­ret­ta­jan te­ko­jen mak­su­mie­hek­si jou­tu­mi­ses­ta, ai­na­kin tois­tai­sek­si.
Kuva: Squallwc: Wifi Router.
CC By-NC-ND 2.0

Avointen WLAN-verkkojen käyttäminen ilman erillistä lupaa on ollut laillista jo jonkin aikaa, ja eilen kysymys siitä, kuka on avoimessa WLAN-verkossa vastuussa laittomuuksista, sai ainakin tilapäisesti lisää selvyyttä.

Käräjäoikeus näet katsoi, ettei laittomasta kopioinnista voi viedä hirteen sitä, joka pitää warettajan käyttämää avointa WLAN-verkkoa pystyssä. Tapauksen kantajana oli luonnollisesti TO-mafian ykkösnyrkki TTVK, ja vastaajana Turre Legalin avustamana ihan tavallinen yksityishenkilö. Turre Legal kiteyttää hyvin päätöksen tärkeyden blogissaan:

Toppista tapauksessa avustanut Turre Legalin Ville Oksanen toteaa: ”Tällä päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia suomalaisen
tietoyhteiskunnan avoimuuden kannalta. Tämän päätöksen jälkeen avoimen
WLAN-yhteyden tarjoaminen on edelleenkin mahdollista. Päinvastainen
tuomio olisi tarkoittanut, että avoimen yhteyden tarjoaminen olisi
muuttunut oikeudellisesti mahdottomaksi.”

Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä oli vasta käräjäoikeuden tuomio, ja voisin kuvitella, että TTVK:lla intoa riittää päätöksestä valittaa hovioikeuteen. Ehkä hyvä niin, sillä mitä korkeammalta oikeusasteelta tällainen päätös saadaan, sitä vahvempi signaali se on TTVK:lle ja kumppaneille, että ihan summamutikassa ei voi tällaisia ”raha-anomuksia” heitellä. Käräjäoikeuden päätöksestä nimittäin huokuu, ettei se kovin vaikea ollut:

Johtopäätöksinään näytöstä käräjäoikeus toteaa, että täysin mahdollista on, että musiikkia on jakanut joku muukin kuin T. Kantajat eivät ole edes yrittäneet esittää aihetodistelua, jolla olisi pyritty näyttämään, että juuri T:n koneelta on jaettu musiikkikappaleita. Asiassa on siis jäänyt näyttämättä, että T on ollut musiikkikappaleita verkkoon jakanut henkilö.

Pääpointtina asiassa olikin se, onko WLAN-verkon tarjoaja vastuussa siitä, mitä verkon käyttäjät sillä tekevät, ja ratkaisu oli selvä: ei tietenkään:

Varsin perusteltua on lähteä siitä, että tietoyhteiskunnan palveluiden
tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä suoraan ja  tekijänoikeuslain 2 §:n 3
momentin 1 kohdan esitöistä ilmenevä periaate siitä,  että tiedon
sisällöstä vastaa se, joka tiedon on tuottanut, koskee myös tilannetta,
jossa verkkoon on siirretty tietoa yksityishenkilön WLAN-reititintä
hyödyntämällä.

Kun keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tietojen siirrossa on se,
että tiedosta vastaa sen lähettäjä, ei ole perusteita tulkita
tekijänoikeuslain 57 § 1 momenttia niin laajasti, että
WLAN-reitittimensä suojaamatta jättänyttä T:sta on pidettävä musiikkiteosten käyttäjänä.

Kuten todettu, äärimmäisen tärkeä ratkaisu ollakseen käräjäoikeudelta kotoisin. Jos se olisi ollut päinvastainen, olisi se ollut samalla myös kuolinisku kaikille avoimille WLAN-verkoille Suomessa. Kun asiaa ajattelee hieman abstraktimmin, voisi kuvitella, että samanlainen vastuukysymys elää vaikkapa TOR-verkon noodin pyörittämisessä yhtä lailla, ja myös tällaisten ”palveluntarjoajien” kannalta on hyvä, että asiaan ollaan edes tilapäisesti saatu jonkinlaista selvyyttä ja rotiakin.

Yllättäen1 TTVK ei itse tiedotetta tapauksesta julkaissut, vaikka päinvastaisessa tilanteessa räyhähenkinen lehdistötiedote olisi ollut selviö. Tällaisen anti-antipiraatin näkökulmasta TTVK sai siis myös sopivan näpäytyksen.
—
1) Ei oikeasti yllättänyt juurikaan.

TTVK:n hamuama kolmesta-poikki -laki loukkaisi perusoikeuksiakin

Posted on1 Comment

TTVK:n mie­les­tä Suo­meen­kin pi­täi­si saa­da Rans­kas­ta tut­tu kol­mes­ta poik­ki -la­ki, jos­sa net­ti kat­kais­tai­siin kol­men to-louk­kauk­sen jäl­keen. La­ki oli­si omi­aan ai­heut­ta­maan mer­kit­tä­viä va­hin­ko­ja mm. yk­si­tyi­syy­del­le.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC By-NC-SA 2.0

Ranskassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä paljon puhuttanut ja vieläkin kiistanalainen kolmesta virheestä poikki -periaatteella toimiva nk. Hadopi-laki[WP], jossa Internet-yhteys voidaan katkaista jos yhteyden kautta jaetaan toistuvasti luvattomasti to-suojattua materiaalia.

Kiteytettynä three-strikes -systeemi toimii näin:

  1. Ensin liittymänhaltijaa lähestytään sähköpostitse viestillä, jossa kerrotaan että liittymässä on havaittu waretusta.
  2. Jos laittoman materiaalin jako jatkuu, kolahtaa liittymänhaltijan postilaatikkoon kirje, jossa kerrotaan samat asiat kuin sähköpostissa.
  3. Jos fyysinen kirjekään ei saa waretusta loppumaan, katkaistaan nettiyhteys joiksikin kuukausiksi.

Tällaisessa käytännössä on lukuisia ongelmia, joita kerron myöhemmin tässä kirjoituksessani.

Suomessa hieman vastaavaa varoituskirjelakia väsättiin reilu vuosi sitten (Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä warettamisesta), mutta asia jäi sikseen. Nyt TTVK toivoo lehdistötiedotteessaan samanlaista järjestelmää myös Suomeen:

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen uskoo, että Ranskan mallin tapainen ilmoitusmenettely toimisi Suomessakin: ”Malli on tuottanut positiivista tulosta nettipiratismin kitkemisessä Suomen ulkopuolella ja vastaavanlainen ilmoitusmenettely olisi tehokas keino puuttua laittomaan tiedostojenjakoon täälläkin. – – ”

Toivon todella, että tällainen TO-mafian märkä uni ei Suomessa koskaan toteudu, sillä siihen liittyy liuta ongelmia, joista osa on jo Ranskassa konkretisoitunut. Muutamia mainitakseni:

  1. Kuka valvoo ja tekee päätökset? Valvontaan ja toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittaisiin jokin riippumaton taho, sillä esim. TTVK:n ollessa nettipoliisin kengissä se arvatenkin vetäisi kotiinpäin. Toisaalta tuskin poliisilta löytyy resursseja kyttäämiseen. En usko, että myöskään Internet-operaattorit innostuisivat valvomaan maksavia asiakkaitaan.

    Todennäköisintä on, että Suomeen perustettaisiin käytännössä kumileimasimena toimiva valtion virasto, johon oikeudenomistajat – käytännössä siis TO-mafia – kaataisivat enemmän tai vähemmän tuulesta temmattuja ilmoituksia eteenpäin lähetettäviksi.

  2. Syyllisen valitseminen: Yksinkertaisinta olisi kaikista rötöksistä syyttää liittymänhaltijaa, kuten Ranskassa. Tällöin liittymänhaltija olisi vastuussa kaikesta hänen liittymänsä kautta menevästä liikenteestä, ja hän olisi siis syyllinen myös esimerkiksi opiskelija-asunnon kämppiksen waretteluihin – eihän syyttömiä rangaista. Muut selvityskeinot vaatisivat sitten jo laitteiden takavarikointia, mikä tekisi prosessista liian raskaan.
  3. Internet-yhteyden katkaiseminen: Ranskan mallissa kolmas ”huti” tarkoittaa Internet-yhteyden katkaisemista 2-12 kuukaudeksi. Tänä aikana operaattori toki laskuttaa liittymänhaltijaa normaalisti. ”Syyllinen” ei myöskään saa tänä rangaistusaikana hankkia toista yhteyttä käyttöönsä.

    Internet on tänä päivänä lähes samanlaisessa asemassa kuin sähkö tai juokseva vesi, enkä pidä ihmisen pakkonetittömyyttä kovinkaan reiluna temppuna. Kun huomioon otetaan vielä se, että rangaistusta kärsimään laitetaan liittymänhaltija – joka saattaa siis olla täysin viaton, samalla kun varsinainen warettaja pääsee kuin koira veräjästä – on järjestely todella epäoikeudenmukainen.

  4. Yksityisyydensuoja: Jotta rangaistukset voidaan kohdistaa ”oikeaan” ihmiseen, pitää operaattorin antaa tietoja edelleen. Tässä on vaarana se, että yksityisiä tietoja esim. IP-osoitteeseen kytketyn liittymän haltijasta joutuu muidenkin kuin valvontaviranomaisen nähtäville ilman tuomioistuinta.
  5. Valittaminen ja todistustaakka: Ranskan mallissa sähköposti- tai kirjevaroituksesta ei voi valittaa, ja netin katkaisemisenkin osalta todistustaakka on rangaistuksen kohteella. Tämä taas on ilmeisessä ristiriidassa länsimaalaisen syyttömyysolettaman[WP] kanssa.

    Lisäksi läpimenneelläkään valituksella ei voi päästä eroon Internetistä bännäykseltään, vaan ainoastaan lyhentää rangaistuksen pituutta.

Uhkana olisi siis se, että viattomalta ihmiseltä kielletään Internetin käyttö jopa vuodeksi ilman oikeita perusteluja tai oikean tuomioistuimen käsittelyä, eikä hänelle tarjota edes mahdollisuutta taistella vastaan.

En ihmettele, että TTVK niin kovasti tällaisen ”ilmoitusmenettelyn” (kuten TTVK:n tiedotteessa Antti Kotilainen Hadopi-lakia kutsuu) haluaisi Suomeen rantautuvan – toisaalta en ihmettelisi vaikka kyseinen organisaatio vaatisi julkisia hirttotuomioita kaikille warettajiksi epäillyille. Toivon kuitenkin, etteivät maamme päättäjät lähde tähän sidontaleikkiin mukaan.

Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä waretuksesta

Posted on3 Comments

IT-viikko uutisoi tänään lakiehdotuksesta, jonka toteutuessa ISP:iden asiakkaille alkaisi ilmaantua tekijänoikeusjärjestöjen laatimia ja operaattoreiden välittämiä ilmoituksia tekijänoikeusrikkomuksista.

Lakiesitykseen kuuluu ensinnäkin se, että tuomioistuin voi määrätä operaattorit antamaan tietoja liittymänhaltijasta jo silloin, kun asiaa asetetaan vireille. Tästäkin muutoksesta voisin kirjoittaa postauksellisen, mutta en sitä tässä nyt tee, sillä hallituksen esitykseen kuuluu myös ”pehmeiden keinojen” käyttöönottamista koskeva esitys.

Jos laki tulee voimaan ehdotuksen mukaisena, ”Suomessa toimiva tekijänoikeuden yhteishallinnointijärjestö tai muu ammattimaista tekijänoikeuksien valvontaa harjoittava organisaatio” voisi toimittaa operaattorille tiedon, että tekijänoikeutta on rikottu IP:ssä 248.45.165.1241 18. marraskuuta 2011 klo 17.46. Tämän jälkeen operaattorilla olisi velvollisuus välittää tämä viesti liittymänhaltijalle. Lakiesityksessä mainitaan, että näitä ilmoituksia ei rekisteröitäisi millään tavalla, eikä tätä kautta tekijänoikeusjärjestölle tulisi tietoa liittymänhaltijasta. Tuomioistuimen päätöksellä tiedon voisi saada, kuten nykyäänkin.

Esitys ei tunnu vakuuttavan oikein ketään. ”Muun maailman” mukaan se loukkaa yksityisyyttä ja on epätehokas ja tekijänoikeusjärjestöjen mukaan se on liian tehoton, kun he eivät pääse näihin tietoihin käsiksi eikä kirjeen lähettämisen lisäksi mitään muita toimenpiteitä voida tehdä. Piraattipuolue käsittelee esitystä blogissaan seuraavasti:

Itse asiassa vaikuttaa siltä, että opetus- ja kulttuuriministeriö on pyrkinyt laatimaan mahdollisimman vesitetyn kompromissin. Jotain on ollut oikeudenhaltijoiden lobbausvoiman alla ”pakko tehdä”, mutta on suostuttu vaatimuksiin mahdollisimman vähäisesti. —

Jyrki Kasvi (vihr.) oli ainoa esityksestä puheenvuoron antanut. Hän ei puheenvuorossaan uskalla olla vastaan eikä puolesta, mutta kuitenkin sanoo:

Teleyrityksillä on nimittäin jo nyt jonossa tätä lainsäädäntöä odottamassa kymmeniä tuhansia tällaisia pyyntöjä. Kävin juuri tänään äsken tilaisuudessa, jossa sain kuulla luvun olevan arviolta 50 000 per teleyritys.

IT-viikko kertoo kuitenkin, että:

Lehmuskallion [Turvallisuuspäällikkö, TeliaSonera] ja Vainion [Johtava lakimies, Elisa] mukaan operaattoreilla ei ole minkäänlaista jonoa. Myös Suomen tekijänoikeusjärjestöt kiistävät listanneensa valmiita ilmoituspyyntöjä.

En sitten tiedä mihin uskoa. Joka tapauksessa tällainen ilmoitusmenettely ei tuo oikeastaan mitään lisäarvoa kenellekään, ja oikeastaan ainoa näennäinen hyöty – tekijänoikeusjärjestöjen näkökulmasta – on se, että joitakuita tällaisella menettelyllä saadaan peloteltua.

Jos (ja kun) lakiesitys menee läpi ja astuu voimaan 2011, näitä lappuja voitaneen olettaa saapuvan runsain mitoin milloin mistäkin syystä. Vaikkakin esityksen mukaan ISP:lle aiheutuvat kustannukset maksaa tekijänoikeusjärjestö, lienee heidän intressiensä mukaista saada kansalaiset peloteltua ruotuun, vaikka se jonkin euron per lähetetty kirje maksaisikin.

Mielestäni kirjeillä ei voiteta mitään, varsinkaan kun niihin ei sisälly mitään lisätietoja, kuten sitä, mistä teoksesta on kyse, tai sitä, miten teosta on jaettu – tällä halutaan turvata yksityisyyttä. Toisaalta se ei anna yhteisötilaajille mitään mahdollisuuksia kohdentaa sisäisesti ilmoituksia tietylle taholle. Esityksessa mainitaankin:

Myös vanhemmat saisivat tiedon, jos lapset tai nuoret jakavat suojattuja sisältöjä luvattomasti verkossa. Parhaassa tapauksessa ilmoitus voisi saada aikaan tietoverkoissa toimimisen pelisäännöistä tarpeellisen ajatustenvaihdon niiden kesken, jotka kyseistä liittymää käyttävät.

Halutaan siis laki, jonka tarkoitus on herättää perheen sisällä keskustelua? Mielestäni tällainen lakiteknisen kikkailun kautta vanhempien painostaminen lasten kasvattamiseen tiettyyn ajatusmaailmaan (”Piratismi on pahasta”) on vähintäänkin arveluttavaa.

Itseäni tällainen ongelma saattaa koskettaa sitten, kun itse kirjeen saan. Kuluttajaliittymääni käyttäen kehtaan nimittäin röyhkeästi tarjota erilaisia julkisia palveluita, kuten verkkosivuni. Jos saan kirjeen, jossa lukee ”Hyihyi, liittymästäsi waretetaan. T. TTVK”, en voi asialle oikeastaan mitään. Minulla ei ole resursseja – eikä kaikilta osin edes laillista oikeutta – valvoa kaikkea palvelinteni ja verkkolaitteistojeni kautta valuvaa liikennettä.

Jos kaikki tapahtuman tiedot jätetään kertomatta, ei itselleni jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin jättää tällaiset kirjeet tyystin huomioimatta ja heittää kirjeet kuorineen paperinkeräykseen. Mielestäni tällaisessa kukaan ei voita mitään.

Huolestuttavaa on myös se, että kun tällainen ”Lex Nokia 2” saatetaan lakikirjoihin, on oikeastaan vain ajan kysymys, milloin Lex Nokia 3:sta aletaan valmistella. Siihen voitaisiin sitten jo alkaa viritellä three-strikes -politiikkaa, jossa tuomioistuin voitaisiin kokonaan siirtää syrjään ja antaa tekijänoikeusjärjestöille vapaat kädet tehdä mitä ikinä tahtovat. Itse en tällaista toivo.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ottaa mielestäni varsin asiallisesti kantaa esityksen ongelmiin YLE:n maanantaisessa A-studiossa. Sen sijaan toiminnanjohtaja Antti Kotilainen TTVK:sta tekee itsestään lähinnä pellen samassa yhteydessä.

Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti toteaa blogipostauksen lopuksi:

Pidän todennäköisenä, ettei vihreistä aiota ylipäänsä äänestyttää lakia. Se olisi hallituspuolueelta liian huonoa käytöstä vaalien alla. Vasemmistoliitto varmaankin äänestyttää lain. Veikkaukseni lopputuloksesta: laki hyväksytään äänin 130-20 (50 poissa). Kansalaisaktivismilla ei enää tässä vaiheessa ehditä lakiin vaikuttaa, mutta onhan sitä symboliikan vuoksi kannattavaa tehdä varsinkin näin vaalien alla. Ehkä mielenosoitus?

Valitettavan totta. Mediakin kiinnostui (sen vähän mitä nyt ylipäänsä kiinnostui) aiheesta aivan liian myöhään. Onneksi kevään eduskuntavaalit lähestyvät päivä päivältä. Kai tiiätte ketä äänestetään!

Päivitys 25.11.2010: Korjattu kirjoitusvirhe, kts. kommentit.
1) Jos mietit kenelle tuo IP kuuluu: ei kenellekään. Se on IANA:n tulevaisuuden laajennuksille varatussa blokissa.