Avainsana: yksityisyys

Mennyttä ja tulevaa, osa 2012

Posted on1 Comment

Jou­lu on taas, jo­ten on ai­ka ve­tää hen­keä ja käy­dä vä­hän lä­pi ku­lu­nut­ta vuot­ta. Pal­jon on sat­tu­nut ja ta­pah­tu­nut.
Kuva: Openclipart

Taas on yksi vuosi käymässä vähiin, ja parilta edellisvuodelta tuttuun tapaan vedän hiukan vuotta yhteen. Tänäkin vuonna on paljon kirjoittamisen arvoista tapahtunut, mutta vain murto-osaan niistä olen ottanut blogissani kantaa: tämä on vuoden 62. kirjoitus. Lyhyempiä mietteitäni ja linkkivinkkejä olen tänä vuonna alkanut julkaista myös Twitter- ja Facebook-tileiltäni.

Vuosi sitten ennustin kirjoittavani tänä vuonna…

— siitä, miten Raspberry Pi -tietokone mullistaa elämiä, miten meillä ja
maailmalla rajoitetaan sananvapautta erilaisin tekopyhin keinoin ja
miten suuryritykset käyttävät asemaansa väärin. Mahtuneepa vuoteen
todennäköisesti muitakin uutiskommentteja, arvosteluja ja kertomuksia
elävästä elämästä.

On selvää, että Raspberry Pi on blogissani vuoden hehkutetuin laite: kirjoitin siitä tänä vuonna 19 artikkelia, eikä siinä − aika mullistava vehjehän se on. Nykyään haluaisin kovasti päästä kokeilemaan Nintendon uutta Wii U -konsolia, mutta EU- ja Suomi-veroineen1 se on sen verran tyyris vehje, että pukinkontista sitä ei löydy.

Tekijänoikeusmafian toiminta on tänäkin vuonna herättänyt minussa (kuten myös maailmalla) suuria, lähinnä negatiivisia, tunteita. Vuoden alkupuoliskolla operaattorit, Elisa etunenässä, aloittivat asiakkaidensa The Pirate Bay -sivustolle pääsyn estämisen. Tutkin asiaa, ja kirjoitin estojen kiertämiseen ohjeen sekä päivityksen siihen. Nyt kerään lukijakyselyllä muiden kokemuksia estosta, ja entistä parempaa ohjetta sopii odottaa julkaistavaksi helmikuun aikana.

Eniten TTVK:n ja kumppanien toiminnassa suuren yleisön huomiota herätti marraskuinen Chisugate, jossa pikkutyttö latasi tietokoneelleen vahingossa Chisun CD:n torrent-ohjelmalla, ja vajaata vuotta myöhemmin poliisit tulivat hakemaan tytön läppärin. Tapaus herätti paljon kaipaamaani julkista keskustelua nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön ja sen valvonnan järkevyydestä, mutta valitettavasti keskustelu käytännössä kuivui kasaan tytön isän ja TTVK:n tehtyä sovinnon 300 euron hintaan.

Maailman tapahtumien kommentoinnin lisäksi kirjoitin muutaman ohjeen: muun muassa vaiheet rikkinäisen Ubuntun tiedostojen kopiointiin ja uudelleenasennukseen, lunttilapun Linux-päätteeseen ja ohjeen nyttemmin korjatulta Java-haavoittuvuudelta suojautumiseen.

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä

Kulunut vuosi on ollut minulle henkilökohtaisestikin varsin mielenkiintoinen: aloitin syksyllä tietojärjestelmätieteen opiskelun Jyväskylän yliopistossa, ja tekemistä ainakin on riittänyt.

Vuosi sitten kirjoitin tyytymättömyydestäni Ubuntua hallinnoivan Canonicalin tapaan kehittää jakelua, ja väläytin silloin Debiania tulevaisuuden jakeluvalinnakseni. Tänä vuonna Debian on ollut se jakelu, jota kavereille suositellaan. Lisäksi se on ensisijainen käyttöjärjestelmä niin työpöytäkoneessani (Fukushimassa) kuin miniläppärissäni (Eee:ssä). Molemmissa käytössä on vakaa squeeze-versio, ja tyytyväinen voin sanoa olevani.

Kurkistetaanpa kristallipalloon

Koska maailmanloppu jäi tulematta, kirjoitteluni jatkuu myös ensi vuonna. Tällä hetkellä vuosi 2013 vaikuttaa aika normaalilta IT-näkökulmasta. Jos suinkin saan jostain tarpeeksi kultaa kerättyä (ja hintojen laskettua järkevälle tasolle), koitan hankkia Wii U -konsolin itseäni viihdyttämään. Toinen ensi vuoden kiinnostuksen kohde pelaamisen suhteen on, miten Valve lähtee Linux-Steamiaan oikein pyörittämään.

Toivon todella, että tulevana vuonna suomalaiset Internet-operaattorit vihdoin tajuavat, että IPv4 ja IPv6 -osoitteet eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Toisaalta pelkään, että ISP:t haluavat väkisin pitää kiinni perinteistään, ja antavat joka liittymälle korkeintaan viisi IPv6-osoitetta − valtavasta poolista satunnaisesti valittuja tietenkin. Mitään kokonaisia (tai varsinkaan staattisia) /64-aliverkkoja on turha toivoa ainakaan ilman lisämaksuja.

Mutta miten käy TPB-sensuurin? Vahva veikkaukseni on, että estoa jatketaan loputtomasti, mutta sen teho ennen pitkää heikkenee (näin on jo alkanut käydä). Todennäköistä on, että TO-mafia alkaa vaatia samanlaisia estoja myös moniin muihinkin palveluihin, jotka tuomioistuin luonnollisesti määrää tarkemmin tutkimatta.

Blogissani muutosten vuosi

Vakituisten lukijoideni silmiin eniten pistänyt muutos lienee se, kun kesäkuussa päätin hankkia blogilleni oman .fi -verkko-osoitteen. Hämmästyin suunnattomasti, kun itq.fi-osoite ei ollut kenellekään kelvannut, joten varasin sen. Uuden osoitteen myötä blogi vaihtoi nimensä Linux&IT:stä lyhyempään itQ:un (lausutaan itgu). Samalla loin lähinnä omaa tviittailuani varten blogipostausten osoitteet lyhentävän s.itq.fi -linkinlyhennyspalvelun.

Nimenmuutos on kuitenkin pientä siihen verrattuna, millaisen vastaanoton blogini tänä vuonna on saanut: kun vuosi sitten kirjoitin, että blogiani oli luettu koko sen olemassaoloaikana (silloin vajaa 4 vuotta) 5800 kertaa, on luku kirjoitushetkellä käsittämättömät yli 26 000! Pelkästään tänä vuonna blogiini on siis tultu nelisen kertaa useammin kuin neljän edellisvuoden aikana yhteensä. Kiitos siitä.

Myönnettävä on, että lukukerrat painottuvat kovasti tietyille, tänä vuonna julkaisemilleni, artikkeleille. Alla nykyinen kaikkien aikojen top-5 (sulkeissa käyntimäärä koko olemassaoloajalta):

  1. TPB myös Soneran ja DNA:n estolistoille, kostoksi kierto-ohjeita (2500)
  2. TPB-esto: millainen se on ja miten se kierretään (1700)
  3. Jäitkö ilman Raspia? Toimi näin (1700)
  4. Raspberry Pi hyppysissä (900)
  5. Vattenfall soitti (500)

Kesäkuussa ryhdyin myös käyttämään Googlen Analytics -palvelua. Palvelu tarjoaa jossain määrin tarkempia tietoja sivustoni kävijöistä2, mutta syy käyttöönotolle oli Blogger-alustan tilastojen aikaikkunan kehnot vaihtoehdot. Toki palvelu tarjoaa myös hiukan uusia (ja vanhoja) tilastotietoja, joista muutamia tässä (kesäkuun alusta saakka):

  • Blogiani luettiin eniten Helsingissä (29 % käynneistä). Toisena Tampere (9 %), ja kolmantena Oulu (6 %).
  • Valtaosa (85 %) kävijöistä tuli blogiini ensimmäistä kertaa, mutta ihan kunnioitettava osa lukijoistani oli siis käynyt ennenkin.
  • Suosituin selain oli Firefox (40 %), ja heti kannoilla Chrome (33 %). Kolmantena olevalla IE:llä on valitettavasti jopa 11 % osuus.
  • Windows oli suosituin käyttöjärjestelmä (76 %). Linuxilla oli 9 %, ja OSX:llä 7 % osuus.
  • Mobiililaitteita (puhelimia ja tabletteja) käytti 8 % lukijoista. Tuosta kakusta Androidilla on 50 % osuus, IOS:llä 44 prosenttia. Windows Phone ja Symbian jakoivat loput mobiilikäyttäjät.
  • Hakukoneiden kautta palveluun saapui 81 % kävijöistä. Näistä Googlea käytti 99 %.

Lopuksi

Tietotekniikka on kiinteä osa nykyaikaista elämää, ja tänäkin jouluna monet varmasti löytävät kuusen alta kovan paketin, jonka sisällä on jonkinsorttinen elektroninen vempain: tabletti, kännykkä, pelikonsoli, Bluray-soitin tai muuta vastaavaa. Ja mukavaahan uusilla vempeleillä leikkiminen on.

Myös meillä Suomessa on kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, jotka viettävät jouluaan olosuhteiden pakosta ilman kuusta, minkäänlaisista lahjoista puhumattakaan. Näin joulun aikaan − ja toki muulloinkin − kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, onko joulun idea se, että annetaan ja vastaanotetaan kalliita lahjoja, vai jokin muu. Johtopäätökset jääkööt jokaisen omaan harkintaan.

Nauttikoon kukin kuitenkin joulusta3 ja myös alkavasta vuodesta. Ensi vuonna itQ jatkuu. YouTuben Rewind 2012 -videon kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän vuoden osalta:

Sisältöä ei voida näyttää, sillä evästeet eivät ole käytössä.

—
1) Ihan oikeasti: jos Wikipedian mukaan Wii U:n Premium-mallin suositusmyyntihinta Jenkeissä on 349,99 dollaria (263,60 EUR), niin miten ihmeessä Euro-hinta on 349,99 euroa (464,70 USD)? Ja koska Suomen on oltava tässäkin maailman kallein maa[lähde?], myyvät täkäläiset puljut konsolia kohtuulliseen 400 euron hintaan.
2) Ei mitään sellaista, mistä yksittäinen käyttäjä voitaisiin tunnistaa, vaan ihan tilastotietoja.
3) Jos joulu (eli talvijuhla) todella aiheuttaa ongelmia, kannattaa pipoa ruuvata pykälä löysemmälle.

Näin potilastietoja ei pidä käsitellä

Posted onLeave a comment

In­hi­mil­li­sen ereh­dyk­sen ta­kia kym­me­nen ke­ra­va­lai­sen po­ti­las­tie­dot pää­tyi­vät tie­do­tus­vä­li­neil­le. En sal­li­si tuol­lai­sen ole­van mah­dol­lis­ta edes va­hin­gos­sa. Ku­van val­ko­tak­ki ei lii­ty käm­miin.
Kuva: World Bank Photo Col­lec­tion: DK-RU003 World Bank. c bnd 2.0. Ku­vaa on pa­ran­nel­tu.

Iltalehti.fi uutisoi tänään Keravan terveyskeskuksen lähettäneen vahingossa kymmenen ihmisen potilastietoja tiedotusvälineille:

Terveydenhuollon johtajan Minna Heleniuksen mukaan kyse oli inhimillisestä erehdyksestä. Sähköpostin osoitekenttään oli tullut vääriä jakeluryhmiä.

— Potilastiedot
käsitellään potilastietojärjestelmässä. Sähköpostilla potilastietoja ei
yleensä lähetetä, mutta tässä tilanteessa mukana on toinen hoitava
yksikkö, joka ei käytä samaa potilastietojärjestelmää.

Ensimmäinen ajatukseni oli ”Miten tämä edes on mahdollista?!”. Lähdetäänpä siis käymään tapahtumankulkua siten kuin minä, näiden tietojen valossa, arvelen asian tapahtuneen1.

  1. Lääkärillä2 on potilastietoja, jotka pitäisi lähettää hoitopaikkaan B.
  2. Lääkäri toteaa, ettei B:ssä ole käytössä samaa järjestelmää, ja päätyy maalaisjärjellään keksimäänsä ensimmäiseen ratkaisuun: tietojen lähettämiseen sähköpostitse.
  3. Lääkäri lataa potilastietojärjestelmästä potilastiedot työasemalleen.
  4. Lääkäri kirjoittaa sähköpostin, johon laittaa liitteeksi lataamansa potilastiedot.
  5. Lääkäri kirjoittaa sähköpostiosoitekenttään ensimmäisen kirjaimen osoitteesta kohde@hoitopaikka.example, mutta virhepainalluksen seurauksena sähköpostiohjelma valitseekin tarjoamistaan täydennysvaihtoehdoista osoitteen kaikki-tiedotusvalineet@lists.kerava.fi . Hän klikkaa Lähetä-painiketta ennen kuin tajuaa virhettään.
  6. Viesti lähtee, ja uutistoimituksissa hihitellään.
  7. ”Voi vittu”, huokaa lääkäri.

Mikä sitten meni pieleen? Rehellisesti sanottuna aivan kaikki.

Potilastietoihin ja sähköpostiin pääsee samalta tietokoneelta. On ymmärrettävää, että yksinkertaisuuden vuoksi kaikilla työasemilla on asennettuna samat ohjelmistot. Kuitenkin tällainen konfiguraatio helpottaa monenlaisten ”inhimillisten virheiden” tekemistä – tietoturvaongelmista puhumattakaan. Pitäisinkin järkevimpänä pitää työasemat, joilla arkaluonteisia tietoja käsitellään, mahdollisimman lukittuina, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että lääkärillä olisi kaksi tietokonetta työpöydällään.

Lääkäri ylipäätään ajatteli lähettää potilastietoja sähköpostitse. IT-alan ammattilaiset tietävät hyvin, että sähköposti viestikanavana on varsin turvaton: viestejä pystyy yleensä lukemaan lähettäjän ja vastaanottajan lisäksi myös jokainen ”kaapelin välissä” oleva. Keravan kaupungin tietohallinnon tulisikin teknisten rajoitteiden ja ennen kaikkea koulutusten kautta tehdä henkilöstölle selväksi, että sähköposti on yleensä huono idea salassapidettävien tietojen lähettämiseksi.

Potilastietoja ei ollut (oletettavasti) salattu mitenkään. Kuka tahansa näistä vääristä vastaanottajista siis pystyy lukemaan lähetettyjen tiedostojen sisällön. Pitäisi olla itsestäänselvää, että siirrettiinpä potilastietoja miten tahansa – vaikka fyysisestikin – tulee niiden olla aina vahvasti salattuja. Täydellisessä maailmassa potilastietojärjestelmissä vietävien tietojen salaus on vakiotoiminto, mutta tarjoamalla sairaanhoitohenkilökunnalle tarpeeksi koulutusta ja kunnolliset työvälineet salaamiseen päästään jo pitkälle.

Huomaamattomalla toimintavirheellä on mahdollista lähettää sähköpostia huomattavan väärään osoitteeseen. En ole varma, miten lääkäri onnistui lähettämään viestin näinkin väärin – Iltalehden uutinen puhuu nimenomaan monikossa tiedotusvälineistä, joten oletettavasti viesti on lähtenyt useaankin paikkaan. Mieleen tulee lähinnä jokin valmis postituslista, joka jakelee kaupungin mediatiedotteet pitkin-poikin. Jos asia on näin, on selvää, että listan oikeuksissa on pahasti korjattavaa.

* * *

Kokonaisuutena puhutaan tilanteesta, jota ei olisi koskaan pitänyt päästä tapahtumaan. Vaikka tämä lääkäri tekikin kämmin, josta hän saa kuulla noin seuraavat tuhat vuotta3, pitäisin pääsyyllisenä Keravan kaupungin tietohallintoa ja sen selvästi puutteellisia käytäntöjä. Tällainen vahinko laittaa miettimään, miten leväperäisesti Kerava – ja mahdollisesti muutkin Suomen kunnat – potilastietojaan käsittelevät.

—
1) Puhtaasti spekulatiivinen tapahtumainkulku, en ole saanut Iltalehden uutista kummempaa informaatiota asiasta.
2) Käytän läpi tämän kirjoituksen viestin lähettäneestä henkilöstä nimitystä lääkäri. En ole varma, minkätittelinen henkilö asialla oli, mutta mielikuvissani kyseessä oli nimenomaan lääkäri.
3) Joo. Tuhat vuotta – kirjaimellisesti.

Uusia tietomurtoja suomalaisille sivustoille – oletko listalla?

Posted onLeave a comment

Setan ja Over­drive.fi:n käyt­tä­jä­tie­to­kan­nat pyö­ri­vät ne­tis­sä. Voit tar­kis­taa pal­ve­lu­ni avul­la, ovat­ko tie­to­si jul­kais­tuil­la lis­toil­la.

Kuva: Davide Restivo: A Modern Hacker #1
CC-By-SA 2.0

Setan keskustelupalstan ja Overdrive.fi-sivuston käyttäjätietokannat on murrettu, ja ne on julkaistu Internetissä. Yhteensä puhutaan reilusta 45 000 käyttäjätunnuksesta. Molemmissa tapauksissa listat sisältävät käyttäjätunnuksen, salasanan tiivisteen ja sähköpostiosoitteen. Ainakin Overdrive.fi:n osalta vaikuttaa siltä, että salasanoja ei ollut suolattu, sillä eräällä listalla reilusti yli puolet palvelun tunnusten salasanoista oli saatu laskettua auki.

Viimeksi suomalaispalvelujen vuodettuja tunnuksia julkaistiin Internetissä viime vuoden lopulla, jolloin perustin palvelun, jossa voi tarkistaa, löytyykö omia tietoja julkaistuilta listoilta. Nyt palvelu toimii myös Seta- ja Overdrive-vuotojen osalta.

Itse palvelu ei kerää mitään käyttäjätietoja, eikä sellaisia järjestelmässä ole, vaan palvelu muuntaa sille annetut arvot SHA512-tiivisteiksi ja vertaa tiivisteitä vuodettujen listojen pohjalta tehtyihin tiivisteisiin. Tarkemmin käytetty tekniikka kuvataan itse palvelussa.

Jos olet rekisteröitynyt Setan tai Overdrive.fi:n palveluihin, on tietosi ehkä vaarantuneet. Ja vaikket olisi kyseisiä verkkopalveluita käyttänyt, suosittelen kuitenkin lämpimästi syöttämään käyttäjätunnuksen, salasanan ja sähköpostiosoitteen palvelun läpi siltä varalta, että tunnuksesi oli jollain aiemmin julkaistulla listalla.

Sertifikaatti palveluun on itseallekirjoitettu, ja sen MD5-tunniste on 47:cf:52:5f:ac:1f:79:30:0d:81:32:74:95:2d:af:2a .

Siirry palveluun »

Facebookin oman sp-osoitteen tyrkytys on huono idea

Posted onLeave a comment

Face­book-säh­kö­pos­ti il­maan­tui var­kain pro­fii­li­si­vuil­le, ja muut osoit­teet ka­to­si­vat. En Tyk­kää [Peukku], vaik­ka muu­tos on­kin help­po ku­mo­ta.
Kuva: Openclipart

Facebook päätti yllättäen, että on kaikkien edun mukaista, että profiilisivuilla näytetään sähköpostiosoitteena ainoastaan palvelun oma @facebook.com -osoite. Muutos tehtiin matalalla profiililla, ja itse havahduin tilanteeseen lukemalla asiasta Iltalehti.fi:stä.

En usko, että suurtakaan vahinkoa useimmille ihmisille tapahtuisi, vaikka Facebook-palvelussa näytettäisiinkin vain Facebook-sähköposti – joillekin muutos on jopa parannus. Tässä muutoksessa – varsinkin kun se tehdään käyttäjiltä salaa – liittyy kuitenkin muutama epämukava seikka.

Kerron kirjoitukseni lopussa, miten Facebook-sähköpostiosoitteen voi piilottaa muutamalla klikkauksella. Sitä ennen avaan kuitenkin hieman, miksi itseäni muutos haittaa.

Nykyään, kun Facebookia käyttävät käytännössä kaikki, on siinä esiintyvistä tiedoista muodostunut eräänlainen Internet-käyntikortti. Kuten fyysisessäkin käyntikortissa, myös tässä on tärkeää, että tiedot ovat oikeat ja relevantit. Siksi en haluakaan, että ainoana sähköpostiosoitteenani pidetään Facebookin tarjoamaa palvelua, koska kuitenkin sähköpostiviestintäni tapahtuu toisilla osoitteilla. Samasta syystä en myöskään haluaisi, että Facebookissa puhelinnumerokseni tai postiosoitteekseni vaihtuisi jokin muu kuin se, jota oikeasti käytän.

Facebook-sähköpostiosoite on kylläkin kiva ekstra, samaan tapaan kuin Facebook-keskustelujen XMPP-yhteensopivuus. On kuitenkin oman palvelunsa yliarviointia väittää, että en tarvitsisi mitään muuta sähköpostia kuin Facebookin tarjoaman. Olisin mukisematta voinut hyväksyä sen, että osoite olisi lisätty nykyisten osoitteiden perään, mutta muiden osoitteiden piilottaminen tyrkyttääkseen omaa palveluaan on aika ilkeä veto.

Myöskään en ole erityisen vakuuttunut siitä, että Facebook-sähköpostiin lähetetyt viestit säilyisivät luottamuksellisina – sosiaalinen profilointi kuitenkin kuuluu olennaisena osana Facebookin bisnekseen. Varsinaisessa sähköpostissani käytän PGP-allekirjoitusta ja -salausta, mutta Facebookin palvelussa se ei ole mahdollista.

Loppujen lopuksi Facebook ampui itseään omaan jalkaan: jos Facebook-osoite oltaisiin lisätty muiden sähköpostiosoitteiden jatkoksi ja asiasta tiedotettu kunnolla, olisi muutos ollut helpompi niellä. Nyt se sai paljon negatiivista huomiota osakseen, ja monet piilottavat koko @facebook.com-osoitteen joko protestiksi, ”koska netti sanoi että tee niin” tai pitääkseen tuon Facebook-profiilin muotoisen sähköisen käyntikorttinsa tiedot oikeina. Kun Facebookin tarkoituksena tässä oli luultavastikin oman palvelun osuuden kasvattaminen kilpailijoiden (Googlen, Microsoftin ym.) kustannuksella, voidaan sanoa epäonnistumisen olleen paha – ellei jopa kohtalokas – isku Facebookin sähköpostinvaltausyritykselle.

Joojooeikiinnosta, miten saan @facebook.com -sähköpostin piilotettua?

Kannattaa ensin miettiä, haluaisiko sittenkin käyttää Facebookin sähköpostipalvelua – osoitteeseen lähetetyt viestit kerätään siististi muiden viestien ja keskustelujen kanssa samaan. Voikin olla järkevää vain tuoda muut sähköpostiosoitteet uudelleen näkyviin. Molemmin päin prosessi on samankaltainen.

En itse ole edelleenkään siirtynyt käyttämään Aikajanaa, joten oheisen ohjeen kuvat ovat ”klassisen” Facebook-profiilisivun mukaiset.

  1. En­sin oman pro­fii­lin Tie­dot au­ki…
    Kuva: Kuva­kaap­paus Face­bookista

    Siirry Facebookissa omalle profiilisivullesi. Siirry profiilin kohtaan Tiedot. Aikajanalla klikkaa perustietojen alla olevaa Tiedot-linkkiä.

  2. … sit­ten Yh­teys­tie­dois­ta Muok­kaa-va­lin­taan …
    Kuva: Kuva­kaap­paus Face­bookista

    Rullaa sivua alaspäin, kohtaan Yhteystiedot. Klikkaa otsikossa olevaa Muokkaa-linkkiä.

  3. … vaih­de­taan Face­book-osoi­te pois nä­ky­vis­tä ja van­hat näkyviin …Kuva: Kuva­kaap­paus Face­bookista

    Vaihda @facebook.com -osoitteen vieressä oleva näyttämisen valinta pudotusvalikosta asentoon Piilota profiilista. Samassa yhteydessä voit vaihtaa muut osoitteesi takaisin Näytä profiilissa -asentoon.

  4. … tal­len­ne­taan, ja sii­nä se.Kuva: Kuva­kaap­paus Face­bookista

    Tallenna muutokset sivun alalaidan Tallenna muutokset -painikkeella.

TTVK:n hamuama kolmesta-poikki -laki loukkaisi perusoikeuksiakin

Posted on1 Comment

TTVK:n mie­les­tä Suo­meen­kin pi­täi­si saa­da Rans­kas­ta tut­tu kol­mes­ta poik­ki -la­ki, jos­sa net­ti kat­kais­tai­siin kol­men to-louk­kauk­sen jäl­keen. La­ki oli­si omi­aan ai­heut­ta­maan mer­kit­tä­viä va­hin­ko­ja mm. yk­si­tyi­syy­del­le.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC By-NC-SA 2.0

Ranskassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä paljon puhuttanut ja vieläkin kiistanalainen kolmesta virheestä poikki -periaatteella toimiva nk. Hadopi-laki[WP], jossa Internet-yhteys voidaan katkaista jos yhteyden kautta jaetaan toistuvasti luvattomasti to-suojattua materiaalia.

Kiteytettynä three-strikes -systeemi toimii näin:

  1. Ensin liittymänhaltijaa lähestytään sähköpostitse viestillä, jossa kerrotaan että liittymässä on havaittu waretusta.
  2. Jos laittoman materiaalin jako jatkuu, kolahtaa liittymänhaltijan postilaatikkoon kirje, jossa kerrotaan samat asiat kuin sähköpostissa.
  3. Jos fyysinen kirjekään ei saa waretusta loppumaan, katkaistaan nettiyhteys joiksikin kuukausiksi.

Tällaisessa käytännössä on lukuisia ongelmia, joita kerron myöhemmin tässä kirjoituksessani.

Suomessa hieman vastaavaa varoituskirjelakia väsättiin reilu vuosi sitten (Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä warettamisesta), mutta asia jäi sikseen. Nyt TTVK toivoo lehdistötiedotteessaan samanlaista järjestelmää myös Suomeen:

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen uskoo, että Ranskan mallin tapainen ilmoitusmenettely toimisi Suomessakin: ”Malli on tuottanut positiivista tulosta nettipiratismin kitkemisessä Suomen ulkopuolella ja vastaavanlainen ilmoitusmenettely olisi tehokas keino puuttua laittomaan tiedostojenjakoon täälläkin. – – ”

Toivon todella, että tällainen TO-mafian märkä uni ei Suomessa koskaan toteudu, sillä siihen liittyy liuta ongelmia, joista osa on jo Ranskassa konkretisoitunut. Muutamia mainitakseni:

  1. Kuka valvoo ja tekee päätökset? Valvontaan ja toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittaisiin jokin riippumaton taho, sillä esim. TTVK:n ollessa nettipoliisin kengissä se arvatenkin vetäisi kotiinpäin. Toisaalta tuskin poliisilta löytyy resursseja kyttäämiseen. En usko, että myöskään Internet-operaattorit innostuisivat valvomaan maksavia asiakkaitaan.

    Todennäköisintä on, että Suomeen perustettaisiin käytännössä kumileimasimena toimiva valtion virasto, johon oikeudenomistajat – käytännössä siis TO-mafia – kaataisivat enemmän tai vähemmän tuulesta temmattuja ilmoituksia eteenpäin lähetettäviksi.

  2. Syyllisen valitseminen: Yksinkertaisinta olisi kaikista rötöksistä syyttää liittymänhaltijaa, kuten Ranskassa. Tällöin liittymänhaltija olisi vastuussa kaikesta hänen liittymänsä kautta menevästä liikenteestä, ja hän olisi siis syyllinen myös esimerkiksi opiskelija-asunnon kämppiksen waretteluihin – eihän syyttömiä rangaista. Muut selvityskeinot vaatisivat sitten jo laitteiden takavarikointia, mikä tekisi prosessista liian raskaan.
  3. Internet-yhteyden katkaiseminen: Ranskan mallissa kolmas ”huti” tarkoittaa Internet-yhteyden katkaisemista 2-12 kuukaudeksi. Tänä aikana operaattori toki laskuttaa liittymänhaltijaa normaalisti. ”Syyllinen” ei myöskään saa tänä rangaistusaikana hankkia toista yhteyttä käyttöönsä.

    Internet on tänä päivänä lähes samanlaisessa asemassa kuin sähkö tai juokseva vesi, enkä pidä ihmisen pakkonetittömyyttä kovinkaan reiluna temppuna. Kun huomioon otetaan vielä se, että rangaistusta kärsimään laitetaan liittymänhaltija – joka saattaa siis olla täysin viaton, samalla kun varsinainen warettaja pääsee kuin koira veräjästä – on järjestely todella epäoikeudenmukainen.

  4. Yksityisyydensuoja: Jotta rangaistukset voidaan kohdistaa ”oikeaan” ihmiseen, pitää operaattorin antaa tietoja edelleen. Tässä on vaarana se, että yksityisiä tietoja esim. IP-osoitteeseen kytketyn liittymän haltijasta joutuu muidenkin kuin valvontaviranomaisen nähtäville ilman tuomioistuinta.
  5. Valittaminen ja todistustaakka: Ranskan mallissa sähköposti- tai kirjevaroituksesta ei voi valittaa, ja netin katkaisemisenkin osalta todistustaakka on rangaistuksen kohteella. Tämä taas on ilmeisessä ristiriidassa länsimaalaisen syyttömyysolettaman[WP] kanssa.

    Lisäksi läpimenneelläkään valituksella ei voi päästä eroon Internetistä bännäykseltään, vaan ainoastaan lyhentää rangaistuksen pituutta.

Uhkana olisi siis se, että viattomalta ihmiseltä kielletään Internetin käyttö jopa vuodeksi ilman oikeita perusteluja tai oikean tuomioistuimen käsittelyä, eikä hänelle tarjota edes mahdollisuutta taistella vastaan.

En ihmettele, että TTVK niin kovasti tällaisen ”ilmoitusmenettelyn” (kuten TTVK:n tiedotteessa Antti Kotilainen Hadopi-lakia kutsuu) haluaisi Suomeen rantautuvan – toisaalta en ihmettelisi vaikka kyseinen organisaatio vaatisi julkisia hirttotuomioita kaikille warettajiksi epäillyille. Toivon kuitenkin, etteivät maamme päättäjät lähde tähän sidontaleikkiin mukaan.