 |
| Kuvan kumpupilvet eivät liity tapaukseen. Kuva: Cumulus clouds in fair weather/ Michael Jastremski CC-By-SA-2.0 Generic |
Viime vuosina erilaiset pilvipalvelut – eli Internetissä hajautetusti toimivat tallennustila- ja muut toteutukset – ovat nousseet pinnalle, sillä ne tarjoavat varsin kustannustehokkaasti laskentatehoa ja tallennuskapasiteettia. Tällaisissa palveluissa on kuitenkin riskinsä.
Yksityisille kuluttajillekin tarjotaan nykyään pilvipalveluita: esimerkkeinä mainittakoon Dropbox-tiedostonvarastointipalvelu¹ ja Amazon Cloud Player¹ -musiikkipalvelu. Yritysten käyttöön palveluita on toki laskentapilvistä CDN²-pilviin.
Nopeasti ajateltuna tällaisessa palvelussa on vain etuja: saatavuus on hyvä, ja hinta omien laitteiden/ konesalien ylläpitoon nähden suorastaan naurettavan edullinen. Kun palveluita vielä markkinoidaan turvallisina ja helppokäyttöisinä, saattaa pilveen pääsy vaikuttaa ohittamattomalta mahdollisuudelta.
 |
| Varmistuminen siitä, että verkon toisessa päässä oleva taho ei vuoda tietojasi, on vaikeaa, ellei mahdotonta. Kuva: Openclipart. |
Mutta kuka sitten loppujen lopuksi takaa yksityisyyden ja tietoturvan? Verkkopalveluissa kaikenkattavat vastuuvapautusklausuulit ovat arkipäivää, ja esimerkiksi yrityksen liikesalaisuuksien valuessa kilpailijoiden käsiin palvelun toimintahäiriön yhteydessä voi aiheuttaa enemmänkin kuin pahaa mieltä johtoportaassa.
Mainitsemani toimintahäiriö ei ole tuulesta temmattu mahdottomuus: Dropbox tiedotti maanantaina (20.6.11) blogissaan, että tunnistautumismekanismissa ollut ohjelmistovirhe mahdollisti kirjautumisen tilille kuin tilille ilman salasanaa neljän tunnin ajan. Vaikka Dropboxin mukaan alle prosentti sen käyttäjistä kirjautui tililleen tuona aikana, on jo siinä ainekset totaaliseen katastrofiin jonkun käyttäjän kohdalta.
Kun vielä päivittäin uutisoidaan, että siihen-ja-siihen palveluun on murtauduttu ja saatu N määrä – yleensä tuhansia – käyttäjätunnuksia ja salasanoja tietoon, on aiheellista kyseenalaistaa tällaisten kolmansien osapuolien ammattitaito yksityisten tietojen käsittelyn suhteen.
En sano, että pilvipalvelut olisivat läpeensä täynnä tietoturva-aukkoja, ja että niitä tulisi vältellä kaiken uhallakin, vaan suosittelen kartoittamaan hieman niitä riskejä, joita palveluiden käytöllä voi olla.
Yritysten ei pitäisikään aliarvoida ja -mitoittaa omaa IT:tään, vaan päinvastoin panostaa siihen. Omien palvelimien tietoturvasta voi kuitenkin olla niin varma, kuin ammattitaito riittää, ja osaavia IT-ammattilaisia Suomessa varmasti riittää.
Yksityishenkilöille pilvipalvelut voivat vaikuttaa edulliselta varmuuskopiointitavalta, mutta eivätpä ulkoiset kiintolevyt tänä päivänä paljoa maksa. Ulkoiselta kovalevyltä – kun levyä säilytetään turvallisesti – niiden nolojen valokuvien joutuminen Internetiin naapureiden naurettavaksi on kuitenkin melko epätodennäköistä.
Vielä lopuksi toisenlainen näkökulma Internettiin kytkettyjen tietokoneiden voimasta: Suomalainen Renderfarm.fi tarjoaa ilmaisen alustan 3D-renderöintiin käyttäen renderöintiin vapaaehtoisten lahjoittamaa suoritinaikaa. Palvelu voitti World Summit Awardissa tänä vuonna, ja itsellänikin pyörii taustasovellus käyttämässä suorittimeni joutuaikaa hyväksi.
—
1) Valitsin tähän kaksi ensimmäisenä mieleen tullutta esimerkkiä.
2) CDN – Content distribution network: Wikipedia.