WLAN-ylläpitäjä sittenkin vastuussa waretuksesta?

Ho­vi­oi­keu­den mie­les­tä ei ole mah­dol­lis­ta, et­tä jo­ku wa­ret­tai­si toi­sen avoi­mes­sa WLAN:is­sa liit­ty­män­omis­ta­jan etu­ni­meä muis­tut­ta­val­la ni­mi­mer­kil­lä. Täs­tä hy­väs­tä kuo­pio­lais­mies tuo­mit­tiin mak­sa­maan yli 10 000 €. Kuva: Squallwc: Wifi Router. CC By-NC-ND 2.0

Kirjoitin toukokuussa käräjäoikeuden päätöksestä, jossa todettiin, ettei WLAN-verkon ylläpitäjä ole vastuussa verkon käyttäjän waretuksesta. Nyt hovioikeus on vastaavanlaisessa tapauksessa päätynyt päinvastaiseen. Tietoviikko uutisoi tänään aiheesta.

Kuopiolaismies tuomittiin maksamaan tekijänoikeushyvityksiä, oikeudenkäynti- ynnä muita kuluja kaikkiaan yli 10 000 euroa, sillä oikeus ei pitänyt uskottavana, että joku voisi jakaa DC++-verkossa musiikkia käyttäen miehen salaamatonta WLAN-yhteyttään ja hänen etunimeään muistuttavaa nimimerkkiä.

Vaikkakaan minulla ei ole asiasta ensi käden tietoa, vaan perustan kirjoitukseni Tietoviikon uutiseen, pidän kummallisena sitä, että miehen kertomusta ei pidetty uskottavana:

Itä-Suomen hovioikeus katsoi, että tuomitun kertomus lähiverkon
hyväksikäytöstä on hypoteettinen tapahtumainkulku, jonka tueksi ei ollut
esitetty mitään konkreettista näyttöä. Tämän lisäksi oikeus kiinnitti
erityistä huomiota sen epätodennäköisyyteen, että joku muu käyttäisi toisen
nettiyhteyttä nimimerkillä, joka olisi juuri hänen luvattomasti käyttämänsä
nettiliittymän haltijan etunimeen sopiva.

Käsittääkseni länsimaiseen oikeuskulttuuriin kuuluu syyttömyysolettama, ja tällainen ”sun pitää todistaa se” -logiikka ei siihen oikein istu. Hieman uskomattomaltahan miehen kertomus vaikuttaa, muttei mitenkään mahdottomalta.

Ensinnäkin suojaamattoman WLAN-yhteyden käyttö on helppoa ja laillista. Siksi en pitäisi mitenkään eriskummallisena, että joku haluaisi warettamisensa tehdä naapurin verkkoa lainaamalla – onhan kiinnijääminen huomattavasti epätodennäköisempää.

Oikeus ei myöskään pitänyt mitenkään todennäköisenä, että joku voisi valita sattumalta miehen etunimeä muistuttavan nimimerkin. Itse pidän tuollaista yhteensattumaa jopa melko todennäköisenä – riippuen tosin miehen etunimestä ja etunimen ja nimimerkin poikkeavuuden määrästä. Neljän-viiden kirjaimen etunimestä muutaman kirjaimen vaihtamalla kun saadaan melko monta erilaista nimimerkkiä, joihin osua. Ja onhan toki mahdollista, että tämä todellinen warettaja olisi tarkoituksella käyttänyt miehen nimen kaltaista nimimerkkiä peitelläkseen omia jälkiään ja/tai lavastaakseen miehen syylliseksi.

Uskonko sitten itse miehen olevan warettaja? Näillä tiedoilla se vaikuttaa kyllä varsin todennäköiseltä, mutten kyllä lähtisi mätkäisemään miestä kymppitonnin laskulla, varsinkin kun vaikuttaa siltä, että miestä ilmeisestikin pidetään syyllisenä ainoastaan sen takia että:

1. Hänen liittymälleen oli assosioitu IP, jota kautta jaettuihin tiedostoihin pääsi käsiksi, ja että
2. DC++-käyttäjällä oli miehen etunimeä muistuttava nimimerkki.

Eri asia olisi, jos esimerkiksi miehen koneelta olisi näitä jaossa olevia tiedostoja löytynyt. Nyt tarina ei kerro, että näin olisi ollut, joten lienee turvallista olettaa, että mitään tuontasoista todistusaineistoa ei yksinkertaisesti ole.

On ehkä jollain sairaalla tavalla huvittavaakin, miten kerta toisensa jälkeen tekijänoikeusmafia toimii naruistavetelijän roolissa, ja oikeusistuimet toimittavat käytännössä kumileimasimen virkaa. Sen sijaan tätä kuopiolaismiestä kymmenen tuhannen euron velat – kasvavine korkoineen – tuskin naurattavat.