 |
| Oselotinpennut syntyvät Wikipedian mukaan sokeina. Uusin Ubuntukin tuntuu olevan vielä kovin kesken- kasvuinen. Kuva: US Fish & Wildlife Service, |
Itse en ole toistaiseksi juurikaan lämmennyt Unitylle, sillä olen niin tottunut omiin paneeleihini tietyissä paikoissa. Unity kun tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkien elementtien sijoittelut on päätetty puolestani. Gnome3:n oman shellin, gnome-shellin, voi asentaa toki itse (Nattyssä tämä ei ollut mahdollista):
Itselläni tosin Gnomen shell jäätyy heti kättelyssä, joten sitä en ole vielä toistaiseksi päässyt kokeilemaan. Kuitenkin Gnome-shellin asentamalla istuntoluetteloon ilmestyy myös perinteinen Gnome. Perinteisessäkään Gnomessa ei paneeleita voi muokata, joten Nattyn jäljiltä paneelit ja niiden sisältö on hujan hajan, eikä asialle voi mitään tehdä.
Mutta vielä Unitystä. ATi-näytönohjaimen ja DVI→VGA-sovittimen päässä olevan CRT-näytön toimimaan saaminen Compizin kanssa on varsinaista taistelua: Compiz kaatuilee useita kertoja päivässä ilman mitään ennakkovaroitusta. Kun näyttö ei voi kertoa sovittimen läpi omia resoluutioitaan, on joka kirjautumiskerralla jännitettävä, millaisen resoluution ruudulle saa.
Resoluutiota voi toki muokata asetuksista helposti, mutta ilmeisesti Gnome3:n kehittäjät ovat ajatelleet, ettei virkistystaajuus nykyään ole enää sellainen asia, jota käyttäjät haluaisivat muokata. Kuitenkin 60 hertsiä on melkoista painajaista kuvaputkinäytön kanssa, joten jollakin keinoin taajuus on ruuvattava ylöspäin. Itse käytän tähän XRandRia komentoriviltä:
Unityä voi käyttää myös ilman Compizia, ja tämä olisi muuten itselleni varsin sopiva järjestely, mutta jostain syystä Firefox ei suostu käynnistymään ilman Compizia ikkunointinaan. En tosin tiedä, onko vika 2D-ikkunointiohjelmassa (oletettavasti Metacity), vai Firefoxissa.
 |
| Unity on ihan hieno… tavallaan, ja silloin kun sitä huvittaa toimia. Kuva: Kuvakaappaus |
Myös toinen painajainen itselleni oli se, että ulkoasu on päätetty lähestulkoon taustakuvaa vaille valmiiksi, eikä sitä voi juurikaan muokata oletussovelluksin. Ulkoasuasetuksista voi valita taustakuvan ja widgettien tyylin, ei muuta. Kun vielä kaikkialla käytetään mielestäni rumaa ja epäselvää Ubuntu-fonttia, alkaa uusi Ubuntu todella käydä silmien ja hermojen päälle.
Onneksi ulkoasua voi muokata vapaammin asentamalla Gnome Tweak Toolin:
Toinen hyvä muokkaustyökalu on Compiz Config Settings Manager eli CCSM:
CCSM:llä voi muuttaa Compizin asetuksia laajemminkin, mutta sen Työpöytä-kategoriasta löytyvä Ubuntu Unity Plugin tarjoaa monia valintoja juuri Unityn muokkaamiseen: sitä kautta voi muuttaa esimerkiksi Unity-valikon läpinäkyvyyttä sekä erilaisia näppäinyhdistelmiä.
Kokonaisuutena tarkastellen Unity, Gnome3 ja Compiz vaikuttaa melko raakileelta, korkeintaan beta-tasoiselta. Vaikka säädettävien asetusten puutteeseen tottuu, pidän silti jatkuvaa eri komponenttien kaatuilua ja jäätymistä merkkinä siitä, että Oneiric on liian kesken työpöytäkäyttöön tällaisenaan.
Lopuksi vielä muutama muu omassa käytössä ilmi käynyt ongelma, ja kuinka ratkaisin ne:
1. Väärä ulkoasu tai näppäinasettelu
Tapa gnome-settings-daemon, ja toivo että sen uudelleenkäynnistyessä asetukset latautuisivat oikein (väliviiva tulee ”+”-näppäimestä tai numpadin miinuksesta):
2. Ikkunakehykset puuttuvat
Compiz on kaatunut, TTY:ssä (Ctrl+Alt+F1) kirjautumisen jälkeen:
export DISPLAY=:0
metacity –replace
Sitten takaisin työpöydälle (Alt+F7 tai Alt+F8, vaihtelee), terminaali auki ja
3. Unity puuttuu
Jos Compiz näyttää olevan hengissä, on Unityn Compiz-liitännäinen jäänyt latautumatta. CCSM auki ja täppi takaisin Ubuntu Unity Pluginiin.
4. Kello puuttuu reunasta
Järjestelmäasetukset auki, Järjestelmä » Aika ja päiväys. Välilehdeltä Kello täppi ruutuun Näytä kello paneelissa.
5. Työpöydän kuvakkeet puuttuvat
Nautilus ei ole käynnissä. Valitse Kotikansio -kuvake tai selaa tiedostoja muuten. Tarvittaessa Nautiluksen voi käynnistää myös päätteessä:
6. Käyttäjä väsyy kaikkeen kikkailuun voidakseen käyttää konettaan
Työpöytävaihtoehtoja on useita, esimerkiksi kevyttyöpöytäympäristö LXDE:
Aika mielenkiintoista, että sulla on täysin vastakkaiset huomiot mitä mulla. Pientä vaikeutta oli Nvidian puolelta saada toinen näyttö toimimaan. Vikaa tuntuu aina löytyvän suljettujen ja avointen komponenttien integraatiosta.
Mutta yleisesti mun mielestä Ubuntu 11.10 on paras julkaisu vuosiin. Itselläni ei tuon kaltaisia laatuongelmia onneksi löytynyt.
Lisätään vielä sen verran, että jos paneelit haluaa tiettyihin paikkoihin, ei Gnome-shell ole sen parempi vaihtoehto, sillä senkin muokattavuus on hyvin marginaalista.
Mun mietteet löytää täältä: http://mattinieminen.com/2011/10/ubuntu-11-10-unity-ja-uusi-yritys/
@Matti:
Kyllähän Oneiricilla potentiaalia olisi, mutta itselleni sattuneet erilaiset vaikeudet veivät maun. Voi olla, että suljetulla näytönohjainajurilla on tekemistä asian kanssa, vaikka juuri korjasin erään toisen Oneiric-koneen asentamalla fglrx-ajurin.
Parhaaksi en tätä versiota missään nimessä sanoisi, vaikka sekin on kiinni aika pitkälti siitä, mitä verrataan ja mihin. Omasta mielestäni Hardy oli aikanaan erinomainen julkaisu: vakaa koneella kuin koneella, ja toi paljon uusia toimintoja.
Ja joo, ei kuulemma Gnome3 ole mitenkään erityisen nörttiystävällinen muutenkaan. LXDE:tä olen miniläppärillä käyttänyt ja siihen ollut siinä käytössä enemmän kuin tyytyväinen.
Mutta jos Oneiric on sinulle hyvä, niin ei kai siinä muuta kuin onnittelut. Uskon kyllä, että Ubuntulle ominaiseen tapaan lähikuukausien aikana joko Oneiricin viat saadaan korjattua, tai totuttelen elämään erilaisten workaroundien kanssa.
Omalla atom n570 kone hidastaa selailun hitaaksi juhnuttamiseksi. Jouduin siirtymään takaisin Ubuntu 11.04 joka toimii ilman ongelmia.
@RankkaNakki:
Onhan niitä kevytvaihtoehtojakin, jotka toimivat hyvin jos ei karkki ole pääasia. Tällöin Ubuntu kuin Ubuntu toimii nopeasti.
Esimerkiksi LXDE on lyhyessä ajassa kehittynyt varteenotettavaksi työpöytäjärjestelmäksi ihan millä tahansa koneella – kirjoittanen siitä joskus lisää.