 |
| Yle yllätti selostamalla Assembly-tapahtuman ammattilaispeliturnauksia netissä ja TV:ssä. Ensimmäiseksi kerraksi kokeilu oli varsin onnistunut.Kuva: Kuvakaappaus Ylen nettistriimistä. |
Counter-Strike oli selvästi miellyttävintä katseltavaa. Peli on kolmikon suoraviivaisin ja perusidea on helppo ymmärtää. Otteluita selosti mertarantamaisella moottoriturvallaan Teemu ”wabbit” Hiilinen samalla kun Juha ”aNGeldusT” Kurppa analysoi pelaajien ajatuksia katsojille.
DOTA 2 ja Starcraft 2 jäivät ohjelma-ajassa selvästi taka-alalle. Näissä selostuksen taso ei myöskään ollut yhtä korkea kuin CS:GO:ssa: paikoitellen Thomas ”Tonttu” Tontchevin ja Otto ”shAsur” Turkin3 puhe oli peliä pelaamattomille täysin hepreaa, vaikka pääosin menossa kyllä pysyi mukana. Toki pelit ovat CS:GO:ia monimutkaisempia, mutta olisin kyllä kaivannut miksi-pelaaja-teki-näin -tyyppistä asioiden avaamista enemmän. Varsinkin DOTA 2:n selostus tuntui olevan lähinnä kyseistä peliä harrastaville tarkoitettu, vaikkakin pelihahmojen ja niiden ominaisuuksien avaaminen pelaajien valitessa hahmoja hiukan asiaa korjasikin.
 |
| Heti striimin ensimmäisessä pelissä törmättiin vaikeuksiin: pelipalvelinongelma keskeytti ohjelman muistaakseni noin 40 minuutiksi.Kuva: Kuvakaappaus Ylen nettistriimistä. |
Resursseja Yle oli lähetyksen tekoon kiinnittänyt riittävästi ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin toistaiseksi varsin marginaalisen katsojakunnan huvi. Kuitenkin olisin kaivannut striimiin hiukan ammattimaisempaa otetta ja jopa suuren maailman meininkiä: esimerkiksi tauoilla nähtiin Messuhallin lattiaa samalla, kun taustalta oli kuultavissa osallistujien − ja välillä selostajienkin − rupattelua keskenään.
Viivästykset, kuten tekniset ongelmat, ja niistä aiheutuvat lattiantuijotteluhetket haittasivat niin ikään ikävästi lähetyksen katseltavuutta. Esimerkiksi inserttejä, haastatteluja tai tunnus-/ taustamusiikkia ei nähty kuin lauantain the real deal -finaalilähetyksessä4.
TV-lähetyksessä meininki olikin täysin eri, ja pelissä olevat tauot täyttyivät helposti haastatteluin. Vaikka ohjelma myöhästytti sitä seurannutta The Wireä tunnilla, oli tuo paketti napakymppi, ja tiukan ottelun tunnelma sai kädet hikoamaan kotikatsomoissakin. Omaan silmääni muutokset olivat varsin pieniä, joten en ymmärrä, miksei nettistriimiä seuranneelle − vaikkakin selvästi vähäisemmälle − yleisölle voinut tarjota samaa koko viikonlopun5.
Kokonaisuutena Twitterissä #yleassembly:nä kutsuttu viikonloppu oli kuitenkin herkullista katsottavaa, ja ennen kaikkea hieno tapa toteuttaa Ylen lakisääteistä tehtäväänsä. Striimi aiheutti mukavasti pöhinää sosiaalisessa mediassa, ja uskoisin elektronisen urheilunkin saaneen tapahtumasta paljon positiivista julkisuutta.
En ole oikea ihminen nimeämään seuraavaa turnausta joka Ylen pitäisi näyttää. Sen saanen kuitenkin sanoa, ettei tätä kannata ajatella minään yhden kerran kokeiluna, vaan − Teemu ”wabbit” Hiilisen sanoin − oppimiskokemuksena: toivon, että Ylellä panostetaan jatkossakin elektroniseen urheiluun pitkäjänteisesti ja näkyvästi. Assemblystä voidaan oppia paljon, ja olisi sääli, jos nyt saatu kokemus heitettäisiin hukkaan. Osaavia tekijöitä ja tekemisen meininkiä selvästi löytyy.
2) Kuten minulle.
3) Näitä pelejä selosti mielestäni joku kolmaskin, mutta Ylen nettisivuilta en nimeä löytänyt.
4) Taisi perjantai-iltana yksi extempore-haastattelu olla.
5) Vai täytyykö minun taas mainita se puoli miljardia euroa vuodessa?
Kiitoksia hyvästä analysoinnista.
Meillä oli selvästi kaksi eri tuotetta Assemblyiltä. Ensimmäinen oli Areenaan tuotettu stream, joka toteutettiin huomattavasti pienemmällä henkilökunnalla ja niitä käytettiin kylmästi erilaisiin harjoitteluihin. Varsinainen TV-lähetys oli se meidän tärkein tuote, jos katsoit tarkasti lauantain ensimmäisiä lähetyksiä, niin niissä tehtiin finaaliharjoituksia, mikä ei välttämättä erottunut kovin vahvasti. TV-lähetyskin oli vielä oppimiskerta seuraavia kertoja varten. Siellä on paljon erilaisia asioita, mitä voimme tehdä toisin, mitä voimme lisätä, mutta saimme arvokasta kokemusta.
Mitä tulee peleihin, niin FPS-peleissä, kuten CS:GO, taitoelementit ovat heti nähtävillä. Ne ovat yksinkertaisia pelejä juoneltaan, mutta äärimmäisen vaikeita hallita. Tämä ei päde moba ja rts -peleihin, joihin pitää kasvaa sisälle. Selostajat tekivät tiukkaa valintaa, miten paljon selostusta voi yksinkertaistaa. Yksinkertaistaminen samalla poistaa myös vähän sitä suurinta tunnelmaa peleistä, koska selitykset eivät vain ole hienoja kielikuvia.
Selostuksesta vastasivat Huutosakki-nimisen porukan selostajat, jotka ovat tehneet selostuksia jo useamman vuoden. Itse olen selostanut erilaisia pelejä jo noin 10 vuoden ajan. Se auttaa tämmöisissä tapauksissa. Tämä ensimmäinen kerta oli kuitenkin todella tärkeä oppimiskokemus myös meille. Taustalla oli yli viikon suunnittelu ja monen kuukauden keskustelut.
Kiitoksia vielä kerran hyvästä analysoinnista.
– Teemu "wabbit" Hiilinen
Kuten Teemu jo tuossa mainitsikin, nettistream- ja tv-lähetys oli tehty aivan eri tason henkilöstöresursseilla. Nettistreamin tekniikkaa operoi pääsääntöisesti yksi ihminen kerrallaan, illan tv-lähetystä tekemässä oli toistakymmentä henkeä. Nämä kaikki tekijät tekniikkapuolella siis Assemblyjen harrastuspohjalta toimivia järjestäjiä, ei Ylen palkattua henkilöstöä.
Tämä vuosi oli ensimmäinen kerta kun teimme pelilähetyksiä tässä mittakaavassa, aiempina vuosina olemme keskittyneet tuomaan tapahtuman muuta sisältöä näkyville. Tänäkin vuonna tapahtuman Livecrew lähetti mm. tapahtuman demokilpailut ja seminaarit suorana omina streameinään, ja nämä ovat katsottavissa Youtubessa AssemblyTV:n kanavalla.
Teppo, pelistreamien tekniikkavastaava
Kiitos kommenteista, wabbit ja sytem.
On hyvä, että viikonloppuna nähtiin erilaisia pelejä, jotta katsojille ei tullut liian yksipuolista kuvaa siitä, mitä e-urheilu on. Tietyt elämäntapaniuhottajat piirsivät lajista tosin siltikin sellaisen kuvan, että kyseessä on lapsille sopimatonta tappamistouhua. Jos minä saisin päättää, pitäisi tulevaisuudessa kattausta laajentaa myös väkivallattomiin peleihin.
Epäilen kuitenkin, että kaikki pelit eivät ole sopivia koko kansan TV-huviksi, ja siinä mielessä CS:GO oli oivallinen valinta telkkarissa näytettäväksi. Sääli sinänsä, että tällöin vaikeaselkoisemmat pelit jäävät helposti kokonaan vaille huomiota. Tietenkään ei pidä pilata peliä liialla yksinkertaistamisella vain siksi, että jokainen varmasti ymmärtää (väärin).
Mitä tulee tekniikkaan ja sen miehitykseen, olen hieman yllättynyt, että Ylen väkeä ei paikalla ollut. Ei siksi, etteikö "harrastuspohjalta" tekevillä henkilöillä olisi ollut tarpeeksi teknistä osaamista sinänsä, vaan siksi, että uskoisin tuollaisella yhteistyöllä saavutettavan taviksen silmiin uskottavamman näköistä show'ta. Saattaa olla, että "amatööri-ilme" oli tietoinen valinta, mutta pitää muistaa, että Yle käyttää "oikeaan urheiluun" päivittäin keskimäärin yli satatuhatta euroa.
Näkisin Ylen kuitenkin ennemminkin koko kansan e-urheiluesittäjänä isoine muskeleineen; alan harrastajien palvelemiseen tuntuisi löytyvän muitakin toimijoita. Toki tällöin vaarana on se, että ilman harrastajien fanitusta ja viidakkorumpuja − joita viikonloppuna kiitettävästi nähtiin − ei Ylen pelilähetyksiä katso kukaan.