WLAN-ylläpitäjä sittenkin vastuussa waretuksesta?

Ho­vi­oi­keu­den mie­les­tä ei ole mah­dol­lis­ta, et­tä jo­ku wa­ret­tai­si toi­sen avoi­mes­sa WLAN:is­sa liit­ty­män­omis­ta­jan etu­ni­meä muis­tut­ta­val­la ni­mi­mer­kil­lä. Täs­tä hy­väs­tä kuo­pio­lais­mies tuo­mit­tiin mak­sa­maan yli 10 000 €.

Kuva: Squallwc: Wifi Router. CC By-NC-ND 2.0

Kirjoitin toukokuussa käräjäoikeuden päätöksestä, jossa todettiin, ettei WLAN-verkon ylläpitäjä ole vastuussa verkon käyttäjän waretuksesta. Nyt hovioikeus on vastaavanlaisessa tapauksessa päätynyt päinvastaiseen. Tietoviikko uutisoi tänään aiheesta.

Kuopiolaismies tuomittiin maksamaan tekijänoikeushyvityksiä, oikeudenkäynti- ynnä muita kuluja kaikkiaan yli 10 000 euroa, sillä oikeus ei pitänyt uskottavana, että joku voisi jakaa DC++-verkossa musiikkia käyttäen miehen salaamatonta WLAN-yhteyttään ja hänen etunimeään muistuttavaa nimimerkkiä.

Vaikkakaan minulla ei ole asiasta ensi käden tietoa, vaan perustan kirjoitukseni Tietoviikon uutiseen, pidän kummallisena sitä, että miehen kertomusta ei pidetty uskottavana:

Itä-Suomen hovioikeus katsoi, että tuomitun kertomus lähiverkon
hyväksikäytöstä on hypoteettinen tapahtumainkulku, jonka tueksi ei ollut
esitetty mitään konkreettista näyttöä. Tämän lisäksi oikeus kiinnitti
erityistä huomiota sen epätodennäköisyyteen, että joku muu käyttäisi toisen
nettiyhteyttä nimimerkillä, joka olisi juuri hänen luvattomasti käyttämänsä
nettiliittymän haltijan etunimeen sopiva.

Käsittääkseni länsimaiseen oikeuskulttuuriin kuuluu syyttömyysolettama, ja tällainen ”sun pitää todistaa se” -logiikka ei siihen oikein istu. Hieman uskomattomaltahan miehen kertomus vaikuttaa, muttei mitenkään mahdottomalta.

Ensinnäkin suojaamattoman WLAN-yhteyden käyttö on helppoa ja laillista. Siksi en pitäisi mitenkään eriskummallisena, että joku haluaisi warettamisensa tehdä naapurin verkkoa lainaamalla – onhan kiinnijääminen huomattavasti epätodennäköisempää.

Oikeus ei myöskään pitänyt mitenkään todennäköisenä, että joku voisi valita sattumalta miehen etunimeä muistuttavan nimimerkin. Itse pidän tuollaista yhteensattumaa jopa melko todennäköisenä – riippuen tosin miehen etunimestä ja etunimen ja nimimerkin poikkeavuuden määrästä. Neljän-viiden kirjaimen etunimestä muutaman kirjaimen vaihtamalla kun saadaan melko monta erilaista nimimerkkiä, joihin osua. Ja onhan toki mahdollista, että tämä todellinen warettaja olisi tarkoituksella käyttänyt miehen nimen kaltaista nimimerkkiä peitelläkseen omia jälkiään ja/tai lavastaakseen miehen syylliseksi.

Uskonko sitten itse miehen olevan warettaja? Näillä tiedoilla se vaikuttaa kyllä varsin todennäköiseltä, mutten kyllä lähtisi mätkäisemään miestä kymppitonnin laskulla, varsinkin kun vaikuttaa siltä, että miestä ilmeisestikin pidetään syyllisenä ainoastaan sen takia että:

  1. Hänen liittymälleen oli assosioitu IP, jota kautta jaettuihin tiedostoihin pääsi käsiksi, ja että
  2. DC++-käyttäjällä oli miehen etunimeä muistuttava nimimerkki.

Eri asia olisi, jos esimerkiksi miehen koneelta olisi näitä jaossa olevia tiedostoja löytynyt. Nyt tarina ei kerro, että näin olisi ollut, joten lienee turvallista olettaa, että mitään tuontasoista todistusaineistoa ei yksinkertaisesti ole.

On ehkä jollain sairaalla tavalla huvittavaakin, miten kerta toisensa jälkeen tekijänoikeusmafia toimii naruistavetelijän roolissa, ja oikeusistuimet toimittavat käytännössä kumileimasimen virkaa. Sen sijaan tätä kuopiolaismiestä kymmenen tuhannen euron velat – kasvavine korkoineen – tuskin naurattavat.

WLAN-verkon ylläpitäjä ei vastuussa waretuksesta

Avoi­mia WLAN-verk­koja voi Suo­mes­sa­kin pyö­rit­tää il­man pel­koa sa­tun­nai­sen wa­ret­ta­jan te­ko­jen mak­su­mie­hek­si jou­tu­mi­ses­ta, ai­na­kin tois­tai­sek­si.
Kuva: Squallwc: Wifi Router.
CC By-NC-ND 2.0

Avointen WLAN-verkkojen käyttäminen ilman erillistä lupaa on ollut laillista jo jonkin aikaa, ja eilen kysymys siitä, kuka on avoimessa WLAN-verkossa vastuussa laittomuuksista, sai ainakin tilapäisesti lisää selvyyttä.

Käräjäoikeus näet katsoi, ettei laittomasta kopioinnista voi viedä hirteen sitä, joka pitää warettajan käyttämää avointa WLAN-verkkoa pystyssä. Tapauksen kantajana oli luonnollisesti TO-mafian ykkösnyrkki TTVK, ja vastaajana Turre Legalin avustamana ihan tavallinen yksityishenkilö. Turre Legal kiteyttää hyvin päätöksen tärkeyden blogissaan:

Toppista tapauksessa avustanut Turre Legalin Ville Oksanen toteaa: ”Tällä päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia suomalaisen
tietoyhteiskunnan avoimuuden kannalta. Tämän päätöksen jälkeen avoimen
WLAN-yhteyden tarjoaminen on edelleenkin mahdollista. Päinvastainen
tuomio olisi tarkoittanut, että avoimen yhteyden tarjoaminen olisi
muuttunut oikeudellisesti mahdottomaksi.”

Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä oli vasta käräjäoikeuden tuomio, ja voisin kuvitella, että TTVK:lla intoa riittää päätöksestä valittaa hovioikeuteen. Ehkä hyvä niin, sillä mitä korkeammalta oikeusasteelta tällainen päätös saadaan, sitä vahvempi signaali se on TTVK:lle ja kumppaneille, että ihan summamutikassa ei voi tällaisia ”raha-anomuksia” heitellä. Käräjäoikeuden päätöksestä nimittäin huokuu, ettei se kovin vaikea ollut:

Johtopäätöksinään näytöstä käräjäoikeus toteaa, että täysin mahdollista on, että musiikkia on jakanut joku muukin kuin T. Kantajat eivät ole edes yrittäneet esittää aihetodistelua, jolla olisi pyritty näyttämään, että juuri T:n koneelta on jaettu musiikkikappaleita. Asiassa on siis jäänyt näyttämättä, että T on ollut musiikkikappaleita verkkoon jakanut henkilö.

Pääpointtina asiassa olikin se, onko WLAN-verkon tarjoaja vastuussa siitä, mitä verkon käyttäjät sillä tekevät, ja ratkaisu oli selvä: ei tietenkään:

Varsin perusteltua on lähteä siitä, että tietoyhteiskunnan palveluiden
tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä suoraan ja  tekijänoikeuslain 2 §:n 3
momentin 1 kohdan esitöistä ilmenevä periaate siitä,  että tiedon
sisällöstä vastaa se, joka tiedon on tuottanut, koskee myös tilannetta,
jossa verkkoon on siirretty tietoa yksityishenkilön WLAN-reititintä
hyödyntämällä.

Kun keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tietojen siirrossa on se,
että tiedosta vastaa sen lähettäjä, ei ole perusteita tulkita
tekijänoikeuslain 57 § 1 momenttia niin laajasti, että
WLAN-reitittimensä suojaamatta jättänyttä T:sta on pidettävä musiikkiteosten käyttäjänä.

Kuten todettu, äärimmäisen tärkeä ratkaisu ollakseen käräjäoikeudelta kotoisin. Jos se olisi ollut päinvastainen, olisi se ollut samalla myös kuolinisku kaikille avoimille WLAN-verkoille Suomessa. Kun asiaa ajattelee hieman abstraktimmin, voisi kuvitella, että samanlainen vastuukysymys elää vaikkapa TOR-verkon noodin pyörittämisessä yhtä lailla, ja myös tällaisten ”palveluntarjoajien” kannalta on hyvä, että asiaan ollaan edes tilapäisesti saatu jonkinlaista selvyyttä ja rotiakin.

Yllättäen1 TTVK ei itse tiedotetta tapauksesta julkaissut, vaikka päinvastaisessa tilanteessa räyhähenkinen lehdistötiedote olisi ollut selviö. Tällaisen anti-antipiraatin näkökulmasta TTVK sai siis myös sopivan näpäytyksen.

1) Ei oikeasti yllättänyt juurikaan.

Miksi suojaamattoman WLAN:in käyttö pitäisi sallia

Oikeuden päätöksen mukaan on laitonta käyttää ”naapurin wlania” eli suojaamatonta langatonta verkkoa, joka sattuu kuulumaan omalle käyttöalueelle. Ymmärrän, että suojatun WLAN:in käyttö ilman lupaa pitäisi kieltää, mutta suojaamattoman yhteyden käytön kieltäminen ei vain omaan maalaisjärkeeni mahdu. Kerronpa vertauskuvallisesti, mitä tapahtuu.

A. Suojattu WLAN:

  1. Aapeli ei pääse Bertan pihaan, sillä portti on lukossa. Toki portin yli pääsisi, mutta se ei olisi hirveän laillista toimintaa enää. (Salattu yhteys)

B. Suojaamaton WLAN:

  1. Aapeli menee Bertan pihan – jota tässä yhteydessä siis ei ole aidattu – kautta Bertan talon ovelle (aloittaa yhdistämisen WLAN-verkkoon) ja koputtaa (lähettää DHCP-kyselyn).
  2. Bertta vastaa ”Sisään” (vastaa DHCP-kyselyyn verkon tiedoilla).
  3. Aapeli avaa oven ja menee sisään (ottaa verkon asetukset käyttöön).
  4. Keijo Keskusrikospoliisi tulee ja pidättää Aapelin sanoin ”Sinun olisi pitänyt tietää, että Bertta vastaa koputuksiin aina ’Sisään’, vaikka ei vieraita haluaisikaan. Tästä tuli nyt POLIISIASIA!”
  5. Aapeli istuu seuraavat 20 vuotta vankilassa miettimässä ”Mikä hel*etti tässä yhteiskunnassa on vikana?”.

Vähän yli 3 sekuntia

Meni hieman kauemmin kuin Elisan mainoksessa, mutta nyt tämä näyttäisi toimivan. Syynä tuohon toimimattomuuteen oli Vistan omituinen logiikka, jonka takia jo pelkkä mahdollisuus WLAN-yhteyteen riittää estämään mobiililaajakaistan toiminnan.

Eli mitä tein:
1. Katkaisin yhteyden WLAN-tukiasemaan
2. Poistin WLAN-lisäkortin koneesta
3. Suljin mokkulan hallintasoftan ja irrotin mokkulan
4. Löin mokkulan takaisin koneeseen
5. Käynnistin ohjelman ja nyt toimii.

Luultavasti voisin nyt laittaa tuon WLAN-PCMCIA-kortin takaisin kiinni ilman että tämä yhteys katkeaa, mutta en jaksa ottaa sitä riskiä että homma räjähtää taas vaihteeksi.

Sitten muutama sananen tästä nopeudesta. Windows kertoo verkon nopeudeksi 236 kbsp, eli EDGE:llä mennään jopa näin syrjässä (6 km keskustaan). Mutta mikä nopeus todella on? Testataan speedtest.net:n testillä: 49 kbit/s alas ja 20 kbit/s ylös. Eli ei tuolla vielä kuuhun totisesti mennä. Ping oli 421 millisekuntia. Mutta toimiipahan sentään. Kokeilin myös ladata palvelimeltani tiedostoja, ja kyllä: nopeus heiluu siinä 4-7 kt/s:n paikkeilla.

3G-verkon testaus jäänee torstaille, kun saan sen EEE:n ja pääsen kokeilemaan, kuinka mobiili tämä laajakaista todella on.